Kysymys keskittymättömän/ylivilkkaan/tarkkaavaisuushäiriöisen lapsen läksyistä.

No kyllä esim. läksyjen merkitsemiseen ja oikeiden kirjojen kotiin viemiseen voisi tarvita aikuisen tukea - siis muistuttamista ja valvomista, ei toki opettajan tarvitse niitä läksyjä merkitä mutta valvoa, että lapsi itse ne merkitsee ja laittaa kirjat laukkuun. Vanhemmat ei kotoa käsin voi tähän läksyasiaan oikein mitenkään vaikuttaa -vaikka asiasta kotona puhutaan joka jumalan aamu ja ilta, tulos on joka päivä sama - joku kirja koulussa tai ei tietoa, mitä läksyjä on tullut. En voi kouluunkaan mennä valvomaan, mitä lapsi siellä tekee, mielestäni se on opettajan työtä. Erityisopettajalta voisi saada jonkinlaisia muisti- ja opiskelutekniikoita, esim. pulpetinkanteen joku muistilista tai tai kuvalista tehtävistä asioista, apuvälineitä tai ohjeita niiden hankkimiseen, esim. tuollainen ärsyketyyny. Tukiopetusta hankalissa asioissa. Motoriikan harjoittamista ja ohjeita siihen. Mutta ei kai pidäkään odottaa ammatti-ihmisiltä mitään tällaista, sehän riittää, kun tiedotteessa asiasta muistutetaan kotia ja lasta...

[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 14:47"]Mutta ei kai pidäkään odottaa ammatti-ihmisiltä mitään tällaista, sehän riittää, kun tiedotteessa asiasta muistutetaan kotia ja lasta...[/quote]

Olen kohdannut tämän saman ilmiön. Jos erityislapsen erityispiirteistä on haittaa vain hänelle itselleen, opettajalta on todella vaikea saada mitään tukea tai apua. Sitten kun lapsi alkaa "häiriköidä" vaikka kyse olisi normaalin kaksivuotiaan normaalista uhmasta, niin silloin ollaan kovasti tarttumassa ongelmiin.

Hui, en ymmärrä miten te vanhemmat jaksatte. Ihailtavaa suorastaan. Toivon teille voimia ja opiskeluissa menestymistä lapsillenne.

Itsellä on aikuisiällä todettu ADHD ja olen huomannut, että aikuistuttani olen hieman salakavalasti luonut itselleni todella tiukat rutiinit. Töissä päivä rytmittyy aina tietyn kaavan mukaan ja siitä lipeäminen tuotta isoja ongelmia saada "pakka taas kasaan".

Lapsena olisin kaivannut samanlaisia rutiineja. Koulusta kotiin -> välipala -> läksyt -> ruoka kaverit/harrastukset -> iltapala (jonka aikana läksyt olisi käyty läpi) ja sitten nukkumaan. Valitettavasti tämä ei ollut mahdollista (syitä sen enempää selittelemättä). 

Rutiinien puutteesta johtuen kärsin myös vuosikymmeniä unettomuudesta. Enkä voi edelleenkään antaa unirytmin livetä yhtä max kahta yötä pidempään vaikka kuinka olisi vapaata tai lomaa. Sen takaisinsaaminen vaatii taas viikkojen työn...

Ja tosiaan tauot. Itse en pysty keskittymään tuntia pidempään mihinkään, joka ei henkilökohtaisella tasolla kiinnosta (tosin sitten niihin kiinnostaviin saatan uppoutua vuorokausiksi :D ). Älä anna taukojen venyä. 5-15 min ja sitten takaisin. Ja painota sitä, että läksyjen jälkeen lapsella todella on vapaata koko ilta, kunnes ne läksyt käydään läpi. 

Rutiinit muodostuvat hitaasti, joten tsemppiä!! Opettajalta voi teitysti myös kysyä, jos lapsi saisi jäädä koulun jälkeen luokkaan tekemään, jos tuntuu, että kotona on liikaa häiriötekijöitä. 

Tuosta liikkeen tarpeesta, Kaverini muksun (ADHD) opettaja sai lapsen pysymään aloillan pulpetissa niin että viritti sellaisen paksun ison kuminauhan pulpetin jalkojen väliin. Tätä kuminauhaa jaloilla heiluttelemalla pystyi samalla keskittymään opiskeluun.. Testaamisen arvoista ?

Veljenpojalla auttoi läksyahdistukseen tuo tauotus sekä vain yksi kirja kerrallaan näkyvissä. Ei tullut sitä "noin monta vielä" -painetta. Tämä etenkin toka- kolmas jne. luokilla, kun läksyjä tuli jo enemmän.

[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 15:04"]

Hui, en ymmärrä miten te vanhemmat jaksatte. Ihailtavaa suorastaan. Toivon teille voimia ja opiskeluissa menestymistä lapsillenne.

[/quote]

Niinpä! Meitä erityislasten vanhempia kun leimataan WT perheeksi. Emme AV:n mukaan osaa kasvattaa lapsiamme, olemme laiskoja vanhempia, emme ulkoile tarpeeksi lasten kanssa, emme syötä terveellistä kotiruokaa vain eineksiä, emme valvo lastemme perään - suoraan sanottuna on meidän vika, että meillä on ylivilkas, keskittymishäiriöinen lapsi! 

Kuten edellä viestiketjussa tuli ilmi kontreettisesti TÄMÄ YLEISTYS EI PIDÄ PAIKKAANSA!  Moni erityislapsen vanhempi tekee aivan hurjasti TYÖTÄ sen lapsensa eteen, katsoo perään, seuraa lapsen koulunkäyntiä, auttaa ja tukee miljoona kertaa enemmän kuin normilapsiperheessä. Ja sama pätee käytöstapoihin, ulkoiluun, tavaroiden perään katsomiseen jne jne. Joskus olisi hyvä muistaa myös tämä totuus. Kuinka raskasta, haastavaa, ja paljon työtä vaativaa on erityislapsen vanhempana oleminen. 

[quote author="Vierailija" time="05.04.2013 klo 14:47"]No kyllä esim. läksyjen merkitsemiseen ja oikeiden kirjojen kotiin viemiseen voisi tarvita aikuisen tukea - siis muistuttamista ja valvomista, ei toki opettajan tarvitse niitä läksyjä merkitä mutta valvoa, että lapsi itse ne merkitsee ja laittaa kirjat laukkuun. Vanhemmat ei kotoa käsin voi tähän läksyasiaan oikein mitenkään vaikuttaa -vaikka asiasta kotona puhutaan joka jumalan aamu ja ilta, tulos on joka päivä sama - joku kirja koulussa tai ei tietoa, mitä läksyjä on tullut. En voi kouluunkaan mennä valvomaan, mitä lapsi siellä tekee, mielestäni se on opettajan työtä. Erityisopettajalta voisi saada jonkinlaisia muisti- ja opiskelutekniikoita, esim. pulpetinkanteen joku muistilista tai tai kuvalista tehtävistä asioista, apuvälineitä tai ohjeita niiden hankkimiseen, esim. tuollainen ärsyketyyny. Tukiopetusta hankalissa asioissa. Motoriikan harjoittamista ja ohjeita siihen. Mutta ei kai pidäkään odottaa ammatti-ihmisiltä mitään tällaista, sehän riittää, kun tiedotteessa asiasta muistutetaan kotia ja lasta...[/quote]

Kiitos vastauksesta. Minulla on ollut ADD-oppilas ja olen käyttänyt ko. menetelmiä. Mielestäni näiden erityistarpeiden huomioiminen on osa opettajan työtä. Jos oppilas on etupenkissä, niin läksyjen merkkaamista on helpompi valvoa. Pic-kuvista voisi olla joillekin oppilaille hyötyä, mikäli ajattelit, että lukujärjestys olisi kuvina pulpetin kannessa.   Olen käyttänyt vain "nyt ollaan hiljaa" pic-kuvaa, mutta voisihan siinä olla esim. asioita, joita täytyy huomioida ennen kotiin lähtöä. Jos siinä koulussa, jossa lapsesi on, työskentelee erityisopettaja, niin kannattaisi ehkä ottaa yhteys häneen. Ainakin meidän koulun erityisopettajalla on noita nystytyynyjä ja heiteltäviä nystypalloja, joita sitten jaetaan luokkiin niitä tarvitseville. Koulun yhteydessä olevasta pienryhmästä sain taas noita pic-kuvia, koska siellä oli ihan tietokoneohjelma niiden tekemistä varten.  Hyvää kevättä, toivottavasti asiat selkiintyvät!

Meilläkin meni koko ilta. Ja haettiin tutkimuksiin ja oltiin yhteydessä opeen. En jättänyt läksyjä kesken, koska meillä oli aluksi jatkuva vääntö siitä pitääkö ne tehdä ja poika yritti niistä laistaa. En siis antanut periksi. Suurin osa ajasta meni siihen kiukutteluun läksyistä ja tietysti tuskastui kun läksyjä paljon. En osannu heti jaksottaa, pilkkoa tai käyttää paperia. Näistä on apua. Syötykin pitää olla. Munakellosta on ollut myöhemmin apua, saa palkan kun saadaan tehtyä tehtävä kohtuu ajassa.

Työtä on saanut  tehdä paljon, vieressä on pitänyt istua, koska muuten keskittyminen on karannut muualle välittömästi, jos ei muuhun niin kynän pyörittelyyn tms. Pienet palkkiot ja kannustus on tärkeitä vaikka en kyllä itse voi sanoa että osaisin silti tarpeeksi käyttää, koska kyllä ihan oikeasti turhauttaa kun mitään ei tapahdu eikä tehtävät etene. Ota opettajaan yhteyttä läksyjen kohtuullistamiseksi. Meillä siis 3. luokkalainen ja nyt sujuu jo paremmin, tietää että läksyt tehdään, laittaa itse munakellon, mutta toki vieläkin on ongelmia, etenkin jos läksyjä on paljon ja hankalia. Meillä ei koskaan ole ongelma ollut itse tehtävät, vaan niiden aloitus ja niiden tekemiseen keskittyminen ja tehtävässä pysyminen. ts kun on päässyt vauhtiin, hetken aikaa keskittymällä pääsee nopeastikin eteenpäin kunnes taas tyssää.

Kuvallisia tehtäväkorttejakin on ollut käytössä.

onko asia opettajalla tiedossa?

Kaikki häiriötekijät pois. Muut perheenjäsenet ulos jos mahdollista, omaan huoneeseen tekemään läksyt ja äiti istuu vieressä ja muistuttaa asiasta jos jää haaveilemaan. Meillä pienikin ääni toisesta huoneesta jo herpaannuttaa keskittymisen.

Tai sitten toinen vaihtoehto jota me on käytetty on läksykerho koulun jälkeen  koulussa. SIellä lapsi ei kiukuttele läksykerhon vetäjälle niinkuin kotona mulle joten läksyt sujuvat paljon nopeammin.. Kysäse opettajalta onko teidän koulullanne tälläistä mahdollisuutta ?

Kokemusta ei ole tuntikausien häsläämisestä, mutta ADHD-piirteisen pojan -ja kaikkien muidenkin lasten-läksynteosta. Toimin samoin kuin vanhempani tekivät meidän lapsuudessa:

- TV kiinni, radio kiinni, rauhallinen tunnelma

- Keittiön pöydän ääreen kirjojen kanssa

- Lapsi tekemään itse tehtävänsä, mutta aikuinen viereen kuulolle. Osoittaa kiinnostusta, ohjaa huomiota takaisin läksyihin kysymyksillä. Kaikenlainen lapsen asioiden huomioiminen ja kuuntelu auttaa.

- Läksyjä voidaan tarkistaa ja käydä läpi, mutta ihan kaikkiin virheisiin en puutu, jotta opettajakin näkisi missä kenties kiikastaa. Korjaukset tehdään kysymällä ja ohajailemalla, vihjeillä, ei antamalla suoria vastauksia.

- Päivittäinen kiinnostus lapsen "työhön", eli kyselen miten koulussa meni, millainen päivä oli. Kiitosta onnistumisista, lohduttelua ja kannustusta epäonnistuneemmista hetkistä.

- Ei rahallista palkitsemista, ei rangaistuksia. Pelkkä keskustelu on riittänyt siihen, että lapsi ymmärtää koulunkäynnin merkityksen ja arvostuksen.

Peitä kirjan sivulta puhtaalla paperilla kaikki muu paitsi se tekeillä oelva tehtävä. Näin huomio ei harhaile ainakaan kirjan kuviin tai muihin tehtäviin. Rauhallinen ympäristö, pöydältä kaikki muu pois paitsi se läksykirja. Josjus toimii hyvin, toisinaan ei ollenkaan..Kärsivällisyyttä ja tsemppiä!

Terveisin 7 vuotta ADHD:n kanssa läksyjä tahkonnut

[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 09:57"]

Kokemusta ei ole tuntikausien häsläämisestä, mutta ADHD-piirteisen pojan -ja kaikkien muidenkin lasten-läksynteosta. Toimin samoin kuin vanhempani tekivät meidän lapsuudessa:

- TV kiinni, radio kiinni, rauhallinen tunnelma

- Keittiön pöydän ääreen kirjojen kanssa

- Lapsi tekemään itse tehtävänsä, mutta aikuinen viereen kuulolle. Osoittaa kiinnostusta, ohjaa huomiota takaisin läksyihin kysymyksillä. Kaikenlainen lapsen asioiden huomioiminen ja kuuntelu auttaa.

- Läksyjä voidaan tarkistaa ja käydä läpi, mutta ihan kaikkiin virheisiin en puutu, jotta opettajakin näkisi missä kenties kiikastaa. Korjaukset tehdään kysymällä ja ohajailemalla, vihjeillä, ei antamalla suoria vastauksia.

- Päivittäinen kiinnostus lapsen "työhön", eli kyselen miten koulussa meni, millainen päivä oli. Kiitosta onnistumisista, lohduttelua ja kannustusta epäonnistuneemmista hetkistä.

- Ei rahallista palkitsemista, ei rangaistuksia. Pelkkä keskustelu on riittänyt siihen, että lapsi ymmärtää koulunkäynnin merkityksen ja arvostuksen.

[/quote]

Komppaan tätä. Mielestäni ei kannata istua lapsen vieressä tekemässä läksyjä vaan opettaa siihen, että hän lähtökohtaisesti vastaa niistä itse. Keskittymisvaikeuksia kuitenkin kannattaa kompensoida olemalla läsnä lapselle samassa huoneessa ja saatavilla tarvittaessa. Sopikaa, että kännykät, kaukosäädin jne. laitetaan hyllylle odottamaan ja ne saa sieltä kun läksyt on tehty. 

Huh. Tiedän tasan tunteen ja turhautumisen, ei ole helppoa olla erityislapsen vanhempi toisinaan. Tavallaan sitä vanhempanakin käy koulua, kun lapsikin käy, koska ainakin meillä pitää aikuisen aina olla vierellä vahtimassa sitä läksyjen tekoa ja keskittymistä.

Jos paljon läksyä, niin pyri jakamaan läksy osiin. Ihan siksi että ADHD/ADD ei kykene istumaan paikallaan keskittyneenä esim. 20 minuuttia kauempaa kerralla. Mitä pienempi lapsi, sitä useammin pitää olla tauko. Tauon aikana lapsi sitten vaikka liikkuu ja hyppii, tekee jotain fyysistä, jotta jaksaisi sitten taas istua sen seuraavan 20 minuuttia. Meillä omalla pojalla eskari-iässä ja ekalla luokalla keskittymisen maksimiaikaraja oli tuo 20 minuuttia kerralla. Sitten oli pakko pitää pieni päännollaus ja liikkumistauko, jotta jaksaisi taas sitten sen seuraavan 20 minuuttia. Tätä ei välttämättä ymmärrä normaali lapsen vanhemmat! Miten vaikeaa ja uuvuttavaa on oikeasti keskittymishäiriöisen olla liikkumatta ja keskittyä pitkään. Se on uuvuttavaa ja vaikeaa keksittymisvaikeuksista kärsivälle lapselle.

Eli oma vinkkini: tauota läksyt, ole vierellä opastamassa ja ohjailemassa lapsen keskittymistä vain tehtävään. Lapsi tarvitsee aikuisen tukea siihen, että jaksaa olla paikallaan ja keskittyä annettuun tehtävään. Ensimmäinen sääntö on: ÄLÄ hermostu. Älä tartuta hemrostumistasi lapseen. Älä painosta. Älä ole negatiivinen. Ole kannustava, rauhoittava, tue lasta ja tsemppaa. Kun lapsi vaipuu epätoivoon (meillä usein vaikeiden tehtävien edessä lapsi vaipuu heti epätoivoon ja alkaa haukkua omaa huonouttaan), niin kannusta ja ole positiivinen, halaa lasta ja kerro, että tämä on vaikea tehtävä, mutta kyllä siitä selvitään kun yritetään. Ja kerro, että olet ylpeä, kun lapsi on niin ahkera yrittämään. Luo lapselle positiivinen kuva itsestään, esim. kehu kuinka ahkera lapsi on, että olet siitä ylpeä! Että jaksaa yrittää, vaikka välillä on vaikeaa.

Oma lapseni ainakin olisi heti aina haasteiden edessä antamassa periksi. Huono itsetunto  (tullut kun vertaa itseään normilapsiin) tekee sen, että ei ole sisukkuutta juurikaan. Siksipä olenkin äitinä aina tosi ylpeä, kun lapsi jaksaa yrittää ja pyrin kannustamaan ahkeruuteen ja yritteliäisyyteen. Ja tuloksia on tullut, kun on vain jaksanut harjoitella! Ja meillä ainakin lasta pitää muistuttaa jatkuvasti, että ei kannata verrata itseään toisiin, koska kaikki ovat hyviä joissakin asioissa, ja joissakin sitten huonompia. Pitää verrata itseensä ja aiempiin tuloksiin sitä kehitystä. Ja jos lapsi on esim. huono matematiikassa, niin on jo suuri saavutus, että saadaan numerolla nostettua matematiikan numeroa! Eikä niin, että ollaan tyytyväisiä vasta sitten kun numero on kiitettävä.

Lisäksi pyrin myös palkitsemaan lapsen ahkeruutta. Lapsihan ei välttämättä koe aluksi mitenkään palkitsevasti, että aherrus on tuottanut tulosta. Vasta sitten myöhemmällä iällä lapsi osaa olla iloinen hyvistä numeroista tai omasta kehityksestä. Pieni ekaluokkalainen ei tätä vielä ehkä ymmärrä, joten siksi mielestäni on lasta kannustavaa antaa ensin muutama vuosi "kannustuslisää" se voi olla rahaa, tai vaikkapa HopLop reissu, tai uimahallireissu palkintona. Tällä olen halunut motivoida lastani koulunkäyntiin ja ahkerointiin, ja sillä tavalla, että lapsiksin tuntee sen palkitsevana! Että lapselle jää kokemus, että hänen kannattaa ahkeroida ja tsempata!

Voisit vaikka tehdä "läksytaulun"! Esim kun läksyt on hoidettu erityisen hyvin (ilman itkua ja ahkeroiden) niin lapsi saisi tarran. Ja kun niitä tarroja olisi vaikka tietty sovittu määrä, niin lapsi pääsee tekemään jotakin kivaa, tai saa vaikka 5 euroa omaa rahaa, mitä nyt sovitte.

Tällöin lapselle jää tunne, että hänen kannattaa yrittää. Ja läksyistä jää positiivinen maku, että sillä voi ansaita jotakin kivaa.

Meillä lapsi myös tekee läksyt keittiön pöydällä, ja silloin on televisio, tietokone, radio yms. kaikki kiinni, ja rauhoitetaan se kodin tilanne läksynluvuille. Tätä ennen lapsi on syönyt, jotta verensokeri olisi ylhäällä, eikä nälkä vaivaisi. Eli olen pyrkinyt siihen, että lasella olisi hyvä tilanne tehdä ne läksyt, ei ole nälkä, jano tmv.  Lisäksi  meillä on sääntönä, että läksyjä ei saa jättää iltamyöhälle, ne tehdään HETI kun tullaan iltapäiväkerhosta kotiin. Kuitenkin niin, että saa syödä ennen läksyntekoja. Eli meillä läksyt tehdään yleensä siinä klo 16-18.00 välisenä aikana.

[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 10:03"]

[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 09:57"]

Kokemusta ei ole tuntikausien häsläämisestä, mutta ADHD-piirteisen pojan -ja kaikkien muidenkin lasten-läksynteosta. Toimin samoin kuin vanhempani tekivät meidän lapsuudessa:

- TV kiinni, radio kiinni, rauhallinen tunnelma

- Keittiön pöydän ääreen kirjojen kanssa

- Lapsi tekemään itse tehtävänsä, mutta aikuinen viereen kuulolle. Osoittaa kiinnostusta, ohjaa huomiota takaisin läksyihin kysymyksillä. Kaikenlainen lapsen asioiden huomioiminen ja kuuntelu auttaa.

- Läksyjä voidaan tarkistaa ja käydä läpi, mutta ihan kaikkiin virheisiin en puutu, jotta opettajakin näkisi missä kenties kiikastaa. Korjaukset tehdään kysymällä ja ohajailemalla, vihjeillä, ei antamalla suoria vastauksia.

- Päivittäinen kiinnostus lapsen "työhön", eli kyselen miten koulussa meni, millainen päivä oli. Kiitosta onnistumisista, lohduttelua ja kannustusta epäonnistuneemmista hetkistä.

- Ei rahallista palkitsemista, ei rangaistuksia. Pelkkä keskustelu on riittänyt siihen, että lapsi ymmärtää koulunkäynnin merkityksen ja arvostuksen.

[/quote]

Komppaan tätä. Mielestäni ei kannata istua lapsen vieressä tekemässä läksyjä vaan opettaa siihen, että hän lähtökohtaisesti vastaa niistä itse. Keskittymisvaikeuksia kuitenkin kannattaa kompensoida olemalla läsnä lapselle samassa huoneessa ja saatavilla tarvittaessa. Sopikaa, että kännykät, kaukosäädin jne. laitetaan hyllylle odottamaan ja ne saa sieltä kun läksyt on tehty. 

[/quote]

Näin meillä on itseasiassa mentykin, mutta ei tunnu auttavan. paras vihje tähän mennessä on ollut  tuo valkoinen papaeri, jolla muut tehtävät peitetää. sen otan käyttöön tänään.

Lapsi tekee läksyt keittiön pöydän vieressä ja minä äitinä olen apuna.  Pöydällä on vain kynä, kumi ja kirja.

Mitä tette, kun läksyjä on edelleen tekemättä ja ollaan jo ylitetty nukkumanmenoaika? Jätättekö vain tekemättä?

[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 10:03"]

[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 09:57"]

Kokemusta ei ole tuntikausien häsläämisestä, mutta ADHD-piirteisen pojan -ja kaikkien muidenkin lasten-läksynteosta. Toimin samoin kuin vanhempani tekivät meidän lapsuudessa:

- TV kiinni, radio kiinni, rauhallinen tunnelma

- Keittiön pöydän ääreen kirjojen kanssa

- Lapsi tekemään itse tehtävänsä, mutta aikuinen viereen kuulolle. Osoittaa kiinnostusta, ohjaa huomiota takaisin läksyihin kysymyksillä. Kaikenlainen lapsen asioiden huomioiminen ja kuuntelu auttaa.

- Läksyjä voidaan tarkistaa ja käydä läpi, mutta ihan kaikkiin virheisiin en puutu, jotta opettajakin näkisi missä kenties kiikastaa. Korjaukset tehdään kysymällä ja ohajailemalla, vihjeillä, ei antamalla suoria vastauksia.

- Päivittäinen kiinnostus lapsen "työhön", eli kyselen miten koulussa meni, millainen päivä oli. Kiitosta onnistumisista, lohduttelua ja kannustusta epäonnistuneemmista hetkistä.

- Ei rahallista palkitsemista, ei rangaistuksia. Pelkkä keskustelu on riittänyt siihen, että lapsi ymmärtää koulunkäynnin merkityksen ja arvostuksen.

[/quote]

Komppaan tätä. Mielestäni ei kannata istua lapsen vieressä tekemässä läksyjä vaan opettaa siihen, että hän lähtökohtaisesti vastaa niistä itse. Keskittymisvaikeuksia kuitenkin kannattaa kompensoida olemalla läsnä lapselle samassa huoneessa ja saatavilla tarvittaessa. Sopikaa, että kännykät, kaukosäädin jne. laitetaan hyllylle odottamaan ja ne saa sieltä kun läksyt on tehty. 

[/quote]

Näin meillä on itseasiassa mentykin, mutta ei tunnu auttavan. paras vihje tähän mennessä on ollut  tuo valkoinen papaeri, jolla muut tehtävät peitetää. sen otan käyttöön tänään.

Lapsi tekee läksyt keittiön pöydän vieressä ja minä äitinä olen apuna.  Pöydällä on vain kynä, kumi ja kirja.

Mitä tette, kun läksyjä on edelleen tekemättä ja ollaan jo ylitetty nukkumanmenoaika? Jätättekö vain tekemättä?

Joskus kun meillä on saattanut olla liian vaikea tehtävä, ja läksyjä on ollut paljon, ja lapsi aivan uupunut, ja niistä läksyjen tekemisestä ei ole tullut mitään, niin olemme viheltäneet pelin poikki, ja lapsi on jättänyt sitten ne loput läksyt seuraavaan päivään. Ei kannata nimittäin yliväsynyttä lasta enää enempää kiusata. Jos lapsi vain esim. väsymyksestä itkee ja raivoaa, niin sitten jätetään suosiolla läksyt seuraavaan päivään. Meillä opettaja nimittäin antaa todella paljon harjoitustehtäviä (erityisluokka), mikä sinänsä hyvä, mutta joskus jos on ollut tosi vaikeita tehtäviä lapselle ja lapsi aivan yliväsynyt, niin ollaan suosiolla jätetty loput tekemättä. Koskaan ei opettaja ole näistä suuttunut, tai antanut rangaistusta, vaan sitten ollaan seuraavana päivänä tehty.

Mikä se tilanne teillä on, että ekaluokkalaisella menee ihan koko ilta läksyjen tekemiseen?? Monelta lapsi aloittaa niiden läksyjen tekemisen? Onko teillä mitään kannustinpalkkkiota  käytössä? Miten itse suhtaudut läksyjenluku tilanteessa lapseen? Kuulostaa oudolta, että ihan koko ilta (iltapäivästä alkaen iltaan saakka) menisi niiden läksyjen kanssa, varsinkin kun valvot siinä vieressä niiden tekoa??

adhd-lapsen äitinä komppaan edellisistä paria pointtia: aikuista vierellä muistuttamassa ja kääntämässä huomion oikeaan asiaan ja läksyjen jakamista osiin.

Läksyt kannattaa jakaa noin 5-10-15 minuutin (lapsen iän ja läksyn vaikeusasteen mukaan) palasiksi, joista laaditaan kirjallinen lista vaikka postit-lapulle tai vastaavalle. Lapsen kanssa sovitaan, että näihin tehtäviin käytetään tämä aika ja ne pitäisi saada siin äajassa tehtyä. Aikaa mitataan munakellolla ja siitä tulee lapselle ikääänkuin kilpailu itseään ja kelloa vastaan. Kun homma on hoidettu ja kyseinen osanen tehty, se viivataan listasta yli. Näin lapsi saa tavallaan visuaalisen tiedon ja tyydytyksen siitä, että homma on ohi, tehty, valmis. Listaan voi myös piirrellä kukkia tai autoja tai jotain tietynlaisena palkkiona, kun´ten yllä todettiin.

Läksyjen osien välillä on hyvä pitää parin minuutin liikuntatauko. Liikunta oikeasti lisää aivojen välittäjäaineiden määrää, eli sitä, minkä puute adhd-ongelmat aiheuttaa - mutta se tekee niin vain hyvin lyhyeksi ajaksi. Siksi sitä liikuntaa tarvitaan noin 15 minuutin välein. Erityisen hyviä ovat sellaiset jumppaliikkeet tai hernepussinheittelyt, joissa pitää ylittää vartalon keskiviiva, mutta ihan myös juoksulenkki talon ympäri auttaa.

Meidän lapsella on sen verran paha adhd, että ei ole mitään väliä, vaikka kaikki ylimääräiset ärsykkeet on viety pois. Hän keksii itselleen uutta aistiärsykettä vaikka valkoisen pöytäliinan pintakuviosta - siitä kuinka langat menevät ristiin. Hän tekee pyyhekumista lentokoneen ja kynästä linnantornin.

Sen ohella, että on, kuten yllä joku totesi, syöty sopiva kevyt ateria (eli liian tukeva, ettei se ala väsyttää, ja mielellään pitkäkestoisia hiilihydraatteja - hiilihydraatitkin lisäävät niitä välittäjäaineita, mutta jos hiilhydraatit ovat nopeita, verensokerin lasku seuraa liian pian, hedelmät on hyviä) , voi lapselle kannattaa antaa purkka suuhun. Se oikeasti parantaa keskittymiskykyä, koska laukanivelten liike tuottaa aivojen välittäjäaineita vielä enemmä nkuin muu liikunta ja lisäksi purkan tunne suussa saattaa antaa sen aistumuksen, jonka ympärille muu aistitulva voi järjestyä.

no4:n ADHD-piirteinen poika on ollut "helpompi" tapaus kuin monella muulla teistä, mutta ketjussa tuli esille lisää konsteja, joita olemme itsekin käyttäneet: purkka esimerkiksi. Oma poikani tykkää tehdä käsillään jotakin miettimisen ja kekittymisen auttamisesi. Hän on mm. väännellyt sinitarraa. Tätä on jopa tutkittu, se auttaa keskittymään myös luokassa, vaikka näyttäisi siltä, että lapsi ei kuuntele.

Lisäksi olen huomannut, että lapsi kannattaa sijoittaa istumaan niin, että näkee koko kodin/ huoneen tai luokan takarivissä istuen. Ei tarvitse käännellä päätään nähdäkseen mitä ympärillä on.

Nyt poika on jo lukioikäinen ja osaa kertoa itse paljon näitä keskittymisen apuja. Tämän ikäisenä hän yllättäen tarvitseekin taustalle musiikkia tai jotakin Muumi-piirrettyjä möykkäämään, että pänttääminen sujuu. Edelleen rauhoittuu keskittymällä käsillään askarteluun. Tekee mm. origameja, kun levähtää.