Milloin sinulle vieras ihminen on auttanut sinut pois ikävästä tilanteesta?

No kyllä psykoterapia perustuu vähän siiihen etttä on tavallaan joku syy avautua ja saada piilotajunnassa pyörivät ajatukset framillle ja käsittelyn alaiiseksi.

Kyllä se kuuntelimiseen merkitys varsinkin tosssa tuleee huomaa kuinka tärkeimpiä asioita se on ihmisten välisesssä elämässä. Ja mistä kaikkki toimivuuus yhteiskunnatasollakin lähteee.

Olin yksin iltavuorossa pikaruokapaikassa, pikkuisella ostarilla. Paikalle tuli illalla klo 21 erittäin epämääräinen, mielenterveyspotilaalta vaikuttava ja pelottava mies. Puhui pelottavia, sekavia asioita ja oli aggressiivisen oloinen. Muut liikkeet olivat kiinni ja tunsin olevani loukussa. Muita asiakkaita ei ollut, eikä ostanut mitään. Istui vain ja tuijotti.

Kohta soi puhelin. Siellä oli jo kiinni menneen, samassa kiinteistössä toimivan kioskin omistaja. Hän kysyi, onko hätä? Oli nähnyt tyypin ja epäili hänellä olevan pahoja aikeita. Vastasin, että joo, kyllä on.

Hän pyysi miestään, joka oli hakemassa häntä töistä, ison koiransa kanssa tulemaan paikalle. Mies tuli ja sanoi kaverille, että tämä ruokapaikka menee nyt kiinni ja asiakkaiden tulee lähteä. Onneksi lähti.

Olen ikuisesti kiitollinen siitä, että miltei tuntematon nainen pelasti minut tuosta tilanteesta. En voi tietää, olisiko mitään tapahtunut, mutta olisi voinut. Koko kiinteistössä ei ollut muita ihmisiä eikä asutusta ihan lähellä. Muistan lämmöllä edelleen häntä. Välitti.

Baarin ulkopuollella kaksi tyttöä kysyivät vointiani (ei siis fyysisesti huono olo) ja tarjosivat seuraansa minullekin

n20

3 vuotta sitten eräs mukava sossu.

Jostakin syystä kukaan ei ole koskaan tullut mua auttamaan. En tiedä miksi. Kerran olen jopa pyytänyt apua, paikalla oli paljon ihmisiä (bussi) mutta siitä huolimatta jäin oman onneni nojaan, ja olin vasta 13 :(

Jouduin autokolariin, niin tuntematon mies tuli kysymään olenko ok ja odotti muistaakseni poliisia kanssani. Auton etuovi oli niin pas-kana ettei se auennut ja yritin vaan repiä kahvasta, että pääsisin ulos.

Sitten toisen kerran olin pahoinpidelty ja juoksin pitseriaan soittamaan ja odottamaan poliisia. Henkilökunta sanoi että voin odottaa siellä ja tuntematon naisasiakas tuli halaamaan ja osoittamaan myötätuntoa :(

Mä tulin todella iloiseksi kun näin täällä Helsingissä vilkkaalla kadulla, kuinka jonkun kaatuneen/kohtauksen saaneen henkilön luokse pysähtyi monta ihmistä kysymään tarvitseeko hän apua :) Minäkin siis tulin kysymään ja vieressä seisoi siinä vaiheessa jo 3-4 toisilleen tuntematonta ihmistä joista yksi kertoi soittaneensa ambulanssin ja odottavat nyt siinä lanssin tuloa. Kukaan ei tuntenut tätä tyyppiä. Jonkun oli lähdettävä ja hän vielä varmisti, että jäähän joku tähän loukkaantuneen seuraksi. Minunkin oli jatkettava matkaani ja pari tyyppiä jäi siihen vartomaan, ohikulkijoiden edelleen pysähtyessä kysymään avuntarvetta. Tämä palautti minun uskoni ihmiskuntaan ja osoitti etteivät ne puheet aina ole totta, kuinka "kukaan ei pysähdy auttamaan" varsinkaan isoissa kaupungeissa.