4- vuotias ei puhu

Lapsi tykkää leikkiä yksinkin mutta ajateltiin että se voisi olla lapsen luonnekin. Ymmärtää siis puhetta ja tulee kotona ymmärretyksi. Mies on työttömänä ja lapsi kotihoidossa niin kukaan ei ole siis tarhassa sanomaan koska tälläistä tilaa ei ole ollut. 

Me ollaan oltu hiukan sinisilmäisiä tämän ongelman kanssa vaikka siihen on kiinnitetty huomiota mutta on vaan toivottu että lapsi alkaisi puhumaan.

Viimeinen siis ap.lta

[quote author="Vierailija" time="08.04.2013 klo 10:37"]

Lapsi tykkää leikkiä yksinkin mutta ajateltiin että se voisi olla lapsen luonnekin. Ymmärtää siis puhetta ja tulee kotona ymmärretyksi. Mies on työttömänä ja lapsi kotihoidossa niin kukaan ei ole siis tarhassa sanomaan koska tälläistä tilaa ei ole ollut. 

Me ollaan oltu hiukan sinisilmäisiä tämän ongelman kanssa vaikka siihen on kiinnitetty huomiota mutta on vaan toivottu että lapsi alkaisi puhumaan.

[/quote]

Eikö sun lapsi ole edes kerhoissa tai muiden lasten seurassa?

Nyt ap kiireesti asian kanssa eteenpäin ja häpeä romukoppaan. Ehditte vielä, kun puututte asiaan NYT. Kaksi vuotta aikaa eskarin alkuun, vielä ei ole peli menetetty, mutta jos vielä vitkastelet, on todella isoja ongelmia luvassa. Soita neuvolaan jo tänään, lupaathan?!? Puheterapiaan (ja toimintaterapiaan) on pitkät jonot, joten ette pääse sinne huomenna kuitenkaan. Lapsi pitää saada jonoon nyt ihan heti.

[quote author="Vierailija" time="08.04.2013 klo 10:37"]

Lapsi tykkää leikkiä yksinkin mutta ajateltiin että se voisi olla lapsen luonnekin. Ymmärtää siis puhetta ja tulee kotona ymmärretyksi. Mies on työttömänä ja lapsi kotihoidossa niin kukaan ei ole siis tarhassa sanomaan koska tälläistä tilaa ei ole ollut. 

Me ollaan oltu hiukan sinisilmäisiä tämän ongelman kanssa vaikka siihen on kiinnitetty huomiota mutta on vaan toivottu että lapsi alkaisi puhumaan.

[/quote]

Ei lapsen erilaisuudessa ja mahdollisessa puheen kehityksen häiriössä ole mitään hävettävää. Nyt vain kuuntelet niitä lähisukulaisiasi (sillä varmasti itsekin jo tiedät heidän olevan oikeassa) ja yritätä saada lapsesi tutkimuksiin mahdollisimman pian. Ota ihmeessä yhteyttä neuvolaan jo tänään.

hei ap,

nyt nolostelut sikseen ja hakemaan lapselle kuntoutusta. Puheterapiaan pääsy voi kestää vuodenkin jonojen takia, joten lapsenne tarvitsee nyt pikaisen lääkärin sekä puheterapeutin arvion päästäkseen ehkä jonon "ohikin" kiireellisenä tapauksena.

Lapsessanne on paljon hyvää. Hän ymmärtää puhetta ja puhuu itsekin jotakin (ei siis ole mykkä / mutisti). Eikä ilmeisesti ole käytöshäiriöitä (kiltti?). Tästä on puheterapeutin hyvä lähteä työstämään asiaa. Lapsi voisi nyt aloittaa päiväkodin (tätä tulee terapeuttikin suosittelemaan) tukemaan kielen kehitystä. Soitat neuvolaan ja selität mikä tilanne on nyt, varmasti saatte ajan ja pikaista apua!

[quote author="Vierailija" time="08.04.2013 klo 10:37"]

Lapsi tykkää leikkiä yksinkin mutta ajateltiin että se voisi olla lapsen luonnekin. Ymmärtää siis puhetta ja tulee kotona ymmärretyksi. Mies on työttömänä ja lapsi kotihoidossa niin kukaan ei ole siis tarhassa sanomaan koska tälläistä tilaa ei ole ollut. 

Me ollaan oltu hiukan sinisilmäisiä tämän ongelman kanssa vaikka siihen on kiinnitetty huomiota mutta on vaan toivottu että lapsi alkaisi puhumaan.

[/quote]

Eikö lapsella ole kavereita? Tuon ikäinen tarvitsee ikäistään seuraa. Yksin leikkiminen voi olla seuraus siitä, että lapsi tietää itsekin ettei osaa puhua ja siksi ei hakeudu muiden lasten seuraan.

Hei ihan oikeesti, nyt haet apua lapsellesi. Vaikutatte jotenkin syrjäytyneiltä.

No pakko olla tosi paljon vikaa puheenkehitykseen liittyen. Meillä ovat molemmat lapset alkaneet puhua 1-vuotiaina kokonaisia lauseita, nyt puolitoistavuotias sanoo n. 40 sanaa ja lauseita tyyliin "koira istuu sohvalla". Isompi lapsemme osasi 4-vuotiaana jutella vaikka mitä ja esim. numerot ja kirjaimet ja lukeakin osasi lyhyitä sanoja.

Miksi asia on salattu neuvolassa? Sehän on palvelu teitä varten, ei niin päin että te menenette sinne näyttämään sliipatun version elämästänne?! Minä ainakin menin 2v neuvolaan itkemään, että haluan lapseni puheterapiaan kun puhetta ei tule. Oletteko hävenneet puhumattomuutta, vai miksi se on salattu?

Ja onko kyse siis siitä että lapsi ei OSAA puhua, vai siitä ettei tämä halua puhua? 

[quote author="Vierailija" time="08.04.2013 klo 08:50"]

Mitä tehdä? Lähisuku sanoo että pitäisi viedä tutkimuksiin ja neuvola ei tiedä todellisuutta kun se on aina salattu.

[/quote]

Miksi olette salanneet asian neuvolassa?

Oletko tosissasi?

Eikö lapsi sanoo yhtään sanaa? Onko teillä muutoin asiat kotona kunnossa?

2:n vastaukseen kyllä sanon sen verrran, että jos ajattelet kaikkien oppivan asiat samoin kuin oma lapsi, niin voit kyllä hieman avartaa käsitystäsi nyt lapsen kehityksestä :D

Meilläkin yksi lapsi on puhunut lyhyitä lauseita 1,5-vuotiaana, mutta yksi lapsi puhuu vasta yksittäsiä sanoja, jotka on kaiken lisäksi vielä melko epäselviä ja hän on 2,5v. Neuvolassa puheterapiaa mietitään, mutta se taitaa olla tarpeetonta, sillä edistystä tulee koko ajan pikkuhiljaa. Olen itsekin oppinut myöhään puhumaan.

Kaikilla kun puheenkaan kehitys ei mene samaan tahtiin.

Mutta 4-vuotias, joka ei osaa puhua.. minä olisin kyllä huolissani ja pyytäisin päästä tutkimuksiin, onko lapsella jotain kehitysviivästymää tai sairautta. Etkö halua asiaa tutkittavan?

Anteeksi nyt jos loukkaan, mutta todellakin lapsen asiassa pitää edetä nopeaan, olisi pitänyt jo kauan sitten. Neuvola on tosiaan lasta varten ja siellä heidän tehtävää on opastaa esim. puheterapian piirin ja selvittää mistä puhumattomuus johtuu. Nyt teet karhunpalveluksen lapsellesi. :( Puhumattomuus vaikuttaa kaikkeen lapsen kanssakäymiseen, itsetuntoon ja jne. Tuossa iässä moni alkaa luoda orastavia kaverisuhteita ja aika hankalaa se on jos lapsi ei puhu mitään. :( Nyt äkkiä apua lapselle!

Miksi olette salanneet asian? Eihän siinä ole mitään hävettävää että lapsi tarvitsee tukea jossain kehityksensä vaiheessa?

ymmärtääkö puhetta?

Minulla siskon poika 3v ei paljon puhu, mutta ymmärtää kaiken. Nyt alkanut joitakin sanoja tulemaan. On asiantuntijaseurannassa ja en ole varma, käykö terapiassakin. Sisko osaa ottaa onneksi asian hyvin, koska voisi olla aika rasittavaa, kun moni helposti kommentoi puhumattomuutta. Alkaen toisista saman ikäisistä lapsista, jotka toteaa, että x ei puhu. Se lienee ok. Mut kaikille ymmärtämättömille aikuisille asiaa ei jaksaisi alkaa selittämään.

Asia on nolottanut.

Lapsi syntyi vahinkona ja silloin hävetti kun toinen ei ole samanlainen kuin muut. Sitä me vähäteltiin itse alussa ja vuosittaistarkastuksissa vedottiin lepsen ujouteen ja nyt asia on alkanut vaivata mutta tuntuu ettei kehtaa tunnustaa asiaa. 

Lapsi ymmärtää puhetta ja on kiltti. Sanoo ihan muutaman sanan muttei lauseita.

Vertaan itseäni paljon muihin ja tunnen tässä epäonnistumista.

ap

NOLOTTANUT?? Ei v***u mitä vanhemmuutta! Olet varastanut lapseltasi vuosia kuntoutusaikaa, torvi!

Ja herää kyllä kysymys millainen on se toinen torvi siellä neuvolassa joka ei puhuta lasta vaan uskoo mammaa joka selittelee ummet ja lammet ujoudella? Onko se mukula sun kanssa 24/7 kun ei päivähoitokaan ole reagoinut- vai oletko sielläkin selitellyt ETTEI VAAN ITSE tarttis HÄVETÄ?

Paljonko puhut lapselle? Suurin osa lapsista syntyy vahinkona, eikä siinä ole mitään hävettävää. Puhu aktiivisesti lapselle ja kysy paljon helppoja asioita, joihin voi vastata parilla sanalla. Mitä enemmän olet lapsen kanssa, sitä paremmin oppii. Olit reipas kun kerroit tämän asian. Olet paras mahdollinen äiti lapsellesi. Lainaa vaikka kirjastosta A. Wahlgrenin Lapsikirja ja lue siitä lapsen ikäkausista, se on mielenkiintoinen ja ajatuksiaherättävä. Hyvää kevättä teille!

Kannattasko vastaaja numero 8 lukea kirjoittamansa teksti vaikka viiteen kertaan ennen lähettämistä jotta voisi vältää edes osan nettikeskusteluvirheistä. Lyöt vielä kaiken lisäksi lyötyä, millaisessa kodissa ja minkälaisten vanhempien kasvattamana sinunlaisia ihmisiä voi olla?

[quote author="Vierailija" time="08.04.2013 klo 09:31"]

Asia on nolottanut.

Lapsi syntyi vahinkona ja silloin hävetti kun toinen ei ole samanlainen kuin muut. Sitä me vähäteltiin itse alussa ja vuosittaistarkastuksissa vedottiin lepsen ujouteen ja nyt asia on alkanut vaivata mutta tuntuu ettei kehtaa tunnustaa asiaa. 

Lapsi ymmärtää puhetta ja on kiltti. Sanoo ihan muutaman sanan muttei lauseita.

Vertaan itseäni paljon muihin ja tunnen tässä epäonnistumista.

ap

[/quote]

Nyt romukoppaan tuollaiset nolottamiset! Jos ihan suoraan sanon, niin mulla nousee melkein raivo pintaan, kun ajattelen että vanhempana olet estänyt lastasi saamasta apua ongelmaansa (tuossa iässä puhumattomuus kun on jo todella iso ongelma!) koska sinua on nolottanut hänen erilaisuutensa :( Oman häpeäsi vuoksi olet siis ollut valmis vaarantamaan esim. lapsesi sosiaalisen ja kognitiivisen kehityksen.

Ota heti yhteyttä neuvolaan, sillä tutkimukset ja mahdollinen kuntoutus pitäisi saada käyntiin mahdollisimman nopeasti.

t. puhehäiriöisen lapsen äiti

[quote author="Vierailija" time="08.04.2013 klo 09:36"]

Paljonko puhut lapselle? Suurin osa lapsista syntyy vahinkona, eikä siinä ole mitään hävettävää. Puhu aktiivisesti lapselle ja kysy paljon helppoja asioita, joihin voi vastata parilla sanalla. Mitä enemmän olet lapsen kanssa, sitä paremmin oppii. Olit reipas kun kerroit tämän asian. Olet paras mahdollinen äiti lapsellesi. Lainaa vaikka kirjastosta A. Wahlgrenin Lapsikirja ja lue siitä lapsen ikäkausista, se on mielenkiintoinen ja ajatuksiaherättävä. Hyvää kevättä teille!

[/quote]

Asian vierestä mutta mä en suosittelis kellekään tuota A. Wahlgrenin lapsikirjaa... Kai tiedätte että se äiti paljastui täydeksi narsistiksi, jonka kanssa suurin osa lapsistaan ei halua olla nyt aikuisena missään tekemisissä. Olen lukenut kirjan ja kyllä se sairas mieli sieltä heijastuu.

Ap:lle, hyvä että olet nyt herännyt asiaan. Nyt toimi nopeasti. Älä koskaan häpeä lastasi tai sitä ettei hän syntynyt aivan suunnitellusti. Lapsi vaistoaa tämän häpeän. Arvosta lastasi ja anna hänelle hänen tarvitsemansa tuki. Lapsi ei saa jäädä hoidotta vanhemman ongelmien takia. :( Lapsi on syytön tilanteeseen. Enkä nyt edes tajua mikä tilanteessa on niin kauheaa, lapsia syntyy suunnittelemattomasti koko ajan ja moni tarvitsee tukea jossakin asiassa, kuka terveysongelmissa, kuka käytökseen liittyvissä jne.

Esim. minun ensimmäinen lapseni oppi kuivaksi vasta 3,5-vuotiaana, vaikka kaikkemme tehtiin ja oltiin jo 1,5 v. yritetty säännöllisin väliajoin olla vaipatta jne. Ei vaan oppinut ennen kuin itse oli valmis ja halusi jättää vaipat. Toinenkin näyttää olevan samaa sorttia. Ei kaikki lapset mene saman kaavan mukaan, jotkut on 2-vuotiaina kuivia ja puhuvat 5 sanan lauseita, toiset eivät. Ei siinä ole mitään noloa.

Oletko ap jostain muusta kulttuurista kuin suomalaisesta? Tai onko miehesi? Niin oudolta tuo lapsen häpeäminen ja asioista puhumattomuus kuulostaa, että tulee mieleen väkisinkin jokin vähemmistökulttuuri.

[quote author="Vierailija" time="08.04.2013 klo 09:36"]

Paljonko puhut lapselle? Suurin osa lapsista syntyy vahinkona, eikä siinä ole mitään hävettävää. Puhu aktiivisesti lapselle ja kysy paljon helppoja asioita, joihin voi vastata parilla sanalla. Mitä enemmän olet lapsen kanssa, sitä paremmin oppii. Olit reipas kun kerroit tämän asian. Olet paras mahdollinen äiti lapsellesi. Lainaa vaikka kirjastosta A. Wahlgrenin Lapsikirja ja lue siitä lapsen ikäkausista, se on mielenkiintoinen ja ajatuksiaherättävä. Hyvää kevättä teille!

[/quote]

Kun 4-vuotias ei puhu, täytyy asia aina tutkia. Tuossa vaiheessa ei enää riitä vain se, että puhuu lapselleen mahdollisimman paljon ja ottaa itse selvää esim. vaikkapa puheenkehityksen eri vaiheista.

En arvostele ap:n äitiyttä, koska en tiedä siitä mitään muuta kuin tämän jo pitkään jatkuneen lapsen ongelman peittely-yrityksen. Olen silti sitä mieltä, että nyt ei enää pelkkä "olet reipas ja hyvä äiti" -päänsilittely auta. Ap:n pitää ryhdistäytyä ja laittaa lapsensa tarpeet ykköseksi. Tuollaisen "salaan lapseni ongelman säilyttääkseni omat kasvoni" touhun pitää loppua!