Avioehto

Minäkin uskoin vakuutteluita, etten minä mitään ole vailla, kun en ole mitään maksanutkaan. 

20.000 tuli hintaa herkkäuskoisuudelle.

avioehto on. tietenkin. minulla enemmän omaisuutta kuin puolisolla. selkeyttää elämää, suosittelen!

Meille tulee avioehto. Ei siinä ollut mitään omituista kummankaan mielestä. Minulla perintönä tullut mökki+palsta ja molemmilla tulossa perintönä tulevaisuudessa jonkinverran omaisuutta.

Toivottavasti se tulee vain olemaan pala paperia, jota ei koskaan tarvitse käyttää. En kuitenkaan koskaan halua, että joutuisin ostamaan ukon ulos suvussa vuosikymmeniä olleesta mökistä (kuten kävi esim tädilleni). Siitä tulisi vaan hirveä sota ja uskon, että avioero itsessään on jo niin suuri kriisi, ettei se kaipaa lisämausteita. 

Tietysti kaikki mikä hankitaan yhdessä on yhteistä ja se laitetaan puoliksi, mutta kaikki ulkopuolelta tuleva ja ennen avioliiton solmimista ollut omaisuus/muu varallisuus rajataan pois. 

Meillä on avioehto. Mies halusi eikä minulla olllut mitään sitä vastaan. Molemmilla oli jo jonkinverran omaisuutta (miehellä ehkä hivenen enemmän) kun mentiin naimisiin ja molemmille tulee perintöjä (miehelle ehkä tuplana se mitä minulle).

Koska olen hoitanut vuosia yhteisiä lapsia kotona olen siirtänyt (miehen suostumuksella) osan miehen säästöistä yhteisiksi. Minusta ihan kohtuullista koska se että olen kotona mahdollistaa miehelle vapaan työssäkäynnin. Ei yhtään päivää pois sairaan lapsen takia, kaikki työmatkat sopii jne koska olen kotona jne.

Olemme kuitenkin testamentanneet kaiken omaisuutemme toisillemme (lapset vaatikoot osaansa jos haluavat sen jo toisen vielä eläessä). Eli avioehdolla on merkitystä vain erotilanteessa.

Eli minulle avioehto on ok mutta pidän kyllä huolen että nyt kertyvät säästöt, auto, asunto jne on molempien nimissä. Tosin en usko että meille tulee eroa tai eron tullessa me riideltäisiin omaisuudesta koska olemme kumpikin reiluja. Mutta en ole niin naivi että jättäisin asian uskon varaan vaan huolehdin että omaisuus on kummankin nimissä siltä osin kun se on reilua.

Kyllä on avioehto. Itselläni rutiköyhät vanhemmat eikä perintöa tulossa mistään, eikä omaisuuttakaan ole juuri kertynyt, miehen vanhemmat ovat astetta varakkaammat + mökki ja palsta, joten mitään suurta luokkaeroa ei ole, mutta arvelin että mies tätä pyöritteli mielessään ja otin sen itse puheeksi, että se on itsestäänselvyys. Haluan itsekin uskoa, että mahdollisen eron joskus (never!) tullessa olisin ilman avioehtoakin juuri niin reilu ihminen kuin minä itseäni pidän, mutta mistä sitä tietää jos miehenketku vaikka pettäisi tms. ja ero tulisi sellaisista syistä, saattaisin äityä katkeraksi ja vaatiakin puolikasta itselleni... ;) No, tuskin, mutta pätee puolin ja toisin. Olen nimittäin kokenut senkin, että toista haluaa haavoittaa millä tahansa laillisella keinolla, vaikka niin oli yhdeksän hyvää... Onneksi naimisissa asti ei oltu, sikäli ero oli helppo.

Ei siis kirpaissut yhtään ottaa koko asiaa puheeksi, vaikka itsehän siinä "tappiolle" jäisin. En vaan katso, että miehen suvun mökki kuuluisi mulle yhtään sen enempää, kuin se on ennen tapaamistamme kuulunut.