Lue keskustelun säännöt.
Tarkoittaako tämä etten ole valmis eroon?
08.04.2013 |
Riitelemme mieheni kanssa melko rajusti harva se päivä. Tarkoitan rajulla lähinnä sitä, että riidat koskevat hyvin syvällisellä tasolla toistemme perimmäisiä luonteita, tavanomaisten pikkuriitojen sijaan. Useimmiten meillä menee kohtuullisen hyvin, kunnes taas räjähtää. Arviolta kerran kuussa tai kahdessa päätämme riidan päätteeksi erota, sillä tilanne on niin raskas molemmille. Olemme jotenkin kireitä aina.
Mutta vähintään samana iltana eropäätöksen jälkeen tunteet tasaantuvat ja sovimme. Ison riidan jälkeen tilanne yleensä paranee paljon joksikin aikaa, kun molemmat ovat päästelleet höyryjä.
Mutta silloin kun puhumme erosta, haluan sitä todella ja olen aina helpottunut ajatuksesta että jatkaisin elämää yksin. Parin tunnin kuluessa tunne kuitenkin menee (suurimmaksi osaksi) ohi.
Olen itse tulkinnut, että ehkä emme sitten ole valmiita eroamaan. Mutta tämäkin riitelemisen ja eropäätösten rutiini käy raskaaksi välillä.
Kokemuksia kenelläkään samanlaisesta?
Kommentit (11)
Erolla uhkailusta on tullut teille peli riitelyssä. Sillä ei ole mitään tekemistä itse eroamisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.04.2013 klo 23:02"]
Erolla uhkailusta on tullut teille peli riitelyssä. Sillä ei ole mitään tekemistä itse eroamisen kanssa.
[/quote]
Ymmärrän mitä tarkoitat, mutta siinä mielessä en näe sitä pelinä, että ainakin minä ihan aidosti tunnen haluavani erota silloin kun siitä puhumme, ja sanon myös itselleni että nyt tätä juttua ei sitten peruta... Ja silti perun.
Ap
No meillä on aika samanlaista, lähinnä kai ongelmana se että minä koen itseni yksinäiseksi ja ettei mies halua minua tai seuraani, mies taas kuvittelee olevansa huono mun mielestä. Mies muuttuu kylmäksi riidellessämme ja se lisää tunnettani siitä ettei mies välitä minusta. Lisäksi mies suuttuu minulle jatkuvasti ihan kaikesta. En enää edes oikein usko hänen rakastavan minua ja hän taas ärsyyntyy kun epäilen häntä jatkuvasti.
MINÄ mietin meillä eroa koko ajan, mies ei niinkään. Minä voin tosi huonosti liitossamme, mies ei niinkään.
No minusta ihan normaalia. Ainakin itselle tulee riidellessä aina tunne, että tämä oli tässä, en todellakaan enää halua jäädä. Tunne menee ohi, kuten itsekin sanoit, muutamassa tunnissa. Silti me olemme onnellisia eikä erosta puhuta.
Kannattaa todella pohtia, mikä tuon tunteen taustalla on. Itselläni se on lapsiperhe-elämän vaativuus, väsymys ja kyllästyminen toiseen. Nämä kuitenkin ovat normaali osa elämää. Ne ovat pelkkiä tunteita ja tunteet tulee ja menee, mutta meidän avioliitto pysyy.
Jälkimmäinen kommenttistasi taas sai hieman negatiivisemman kuvan parisuhteestanne. Teillä on selvästi vuorovaikutusongelmia, joihin tulisi lähteä etsimään ratkaisuja. En usko, että teillä on välttämätöntä tarve erota ellei sitten mies mene todella henkilökohtaisuuksiin ja pelkäät häntä.
Oletko kertonut hänelle joskus rauhallisena hetkenä, että olet onneton ja tyytymätön avioliittonne? Mieti mitkä ovat ne asiat, joihin haluat saada muutosta parisuhteessanne, että se olisi mielestäsi tyydyttävä. Kysy mieheltä mitä hän haluaa? Sitten lähdette aktiivisesti rakentamaan suhdettanne. Panostatte kommunikaatioon, keksitte vaikka jonkin turvasanan, joka riidan yhteydessä huudetaan tyyliin "jäätelötötterö", jonka jälkeen molemmat tietää, että nyt on aika laittaa riita poikki ja jatkaa rauhallisemmissa tunnelmissa. Ehdotan myös jotain yhteistä hauskaa tekemistä, jotain uutta, jonka parissa muistaa, miksi toista rakastaa. Ja ehdottomasti myös parisuhdeterapiaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko teillä kenties pieniä lapsia? meillä on ja tilanne hyvin tutun kuuloinen.
Oikeastaan nro 5 viesti oli kuin minun elämästäni. Käydään pariterapiassa tällähetkellä ja vaikka se tuntuu aina yhtä typerältä toiminnalta niin kuin ihmeen kaupalla meillä on alkanut mennä jo hieman paremmin! En voi kun suositella,ihan kaikille. Oppii itsestäänkin paljon eikä aina niin mukavia juttua...
Meillä tilanne oli jo niin paha että meni fyysiseksi :(
Silti tässä suossa rämmitään koska on nuo lapset,en halua "luovuttaa helpolla".
Tuollainen riitely on paha. Se on hermoja kuluttavaa, negatiivista, repivää, siitä ei voi koitua mitään hyvää. Lopeta tuollainen riitely. Älä mene mukaan siihen jos miehesi aloittaa. Sinä voit itse päättää miten riitelet.
Jos teillä on lapsia, sitä suuremmalla syyllä tuo pitää lopettaa. Lapset eivät saa olla kuuntelemassa tuollaista. Mieti nyt mikä pelko niillä on koko ajan päällä, ei lapset ymmärrä teidän tunteita eivätkä halua kuulla jatkuvasti eroamisesta. Tuommoiset riidat on aivan kamalia kuultavia lapsille.
Ja turha väittää ettei muka riidellä lasten kuullen. Jos kerran pystyy pidättämään tappelua lasten läsnäollessa, sitä pystyy pidättelemään myös muulloin. Lapset kuulee ja tietää aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.04.2013 klo 11:03"]
No minusta ihan normaalia. Ainakin itselle tulee riidellessä aina tunne, että tämä oli tässä, en todellakaan enää halua jäädä. Tunne menee ohi, kuten itsekin sanoit, muutamassa tunnissa. Silti me olemme onnellisia eikä erosta puhuta.
Kannattaa todella pohtia, mikä tuon tunteen taustalla on. Itselläni se on lapsiperhe-elämän vaativuus, väsymys ja kyllästyminen toiseen. Nämä kuitenkin ovat normaali osa elämää. Ne ovat pelkkiä tunteita ja tunteet tulee ja menee, mutta meidän avioliitto pysyy.
Jälkimmäinen kommenttistasi taas sai hieman negatiivisemman kuvan parisuhteestanne. Teillä on selvästi vuorovaikutusongelmia, joihin tulisi lähteä etsimään ratkaisuja. En usko, että teillä on välttämätöntä tarve erota ellei sitten mies mene todella henkilökohtaisuuksiin ja pelkäät häntä.
Oletko kertonut hänelle joskus rauhallisena hetkenä, että olet onneton ja tyytymätön avioliittonne? Mieti mitkä ovat ne asiat, joihin haluat saada muutosta parisuhteessanne, että se olisi mielestäsi tyydyttävä. Kysy mieheltä mitä hän haluaa? Sitten lähdette aktiivisesti rakentamaan suhdettanne. Panostatte kommunikaatioon, keksitte vaikka jonkin turvasanan, joka riidan yhteydessä huudetaan tyyliin "jäätelötötterö", jonka jälkeen molemmat tietää, että nyt on aika laittaa riita poikki ja jatkaa rauhallisemmissa tunnelmissa. Ehdotan myös jotain yhteistä hauskaa tekemistä, jotain uutta, jonka parissa muistaa, miksi toista rakastaa. Ja ehdottomasti myös parisuhdeterapiaa!
[/quote]
Meillä ei ole lapsia, mutta suhdettamme on rasittanut kaksi (varhaisessa vaiheessa tapahtunutta) keskenmenoa. Näistä on tosin aikaa emmekä ole tehneet lasten saannista mitään projektia, joten en ainakaan itse koe murehtivani noita tapahtumia enää niin, että purkaisin tunteitani mieheeni.
Luulen, että enemmänkin olemme vähän kyllästyneitä toisiimme. Tai ainakin minä mieheen, sillä olen alkanut jopa yli-ihannoida muita tuntemiani miehiä, joissa on joitan sellaisia ominaisuuksia, joita arvostan ja joita mielestäni miehessäni ei ole. En ole sinänsä pitänyt tätä vaarallisena merkkinä, sillä tiedän ettei kukaan ihminen ole täydellinen. Mutta kai tunnen jonkinlaista pettymystä mieheeni, ja varmaan hän minuun. Mutta ei kai tässä vaiheessa ole järkevää erota, voihan tämä tunne tulla kenen kanssa tahansa?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No se tarkoittaa, että et ole vielä eronnut. Ihminen eroaa sitten, kun on valmis. Kun tilanne on niin tympäisevä ja tuntuu ettei se tule paranemaankaan, että lähtee vaikka tietää että eroaminen sattuu. Eli koska et ole eronnut vaan perunut aina aikeet, tarkoittaa että tähän asti et ole ollut valmis. Siitä oletko seuraavan riidan tullen, ei voi tietää.