Onko ennen ollut näin kiire kuin nykyään

Oma iäkäs äitini muisteli vasta, että silloin kun pesukoneista ja muusta kodin elektroniikasta ei ollut kuultukaan, kaikki tehtiin käsin ja paljon vaikeammin kuin nykyisin ja oli navettakin pihassa, ei silti tuntunut yhtä kiireeltä. Aina oli aikaa vieraalle, joka koputti oveen ja käveli pirttiin, aina oli aikaa uppoutua virkkaamaan päiväpeittoa.

Vierailija kirjoitti:

Oma iäkäs äitini muisteli vasta, että silloin kun pesukoneista ja muusta kodin elektroniikasta ei ollut kuultukaan, kaikki tehtiin käsin ja paljon vaikeammin kuin nykyisin ja oli navettakin pihassa, ei silti tuntunut yhtä kiireeltä. Aina oli aikaa vieraalle, joka koputti oveen ja käveli pirttiin, aina oli aikaa uppoutua virkkaamaan päiväpeittoa.

Juuri tämä, ei ollut kiireen tuntua, vaikka ei ollutkaan pesukoneita ym. kodin elektrotekniikkaa ja kaikki tehtiin käsin. Ei ollut koko ajan "sieltä, täältä ja tuolta" tulevaa höykytystä; kiireellisempää ja vieläkin kiireellisempää, jatkuvasti tulevia wilma-viestejä, lasten harrastuksiin kuskaamisia yms.

Se kiire oli toisenlaista. Ennen tehtiin "töitä" vaikka vieraita oli kylässä, eikä ollut niin paljon häiriötekijöitä. Uutiset kuunneltiin kaksi kertaa päivässä ja luettiin sanomalehti ja se oli siinä.

Ennen jo pelkkä pyykinpesu saattoi kestää kokonaisen päivän, tehtiin vaatteet itse jne. Tehtii 6pv työviikkoa.

Osittain kiire on itse tehtyä. On todella vapauttavaa viikonloppuna, kun sulkee kaikki laitteet - kännykät, tv, radiot, niin kyllä mieli lepää ja saa tehtyä vaikka mitä ja ilman kiireen tuntua.

Vaikka miten karsisi menot minimiin, niin ei mitenkään saa arkiviikosta leppoisaa.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka miten karsisi menot minimiin, niin ei mitenkään saa arkiviikosta leppoisaa.

menot tark. menemiset

Pitääkö joka paikkaan säntäillä? Rauhoittukaa hyvät ihmiset.

Kiireen tuntu on korvien välissä. Vaikka pitäisi ehtiä moneen paikkaan, voi silti olla rennolla asenteella liikkeellä.

Joka tuutista tulee elämäntapaohjeita, terveysohjeita, jumppaohjeita ja vaikka mitä ohjeita.

Koululääkäri kysyy mitä lapsi harrastaa, syökö hän aamupalaa, kaksi lämmintä ruokaa päivässä, millainen on iltapala. Katsotaan millaisissa vaatteissa lapsi kulkee. Voi hyvänen aika sentään jos perunapeltovaatteissa sattuisi kouluun menemään. Ennen röttäisissä vaatteissa kulkeminen oli ihan normaalia, nyt olisi jo sosiaaliviranomaiset perässä.

Vierailija kirjoitti:

Kiireen tuntu on korvien välissä. Vaikka pitäisi ehtiä moneen paikkaan, voi silti olla rennolla asenteella liikkeellä.

Kiireellisen ja tärkeännäköisen olemus on nyt muotia😂eikä ne ihmiset saa kuitenkaan sen enempää aikaan kuin hitaasti ja harkiten tekevät.

Omalla työmaallakin noita hoseltajia, onneksi ei vaikuta mun töihin.

keskustelu vuodelta 2006

https://www.vauva.fi/keskustelu/213219/ketju/kaikki_hokevat_kiire_kiire…

Vierailija kirjoitti:

Kiireen tuntu on korvien välissä. Vaikka pitäisi ehtiä moneen paikkaan, voi silti olla rennolla asenteella liikkeellä.

Näin ei valitettavasti ole (läheskään aina) että kiire on korvien välissä.

Kiire johtuu pitkälti siitä, että on liian paljon kellonaikoihin sidottuja asioita. Ja kun niitä on päivässä useita eikä väliin jää riittävästi aikaa, pienikin viivästys jossain kohtaa aiheuttaa lumipalloefektin. Kuitenkin meidän suomalaisten perusluonteeseen kuuluu, että pitää olla ajoissa eikä myöhästellä saa. Meiltä puuttuu mañana -asenne. Oma kiireeni loppui aikoinaan kuin seinään, kun lapset kasvoivat isommiksi ja alkoivat huolehtia itse niin harrastuksiin kuin hammaslääkäriin menemisensäkin. 

Kysykääpä sellaisten lasten vanhemmilta joiden lapset ovat hitaita aamuisin, pukevat hitaasti päälle aamuisin, pitäisi ehtiä päiväkotiin, pitäisi ehtiä töihin, että... miten rennosti vanhemmat oikein aamut ottavat.

Vierailija kirjoitti:

Kiire johtuu pitkälti siitä, että on liian paljon kellonaikoihin sidottuja asioita. Ja kun niitä on päivässä useita eikä väliin jää riittävästi aikaa, pienikin viivästys jossain kohtaa aiheuttaa lumipalloefektin. Kuitenkin meidän suomalaisten perusluonteeseen kuuluu, että pitää olla ajoissa eikä myöhästellä saa. Meiltä puuttuu mañana -asenne. Oma kiireeni loppui aikoinaan kuin seinään, kun lapset kasvoivat isommiksi ja alkoivat huolehtia itse niin harrastuksiin kuin hammaslääkäriin menemisensäkin. 

Kyllä, juuri tämä kellonaikoihin sidottuneisuus. Kun koko yhteiskunta suorittaa ja tuijottaa kelloa, niin yksilön yksin on hyvin vaikea poiketa näistä suorittaja-yhteiskunnan näkemyksistä. Katsotaan huonoksi, holtittomaksi vanhemmaksi jos tekee rennommin asiat (myöhästelee ym) Joka ikinen myöhästyminen ja luokassa elehtiminen kirjataan nykyään wilmaan, ole siinä sitten yksin leppoisa manana...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiireen tuntu on korvien välissä. Vaikka pitäisi ehtiä moneen paikkaan, voi silti olla rennolla asenteella liikkeellä.

Kiireellisen ja tärkeännäköisen olemus on nyt muotia😂eikä ne ihmiset saa kuitenkaan sen enempää aikaan kuin hitaasti ja harkiten tekevät.

Omalla työmaallakin noita hoseltajia, onneksi ei vaikuta mun töihin.

Itseasiassa slowlife on nyt muotia, mutta ei ainakaan työpaikoilla. Hitaasti tekevää ei jostain syystä arvosteta sillätavalla kuin ripeää ja nopeaa.

Ei ollut.

Sain lapseni erittäin pitkällä aikavälillä, joten olen nähnyt kahdesta eri aikakaudesta ns. ruuhkavuodet.

Muutos on hirmuinen :(

Tämä johtuu paljolti digitalisaatiosta, 24/7 yhteiskunnasta, kännyköistä, ajatuksesta, että sinun pitää olla jatkuvasti tavoitettavissa. Samoin lasten harrastaminen ja kaikki oppiminen on ihan muuta kuin 25 vuotta sitten. Kilpailuhenkisyys, kiire jne. on siirtynyt yritysmaailmasta myös lasten maailmaan. Lisäksi vanhempia syyllistetään aivan toisella tavalla kuin aikasemmin.

Käyn töissä js kun tulen kotiin niin ei minulla ole kiire minnekään. Kolme lasta on ja laitan ruoan rauhassa, syödään ja keittiön siivous omaan tahtiin. Lenkillä käyn kun huvittaa. Lapset ei harrasta omasta halusta mitään minne pitäisi sännätä. Wilmaviestit luen kerran viikossa tai kun muistan.

Ihmiset tekee kiireen itse.

Vierailija kirjoitti:

Kysykääpä sellaisten lasten vanhemmilta joiden lapset ovat hitaita aamuisin, pukevat hitaasti päälle aamuisin, pitäisi ehtiä päiväkotiin, pitäisi ehtiä töihin, että... miten rennosti vanhemmat oikein aamut ottavat.

Ratkaisu: laita lapset aikaisemmin nukkumaan, herää aikaisemmin ja herätä lapset aikaisemmin. Parasta tietysti, jos lapset heräävät ihan itse ilma herättelyö ja kyllä niin käy kun lapsi on nukkunut riittävät yöunet. Saa ihan rauhassa ja hitaasti pukea jos siltä tuntuu. T. kahden pienen päiväkotilaisten äiti, joilla ei ole kiireen tuntua. Ja vaikka olisikin kova kiire, niin tunteiden hallinnalla pystyy säilyttämään rauhallisen asenteen kiireestä huolimatta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysykääpä sellaisten lasten vanhemmilta joiden lapset ovat hitaita aamuisin, pukevat hitaasti päälle aamuisin, pitäisi ehtiä päiväkotiin, pitäisi ehtiä töihin, että... miten rennosti vanhemmat oikein aamut ottavat.

Ratkaisu: laita lapset aikaisemmin nukkumaan, herää aikaisemmin ja herätä lapset aikaisemmin. Parasta tietysti, jos lapset heräävät ihan itse ilma herättelyö ja kyllä niin käy kun lapsi on nukkunut riittävät yöunet. Saa ihan rauhassa ja hitaasti pukea jos siltä tuntuu. T. kahden pienen päiväkotilaisten äiti, joilla ei ole kiireen tuntua. Ja vaikka olisikin kova kiire, niin tunteiden hallinnalla pystyy säilyttämään rauhallisen asenteen kiireestä huolimatta. 

Minulla itselläni ei ole päiväkoti-ikäisiä lapsia enään, mutta tuttavani valitti kun lapsensa nukkuu 2,5tunnin päiväunet hoidossa niin lapsi sitten virkkuu vielä myöhempään illalla hereillä eikä häntä saa nukkumaan ajoissa. Aamuisin lapsi ei sitten jaksaisi millään herätä. Jos hoitaja herättää esim tunnin päästä päiväunilta, lapsi kirkuu kurkkusuorana tunnin. Mikä neuvoksi tähän oravanpyörään?

Ulkopäin tulevat suorituspaineet lisäävat velvollisuuksia. Jos noita ulkopäin tulevia tehtäviä alkaa kerääntyä, jää vähemmän aikaa leppoisalle ololle, syntyy helposti kiirettä. Voi kasaantuu tehtäviä tehtävien perään tehtäväksi ja hoidettavaksi, voi tulla päällekkäin monta tehtävää. Näitä nykyisen kaltaisia suorituspaineita ei ollut ennen muinoin.