Lue keskustelun säännöt.
Miten voin kehittää vauvan pitkäjänteisyyttä?
08.04.2013 |
Jos vauvalle syöttää sosetta, niin kamala huuto lusikallisten välillä heti, kun suu tyhjenee. En ehdi lykkiä lusikkaa purkin ja suun välillä niin nopeasti, kuin ahmatti hotkaisee ruoan. Seurauksena vollotus joka lusikallisen välillä.
Tämä siitä huolimatta, vaikka edellisestä ruokailusta olisi vasta niin vähän aikaa, ettei mitenkään voi olla kiljuva nälkä vielä. Eikä siis ole huutanut ennen ruokaa. Vaan vasta, kun ruokaa aletaan lappaa suuhun.
Pelkään, että lapsesta kehittyy todella lyhytjänteinen kaikki-tänne-mulle-heti-ihminen. Miten lisätä pitkäjänteisyyttä jo nyt?
Kommentit (6)
Kokeillaan tuota naksua, kiitos vinkistä. Mutta ei tämä nyt niin kamalan ihanalta tunnu, kun toinen karjuu aina, kun on ruoka-aika. Vaikka on ruokakippo nenän edessä! Ja jos on jossain julkisella paikalla, ihmiset tuijottavat. Joku tullut sanomaankin, että aijjai, pidetäänkö sua nälässä.
Ei muuten pidä paikkaansa, ettei vauvat oppisi. Esim. matemaattisia taitoja on hyvä treenata jo nyt...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AnnA sille vähän karkeempaa sosetta jos sitä pureskelis kauemmin. Ainakin ne 5kk ikäisten litkut nyt on lähes pillillä juotavaa.
meillä tuo ilmiö iltapuuron kanssa kun lapsi alkaa olemaan väsynyt,aamu ja päiväruuat menee ilman marinaa,kaikista paha tilanne on jos äiti puhaltelee kuumaa puuroa,luulee vissiin että se syö ruuat,mutta mitä tuo haittaa jos syö kuitenkin hyvin.
Vauva on vauva, ei sen kuulu vielä oppia pitkäjännitteisyyttä, se taito kasvaa enemmänkin vanhemmilla kuin vauvalla. Suosittelen sinulle Tiina Kaitaniemen Luonnollinen lapsuus- kirjaa, siinä on jotain hyviäkin ajatuksia jotka auttavat ymmärtämään vauvaa.
Meillä vauva on tykännyt omasta lusikasta, jolla on saanut syödä siinä sivussa, kurkun keskustaa nakerrettavaksi...Tai sitten vaan otat vähän karkeampaa sosetta, vähän isompia lusikallisia ja nopeampaan, hopi, hopi!!!
Oikeasti mitä voit tehdä on tyydyttää vauvan tarpeet mahdollisimman hyvin, jotta sen luottamus elämään kasvaa ja tätä kautta taito uskaltaa odottaakin. Pikku hiljaa oppii, että kun on nälkä, saa ruokaa ja kun hätä pääsee heti syliin, niin sitten ei ole enää niin paniikissa pienistä.
2-vuotiaalle voi jo puhua ja selittää ja odottaa jonkin verran odottamista, mutta ei vauva
et voi vauvan pitkäjänteisyyttä kasvattaa mitenkään. vauva on vauva. vauvat käyttäytyvät miten käyttäytyvät ja ovat mitä ovat, ja sitten kun ne alkavat ymmärtää puhetta ja sinua, voit alkaa miettimään käytöksen muokkausta.
minun neuvoni teidän tilanteeseen on seuraava: anna lapselle käteen maissinaksu, jota hän voi nakertaa itse sillä välin kun sinä otat uutta lusikallista lautaselta: voit kevyesti vetää lapsen käden pois suusta saadaksesi lusikan sinne, ja hän todennäköisesti tunkee maissinaksun takaisin suuhun heti lusikan sieltä lähdettyä.
tai sitten voit antaa jonkun purulelun, jonka hän voi tunkea suuhun, tokihan se menee likaiseksi mutta sen saa kyllä pestyä.
kohta sinun kultamussukkasi huomaa, että kyllä sinä annat sitä ruokaa tarpeeksi, eikä hänen tarvitse hätäillä. vauvat ovat tuommoisia. ehkä sinun vauvasi huolestuu herkästi ja kaipaa erityistä varmistelua tunteakseen, että kaikki on ok. se voi sinulta vaatia aika paljon äitinä, mutta vauvat nyt ovat sellaisia, kaikki erilaisia ihania yksilöitä. kyllä se siis siitä.