En halua nähdä lähisukulaisen vauvaa

Ei sinun ole mikään pakko nähdä toisen ihmisen lasta. Tai jos jossain sukujuhlissa joskus sattumalta näet, ei tarvitse osallistua hössötykseen. Jos joku ihmettelee niin sanot vain ettet ole kiinnostunut. Kaikkien ei todellakaan tarvitse osallistua mihinkään vauvahössötykseen eikä syntyneen vauvan tarvitse olla koko suvulle mikään maailmannapa.

Pahoittelut menetyksesi johdosta.

Onko kyseessä oman sisaruksesi vai miehesi sisaruksen lapsi? Jos jälkimmäinen niin minusta voit lähettää miehen yksin tapaamaan perhettä, laita vaikka onnittelukorttiin nimesi, mies hankkii lahjan.

Jos on kyseessä oma sisaruksesi, niin voisitko kertoa, että olet itse menettänyt lapsen ja et pysty nyt olemaan vauvojen lähellä ja pyydä häntä ymmärtämään?

Et edes itse lapsia halua ja nähtävästi muutkaan ei saa haluta koska sekin on sinulta pois. Olet itsekeskeinen ja itsekäs. Ihan ok ettet mene saastuttamaan sukulaisten elämää negatiivisellä ja kateellisella asenteellasi. Vauva saa huomiota ja hössäystä osakseen OMG! Kaikki se on sulta pois...just!

Ai miten? No älä nyt ainakaan lasta tee kun et niitä halua. Sterilisaation voit toki tehdä jos olet 100% varma ettet ikinä lapsia halua mutta tuskin olet nyt niin täysillä matkassa että sellaista päätöstä kannattaa tehdä.

Hoida ehkäisy kuntoon (vaikka tuplayhkäisy). Hyväksy tosiasiat ja elämän realiteetit. Älä syytä muita omista ongelmistasi. Jos sinulla on puoliso niin juttele hänen kanssaan tunteistasi. Tai joku hyvä ystävä? Jos ei ole ketään kenen kanssa jutella niin hae ammattiapua. Kaikki ei mene niinkuin itse haluaa eikä maailma pyöri oman navan ympärillä. Muilla on oikeus elää omanlaista elämää. Sinä voit vaikuttaa vaain omaan elämääsi.

Kateus ja katkeruus syö ihmistä sisältäpäin ja vie kaiken ilon. Osaatko iloita muiden puolesta vai onko muiden onni ja ilo aina sinulta pois?

Vierailija kirjoitti:

Pahoittelut menetyksesi johdosta.

Onko kyseessä oman sisaruksesi vai miehesi sisaruksen lapsi? Jos jälkimmäinen niin minusta voit lähettää miehen yksin tapaamaan perhettä, laita vaikka onnittelukorttiin nimesi, mies hankkii lahjan.

Jos on kyseessä oma sisaruksesi, niin voisitko kertoa, että olet itse menettänyt lapsen ja et pysty nyt olemaan vauvojen lähellä ja pyydä häntä ymmärtämään?

Kiitos. En kylläkään tiedä, oliko kyseessä menetys vai ei. Onko edes oikeus surra lasta, jota ei halunutkaan.

Kyseessä on miehen sisaruksen lapsi, joten kuulostaa paremmalta, että hän menee jatkossa yksin vierailulle ainakin jonkin aikaa. Ap

Pysy pois. En minä ainakaan haluaisi tuollaista ihmistä edes vauvani lähelle. Vaikutat ilkeältä ja sekopäiseltä.

Sukulaisten kanssa ei ole pakko olla missään tekemisissä. Oli ne vauvoja tai ei.

Älä nyt oireile sen viattoman lapsen kautta. Älytöntä tunteensiirtoa, koska sulla on paha olla niin sekö on syy katkeroitua ja temppuilla? Jos olet liian ylpeä kertomaan läheisille mitä kävi, niin selvitä oma surusi ilman että aiheutat heille pahaa mieltä. Olisiko aika kasvaa aikuiseksi ja lopettaa draamailu.

Ymmärsinkö nyt oikein? Tulit raskaaksi vahingossa, vaikka et halunnut lapsia. Sitten sait keskenmenon. Et halua lapsia jatkossakaan ja pidät huolen siitä, että et jatkossa tule vahingossa raskaaksi.

Mutta sinulle on ongelma, että sukulaisesi saavat lapsia. Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Tulin ensinnäkin vahingossa raskaaksi ja sitten sain keskenmenon, jonka yhteydessä pelkäsin oman henkeni puolesta (lyhyesti: verta tuli erittäin runsaasti, oli kipuja ja epäiltiin kohdunulkoista raskautta). Kun kotiuduin sairaalasta, sain seuraavana päivänä vauvauutisia. Nyt voin vain ajatella, että ilman keskenmenoa olisin viimeisilläni raskaana ja mietin, että tällä lapsella voisi olla vain vähän nuorempi serkku.

Ja ei, sukulaiset eivät tiedä asiasta, enkä halua siitä heille kertoa, sillä saatan mieluummin jäädä lapsettomaksi. Ap

Tuo lähisukulaisen vauva vei sinun vauvaltasi elinmahdollisuudet aiheuttamalla keskenmenon ja varastamalla vauvasi sielun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulin ensinnäkin vahingossa raskaaksi ja sitten sain keskenmenon, jonka yhteydessä pelkäsin oman henkeni puolesta (lyhyesti: verta tuli erittäin runsaasti, oli kipuja ja epäiltiin kohdunulkoista raskautta). Kun kotiuduin sairaalasta, sain seuraavana päivänä vauvauutisia. Nyt voin vain ajatella, että ilman keskenmenoa olisin viimeisilläni raskaana ja mietin, että tällä lapsella voisi olla vain vähän nuorempi serkku.

Ja ei, sukulaiset eivät tiedä asiasta, enkä halua siitä heille kertoa, sillä saatan mieluummin jäädä lapsettomaksi. Ap

Tuo lähisukulaisen vauva vei sinun vauvaltasi elinmahdollisuudet aiheuttamalla keskenmenon ja varastamalla vauvasi sielun.

Tuota tapahtuu aika usein kun lähipiirissä on samanaikaista raskauksia. Asiasta ei vaan paljoa puhuta. Miksiköhän?

Vierailija kirjoitti:

Ai miten? No älä nyt ainakaan lasta tee kun et niitä halua. Sterilisaation voit toki tehdä jos olet 100% varma ettet ikinä lapsia halua mutta tuskin olet nyt niin täysillä matkassa että sellaista päätöstä kannattaa tehdä.

Hoida ehkäisy kuntoon (vaikka tuplayhkäisy). Hyväksy tosiasiat ja elämän realiteetit. Älä syytä muita omista ongelmistasi. Jos sinulla on puoliso niin juttele hänen kanssaan tunteistasi. Tai joku hyvä ystävä? Jos ei ole ketään kenen kanssa jutella niin hae ammattiapua. Kaikki ei mene niinkuin itse haluaa eikä maailma pyöri oman navan ympärillä. Muilla on oikeus elää omanlaista elämää. Sinä voit vaikuttaa vaain omaan elämääsi.

Kateus ja katkeruus syö ihmistä sisältäpäin ja vie kaiken ilon. Osaatko iloita muiden puolesta vai onko muiden onni ja ilo aina sinulta pois?

Ei ole pois. En vain välitä yhtään lapsihössötyksestä ja olen yrittänyt vetäytyä siitä muutenkan syrjään. En tajua, mitä puhuminen auttaa, kun olen puhunut kyllä kavereille, mutta ei oikein ymmärrystä tule.

Lapsettomat kaverit ymmärtää, että suren asiaa, koska haluan lapsen. Kun kuitenkin kolmenkin keskenmenon jälkeen voi saada ihan normaalisti lapsia. Ai, et halua lasta, no jos kuitenkin haluaisit lapsen? On tullut myös kivoja kommentteja, kuten "Joko olet raskaana?" Eli eipä olisi kannattanut kertoa, kun ei ymmärrä, ettei ollut suunnitelmissa.

Vela-kaverit suhtautuu asiaan, että nyt kävi näin ja olettaa, että olen päässyt asian yli, kun kuitenkaan en halua lapsia. Tosi kurjaa, mutta miksi mietit sitä edelleen? Tai sitten ollaan ihan hiljaa, ei osata sanoa mitään. Enkä heitä syytä asiasta, kun olen kävelevä sekamelska.

Yksi kaveri kärsii lapsettomuudesta, joten en halua olla hänelle rasite, kun taitaa olla jo ihan tarpeeksi solmussa itsekin. Kävi ilmi, kun kerroin keskenmenosta. Ollaan juteltu toki hänen lapsettomuudesta enemmän sen jälkeen.

Ja puoliso suhtautuu asiaan siten, ettei sitä voi mitenkään muuttaa, eikä hän voi muuttua miksikään viisasten kiveksi, jolla olisi taikoa asiaan ratkaisua. Ja turhautuu, kun olen ollut todella ristiriitainen tunteitteni kanssa jo ennen km-kokemusta.

Että kai tässä pitäisi johonkin terapiaan lähteä, mutta kun ihmisillä on oikeitakin ongelmia. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulin ensinnäkin vahingossa raskaaksi ja sitten sain keskenmenon, jonka yhteydessä pelkäsin oman henkeni puolesta (lyhyesti: verta tuli erittäin runsaasti, oli kipuja ja epäiltiin kohdunulkoista raskautta). Kun kotiuduin sairaalasta, sain seuraavana päivänä vauvauutisia. Nyt voin vain ajatella, että ilman keskenmenoa olisin viimeisilläni raskaana ja mietin, että tällä lapsella voisi olla vain vähän nuorempi serkku.

Ja ei, sukulaiset eivät tiedä asiasta, enkä halua siitä heille kertoa, sillä saatan mieluummin jäädä lapsettomaksi. Ap

Tuo lähisukulaisen vauva vei sinun vauvaltasi elinmahdollisuudet aiheuttamalla keskenmenon ja varastamalla vauvasi sielun.

Ja lisäksi oli toivottu, jonka vuoksi ap:n oli ja on mahdotonta haluta vauvaa.

Ymmärrän, että et halua lapsia. En halua itsekään. On aivan yhtä ok haluta lapsia kuin olla haluamatta.

Mutta sitä en kyllä pysty ymmärtämään, miksi muutkaan eivät sinun mielestäsi saada lapsia. Ja jos saavat, sinä et ainakaan mene niitä katsomaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulin ensinnäkin vahingossa raskaaksi ja sitten sain keskenmenon, jonka yhteydessä pelkäsin oman henkeni puolesta (lyhyesti: verta tuli erittäin runsaasti, oli kipuja ja epäiltiin kohdunulkoista raskautta). Kun kotiuduin sairaalasta, sain seuraavana päivänä vauvauutisia. Nyt voin vain ajatella, että ilman keskenmenoa olisin viimeisilläni raskaana ja mietin, että tällä lapsella voisi olla vain vähän nuorempi serkku.

Ja ei, sukulaiset eivät tiedä asiasta, enkä halua siitä heille kertoa, sillä saatan mieluummin jäädä lapsettomaksi. Ap

Juu juu. Pelkäsit henkesi edestä

Kohdun ulkopuolinen raskaus ei ole mikään pikku juttu ja vaarantaa äidin hengen.

en kerro läheisille mutta mussutan vauva-palstalla.

Joko täsäs maailmassa on jotain todella pahasti vialla, sinussa on jotain vialla, tai olet vain trolli.

Toivon viimeistä vaihtoehtoa

Minulla on vastaava tilanne, tultiin yhtäaikaa raskaaksi ystäväni kanssa ja hän sai keskenmenon ja jäi lapsettomaksi.

Eihän siitä mitään tullut, kun minä yritin lohduttaa häntä ja vastaavasti hän iloita vauvastani. Ja se oli loputonta vertaamista, jos olisi toisin.

Puhuttiin asiat halki ja päätettiin ettei enää tavata, mutta ollaan yhteydessä puhelimitsi ja edelleen hyviä ystäviä ja soittelemme useamman kerran viikossa ja nyt kun aikaa on kulunut jo yli 5v tavataan harvakseltaan, mutta yhteydenpito edelleen tapahtuu soittamalla tai viesteillä.

Ja ikävä kyllä, yhä edelleen tyttäreni muistuuttaa ystävän vauvasta ja komuksista, kun hänkin oli tytär. Ja miten he olisivat leikkineet yhdessä jne.

Suosittelen pitämään tapaamisissa taukoa, jotta voit toipua menetyksestä.

Vähän ristiriitaista olla haluamatta lapsia ja samalla surra keskenmenoa. Oletko varma, ettei sulla lasten haluamattomuuteen liity jotain käsittelemättömiä ongelmia? Ja nyt et todellisuudessa tiedä haluatko lapsia vai et. Raskaus saattoi tehdä asiasta konkreettisen.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, että et halua lapsia. En halua itsekään. On aivan yhtä ok haluta lapsia kuin olla haluamatta.

Mutta sitä en kyllä pysty ymmärtämään, miksi muutkaan eivät sinun mielestäsi saada lapsia. Ja jos saavat, sinä et ainakaan mene niitä katsomaan.

Olen aikaisempia lapsia pystynyt kyllä käymään katsomassa ja silloinkin toki pysynyt syrjemmällä, mutta tätä lasta en pysty kohtaamaan ilman, että ajattelen mahdollisuuta "mitäpä jos asiat olisi toisin".

Ehkä olisi helpompaa, jos haluaisi lapsia. Tuntisi itsensä normaaliksi, eikä tarvitsisi olla tällaisessa limbossa tunteittensa kanssa ja miettiä, onko oikeus surra, onko lapsen menetys oikeasti menetys, jos ei ole halua olla äiti. Sanotaan, että tällaisesta pääsee helpommin yli, kun hankkii uuden. Entä kun ei lapsia tahdo ilman halua hankkia lapsia. Kaikki sanoo, että sellainen halu herää ennen pitkää. Olen odottanut sitä jo toista vuosikymmentä. Ei tule. Kaipa olen muutenkin rikki. Ap

Omia pettymyksiä on syytä oppia käsittelemään, koska niitä tulee väkisinkin, jos elää saa. Toisten onni ei ole sinulta pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, että et halua lapsia. En halua itsekään. On aivan yhtä ok haluta lapsia kuin olla haluamatta.

Mutta sitä en kyllä pysty ymmärtämään, miksi muutkaan eivät sinun mielestäsi saada lapsia. Ja jos saavat, sinä et ainakaan mene niitä katsomaan.

Olen aikaisempia lapsia pystynyt kyllä käymään katsomassa ja silloinkin toki pysynyt syrjemmällä, mutta tätä lasta en pysty kohtaamaan ilman, että ajattelen mahdollisuuta "mitäpä jos asiat olisi toisin".

Ehkä olisi helpompaa, jos haluaisi lapsia. Tuntisi itsensä normaaliksi, eikä tarvitsisi olla tällaisessa limbossa tunteittensa kanssa ja miettiä, onko oikeus surra, onko lapsen menetys oikeasti menetys, jos ei ole halua olla äiti. Sanotaan, että tällaisesta pääsee helpommin yli, kun hankkii uuden. Entä kun ei lapsia tahdo ilman halua hankkia lapsia. Kaikki sanoo, että sellainen halu herää ennen pitkää. Olen odottanut sitä jo toista vuosikymmentä. Ei tule. Kaipa olen muutenkin rikki. Ap

Kuulostaa siltä, etteivät ongelmasi rajoitu pelkästään tuohon keskenmenoon. Kannattaa hakea ammattiapua.  Eihän elämää jaksa, jos vatvoo pelkkiä ikäviä asioita, joita on kohdalle sattunut.