Miksi on niin vaikea kuunnella omaa sisäistä ääntä?

Keskity hoitamaan omat asiasii.

Hyvä huomio. Kerro jokin esimerkki sisäisestä äänestä.

Koska meidät on lapsena opetettu, että on aina joku muu, joka tietää enemmän ja paremmin kuin minä itse.

Koska minulle sisäinen ääni puhuu niin paljon paskaa, ettei elämästä tulisi mitään jos sitä kuuntelisi.

Joskus sisäinen ääni on kertonut, että lentokone putoaa, kun olen ollut lähdössä lennolle. Aika usein sisäinen ääni kehottaa herkuttelemaan tai laiskottelemnaan.

Minun sisäinen ääneni latistettiin jo lapsena. Väkivaltainen ja turvaton lapsuus. Jatkuvaa häpäisemistä ja nolaamista. Niele ylpeytesi, sitä minulle toisteltiin. Nyt aikuisena on todella vaikeaa, olen tehnyt vääriä valintoja kun en ole kuunnellut sisäistä ääntäni ja olen toiminut vaistojani vastaan. Tuohan tämä terapeuteille rahaa.

Eipä se juurikaan ole häirinnyt. Ollaan yleensä samaa mieltä asioista.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä huomio. Kerro jokin esimerkki sisäisestä äänestä.

Hmmm. Yksi kerta tuntui, että ei pitäisi päästää lasta viikonloppuna kaveriperheeseen. Joutuivat lievään kolariin matkalla.

Tein myös huonon päätöksen terveydenhuollossa. Kaikki sanoivat, että suunnitelma on järkevä ja kävin pyytämässä toisen mielipiteenkin. Tuntui hyvin väärältä, ja osoittautui jälkikäteen todella huonoksi päätökseksi. Luulin, että minua vaan jännittää. Toisaalta on helppo nyt jälkikäteen tulkita... voi olla että joskus on ollut aavistus, joka unohtuu, kun mitään ei tapahdukaan. Ap

balanssi kirjoitti:

Koska minulle sisäinen ääni puhuu niin paljon paskaa, ettei elämästä tulisi mitään jos sitä kuuntelisi.

Joskus sisäinen ääni on kertonut, että lentokone putoaa, kun olen ollut lähdössä lennolle. Aika usein sisäinen ääni kehottaa herkuttelemaan tai laiskottelemnaan.

Olet sekoittanut kaksi eri asiaa: sisäisen äänen ja tunteen. Luulet pelkoa tai tyhjyyden tunnetta (jota täytät toissijaisella toiminnolla) sisäiseksi ääneksi.

Sisäinen ääni on”tietoa”.

Pelkoa ei kannata koskaan kuunnella. Vain hyvin harvoin elämässä tapahtuu jotain todella vaarallista. Suurin vaara mikä meitä kohtaa on oma häpeän tunteen kohtaaminen.

Vierailija kirjoitti:

balanssi kirjoitti:

Koska minulle sisäinen ääni puhuu niin paljon paskaa, ettei elämästä tulisi mitään jos sitä kuuntelisi.

Joskus sisäinen ääni on kertonut, että lentokone putoaa, kun olen ollut lähdössä lennolle. Aika usein sisäinen ääni kehottaa herkuttelemaan tai laiskottelemnaan.

Olet sekoittanut kaksi eri asiaa: sisäisen äänen ja tunteen. Luulet pelkoa tai tyhjyyden tunnetta (jota täytät toissijaisella toiminnolla) sisäiseksi ääneksi.

Sisäinen ääni on”tietoa”.

Pelkoa ei kannata koskaan kuunnella. Vain hyvin harvoin elämässä tapahtuu jotain todella vaarallista. Suurin vaara mikä meitä kohtaa on oma häpeän tunteen kohtaaminen.

Ai hyvin harvoin? Oletko koskaan katsonut uutisia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

balanssi kirjoitti:

Koska minulle sisäinen ääni puhuu niin paljon paskaa, ettei elämästä tulisi mitään jos sitä kuuntelisi.

Joskus sisäinen ääni on kertonut, että lentokone putoaa, kun olen ollut lähdössä lennolle. Aika usein sisäinen ääni kehottaa herkuttelemaan tai laiskottelemnaan.

Olet sekoittanut kaksi eri asiaa: sisäisen äänen ja tunteen. Luulet pelkoa tai tyhjyyden tunnetta (jota täytät toissijaisella toiminnolla) sisäiseksi ääneksi.

Sisäinen ääni on”tietoa”.

Pelkoa ei kannata koskaan kuunnella. Vain hyvin harvoin elämässä tapahtuu jotain todella vaarallista. Suurin vaara mikä meitä kohtaa on oma häpeän tunteen kohtaaminen.

Ai hyvin harvoin? Oletko koskaan katsonut uutisia?

Oletko itse koskaan laskenut todennäköisyyksiä?

Totta kai, jos törmäät leijonaan, on se vaarallista. Mutta et sinä joka päivä leijonaan törmää..., kuinka paljon arkipäivässäsi on vaarallisia tilanteita?

Ja vaikka eläisitkin extreme-elämää, niin pelolle ei saa antaa valtaa ikinä. Murehtiminen ei auta elämässä mitään.

Koska se ei ole ikinä kunnolla kehittynyt, kun elämä on ollut pelkkää sopeutumista vanhempien outoon käytökseen. Minä olen 3-kymppinen enkä vieläkään kovin hyvin tunne itseäni.

Omaa sisäiistä järjen äääntä. Olemasssaolo on ajatttelemista ja keeskitttymistä hetkesssä elämistä, pääämärien asetttamista, suuunnittelua, uskoa ja pyrkimyksiiiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

balanssi kirjoitti:

Koska minulle sisäinen ääni puhuu niin paljon paskaa, ettei elämästä tulisi mitään jos sitä kuuntelisi.

Joskus sisäinen ääni on kertonut, että lentokone putoaa, kun olen ollut lähdössä lennolle. Aika usein sisäinen ääni kehottaa herkuttelemaan tai laiskottelemnaan.

Olet sekoittanut kaksi eri asiaa: sisäisen äänen ja tunteen. Luulet pelkoa tai tyhjyyden tunnetta (jota täytät toissijaisella toiminnolla) sisäiseksi ääneksi.

Sisäinen ääni on”tietoa”.

Pelkoa ei kannata koskaan kuunnella. Vain hyvin harvoin elämässä tapahtuu jotain todella vaarallista. Suurin vaara mikä meitä kohtaa on oma häpeän tunteen kohtaaminen.

Ai hyvin harvoin? Oletko koskaan katsonut uutisia?

Oletko itse koskaan laskenut todennäköisyyksiä?

Totta kai, jos törmäät leijonaan, on se vaarallista. Mutta et sinä joka päivä leijonaan törmää..., kuinka paljon arkipäivässäsi on vaarallisia tilanteita?

Ja vaikka eläisitkin extreme-elämää, niin pelolle ei saa antaa valtaa ikinä. Murehtiminen ei auta elämässä mitään.

No olen mm. joutunut raiskauksen ja väkivallan uhriksi, läheiseni on sairastunut vakavasti, olen ollut autokolarissa kaksi kertaa, olen ollut sairaalasssa vakavan infektion takia, olen sairastanut syövän... Kerran lapsena putosin puusta monen metrin korkeudelta. Kaverini putosi töissä parvekkeelta ja sai aivovamman. Siinä mitä nyt äkkiä tuli mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

balanssi kirjoitti:

Koska minulle sisäinen ääni puhuu niin paljon paskaa, ettei elämästä tulisi mitään jos sitä kuuntelisi.

Joskus sisäinen ääni on kertonut, että lentokone putoaa, kun olen ollut lähdössä lennolle. Aika usein sisäinen ääni kehottaa herkuttelemaan tai laiskottelemnaan.

Olet sekoittanut kaksi eri asiaa: sisäisen äänen ja tunteen. Luulet pelkoa tai tyhjyyden tunnetta (jota täytät toissijaisella toiminnolla) sisäiseksi ääneksi.

Sisäinen ääni on”tietoa”.

Pelkoa ei kannata koskaan kuunnella. Vain hyvin harvoin elämässä tapahtuu jotain todella vaarallista. Suurin vaara mikä meitä kohtaa on oma häpeän tunteen kohtaaminen.

Ai hyvin harvoin? Oletko koskaan katsonut uutisia?

Oletko itse koskaan laskenut todennäköisyyksiä?

Totta kai, jos törmäät leijonaan, on se vaarallista. Mutta et sinä joka päivä leijonaan törmää..., kuinka paljon arkipäivässäsi on vaarallisia tilanteita?

Ja vaikka eläisitkin extreme-elämää, niin pelolle ei saa antaa valtaa ikinä. Murehtiminen ei auta elämässä mitään.

No olen mm. joutunut raiskauksen ja väkivallan uhriksi, läheiseni on sairastunut vakavasti, olen ollut autokolarissa kaksi kertaa, olen ollut sairaalasssa vakavan infektion takia, olen sairastanut syövän... Kerran lapsena putosin puusta monen metrin korkeudelta. Kaverini putosi töissä parvekkeelta ja sai aivovamman. Siinä mitä nyt äkkiä tuli mieleen.

Niin, elämässä sattuu ja tapahtuu. Mutta silti: etukäteen murehtiminen ei olisi auttanut sinua välttämään noita tilanteita.

Mulla sisäinen ääni käskee saata nan äänellä ta ppamaan kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

balanssi kirjoitti:

Koska minulle sisäinen ääni puhuu niin paljon paskaa, ettei elämästä tulisi mitään jos sitä kuuntelisi.

Joskus sisäinen ääni on kertonut, että lentokone putoaa, kun olen ollut lähdössä lennolle. Aika usein sisäinen ääni kehottaa herkuttelemaan tai laiskottelemnaan.

Olet sekoittanut kaksi eri asiaa: sisäisen äänen ja tunteen. Luulet pelkoa tai tyhjyyden tunnetta (jota täytät toissijaisella toiminnolla) sisäiseksi ääneksi.

Sisäinen ääni on”tietoa”.

Pelkoa ei kannata koskaan kuunnella. Vain hyvin harvoin elämässä tapahtuu jotain todella vaarallista. Suurin vaara mikä meitä kohtaa on oma häpeän tunteen kohtaaminen.

Ai hyvin harvoin? Oletko koskaan katsonut uutisia?

Oletko itse koskaan laskenut todennäköisyyksiä?

Totta kai, jos törmäät leijonaan, on se vaarallista. Mutta et sinä joka päivä leijonaan törmää..., kuinka paljon arkipäivässäsi on vaarallisia tilanteita?

Ja vaikka eläisitkin extreme-elämää, niin pelolle ei saa antaa valtaa ikinä. Murehtiminen ei auta elämässä mitään.

No olen mm. joutunut raiskauksen ja väkivallan uhriksi, läheiseni on sairastunut vakavasti, olen ollut autokolarissa kaksi kertaa, olen ollut sairaalasssa vakavan infektion takia, olen sairastanut syövän... Kerran lapsena putosin puusta monen metrin korkeudelta. Kaverini putosi töissä parvekkeelta ja sai aivovamman. Siinä mitä nyt äkkiä tuli mieleen.

Niin, elämässä sattuu ja tapahtuu. Mutta silti: etukäteen murehtiminen ei olisi auttanut sinua välttämään noita tilanteita.

Joo, mutta on erittäin todennäköistä, että yhden ihmisen elämässä on hengenvaarallisia tilanteita lukuisia kertoja. Kyllä niitä etukäteen murehditaan paljonkin: käytetään kondomia, käydään terveystarkastuksessa, käytetään pelastusliivejä, turvavöitä, ei liikuta pimeän aikaan yksin, käydään itsepuolustusvalmennuksessa... Oikeastaan aika suuri osa elämästä kuluu onnettomuuksien minimoimiseen. Joidenkin mielestähän esimerkiksi autojen valojenkäyttöpakko aikanaan oli ihan älytöntä ylireagointia.

Up

Vierailija kirjoitti:

Hyvä huomio. Kerro jokin esimerkki sisäisestä äänestä.

Tinnitys ja korvamato.

Ei minulla ole mitään sisäistä ääntä. Järki minulla on päässä ja jonkun verran tunteita ja niitten kanssa pelaan minkä kykenen, mutta mitään sisäistä ääntä ei ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

balanssi kirjoitti:

Koska minulle sisäinen ääni puhuu niin paljon paskaa, ettei elämästä tulisi mitään jos sitä kuuntelisi.

Joskus sisäinen ääni on kertonut, että lentokone putoaa, kun olen ollut lähdössä lennolle. Aika usein sisäinen ääni kehottaa herkuttelemaan tai laiskottelemnaan.

Olet sekoittanut kaksi eri asiaa: sisäisen äänen ja tunteen. Luulet pelkoa tai tyhjyyden tunnetta (jota täytät toissijaisella toiminnolla) sisäiseksi ääneksi.

Sisäinen ääni on”tietoa”.

Pelkoa ei kannata koskaan kuunnella. Vain hyvin harvoin elämässä tapahtuu jotain todella vaarallista. Suurin vaara mikä meitä kohtaa on oma häpeän tunteen kohtaaminen.

Ai hyvin harvoin? Oletko koskaan katsonut uutisia?

Oletko itse koskaan laskenut todennäköisyyksiä?

Totta kai, jos törmäät leijonaan, on se vaarallista. Mutta et sinä joka päivä leijonaan törmää..., kuinka paljon arkipäivässäsi on vaarallisia tilanteita?

Ja vaikka eläisitkin extreme-elämää, niin pelolle ei saa antaa valtaa ikinä. Murehtiminen ei auta elämässä mitään.

No olen mm. joutunut raiskauksen ja väkivallan uhriksi, läheiseni on sairastunut vakavasti, olen ollut autokolarissa kaksi kertaa, olen ollut sairaalasssa vakavan infektion takia, olen sairastanut syövän... Kerran lapsena putosin puusta monen metrin korkeudelta. Kaverini putosi töissä parvekkeelta ja sai aivovamman. Siinä mitä nyt äkkiä tuli mieleen.

Niin, elämässä sattuu ja tapahtuu. Mutta silti: etukäteen murehtiminen ei olisi auttanut sinua välttämään noita tilanteita.

Joo, mutta on erittäin todennäköistä, että yhden ihmisen elämässä on hengenvaarallisia tilanteita lukuisia kertoja. Kyllä niitä etukäteen murehditaan paljonkin: käytetään kondomia, käydään terveystarkastuksessa, käytetään pelastusliivejä, turvavöitä, ei liikuta pimeän aikaan yksin, käydään itsepuolustusvalmennuksessa... Oikeastaan aika suuri osa elämästä kuluu onnettomuuksien minimoimiseen. Joidenkin mielestähän esimerkiksi autojen valojenkäyttöpakko aikanaan oli ihan älytöntä ylireagointia.

Kuinka niin?