Miten kukat hautajaisiin? Mitä tekisitte?

Ajattelin että pitää varmaan hakea ruusut ainakin lapsille. Tää on kyllä niin outo tilanne, jos minun isoäitini olisi kuollut olisimme ilman muuta hankkineet yhdessä kukat vaikkei olisi lapsia ollenkaan tai niitä olisi pelkällä miehellä. Mutta ei miehet tällaisia ajattele tai ainakaan omani. Mies ei ymmärrä että olemme perhe, vaikka muuten käyttäytyykin esim. lapsia kohtaa kuin ne olisivat hänen omiaan. Ap

Meillä isoäidin hautajaiset olivat pienet, kutsuttuina olivat vain lapset ja lapsenlapset perheineen, parikymmentä henkeä. Me lapsenlapset ostettiin kaikki oma kukkalaite, koska ajateltiin, että on kaunista, että hautakumpu peittyy kukilla. Muutenhan sinne olisi tullut vain pari kukkalaitetta. Niin minäkin hankin ihan oman ison kukkaseppeleen, vaikka olin sinkku.

Sitten toisaalta isoihin hautajaisiin ollaan menty samalla kukkalaitteella koko sisarusparvi. Syynä se, että jos jokainen toisi omat kukat, niin kukkienlasku kestäisi ikuisuuden eikä kaikki kukat mahtuisi edes kovin lähelle hautakumpua. Kokemus tuo näihin asioihin varmuutta, että millaisella porukalla kukat lasketaan.

Jos teillä on hautajaisväkeä tulossa kappelin täydeltä, niin voitte aivan hyvin olla kaikki siinä samassa kukkaseppeleessä. Kyllä se vielä menettelee, jos miehen sisarukset ovat suhteellisen nuoria. Kaikki tajuaa, että kun teitä on noinkin pieni joukko, niin olette halunneet vain yhdet kukat.

Mutta jos tuo ei sinusta käy, niin ole yhteydessä sisaruksiin suoraan ja sovitte asian uudelleen niin, että teiltä on omat kukat ja muut sisarukset laskevat heidän yhteiset kukkansa.

Siis ilman muuta teidän kuuluisi laskea kukat perheenä. Perheettömät sisarukset sitten voivat laskea yhdessä, tai kenties jopa vanhempiensa kanssa. Joka tapauksessa miehesi ei kuulu tähän "nuorten" aikuisten joukkoon siitä syystä, että hänellä on perhe, ja hänen kuuluisi hoitaa asia sen yksikön kanssa, jonka kanssa hän asuu ja elää. 

Minkä takia mies ei pysty puhumaan asiasta yhtään? Ei suru voi estää käytännön asioista sopimista, muuten yhtään vainajaa ei koskaan saataisi hautaan. Sano, että olet ajatellut että on parempi että te toimitte niin kuin on tapana, että yhdessä asuva perhe laskee kukat yhdessä. Jos hän murahtaa jotain kieltävää, sano että jos hän menee arkulle sisarustensa kanssa ja sinä ja lapset erikseen, ihmiset luulevat teidän eronneen. Tällainen saattaa tepsiä mieheenkin. 

[quote author="Vierailija" time="10.04.2013 klo 20:41"]

Siis ilman muuta teidän kuuluisi laskea kukat perheenä. Perheettömät sisarukset sitten voivat laskea yhdessä, tai kenties jopa vanhempiensa kanssa. Joka tapauksessa miehesi ei kuulu tähän "nuorten" aikuisten joukkoon siitä syystä, että hänellä on perhe, ja hänen kuuluisi hoitaa asia sen yksikön kanssa, jonka kanssa hän asuu ja elää. 

Minkä takia mies ei pysty puhumaan asiasta yhtään? Ei suru voi estää käytännön asioista sopimista, muuten yhtään vainajaa ei koskaan saataisi hautaan. Sano, että olet ajatellut että on parempi että te toimitte niin kuin on tapana, että yhdessä asuva perhe laskee kukat yhdessä. Jos hän murahtaa jotain kieltävää, sano että jos hän menee arkulle sisarustensa kanssa ja sinä ja lapset erikseen, ihmiset luulevat teidän eronneen. Tällainen saattaa tepsiä mieheenkin. 

[/quote]

ehdottomasti samaa mieltä.

Itse ottaisin varmaan yhteyttä miehen siskoon ja neuvottelisin hänen kanssaan jos mies ei halua asiasta puhua. Miehen sisarukset eivät ole välttämättä osanneet surun keskellä ajatella asiaa sinun kannaltasi. Oman mummuni hautajaisissa kihloissa oleva serkkuni (parikymppinen) laski kukat äitinsä kanssa ja kihlattu seisoi sivussa (ei haudalla) eikä tuonut omia kukkia. Mielestäni oli täysin sopivaa, kihlattu ei ollut tavannut mummua kun pari kertaa.

Sinusta kuitenkin selvästi tuntuisi pahalta olla viemättä kukkia, joten silloin sinun pitäisi niitä myös viedä. Toivottavasti onnistuu perheenä jollakin tavoin.

Yksi vaihtoehto on tietenkin, että et mene hautajaisiin laisinkaan vaan lähetät adressin.

Meillä miehen isoäidin hautajaisissa kaikki lastenlapset laskivat yhteiset kukat "perheittäin" eli isoäidillä oli 5 lasta, jotka ensin laskivat puolisoittensa kera kukat ja sen jälkeen vanhimman lapsen lapset puolisoineen yhdessä, sitten seuraavan lapsen lapset ja puolisot jne. Erittäin toimivaa ja lisäksi säästi aikaa, vaikka miehellä ei kamalan monta serkkua olekaan.

Mietin, miten vahvasti haluat loukata omaisia antamalla omille lapsillesi (siis ei mitään sukua miehen isoäidille) kukat, jotka he laskevat arkulle tai heittävät hautaan. Äärettömän mautonta! Ja jos haluat omat kukat viedä niin muista, että ne menet laskemaan viimeisten joukossa, koska et ole sukulainen vaan ystävä.

Olen itse juuri sitä mieltä että meidän pitäsi mennä perheenä. Mutta mies ei vaan tajua koska tämä "perhe" on hänelle niin uusi asia kuitenkin. Tuntuu todella oudolle viedä yksin kukkia. Jos tämä tosiaan olis ihan mikä tahansa muu kuin rakkaan ihmisen kuolemaan liittyvä asia nostaisin metelin mutta nyt vaan tuntuu liian julmalle alkaa riitelemään asiasta koska mies ei ajattelemattomuuttaan sitä tajua. :( Hautahaiset on todella pienet, vain noin 15-20 henkilöä. Ap

[quote author="Vierailija" time="10.04.2013 klo 20:18"]

Mies ei ymmärrä että olemme perhe, vaikka muuten käyttäytyykin esim. lapsia kohtaa kuin ne olisivat hänen omiaan. Ap

[/quote]

Eihän se kukka-asia varmaankaan miehen aloitteesta lähtenyt. Eiköhän jompikumpi siskoista ehdottanut sitä ja mies sitten vain joojoojotteli. Ja siskot tuskin ovat uhranneet ajatuksia sinun ja lastesi asemasta, ovat vain ajatelleet omasta näkökulmastaan, ja sieltä suunnasta katsottuna tuo yhteinen kukka on ihan hyvä ajatus.

Huh alkaa ahdistaa tämä koko keskustelu enkä oikeen enää tiedä kuinka tulisi toimia jos jonkun mielestä yksittäisten ruusujenkin vieminen on loukkaavaa. Miehen siskolle meidän perheen kukat on ok olen jo kysynytkin koska tunnen hänet hyvin. Mies itse ei vaan ymmärrä vouhotustani enkä voi yhtäkkiä kieltäytyä menemästäkään kun kaikki on sovittu ja ilmoitettu, se vasta tuntuisi lapselliselle. Voin tietysti jyristä miehelleni ja sopia hänen siskonsa kanssa että hankin kukat mutta tällaisessa tilanteessa sekään ei tunnu mitenkään hyvälle ratkaisulle, voi voi! Taidan jättää koko kukat viemättä ja istun kirkossa paikoillani lasteni kanssa.Ap

[quote author="Vierailija" time="10.04.2013 klo 21:01"]

Olen itse juuri sitä mieltä että meidän pitäsi mennä perheenä. Mutta mies ei vaan tajua koska tämä "perhe" on hänelle niin uusi asia kuitenkin. Tuntuu todella oudolle viedä yksin kukkia. Jos tämä tosiaan olis ihan mikä tahansa muu kuin rakkaan ihmisen kuolemaan liittyvä asia nostaisin metelin mutta nyt vaan tuntuu liian julmalle alkaa riitelemään asiasta koska mies ei ajattelemattomuuttaan sitä tajua. :( Hautahaiset on todella pienet, vain noin 15-20 henkilöä. Ap

[/quote]

Tähän meinasin ensin sanoa, että älkää sitten olko hautajaisissa perheenä. Olet lasten kanssa takarivissä ja muistotilaisuuteen viet teiltä adressin.

Mutta jos on noin pienet hautajaiset, niin eipä siinä takariviin pääse "piiloon". Jos sinut ja lapsetkin kuitenkin on varta vasten kutsuttu paikalle, niin ette voi poiskaan jäädä ilman, että vaikutatte kylmältä ja epäkohteliaalta. Sitten myöskin se, että te laskette erillisen kimpun on myöskin omituista ja vaikuttaa siltä, ettette tule miehen kanssa toimeen (mikä tosin näyttää olevan osin tottakin, kun mies ei koe teitä perheeksi ettekä muutenkaan pysty edes keskustelemaan tästä asiasta).

Oikein todella tyylikästä ulospääsyä ei tässä ole.  Niinpä minäkin ehdotan, että puhut miehen siskojen kautta ja yrität sieltä saada purettua tilannetta.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2013 klo 21:10"]

Huh alkaa ahdistaa tämä koko keskustelu enkä oikeen enää tiedä kuinka tulisi toimia jos jonkun mielestä yksittäisten ruusujenkin vieminen on loukkaavaa. Miehen siskolle meidän perheen kukat on ok olen jo kysynytkin koska tunnen hänet hyvin. Mies itse ei vaan ymmärrä vouhotustani enkä voi yhtäkkiä kieltäytyä menemästäkään kun kaikki on sovittu ja ilmoitettu, se vasta tuntuisi lapselliselle. Voin tietysti jyristä miehelleni ja sopia hänen siskonsa kanssa että hankin kukat mutta tällaisessa tilanteessa sekään ei tunnu mitenkään hyvälle ratkaisulle, voi voi! Taidan jättää koko kukat viemättä ja istun kirkossa paikoillani lasteni kanssa.Ap

[/quote]

Niihin hautajaistapoihin kuuluu, että kun puoliso käy laskemassa kukat, niin sinä seisot siellä paikallasi, et istu. Tämän siitä saa, kun lapset ja nuoret pyritään pitämään poissa hautajaisista niin ei ole mitään kokemusta siitä, miten toimia.

Joskus olen nähnyt sellaistakin, että osa kukkaseppeleen "osallisista" nousee seisomaan kukkalaitten laskun ajaksi penkissä omalla paikallaan. Olisiko ok, jos sisarukset laskevat seppeleen keskenään, sitten nämä seurustelukumppani ja sinä lapsinesi nousisitte omalla paikallanne?

[quote author="Vierailija" time="10.04.2013 klo 20:17"]

Olen ollut hautajaisissa, jossa aivan suvun ulkopuolinen naisystävä, joka ei tuntenut ketään meistä, vainajasta puhumattakaan, itki vuolaimmin. Tuli mieleen, että hän itkee omia menetyksiään, ja se vähän harmitti, koska vainaja oli meille muille hyvin läheinen. Paikka oli väärä.

[/quote]

 Lapsenlapseni hautajaisissa vuolain itkijä oli lapsen 3 kertaa tavannut leikinohjaaja. Ei tullut mieleenkään paheksua. Ihmisten tarinat ovat  erilaisia ja hänelle se ehkä oli ensimmäinen Käsittämätön kuolema, josta toipua...

No pitää sitten varmaan tehdä niin että noustaan seisomaan jos se kerran on tapana. Itse olen lapsena ollut useissa hautajaisissa mutta sen jälkeen kun olen 13v täyttänyt ei ole onneksi tarvinnut ketään haudata ja siksi minulla itselläni ei ole kokemusta hautajaisista. Ap

[quote author="Vierailija" time="10.04.2013 klo 20:56"]

Meillä miehen isoäidin hautajaisissa kaikki lastenlapset laskivat yhteiset kukat "perheittäin" eli isoäidillä oli 5 lasta, jotka ensin laskivat puolisoittensa kera kukat ja sen jälkeen vanhimman lapsen lapset puolisoineen yhdessä, sitten seuraavan lapsen lapset ja puolisot jne. Erittäin toimivaa ja lisäksi säästi aikaa, vaikka miehellä ei kamalan monta serkkua olekaan.

Mietin, miten vahvasti haluat loukata omaisia antamalla omille lapsillesi (siis ei mitään sukua miehen isoäidille) kukat, jotka he laskevat arkulle tai heittävät hautaan. Äärettömän mautonta! Ja jos haluat omat kukat viedä niin muista, että ne menet laskemaan viimeisten joukossa, koska et ole sukulainen vaan ystävä.

[/quote]

Et ole tainnut koskaan menettää ketään oikeasti läheistä?

Katsos, kun siinä tilanteessa ei todellakaan loukkaannuta rakkauden ja kaipuun osoituksista... yksittäisistä ruusuista ei erityisesti. Täysin päinvastoin.

Nimimerkillä: lapsenlapsensa, poikansa, miehensä, parhaan ystävänsä ja monen muunkin läheisen haudannut.

Luulen, että veisin oman kimpun, jossa tervehdys minulta ja lapsilta. En vaivaisi miestä asialla, jos kerran olet jo yrittänyt saada selville hänen mielipiteensä.

[quote author="Vierailija" time="10.04.2013 klo 20:56"]

Meillä miehen isoäidin hautajaisissa kaikki lastenlapset laskivat yhteiset kukat "perheittäin" eli isoäidillä oli 5 lasta, jotka ensin laskivat puolisoittensa kera kukat ja sen jälkeen vanhimman lapsen lapset puolisoineen yhdessä, sitten seuraavan lapsen lapset ja puolisot jne. Erittäin toimivaa ja lisäksi säästi aikaa, vaikka miehellä ei kamalan monta serkkua olekaan.

Mietin, miten vahvasti haluat loukata omaisia antamalla omille lapsillesi (siis ei mitään sukua miehen isoäidille) kukat, jotka he laskevat arkulle tai heittävät hautaan. Äärettömän mautonta! Ja jos haluat omat kukat viedä niin muista, että ne menet laskemaan viimeisten joukossa, koska et ole sukulainen vaan ystävä.

[/quote]

27, sinä puhut ensin yhtä ja sitten toista. Ensin selität, kuinka käymissäsi hautajaisissa lastenlapset ja puolisot LASKIVAT KUKAT YHDESSÄ. Sitten kuitenkin käännät asian niin, että ap:n kuuluisi jättäytyä viimeiseksi ja pysyä erossa suvusta, johon ei kuulu. Mitäh?? Hänhän on siis lapsenlapsen puoliso. Jos on aihetta epäillä, että paikalla joku on niin tiukkapipoinen, että lasten laskemat kukat loukkaisivat (pyörittelen kyllä päätäni tällaiselle) niin ehkä lasten olisi parasta vain seistä mukana isäpuolensa laskiessa perheen kukat. Mutta yhdessä asuvia perheitä ei jaeta arvokkaisiin ja arvottomiin jäseniin!! Pöyristyttää tuollaiset piirit, onneksi en ole joutunut tuollaiseen sukuun syntymällä tai pariutumalla.  

31, missä päin on tuollainen tapa että kaikki perheenjäsenet eivät "saa" osallistua kukkien laskuun? Olen Pohjanmaalta enkä koskaan ole törmännyt tuollaiseen. Kyllä ne on aina perheittäin käyty laskemassa ja joka ainoa paikalla ollut on saanut vuorollaan käydä arkun luona. 

Tämä isoäiti joka haudataan piti lapsistani ja kohteli heitä kuin olisivat olleet hänen omia lapsenlapsenlapsiaan joululahjoineen kaikkineen. Huh, meni tämä asia vieläkin vaikeammaksi tämän jälkeen. Vedän henkeä ja koitan päätyä johonkin järkiratkaisuun. Onneksi miehen vanhemman ja sisarukset tuntevat minut kuitenkin niin hyvin että tietävät etten tarkoituksellisesti halua ainakaan loukata ketään. Ap

[quote author="Vierailija" time="10.04.2013 klo 20:10"]

[quote author="Vierailija" time="10.04.2013 klo 19:55"]

Olen ollut hautajaisissa, jossa aivan suvun ulkopuolinen naisystävä, joka ei tuntenut ketään meistä, vainajasta puhumattakaan, itki vuolaimmin. Tuli mieleen, että hän itkee omia menetyksiään, ja se vähän harmitti, koska vainaja oli meille muille hyvin läheinen. Paikka oli väärä.

[/quote]

Silloin, kun suru iskee, se iskee ja kyyneleet valuvat silmistä kuin itsekseen, olkoon paikka sitten "väärä" tai "oikea". Minä olen sellaista herkästi liikuttuvaa ihmislajia, jolla kyyneleet ovat aina jossakin hyvin lähellä silmäluomien takana, joten voin hyvin kuvitella tämän 'naisystävän' tunteet. Sinä, kommentoija, tunnut olevan aika lailla kylmä luonne. Miten ihmeessä voit loukkaantua siitä, itkeekö kanssaihmisesi sinun mielestäsi "oikeaa" tai "väärää" ihmistä. Miten voit olla aivan sataprosenttisen varma siitä, että hän itki "väärää" ihmistä, kysyitkö sitä häneltä, varmistitko nyt aivan tarkkaan?

Kyllä joku sitten herkästi loukkaantuu kummallisten asioiden takia, ei hyvää päivää. *rolleyes*

[/quote]

Siis tuo naishenkilö ei ollut ikinä tavannut vainajaa, eikä sen puoleen ketään muutakaan koko suvustamme. Ja syynä oli se, että hän ei itse halunnut tutustua kehenkään. Suhde veljeeni päättyikin sittemmin, kun nainen löysi uuden miehen. Ihmettelin naisen surun määrää, koska hän todellakaan ei ollut ikinä nähnyt vainajaa.

Teistäkö se tekee minusta tunnekylmän ja tuosta ventovieraasta naisesta pyhimyksen? Itsekin itken helposti, mutta en kyllä menisi itkemään vierasta ihmistä. Minusta se olis omaisten surun loukkaamista.