Lue keskustelun säännöt.
Totaalikyllästyminen parisuhteeseen
05.04.2013 |
Jos kellään on antaa vinkkejä tällaisesta tilanteesta nousemiseen niin otan ne kiitollisuudella vastaan. On vaikea sanoa miten tähän on päädytty, mutta jotenkin mieheni ärsyttävät piirteet ovat johtaneet pikkuhiljaa siihen, että mies ärsyttää nyt jo kokonaisuutena. En tällä hetkellä jaksaisi edes halata ja suukottaa, saati että avautuisin hänelle mistään syvällisistä ajatuksistani tai huolistani. Mies vaan ÄRSYTTÄÄ koko olemuksellaan, vaikka yritän ajatella positiivisesti ja keskittyä hyviin puoliin ja siihen, että tämä on luultavasti/toivottavasti ohimenevää. On silti raskasta olla jatkuvasti turhautunut, enkä pidä siitäkään, että illat kuluvat parhaiten eri huoneissa omia juttuja touhuamassa.
Kommentit (12)
[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 11:55"]Eipä ollut meilläkään tuollaisesta tilanteesta enää nousua. Yritettiin kyllä avata solmuja, käytiin terapiassa, otettiin yhteistä aikaa yms. Jälkeenpäin tajusin että kyseessä taisi olla molemminpuolinen totaalinen kunnioituksen puute, ja siitähän ei hyvä seuraa. Suoraan sanoen lopulta inhosin/vihasin jokaista piirrettä miehessä, niin fyysisesti kuin henkisesti. Riideltiin paljon ja todella alatyylisesti, mikä ei tietenkään edesauttanut tilannetta. Ei vaan kiinnostanut enää yhtään. Toivottavasti teillä on parempi onni matkassa, minua harmittaa ettemme pystyneet pitämään ydinperhettämme kasassa. Ehkä kasvoimme liian erilaisiksi, mentyämme hyvin nuorina ja "keskeneräisinä" yhteen. Toisaalta onni se oli matkassa itselläkin, eron jälkeen löysin ihanan miehen näin aikuisiällä, kun jo tiedämme ketä olemme... :) [/quote]
Meillä sama tilanne kuin ap:llä ja tässäkin kuvaus täsmäsi niin. Emme arvosta toisiamme. Emme ole eronneet, ainakaan vielä, mutten tiedä miten tästä eteenpäin. Mies ei suostu edes terapiaan. Pienet lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Listaa paperille mihin asioihin aikanaan ihastuit miehessä. Onko niitä vielä ? Mitä hyvää suhteessanne on ? Voisitteko aloittaa yhdessä jonkun uuden harrastuksen jos siitä löytyisi taas innostusta yhdessäolemiseen.
Tai käykää ammattilaisen puheilla. Vaikka se ei pelastaisi tätä liittoa niin ero voi mennä helpommin eikä välttämättä toista samoja virheitä seuraavassa suhteessa mitkä on nyt ongelmana.
Mulla sama tilanne. Ollaan molemmat 24 vee, yhteen mentiin kun oltiin 19 ja 18 (eikä aikaisempia suhteita saati muita kokemuksia kummallakaan). Nyt alkanut juuri tuo ärsyyntyminen mieheen. Tai oikeastaan kestänyt jo kuukausia. En haluaisi erotakaan kun muuten tullaan hyvin toimeen plus pelottaa kaikki käytännön asiat (yhteinen vuokrakämppä, minä työtön opiskelija). Huoh.
Mä oon vähän samassa jamassa. Oon yksi naantalin aurinko kaiket päivät, KUNNES mies tulee kotiin. Sitten alkaa suoraan sanottuna vituttamaan ja ärsyttämään vaan. Ja tunne on kaikesta päätelleen molemminpuolinen. Me yritetään vielä terapiaa. Meillä toi on varmaan sitä kun on ollut oikeasti ihan törkeän rankkaa viime aikoina, kuolemantapauksia, potkuista johtuva työttömyys, keskenmeno, toisen vanhempien ero... Mulla ainakin on sellanen fiilis että haluaisin vaan pakata yhden matkalaukullisen ja muuttaa jonnekkin muualle täältä, alottaa ihan uuden elämän jossain ihan muualla. En vaan jaksais aina vaan lisää paskaa niskaan, pitää olla tukena tohon ja tohon ja tohon suuntaan, olla vahvana, ja vielä pitää parisuhde hyvänä. Kaikkeen ei vaan yksinkertaisesti riitä energiaa! Mun mielestä parisuhteen pitäis olla se kantava voima, josta saa ite voimaa jaksaa kaiken paskan mitä elämässä tulee ja on turvallinen ja luottavainen olo ja tälleen, mutta nyt tuntuu että tää on just päinvastasta. Että tästä on enemmän pahaa mieltä ku iloa, eli haittaa enemmän ku iloa. Ei mulla oo mitään ratkaisuja tai neuvoja antaa valitettavasti, päinvastoin olisin ite niitten tarpeessa.
Jotenkin mukava (ja silti kurja) huomata että meitä on sentään enemmänkin samassa jamassa! Tänään tilanne ei ole helpottanut yhtään. Jo aamusta alkaen ajatukset kulkevat rataa "eikö se aio tänäänkään pestä hampaitaan, aina saa olla nalkuttamassa kuin pienelle lapselle" ja "kaikki kotityöt näyttää jäävän taas minulle" ja "autotalliin on varmasti kiva paeta, viivy vaan siellä koko päivä niin minäkin saisin olla rauhassa". En mitään tästä sano ääneen, mutta tunnelma välillämme on yhtä kireä kuin aina ennenkin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No meillä tuollainen tilanne johti lopulta eroon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on ongelmia ennenaikaisen siemensyöksyn kanssa. Olisiko vinkkejä miten tämän nolostuttavan vaivan voisi hoitaa?
Auttaisiko terapia? Jos saisit selvitettyä, että miksi mies juuri nyt ärsyttää niin paljon. Oletko pettynyt elämääsi muilla osa-alueilla ja purat sitä nyt mieheen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä ollut meilläkään tuollaisesta tilanteesta enää nousua. Yritettiin kyllä avata solmuja, käytiin terapiassa, otettiin yhteistä aikaa yms. Jälkeenpäin tajusin että kyseessä taisi olla molemminpuolinen totaalinen kunnioituksen puute, ja siitähän ei hyvä seuraa. Suoraan sanoen lopulta inhosin/vihasin jokaista piirrettä miehessä, niin fyysisesti kuin henkisesti. Riideltiin paljon ja todella alatyylisesti, mikä ei tietenkään edesauttanut tilannetta. Ei vaan kiinnostanut enää yhtään.
Toivottavasti teillä on parempi onni matkassa, minua harmittaa ettemme pystyneet pitämään ydinperhettämme kasassa. Ehkä kasvoimme liian erilaisiksi, mentyämme hyvin nuorina ja "keskeneräisinä" yhteen.
Toisaalta onni se oli matkassa itselläkin, eron jälkeen löysin ihanan miehen näin aikuisiällä, kun jo tiedämme ketä olemme... :)
[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 11:57"]
Onko teillä lapsia?
[/quote]
Ei ole.
ap