Onkohan poikani skitsofreenikko?

Ensiksikin on mainittava, että poika on ollut vähintäänkin alkoholin suurkuluttaja koko täysikäisyytensä ajan. Vielä ihan nuorena aikuisena hän kykeni tekemään metallialan hommia, mutta alkoi kärsimään kesken työpäivien huimauskohtauksista, joiden takia joutui lopettamaan työt. Hän kävi kaikenlaisissa tutkimuksissa, mutta mitään fyysistä aiheuttajaa ei löytynyt, vaan nuo oireet paljastuivat paniikkihäiriön aiheuttamiksi.

Poika muutti ensimmäiseen omaan asuntoonsa yli 20-vuotiaana, mutta ei viihtynyt siellä kauan ennenkuin muutti sieltä pois, koska hän ei kuulemma kestänyt sitä, että kyseisessä kerrostalossa oli kuulemma niin pieni hissi, että häntä ahdisti matkustaa sillä.

Poika sai 24-vuotiaana deliriumin, jolloin hän kärsi todella pahoista harhoista, yritti käydä isoäitinsä kimppuun luullen tätä joksikin demoniksi ja päätyi lyhyeksi aikaa sairaalahoitoon. Tämän jälkeen poikani eli seuraavat 1,5 vuotta täysin alkoholitonta elämää. Tänä aikana hän lähti toiselle paikkakunnalle aikuiskoulutukseen suorittamaan ammattitutkintoa, mutta keskeytti sen muutaman viikon jälkeen, koska kuulemma muut kurssilaiset nauroivat hänelle ja hänen vieraalle murteelleen. Lisäksi poikani ei voinut sairautensa vuoksi osallistua yhteisiin saunailtoihin, jossa ryypättiin.

Joitakin kuukausia myöhemmin poikani taas ratkesi juomaan ja alkoi taas kärsimään aistiharhoista. Hän ei enää myöskään kyennyt juurikaan ahdistuneisuutensa takia liikkumaan ihmisten ilmoilla, oletti vieraiden ihmisten tuijottavan jatkuvasti häntä jne. Poika menetti myös työttömyyskorvauksensa ja käytti asumistukensa muuhun kuin vuokranmaksamiseen, jolloin myös vuokrien maksamisessa tuli ongelmia.

Poika sai lopulta häädön hajotettuaan koko kämppänsä tuhannen päreiksi ja muutti isänsä luokse asumaan. Alkoholinkäyttö jatkui entisellään, poika sai useamman kerran raivokohtauksia, hajoitteli paikkoja, heitti mm. kirveen ikkunan läpi jne. N. vuosi sitten poika päätyi mielisairaalaan hoitoon, kun oli humalapäissään uhannut isänsä henkeä puukolla ja käyttäytyi itsetuhoisesti.

Mielisairaala-aikana poika oli vierailujen aikana jotenkin todella masentuneen, etäisen, poissaolevan ja kireän oloinen, hän on kuulemma ollut hoitojakson aikana erittäin vastahakoinen kaikkien tutkimusten suhteen, ei puhu ollenkaan muiden potilaiden kanssa jne. Poikani persoonallisuus on selvästi muuttunut muutaman vuoden takaisesta. Pitkä hoitojakso voisi kertoa siitä, että kyseessä on jotain vakavaa.

Nyt poika on jo päässyt tuettuun asuntoon asumaan, mutta hoitokontakti on edelleen voimassa, hänen täytyy edelleen käydä sairaalassa ja osallistua kuntouttavaan työtoimintaan.

Onkohan pojallani skitsofrenia vai selittyvätkö nuo oireet vaan alkoholin sivuvaikutuksilla?