Kumppanin löytämisen mahdottomuus
En ole kirjoitellut pitkään aikaa mitään ja päätin nyt lisätä näitä mietteitäni myös tänne vaikka ihan terapiamielessä kirjoittelin ajatuksia ylös.
Olen kohti neljääkymmentä hätyyttelevä mies jolle on ollut koko elämän mahdotonta löytää ketään. Nuorempaa ikää varjosti ylipaino joka aiheutti koulukiusaamista ja itsetunnon laskua. Hyviä kavereita on kyllä ollut koko elämän ajan. Sinne kolmeenkymppiin elämä meni aikalailla omasta syystä ohi tietokoneen ääressä ja itsesäälissä kieriskellessä jonka jälkeen on laitettu elämä remonttiin. Tiputin painoa viitisen vuotta sitten 30 kiloa ja urheilusta sekä paremmista elämäntavoista on tullut tapa.
Viime vuosina on ollut muutamia todella hyviä naispuolisia ystäviä mutta pidemmälle ei ole päässyt. Lähes kaikki miespuoliset kaverit ovat jo perheellisiä ja täysin eri elämäntilanteessa. Välillä iskee edelleen näitä masennuspäiviä kun tuntuu ettei kelpaa kenellekkään vaikka ujous ja muut niinsanotut nörttipiirteet on karistettu. Ylipäätään kenenkään tapaaminen tuntuu olevan aivan järkyttävän vaikeaa kun ei halua käyttää näitä nettideittailu juttuja ja ilmeisesti näissä onkin enemmin ihmisillä haussa jotain muuta kuin vakituista kumppania tai rakkautta.
Uskottelin aina itselleni kunhan pääsen hyvään kuntoon ja olen sosiaalisempi niin jotain tapahtuisi ns. itsestään mutta tullut todettu ettei näin ole. Huolehtiva ja rakastava ihminen ei ilmeisesti niin kovaa huutoa olekkaan. Voi olla, että kaduttaa jo huomenna jos on parempi päivä kun tämän kerran tänne pistin.
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkomaille vaan. En tiedä mikä juttu on suomessa kun komeakin mies joutuu tyytymään johonkin jäkättävään variksenpelättimeen.
Veikkaan että taustalla ovat suomalaisten naisten alhaiset seksuaaliset halut. Ainakin monilla on alhainen ääni ja muita miehisiä piirteitä jotka viittaa siihen ettei hormoonitoiminta ole normaalia.
Tässä oikein malliesimerkki suomalaisesta miehestä, kylmä ja ilkeä. Mulla on itsellä ulkomaalainen mies ja ei voi kuin kiitellä, sain lämpimän herrasmiehen.
Ulkomaalaisille naisille kyllä flirttailen ja olen tosi mukava. Suomalaisista naisista en vahingossakaan sanoisi yhtäkään hyvää sanaa. Arvaa mistä olen oppinut?
Niin metsä vastas kuin sinne huudetaan jne.
Siinähän se metsä huuteleekin.
Suomalainen nainen haukkuu aina oli sitten niin tai näin joten ihan turha olla mieliksi.
Kuulostaa kyllä edelleen itsesäälissä kieriskelyltä tuo kohta "huolehtiva ja rakastava ihminen ei niin kovaa huutoa olekaan". Olisi hauska tietää onko tuo havainto tehty epäonnistuneista treffeistä vai siitä että kukaan ei haekaan kotoa.
On myös aina hauskaa lukea, miten koskaan nettideittailua kokeilemattomat ihmiset kertovat muille, millaista nettideittailu on ja että sitä ei siksi kannata ikinä kokeilla.
Testaappa sellaista, että lopeta etsiminen. Keskity itseesi ja elä elämääsi pyrkien olemaan muille ihmisille hyvä. Jaa rakkautta ympärillesi.
Ja kas, sieltä se oma kumppanisikin jo magneetin lailla luoksesi löytää. :)
N28
Kokeile nyt kuitenkin nettideittailua. Naiset tekevät harvoin aloitteita, joten jos joku tekee niin vastaa aika nopeasti ja ole aina kohtelias yms. Ja jos sussa on yhtään katkeruutta tms. aiempien elämänvaiheiden vuoksi niin käy ensin terapiassa puhumassa ne läpi, että saisit positiivisuutta elämään.
Mistä olet naisia yrittänyt löytää jos et netistä? Käytkö paljonkin baareissa? Suurin osa deiteistä menee puihin ennen kuin sitten löytyy joku jonka kanssa oikeasti viihtyy. Itse kävin valehtelematta kymmenillä treffeillä ennen kuin se oikea tuli vastaan.
Kun nainen löytyy niin mieti alusta lähtien millainen puoliso haluat olla. Mokasin ekan parisuhteeni täysin, nyt teen kotitöitä, avaan naiselle oven jne. muutenkin kohtelen hyvin ja yritän hemmotellakin. Nyt homma toimii vaikka on välillä riitojakin niinkuin kaikilla pareilla.
Jos jostain nykyaikana parin löytää niin netistä. Laita hyvä ilmoitus äläkä esitä vaikeasti tavoiteltavaa niin luulisi löytyvän.
Aloituksesta huomaa, ettet ole naista edes etsinyt vaan odotat, että nainen kävelisi ovesi taakse. Sanothan aloituksessa, että olet odottanut pariutumisen tapahtuvan itsestään, mutta samalla valitat ettei rakastava mies kelpaa. Miten kukaan voisi sinua edes iskeä jos vain piilottelet kotonasi etkä anna muutenkaan kuulua itsestäsi? Jos et anna kellekään mahdollisuuttakaan niin turha valittaa.
Kerro vaikkapa viidestä viimeisimmästä kerrasta, kun olit ihastunut tai ainakin kiinnostunut jostain naisesta mutta hän ei kiinnostunut sinusta. Erityisesti kiinnostaa kuulla, miten se littyi siihen että olet huolehtiva ja rakastava.
Vierailija kirjoitti:
Mistä olet naisia yrittänyt löytää jos et netistä? Käytkö paljonkin baareissa? Suurin osa deiteistä menee puihin ennen kuin sitten löytyy joku jonka kanssa oikeasti viihtyy. Itse kävin valehtelematta kymmenillä treffeillä ennen kuin se oikea tuli vastaan.
Valitettavasti miehen on vaikeaa päästä nettitreffien kautta juuri koskaan treffeille. Johtuu pitkälti sitä että noissa palveluissa on naisia yleensä 5x vähemmän kuin miehiä. Ja on myös todella vaikeaa löytää ketään naista joka edes jonkin verran itseä kiinnostaa ja joka haluaa lähteä treffeille.
Hmm ettei vain suhtautumistasi vastakkaiseen sukupuoleen ole rajoittanut jokin uskonto? Tiedän itse joitakin tapauksia joita tiukat normit ovat enemmänkin rajoittaneet kuin niinkäön ujous.
Vierailija kirjoitti:
Ap hyppää lentokoneeseen ja suunista Aasiaan sieltä tohvelisankarikin itelle morsiamen löytää. Jos et kieliä osaa kyllä pärjää viittomakielelläkin.
Höpsistä! Kyllä Aasiasta seksiä toki saa mutta jos vakavaa suhdetta ja morsiamen haluaa niin ei ole mikään helppo juttu. Usein siihen vaaditaan iso nippu rahaa ja paljon byrokratiaa enben kuin naisen saa Suomeen.
Vierailija kirjoitti:
En ole kirjoitellut pitkään aikaa mitään ja päätin nyt lisätä näitä mietteitäni myös tänne vaikka ihan terapiamielessä kirjoittelin ajatuksia ylös.
Olen kohti neljääkymmentä hätyyttelevä mies jolle on ollut koko elämän mahdotonta löytää ketään. Nuorempaa ikää varjosti ylipaino joka aiheutti koulukiusaamista ja itsetunnon laskua. Hyviä kavereita on kyllä ollut koko elämän ajan. Sinne kolmeenkymppiin elämä meni aikalailla omasta syystä ohi tietokoneen ääressä ja itsesäälissä kieriskellessä jonka jälkeen on laitettu elämä remonttiin. Tiputin painoa viitisen vuotta sitten 30 kiloa ja urheilusta sekä paremmista elämäntavoista on tullut tapa.
Viime vuosina on ollut muutamia todella hyviä naispuolisia ystäviä mutta pidemmälle ei ole päässyt. Lähes kaikki miespuoliset kaverit ovat jo perheellisiä ja täysin eri elämäntilanteessa. Välillä iskee edelleen näitä masennuspäiviä kun tuntuu ettei kelpaa kenellekkään vaikka ujous ja muut niinsanotut nörttipiirteet on karistettu. Ylipäätään kenenkään tapaaminen tuntuu olevan aivan järkyttävän vaikeaa kun ei halua käyttää näitä nettideittailu juttuja ja ilmeisesti näissä onkin enemmin ihmisillä haussa jotain muuta kuin vakituista kumppania tai rakkautta.
Uskottelin aina itselleni kunhan pääsen hyvään kuntoon ja olen sosiaalisempi niin jotain tapahtuisi ns. itsestään mutta tullut todettu ettei näin ole. Huolehtiva ja rakastava ihminen ei ilmeisesti niin kovaa huutoa olekkaan. Voi olla, että kaduttaa jo huomenna jos on parempi päivä kun tämän kerran tänne pistin.
Siinä mielessä voi tapahtua itsestään, että saa enemmän kiinnostuksen osoituksia kuten katseita.
Huolehtivuus ja rakastavuus ei vain ole tärkeää ja arvokasta tutustumisen alkuvaiheessa.
Pitäisi löytää joku paikka, missä voi luontevasti lähestyä omaan kohderyhmään kuuluvia naisia.
Jos olet saanut naisia ystäväksi, niin kysäisepäs heiltä vinkkiä mättääkö olemuksessasi jokin vai onko vain niin, että sopivaa ihmistä ei ole sattunut kohdalle. Onhan sinulla omia mielipiteitä, etkä ole liian miellyttänisenhaluinen uusien tuttavuuksien kanssa?
Ap syyttää naisia kumppanin puuttumisesta, vaikkei itse ole pistänyt tikkua ristiin löytääkseen naisen. Ei ihme jos kumppanin löytäminen tuntuu mahdottomalta kun ei kumppania edes etsi. Taitaa ap olla näitä naisvihaajia mitä palstalla pyörii, kaikki pistetään naisten syyksi. En tuollaista miestä huolisi, toivottavasti ei koskaan tavata.
Monella on nykyään epärealistisia kuvitelmia, oikeassa elämässä sopiva kumppani harvoin vain kävelee vastaan. On käytävä kymmenillä treffeillä ja jossain vaiheessa löytyy se sopiva. Jos ei mene ensimmäisillekään treffeille niin yksin jää. Aloittaja saa kirjoitella näitä yksinäisiä terapiaviestejään tänne ikuisesti jos jatkaa tuolla negatiivisella linjalla. Menee mies hukkaan.
Minulla on sama ongelma, mutta olen nainen. Muutama kysymys:
Oletko maksanut seksistä?
Katsotko pornoa?
Käytkö kirkossa?
Montako lasta haluaisit?
Mitä mieltä sotesta?
Tykkäätkö kissoista?
N28
Vierailija kirjoitti:
Monella on nykyään epärealistisia kuvitelmia, oikeassa elämässä sopiva kumppani harvoin vain kävelee vastaan. On käytävä kymmenillä treffeillä ja jossain vaiheessa löytyy se sopiva. Jos ei mene ensimmäisillekään treffeille niin yksin jää. Aloittaja saa kirjoitella näitä yksinäisiä terapiaviestejään tänne ikuisesti jos jatkaa tuolla negatiivisella linjalla. Menee mies hukkaan.
Samaa mieltä. On ylipäänsä todella vaikeata löytää ihminen, jonka kanssa tulee hyvin juttuun. Mutta jollei yritä jää ainakin ilman. Tää on toki molemmin puolista, kun tätäkin palstaa seuranneena enemmistö naisista, vain odottaa sitä unelmiensa prinssiä - sori hei kuitista - tai on jo suoraan luopunut toivosta. EI SAA LUOPUA TOIVOSTA! On vaan mentävä ihmisten ilmoille, kohdattava ihmisiä, uskallettava tutustua ja jopa avautua ventovieraille. Mutta kaikille ei tarvitse antautua, kuin se löydetty tyyppi olisi maailman ainoa
Se on aikaa vievää, turhaa työtä tulee tehtyä paljon, mutta sitten kun löytää sen yhden tyypin, joka suurinpiirtein päättää sun aloittaman lauseen, ollaan jo aika lähellä - sori sanavalinta - maalia.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sama ongelma, mutta olen nainen. Muutama kysymys:
Oletko maksanut seksistä?
Katsotko pornoa?
Käytkö kirkossa?
Montako lasta haluaisit?
Mitä mieltä sotesta?
Tykkäätkö kissoista?
N28
Ainoastaan kissa kysymykseen vastaisin ensimmäisillä treffeillä. Ei kuulu tuntemattomalle ihmiselle noi asiat.
Kaverimies, 61 vuotias, meni naimisiin kuukausi sitten. Tunsin hänet vuosia, eikä hän koko aikana seurustellut, tosin hänellä oli paljon kavereita.