Lue keskustelun säännöt.
Vauva ei hymyile (ikää 2kk) :
23.03.2019 |
Syntyi rv 37 pienikokoisena, 2200g 46cm. Ensimmäisen viikon oli teholla, kun ei ruoka pysynyt vielä sisällä. Sen jälkeen lastenosastolla 1,5vk. Kotiin päästiin siis vajaan kolmen viikon iässä.
Kaikki meni aluksi hyvin ja paino nousi vauhdilla ja vauva oli rauhallinen helposti lohdutettava tapaus. No vauva alkoi oireilla kummallisesti. Ei voinut esim imettää koska vauva veti itsensä kaarelle syödessä. Itki koko ajan ja oksensi (sandferin syndrooma) sain tappeluun jälkeen lääkkeet vauvalle ja on nyt viikon ajan voinut paremmin.
Vauva katsoo silmiin, haluaa olla sylissä yms.... mutta hän ei hymyile. Kun hymyilen
ja laulan tai juttelen jotain vauva kuuntelee tarkkaan ja saattaa vastata jokeltelun tapaisella. Mutta ei hymyä irtoa.
Voiko olla kyseessä se että vauva ei välttämättä olisi ollut vielä valmis syntymään 'sektio tehtiin kasvu hidastuman takia) tai se että vauva on ollut niin kipeä monta viikkoa, että ei silloin paljon kyennyt seurusteluun keskittymään. Vauva siis itkee syliin ja katselee silmiin kun jutellaan.
Alan olla jo epätoivoinen, kun en tajua mistä kyse. Kasvuhidastuma myös on mielessä, voiko se aiheuttaa että vauva ei ymmärrä viestejäni.
Kiitos jos vaivauduttu vastaamaan.
Kommentit (26)
Lauleskelen vauvalle kun hän on ns vastaanottava, eli katselee silmiin ja on hereillä. Selvästi hän mielellään kuuntelee lauluja ja kun selitän ihan nyt mitä tahansa hänelle. Annan myös vauvalle mahdollisuuden vastata eli hän juttelee välillä takaisin.
Unihymyjä toki tulee.. Tämä on toinen lapseni ensimmäisen syntymästä on jo yli 10-vuotta aikaa, joten kaikkea ei oikein todellakaan muista.
Tällä hetkellä vauvalla taitaa olla refluksin lisäksi lievää koliikkia. Itkee välillä raasu niin kovasti. Rauhoittui kyllä, mutta tahtoo olla, että minä olen ainut joka vauvan saa rauhoittumaan. Vauva on hieman säikky ja herkästi hätääntyvä. Kaikki hoitotoimet vaatteiden ja vaipan vaihtoa myöten on tehtävä äärimmäisen rauhallisesti. Jännittyneenä vauvaan on vaikea saada kontaktia, uskon tämän johtuvan lievästä ennenaiksisuudesta ja tosiaan vauvan ensi viikot meni sairaalassa. Lisäksi vauvan refluksia ei otettu aluksi tosissaan ja vauvalla ehti tulehtua ruokatorvi ja kurkku sen takia. Nyt on voinut vajaan viikon jo paremmin ja ruoka maistuu taas sekä paino on alkanut taas nousta. Niin vauva syntyi pienipainoisena, sekin varmasti on osa tätä kokonaisuutta.
Hoidan pientä parhaanosaamiseni mukaisesti, kaikella rakkaudella ja hankin hänelle tarvittaessa hoitoa ja lääkärin apua vaikka läpi betoniseinän.
Kiitos teille kaikille kannustavista viesteistä. Sain teiltä paljon voimaa jaksaa ja opetella ymmärtämään vauvaani ja hänen tapaansa viestiä. :)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos teille jotka jaksoivat vastata ja kannustaa. Vauva alkoi kuluneen viikon aikana jokellella ja eilen antoi ensimmäisen oikean hymynsä. Tänään on hymyillyt jo useaan otteeseen.
Ette tiedä paljonko äidin ja isin mieltä lämmittää ja helpottaa kun tietää, että vauvalla on hyvä olla. Kaikkemme ollaan tehty, että vauvalla olo helpottaisi ja kanssakäyminen olisi muutakin kuin pahanolon helpottamista. Nyt tuntuu että työ on alkanut kantaa hedelmää.
Vauva on ollut erittäin itkuinen ja ainoastaan minä äitinä olen osannut häntä lohduttaa. En ole koskaan tuntenut väsymystä vauvan itkua kohtaan ainoastaan voimattomuuden tunnetta kun en ole voinut hänen pahaa oloaan ottaa pois. Mutta nyt vihdoin meilläkin hymyillään.
Ao
Vierailija kirjoitti:
Kiitos olikin tullut vastauksia. Uskon itse että aikainen syntymä ja alun ongelmat ovat viivästyttäneet kehitystä.
Vauvaa pidetään paljoa sylissä. Ei todellakaan makuuteta sittereissä valveilla ollessaan. Ns leikkimatolla kun kun ollaan jumppaamassa, niin olen kaverina vieressä. Minulla on aikaa olla vauvan kanssa. Ilmaisee kyllä tarpeensa kovaan ääneen. Rauhoittuu kun tulen viereen tai otan syliin jos sattuu hätäntymään kun olen vaikka wc:ssä.
Kiitos teille paljon vastauksista.
Ap
Tosi hyvä: vauva tukeutuu äitiinsä. Se on kaikkein tärkeintä. Juttele vauvalle, ilmaise iloa, kaikki muu tulee kyllä.
Juuri tuossa aiemmin kirjoittelin että vauva alkoi menneellä viikolla jokellella hieman ja eilen väläytti ensimmäisen oikean hymynsä. Tänään on hymyillyt niin äidille kuin isällekin.
Oli niin palkitsevaa nähdä se pieni ihminen onnelisena ilman kipuja. Aiemmin vuorovaikutus on mennyt vauvan pahan olon hoitamiseen. Nyt kun ei satu mihinkään on helppo hymyillä ja jokellella iloisena. Olen niin onnea täynnä kun häneen ei satu.
Ap
On myös huomioitava (sen lisäksi että osa vauvoista syntyy 5 vko vanhempina kuin ap:n, olematta yliaikaisia) että jokainen ihminen syntyy erilaisena ja erilaisille vanhemmille, jolloin kaikilla vauvoilla ei ole TARVETTA hymyillä paljon, houkutellakseen aikuista kommunikointiin, tai vastatakseen alituiseen hymyilevälle vanhemmalle hänelle ominaiseen tapaan. Toisin sanoen, tyytyväinen ja rauhallinen vauva pärjää ilman runsasta hymyilyäkin.
Toisaalta ensimmäiset hymyt on "refleksinomaisia" ja voisi olla odotettavissa, että jotain hymyn tapaista näkyisi vappuun mennessä.
Eräs vauva lakkasi kokonaan hymyilemästä, kun hänet annettiin vuorokaudeksi hoitoon. Mutta ei se hymy itsessään ole mikään välttämättömyys, jos vauva on muuten tyytyväinen ja virkeä.