Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Taas on tuttava raskaana
04.04.2013 |
odottaa viidettä lasta. Olen tietysti onnellinen hänen puolestaan mutta kaihertaa tämä oma elämä. Meillä vain yksi lapsi eikä me pienten tulojen, mun pitkäaikaistyöttömyyden ja heikkolahjaisuuden takia voida tehdä enempää lapsia. Ei ole elämä mennyt ihan kuin piti. Sain vain miehen ja lapsen, toiveissa oli kaksi lasta, en saanut töitä, en ammattia yms. kyllä olen katkera.
Kommentit (4)
Minäkään en nyt käsitä, miten joku voi määritellä miestä ja lasta "vain"-sanalla. Toinen lapsiko olisi se onni ja autuus? Mitä tulee taas ammattiin tai koulutukseen, niin ei kaikilla tarvitse mitään sellaista olla. Tunnen naisen, joka lähti alle 20-vuotiaana kauppaan töihin ja aika merkittävän uran on sillä saralla tehnyt, on yhden osaston päällikkö nyt 40+-vuotiaana ja viiden lapsen äiti. Rahasta on kyllä pulaa, mutta on silti onnellinen.
Kenelle sinä olet katkera? Suurelta osin on ihan omaa saamattomuuttasi tehdä ja toimia elämässäsi rakentavasti. Et voi verrata muihin, he eivät elä elämääsi, vaan sinun on tehtävä yksi asia kerrallaan muutoksia omaan elämääsi ja osattava tyytyä siihen, mitä olet saanut/saavutat niillä muutoksillasi.
Esim. pitkäaikaistyötön ja heikkolahjainenkin voi toimia sijaisena päiväkodissa, perhepäivähoitajana, kaupassa hyllyjen täyttäjänä, varastossa, siivoojana. Moni saa oppisopimuskoulutuksen ja sitä kautta työpaikan. Tärkeää on miettiä, mikä on se suunta, jota lähden toteuttamaan, ja sitten sen suunnan mukaan lähteä toimimaan. Esim. päiväkotien sijaispulaa voi kartoittaa soittamalla päiväkoteihin. TE-toimistosta voi kysyä apua ja neuvoja. Voit myös miettiä, haluatko tähdätä juuri tietylle alalle vai otatko mitä tahansa työtä vastaan ja kokeilet, josko se mieleinen löytyisi sattumalta kokeilun kautta. Siitäkin saa rahaa ja sitä kautta tunteen, että tekee jotain hyödyllistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No voi kurjaa.
Itse haaveilen kuudennesta lapsesta! Sori.
Mun mielestä sun kannattaa pohtia vaikka tätä ammattiongelmaa ensin. Sait jo hyviä ehdotuksia, jos ne ei oikein iske niin kannattaa mennä terapiaan koska sun mieliala pitää olla vahva, siis ihan itsesi takia! Vaikka perheesi kannaltakin katsottuna. Sinulla on ihana lapsi jo joka sinänsä on jo onni. Seuraavaksi voisit surkutella kolmannen lapsen perään.
Mitä mieltä olet vaikka sijaisperheenä toimimisesta? Olet kotona ja tykkäät lapsista. Tahtoisitko ehkä auttaa toisia lapsia? Siitä saat hiukan rahaakin ja saisit olla kotona perheesi kanssa.
Tai voisiko ottaa muutaman lapsen hoidettavaksi? Ryhdy pph.ksi. Aina tarvitaan lastenhoitajia. Omaa osaamista voit laajentaa käymällä vaikka allergiakokkauskurssilla tai ensiapukurssilla. Sinä voit etsiä vapaaehtoistyötä josta saat itsellesi hyvää mieltä, sinusta on apua ja koet onnistumisen tunnetta ja olet tarpeellinen.
Ammattia voi lähteä lukemaan aikuisenakin, moni vaihtaa alaansakin ja aloittaa alusta!
Mutta se ero on siinä että se tahto tulee itsestä, ei sitä ammattia tai työpaikkaa kukaan sinulle kotiin tuo. Se pitää hakea.
Heikkolahjaisillakin on työpaikka, monella vammaisellakin on. Kuulostaa siltä että sinun kannattaa hoitaa oma jaksaminen kuntoon niin voisit tehdä jotain. Paitsi tietysti jos saat nostettuasi itsesi suosta omin nokkinesi, se on mahdollista mutta vaatii omaa työtä.
Tuskimpa sinä kuollut olet, kirjoitat vaan kuin mitään ei ole enää tehtävissä. Kirjoituksesi mukaan: "Sain vain miehen ja lapsen" Jumalauta, siinä on jo kaksi elämää!
Nauttisit ja eläisit.
[quote author="Vierailija" time="04.04.2013 klo 09:24"]
No voi kurjaa.
Itse haaveilen kuudennesta lapsesta! Sori.
Mun mielestä sun kannattaa pohtia vaikka tätä ammattiongelmaa ensin. Sait jo hyviä ehdotuksia, jos ne ei oikein iske niin kannattaa mennä terapiaan koska sun mieliala pitää olla vahva, siis ihan itsesi takia! Vaikka perheesi kannaltakin katsottuna. Sinulla on ihana lapsi jo joka sinänsä on jo onni. Seuraavaksi voisit surkutella kolmannen lapsen perään.
Mitä mieltä olet vaikka sijaisperheenä toimimisesta? Olet kotona ja tykkäät lapsista. Tahtoisitko ehkä auttaa toisia lapsia? Siitä saat hiukan rahaakin ja saisit olla kotona perheesi kanssa.
Tai voisiko ottaa muutaman lapsen hoidettavaksi? Ryhdy pph.ksi. Aina tarvitaan lastenhoitajia. Omaa osaamista voit laajentaa käymällä vaikka allergiakokkauskurssilla tai ensiapukurssilla. Sinä voit etsiä vapaaehtoistyötä josta saat itsellesi hyvää mieltä, sinusta on apua ja koet onnistumisen tunnetta ja olet tarpeellinen.
Ammattia voi lähteä lukemaan aikuisenakin, moni vaihtaa alaansakin ja aloittaa alusta!
Mutta se ero on siinä että se tahto tulee itsestä, ei sitä ammattia tai työpaikkaa kukaan sinulle kotiin tuo. Se pitää hakea.
Heikkolahjaisillakin on työpaikka, monella vammaisellakin on. Kuulostaa siltä että sinun kannattaa hoitaa oma jaksaminen kuntoon niin voisit tehdä jotain. Paitsi tietysti jos saat nostettuasi itsesi suosta omin nokkinesi, se on mahdollista mutta vaatii omaa työtä.
Tuskimpa sinä kuollut olet, kirjoitat vaan kuin mitään ei ole enää tehtävissä. Kirjoituksesi mukaan: "Sain vain miehen ja lapsen" Jumalauta, siinä on jo kaksi elämää!
Nauttisit ja eläisit.
[/quote]
Sijaisperheeksi meitä ei hyväksytä niihin aika kovat kriteerit. Ja kysyin kunnalta pph.n tointa mutta täällä kuulemma niitä niin paljon ettei uusia palkata. Siivoojan, kokin yms työtä en voi tehdä koska sairaudet estävät ne. Olen yrittänyt sitä toimistopuolen merkonomin tutkintoa 3 kertaa mutta se liian vaikea. En ole vaan makoillut kotona vaan ottanut asioista selvää mutta kun kaikki tyrmätään niin minkä sille voin.ap
Alue: Aihe vapaa
Siis älä jaksa jatkaa tätä itsesi surkuttelua kaiken päivää!
Ei sinussa ole muuta vikaa kun tämä itsesi jatkuva vähättely ja mollaaminen ja säälipisteiden keruu.
ARGH!