Onko normaalia että aikuisena ei enää ihastu?

Minä olen ollut aikuisena ihastunut, koska teininä alkanut ihastus on jatkunut aikuisuuteen asti, mutta uusia ihastuksia ei ole enää tullut aikuisiällä.

Aikaväli ihastusten välillä yleensä pitenee, mutta kyllä aikuisetkin ihastuvat.

Monen nelikymppisen kohdalla tuntuu, että tuo ihastuminen on ihan vakiojuttu. Ihastutaan niin, että entinen saa jäädä siltä istumalta suunnilleen siihen.

Täällä toinen ääripää. Ihastun heti uudestaan kun edellinen ihastus sammuu. Ja ihan aikuinen nainen ja perheenäiti olen.

Hmm, en ihastu enää niin moniin mutta sopivan löydettyäni on vaikeaa lopettaa ihastumista. N32

Olen edelleen keski-ikäisenä niin rakastunut mieheeni etten edes näe sillä silmällä muita miehiä. Työkaverit ja muut miehet tuntuvat veljiltä.

Minä ihastun jatkuvasti. N42.

On normaalia. Sitä ihminen viisastuu iän myötä.

En ole koskaan ollut kovinkaan herkkä ihastumaan.

25-vuotiaana ihastuin viimeksi(sitä ennen vain muutama ihastus) ja hän on nykyinen aviopuolisoni.

Vieläkin menee perhosia vatsassa. Minulla on kyky rakastua mieheeni aina uudestaan ja uudestaan eli elän koko ajan pientä ihstumista mutta tunteeni on kohdistettu vain häneen.

Minulla on adhd ja voisi sen perusteella ajatella että ihastun impulsiivisesti kaikkiin ja koko ajan.

Päinvastoin! Olen nelikymppisenä välillä ollut täydellisen ihastunut ja ihastus on ollut huomattavasti parempaa kuin teininä ikinä. Teininä kaikki oli niin uutta ja lapsellista, silloin vähän kaikki kelpasi, mutta nyt en enää ihastu joka jamppaan, vaan syvästi ja vain täydellisen hyvään mieheen.

Luulen, että teininä siihen perhosia vatsassa -tunteeseen sisältyi paljon muutakin kuin ihastuminen toiseen potentiaalisena kumppanina. Siinä oli omia hormonimyrskyjä, hirveää epävarmuutta itsestä ja kokemuksen puutetta siitä, miten elämä kantaa. Ihastus saattoi olla omissa kuvitelmissa sellainen puuttuva vastakappale, joka toisi itseen kaiken sen, mitä haluaisi olla mutta ei ole.

Kun on kasvanut ja aikuistunut, monet noista asioista ovat muuttuneet. Ihastuminen voi olla puhtaammin sitä, että näkee toisessa potentiaalia yhteiseen hyvään elämään ja huomaa toivovansa tunteelleen vastakaikua. Ehkä ihan hyväkin, että koko maailma ei mene siitä kerralla sekaisin.

Itse olin yhdessä vaiheessa 8 vuotta ihastumatta keneenkään. Sitten tapasin nykyisen mieheni, johon kyllä ihastuin ja myöhemmin rakastuin. En usko, että se kyky oli mihinkään kadonnut, en vain ollut tavannut sopivaa ihmistä aikaisemmin.

Olen 27v ja ihastun jatkuvasti. En ole suhteessa, mutta en tiedä onko mitään järkeä tehdä aloitteita joten tästä seuraa vain turhautumista. 

Mäkään en ihastu ja koen sen isona ongelmana. Mulla on taustalla erittäin tunneköyhä liitto, jonka aikana ihastuin vähän väliä, ihan päättömästi, ihan järjettömiin kohteisiin. Kahteen eri varattuun kollegaan, lastani hoitaneeseen lääkäriin, jopa yhteen amerikkalaiseen laulajaan. Eikä ole edes vitsi, olin todella ihastunut ja mielessäni haaveilin yhteisestä onnellisesta tulevaisuudesta. Eron jälkeen en ole sitten enää ihastunut keneenkään :/ Haluaisin ihastua ja rakastua niin kovasti. Miksi en kykene siihen enää?

Minä ihastun vielä näin viisikymppisenäkin ihan yhtä usein ja samalla lailla perhosia vatsassa - tyyppisesti kuin teininä. Varmaan persoonakysymys.

Ei aikuisena enää ihastu. On viisastunut ja tietää ettei ihmisissä mitään ihastumisen arvoista ole.

T. Realisti

Nuorena ihastuin yhtenä päivänä yhteen tyttöön, toisena päivänä toiseen tyttöön, kolmantena... jne.

Nyt vanhana olen viisastunut: tahdon sänkyyn kaikkien naisten kanssa mutta en ihastu yhteenkään.

Kaipaan kyllä ihastumista. Elämä on tosi tylsä ja tyhjä ilman ihastumista. Onko minulla mitään toivoa?

Onko tää siis tyyppikysymys vai mitä se on? Te jotka ihastutte: satutatteko itseänne usein? Mietin että olisko tää ihastumisen vaikeus omalla kohdallani ihan jotain itsesuojelua. Sen tunnistan itsessäni että mä en osaa heittäytyä tunnetasolla, päinvastoin musta saa varmasti todella kylmän ja tunteettoman kuvan. Kuitenkin kaipaan tuntea tosi paljon. Haluaisin tuntea ja ihastua.

Kissat ainakin ihastuvat kaapeleita järsiviin rottiin.

Ihastun monta kertaa vuodessa, pää menee pyörälle ja vatsanpohjasta nappaa :) tuntuu että tämä vain pahenee vanhemmiten. Olen 36-vuotias.

Sitä se TATTI RALLI teetää.

Kaikille, jotka ei ole AP:n tavalla tuhonneet itseään:

Opiskele vähän ennen kuin tuhoat 'pair bonding' kykysi ottamalla liian monta tattia sisääsi. Tämä pitäisi opettaa jo kouluissa nuorille tytöille, etteivät pilaa elämäänsä ja ihmettele miksi eivät ole naimisissa ja perheellisiä 30v jälkeen.

"Every single time a man sleeps with a lot of women he's called a stud but if a woman sleeps with a lot of men she's called a slut. People think this is unfair. Nah It's completely fair and I'll tell you why. It's fuckin' easy to be a slut. It's fuckin' hard to be a stud. To be a stud you have to be witty charming well dressed have nice shoes and a fake job. To be a slut you just have to be there. There are fat ugly sluts out there. There are no fat ugly studs."