Kumppanin löytämisen mahdottomuus

En ole kirjoitellut pitkään aikaa mitään ja päätin nyt lisätä näitä mietteitäni myös tänne vaikka ihan terapiamielessä kirjoittelin ajatuksia ylös.

Olen kohti neljääkymmentä hätyyttelevä mies jolle on ollut koko elämän mahdotonta löytää ketään. Nuorempaa ikää varjosti ylipaino joka aiheutti koulukiusaamista ja itsetunnon laskua. Hyviä kavereita on kyllä ollut koko elämän ajan. Sinne kolmeenkymppiin elämä meni aikalailla omasta syystä ohi tietokoneen ääressä ja itsesäälissä kieriskellessä jonka jälkeen on laitettu elämä remonttiin. Tiputin painoa viitisen vuotta sitten 30 kiloa ja urheilusta sekä paremmista elämäntavoista on tullut tapa.

Viime vuosina on ollut muutamia todella hyviä naispuolisia ystäviä mutta pidemmälle ei ole päässyt. Lähes kaikki miespuoliset kaverit ovat jo perheellisiä ja täysin eri elämäntilanteessa. Välillä iskee edelleen näitä masennuspäiviä kun tuntuu ettei kelpaa kenellekkään vaikka ujous ja muut niinsanotut nörttipiirteet on karistettu. Ylipäätään kenenkään tapaaminen tuntuu olevan aivan järkyttävän vaikeaa kun ei halua käyttää näitä nettideittailu juttuja ja ilmeisesti näissä onkin enemmin ihmisillä haussa jotain muuta kuin vakituista kumppania tai rakkautta.

Uskottelin aina itselleni kunhan pääsen hyvään kuntoon ja olen sosiaalisempi niin jotain tapahtuisi ns. itsestään mutta tullut todettu ettei näin ole. Huolehtiva ja rakastava ihminen ei ilmeisesti niin kovaa huutoa olekkaan. Voi olla, että kaduttaa jo huomenna jos on parempi päivä kun tämän kerran tänne pistin.