Missä iässä aloitte todella haluta perhettä?

oon 37,eikä vielä tietookaan mistään vauvakuumeista. Onnellinen vela.

Saivartelija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin sain perheen kun mentiin naimisiin. Perhe se on kahdenkin henkilön perhe. Lapsi tuli useita vuosia myöhemmin.

Olen kuullut jonkun muodostavan perheen lemmikkinsäkin kanssa. Enemmistö kuitenkin nimittää tuota pariskunnaksi eikä perheeksi.

Kyllä, määrittelykysymys on.

Mutta on aika surullista, jos joku pariskunta ei voi ajatella olevansa ihan oikea perhe, vain koska eivät saa lapsia. Sentähden minä sanon perheeksi myös lapsetonta pariskuntaa.

Saivartelija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin sain perheen kun mentiin naimisiin. Perhe se on kahdenkin henkilön perhe. Lapsi tuli useita vuosia myöhemmin.

Olen kuullut jonkun muodostavan perheen lemmikkinsäkin kanssa. Enemmistö kuitenkin nimittää tuota pariskunnaksi eikä perheeksi.

Minullakin tulee perheestä mielikuva, että siihen kuuluu eri sukupolvien edustajia saman katon alla, esim. isä, äiti ja 10 lasta tai äiti ja teini. Ja vaikka parisunnalla olisi suuri ikäero niin kutsuisin pariskunnaksi. Joku kohta kaivaa sanakirjan.

Ekassa parisuhteessa ajatus vauvasta "sitten joskus" heräsi noin 21-vuotiaana. Hommattiin kuitenkin kissanpentu.

Parisuhde kariutui pian ja myös toiveet ydinperheestä. Ajattelin, että ehkä joskus +35-vuotiaana voisin yhden lapsen haluta, jos sopiva mies löytyy.

No, 23-vuotiaana odotinkin esikoista uudelle poikaystävälle (hups). Tavallaan vähän olosuhteiden pakosta piti haluta perustaa perhe jo noin aikaisin. Kolmen vuoden päästä suunniteltu ja kovasti toivottu pikkusisarus syntyi.

Eli aika aaltoilevasti on perheenperustamishalut menneet, paljon riippunut elämäntilanteesta.

18v en halunnut lasta, mutta 19v se sitten iski että haluankin.

Mies sanoi että kun täytti kolmekymmentä alkoi oma perhe tuntua hyvältä ajatukselta.