Herään lasten kanssa joka aamu - mies nukkuu
Onkohan tämä miten tavallista? Olen ajatellut, että se on ihan kohtuullista, koska olen meistä kahdesta selvästi aamuvirkumpi ja herääminen on miehelleni todella vaikeaa. Toisaalta, minäkään en ole niin aamuvirkku, että jaksaisin aina herätä kuudelta lasten yöheräilyjen jälkeen.... plus nämä aamun tunnit on tosi pitkiä.
En oikein osaa ”vaatia” itselleni aamu-unta, toivoisin että mies edes joskus tarjoutuisi hoitamaan aamun vapaaehtoisesti.
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Antaahan miehen nukkua jos työssä käy.
Joo, miehen työ ja jaksaminen on tärkeämpää kuin naisen, naisen työssäkäynti on sellaista puuhastelua jonka voi suorittaa vähän väsyneenäkin.
Hallava kirjoitti:
Meillä minä lähetän arkisin lapsen kouluun ja viikonloppuisin mies herää aikaisemmin ja minä voin nukkua jos sattuu nukuttamaan.
Saisiko teillä vastuita jotenkin jaettua?
Mitä nainen sitten käyttäisi uhriutumisen välikappaleena, jos kaikki jaettaisiin käytännössä tasan?
Meillä mies herää joka aamu lasten kanssa oli arki tai vkl. Keittää mulle aamukahvit ja edelleenkin olen sängyssä.
Teen iltatyötä ja mies lasten kanssa kotona.
Nukkuisi tuo mies varmasti vkl pitkään jos antaisin, mutta hän, tottunut aamuvuorolainen hoitaa nuo aamut huomattavasti kivuttomammin kuin minä joka 15v. tehnyt ilta/yö työtä.
Toki jos joskus pyytäisi niin saattaisin antaa nukkua aamun, mutta niin kauan kun ei pyydä....
Meillä kuopus on jo 6 ja jos herää niin hiipii katsomaan ryhmähauta yleareenasta. Sitten me herätään ja tarjotaan lapselle aamupala ja keitetään kahvit. Aah kun on jo isommat lapset
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antaahan miehen nukkua jos työssä käy.
Joo, miehen työ ja jaksaminen on tärkeämpää kuin naisen, naisen työssäkäynti on sellaista puuhastelua jonka voi suorittaa vähän väsyneenäkin.
Näin se valittevasti edelleen on, että naiset kouluttautuu näille matalapalkka-aloille, jotka ei ole mitään amerikantiedettä, joissa puuhastellaan se max 7,5h päivässä. Ja miesten vikahan tämäkin on.
Miehesi varmasti huolehtii lasten iltapuuhista päivittäin, jotta sinä pääset aikaisin nukkumaan.
Meillä vuorotellaan. Esim lauantaina minä herään ja sitten taas sunnuntaina mies herää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antaahan miehen nukkua jos työssä käy.
Joo, miehen työ ja jaksaminen on tärkeämpää kuin naisen, naisen työssäkäynti on sellaista puuhastelua jonka voi suorittaa vähän väsyneenäkin.
Näin se valittevasti edelleen on, että naiset kouluttautuu näille matalapalkka-aloille, jotka ei ole mitään amerikantiedettä, joissa puuhastellaan se max 7,5h päivässä. Ja miesten vikahan tämäkin on.
Kannattaisi kouluttautua esimerkiksi it-alalle, jossa monilla on todella korkeat palkat, paljon työsuhde-etuja ja jälki on koomista. Tietojärjestelmät kaatuvat sairaaloissa, yritysten järjestelmät eivät toimi ja "pitkään ja tarkasti" suunnitellut muutokset eivät toimi. :D
ohis
PS Monet naiset tekevät lyhyttä päivää, koska he huolehtivat kotien ILMAIStöistä eli lasten- ja kodinhoidosta. Heikkolahjaiset puolisot eivät tilannetta käsitä.
Täälläkin vuorotellaan aamuherätykset. Miehen kanssa molemmat nukuttaisiin mieluusti ainakin yhdeksään asti, mutta lapset päättää toisin, eikä näin pieniä vielä voi jättää oikein valvomattakaan.
Mun mies ei ole koskaan kyseenalaistanut unentarvettani, edes silloin kun olin kotona hoitamassa vain yhtä lasta. Mä kuitenkin edelleen hoidan suurimman osan yöherätyksistä (ihan vaan siksi että herään lasten ähinöihin herkemmin) joten koen oikeudekseni myös jäädä kiireettöminä aamuina hieman useammin nukkumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Antaahan miehen nukkua jos työssä käy.
Joo, miehen työ ja jaksaminen on tärkeämpää kuin naisen, naisen työssäkäynti on sellaista puuhastelua jonka voi suorittaa vähän väsyneenäkin.
Näin se valittevasti edelleen on, että naiset kouluttautuu näille matalapalkka-aloille, jotka ei ole mitään amerikantiedettä, joissa puuhastellaan se max 7,5h päivässä. Ja miesten vikahan tämäkin on.
Kannattaisi kouluttautua esimerkiksi it-alalle, jossa monilla on todella korkeat palkat, paljon työsuhde-etuja ja jälki on koomista. Tietojärjestelmät kaatuvat sairaaloissa, yritysten järjestelmät eivät toimi ja "pitkään ja tarkasti" suunnitellut muutokset eivät toimi. :D
ohis
PS Monet naiset tekevät lyhyttä päivää, koska he huolehtivat kotien ILMAIStöistä eli lasten- ja kodinhoidosta. Heikkolahjaiset puolisot eivät tilannetta käsitä.
Hohhoijaa tuo ps kohta. Lapset on henkilökohtainen arvovalinta, kuten on se heikkolahjaisen miehen ottaminenkin. Ei nainen mikään lapsen tasolle typistetty viaton uhri ole.
Minä teen vaativaa asiantuntijatyötä ja haluan viikonloppuisin nousta silloin kun huvittaa. Nyt kahtena aamuna mies on herännyt 07 ja 08 ja olen sitten noussut myös tekemään yhdessä aamiaista ja lukemaan Hesaria. Tein äsken itselleni mimosan ja odottelen jos mies keittäisi kahvit. Sitten lähdetään ulos reippailemaan kun on kaunis ilma. Illalla on kummankin omat harrastukset.
Hyvä ottaa rennosti viikonloppu kun huomenna taas vaativa arki alkaa. Toisaalta pitkät lomat pääsiäisenä ja kesällä niin ehtii kunnolla rentoutus. Meillä ei ole lapsia kun en kaipaa niitä asioita mitä perheelliset arvostavat ja haluan päästä elämässäni helpommalla huolenpidon ja rahanmenon suhteen.
"Näin se valittevasti edelleen on, että naiset kouluttautuu näille matalapalkka-aloille, jotka ei ole mitään amerikantiedettä, joissa puuhastellaan se max 7,5h päivässä. Ja miesten vikahan tämäkin on."
Kivasti yleistetty :)
Vierailija kirjoitti:
Mitä tylsää niissä aamuissa on? Lötköttelyä, lastenohjelmia. Aamupala ja vaikka lounasruuan teko valmiiksi. Sitten ulkoilemaan jo ennen yhdeksää. Yheltätoista sisälle ja lounas on jo odottamassa
Näin meillä oli. Nyt teinit nukkuu puoli päivää. Mulla on yhä aikasempi aamurytmi. Nyt on jo sämpylät uunissa. Voisi kohta mennä ulkoilemaan
Ap ja moni muu vastaavassa tilanteessa oleva kärsivät univajeesta ja haluaisivat edes joskus nukkua univelkansa pois. Miksi vain ap:n miehellä on oikeus nukkua univelkansa pois?
Sama homma meillä, otti päähän monia vuosia. Sit kun lapset vähän kasvoi, tajusin että täähän on hyvä juttu - juu, nousen lasten kanssa, mutta saanpahan muutaman tunnin olla rauhassa mieheltä. :D
En jaksanut lukea kaikkia kommentteja, mutta isolla osalla kommentoijista näyttäisi olevan ongelmia keskinäisessä kommunikoinnissa ja toistensa kunnioittamisessa aviopuolisoina ja vanhempina. Odotetaan toisen arvaavan, mistä kiikastaa, ei esitetä toiveita selkeästi, uhriudutaan ja ollaan marttyyreita, ja kaiken kaikkiaan suoritetaan arkea pipo kireällä, ja eletään viikonloppua odottaen.
Lapsiperheen elämä nyt vaan menee niin, että on herättävä silloin, kun jälkikasvukin. Kun menee itsekin ajoissa nukkumaan, niin yleensä saa riittävästi unta. Ja tiedän kyllä omasta kokemuksesta, että on poikkeuksia. Mutta lapset eivät ole aamuvirkkuja loputtomiin, ja heidän kasvettuaan vanhemmat ovat taas kaksistaan. Moniko osaa enää olla?
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea kaikkia kommentteja, mutta isolla osalla kommentoijista näyttäisi olevan ongelmia keskinäisessä kommunikoinnissa ja toistensa kunnioittamisessa aviopuolisoina ja vanhempina. Odotetaan toisen arvaavan, mistä kiikastaa, ei esitetä toiveita selkeästi, uhriudutaan ja ollaan marttyyreita, ja kaiken kaikkiaan suoritetaan arkea pipo kireällä, ja eletään viikonloppua odottaen.
Lapsiperheen elämä nyt vaan menee niin, että on herättävä silloin, kun jälkikasvukin. Kun menee itsekin ajoissa nukkumaan, niin yleensä saa riittävästi unta. Ja tiedän kyllä omasta kokemuksesta, että on poikkeuksia. Mutta lapset eivät ole aamuvirkkuja loputtomiin, ja heidän kasvettuaan vanhemmat ovat taas kaksistaan. Moniko osaa enää olla?
Minä en jaksanut lukea sinun kommenttiasi, liian pitkä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tylsää niissä aamuissa on? Lötköttelyä, lastenohjelmia. Aamupala ja vaikka lounasruuan teko valmiiksi. Sitten ulkoilemaan jo ennen yhdeksää. Yheltätoista sisälle ja lounas on jo odottamassa
Näin meillä oli. Nyt teinit nukkuu puoli päivää. Mulla on yhä aikasempi aamurytmi. Nyt on jo sämpylät uunissa. Voisi kohta mennä ulkoilemaan
Ap ja moni muu vastaavassa tilanteessa oleva kärsivät univajeesta ja haluaisivat edes joskus nukkua univelkansa pois. Miksi vain ap:n miehellä on oikeus nukkua univelkansa pois?
Aikaisemmin nukkumaan sitten, kännykkä pois ja lasten kanssa samaan aikaan nukkumaan, niin ei tule mitään univajeita. Eikä niitä univajeita saa korjattua yhtenä aamuna, joten ihan turha mäkättää asiasta, johon voi ihan itse vaikuttaa.
Jos niitä lapsia haluaa, niin on selkeä juttu, että omasta mukavuudesta pitää joustaa vuosia. Jos siihen ei ole valmis, niin lisääntymistä ei tarvitse tapahtua.
Minulla on kolme lasta, joten tiedän mistä puhun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea kaikkia kommentteja, mutta isolla osalla kommentoijista näyttäisi olevan ongelmia keskinäisessä kommunikoinnissa ja toistensa kunnioittamisessa aviopuolisoina ja vanhempina. Odotetaan toisen arvaavan, mistä kiikastaa, ei esitetä toiveita selkeästi, uhriudutaan ja ollaan marttyyreita, ja kaiken kaikkiaan suoritetaan arkea pipo kireällä, ja eletään viikonloppua odottaen.
Lapsiperheen elämä nyt vaan menee niin, että on herättävä silloin, kun jälkikasvukin. Kun menee itsekin ajoissa nukkumaan, niin yleensä saa riittävästi unta. Ja tiedän kyllä omasta kokemuksesta, että on poikkeuksia. Mutta lapset eivät ole aamuvirkkuja loputtomiin, ja heidän kasvettuaan vanhemmat ovat taas kaksistaan. Moniko osaa enää olla?Minä en jaksanut lukea sinun kommenttiasi, liian pitkä.
Mene nyt mamma hyvä niiden lastesi luokse ja lopeta luuhaaminen tällä palstalla. Ihan itsesi ja jälkikasvusi vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea kaikkia kommentteja, mutta isolla osalla kommentoijista näyttäisi olevan ongelmia keskinäisessä kommunikoinnissa ja toistensa kunnioittamisessa aviopuolisoina ja vanhempina. Odotetaan toisen arvaavan, mistä kiikastaa, ei esitetä toiveita selkeästi, uhriudutaan ja ollaan marttyyreita, ja kaiken kaikkiaan suoritetaan arkea pipo kireällä, ja eletään viikonloppua odottaen.
Lapsiperheen elämä nyt vaan menee niin, että on herättävä silloin, kun jälkikasvukin. Kun menee itsekin ajoissa nukkumaan, niin yleensä saa riittävästi unta. Ja tiedän kyllä omasta kokemuksesta, että on poikkeuksia. Mutta lapset eivät ole aamuvirkkuja loputtomiin, ja heidän kasvettuaan vanhemmat ovat taas kaksistaan. Moniko osaa enää olla?Minä en jaksanut lukea sinun kommenttiasi, liian pitkä.
No voi kyynel 🤭
Tästä kannattaa ehdottomasti puhua miehen kanssa! Itse heräsin kaikki kotiäitivuoteni joka aamu, jotta mies saa nukkua, kun tekee vaativaa asiantuntijahommaa. Silloin kun kuopus oli vauva ja esikoinen oli taapero, niin oli paha paikka, univaje hirveä. Silti jatkoin sitkeästi, arvelin pärjääväni, ja mieskin oli väsynyt muista syistä. No en pärjännyt: univaje teki minusta ahdistuneen ja lyhytpinnaisen. Meni vuosia että saatiin puhuttua asia halki miehen kanssa. Ei se tietenkään ollut tajunnut väsymystäni.
Nyt on hyvä tilanne kun molemmat töissä ja viikonloput nukutaan puoliksi. Surettaa vain esikoisen takia, kun hänen ikävuodet 2-4 äiti oli välillä tiuskiva hermokimppu, vaikka yritti parhaansa.