Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Olen jatkuvasti pettynyt erityislapseeni :(

Vierailija
31.03.2013 |

Jos olisin tiennyt että elämä hänen kanssaan olisi tämmöistä, olisin antanut lapsen adoptioon jo synnärillä. Äitien pitäisi vissiin aina vaan jaksaa hymyillä ja kehua lasta lahjaksi, minä en siihen kykene, paska ihminen kun olen. Lapseni näyttää normaalilta mutta hänellä on neurologisia vaivoja sekä käytsöongelmia. Parhaani mukaan olen yrittänyt ymmärtää ja kannustaa, mutta tuntuu että en etene mihinkään ja lapsen kehitys vaan junnaa.

Jokaisesta pienestä etuudesta saa tapella hampaat irvessä. Piti jäädä kotiin kun lapsi ei pärjää kuin pienryhmässä hoidossa muutaman tunnin kerrallaan. Joka päivä lapsi nakkelee niskojaan, yrittää haukkua tyhmäksi ja ns. hakkaa päätään seinään samoissa asioissa. On vilkas ja levoton, repii vaatteitaan ja vaihtelee asentoa, työntää minua jalallaan istuessaan. Tekee mieli ärähtää. Mikään kielto tai komento ei pysy päässä, kohta neljä vuotta olen jankannut "KÄVELE", ja silti tämä sankari JUOKSEE. Kaikkialle. Ollut lääkärissäkin tämän vuoksi, kun kielloista huolimatta juossut vaarallisissa paikoissa ja sitten on käynyt huonosti. Mitään ei vaan opi tai ainakaan sisäistä, vaikka teoriassa osaisikin.

Rikkoo ja hajoittaa melkein kaiken, mitä saa. Lahjaksi antamani tavarat pysyvät ehjänä ehkä päivän, vaikka yritän valita kestävää laatua. Suuhun tungetaan kirjaa ja dvd-kansia kuin vauva, vaikka menee kohta eskariin. Kotona hajoitetaan paikkoja ja kun tivaan että miksi, niin "en tiedä" tai "en muista". Aina. Mikään rangaistus ei auta, koska ei osaa yhdistää asioita toisiinsa eikä oikeastikaan muista, miksi esim. jäähylle joutui tai minkä takia otin pois lempilelun.

Kiitos ja anteeksi.

Kommentit (7)

Vierailija
1/7 |
31.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Varmasti raskasta! Onko lapsella lääkitystä?

Vierailija
2/7 |
31.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos teille. :( Lapsella ei ole vielä lääkitystä koska "hän on vielä aika pieni" (kuinkahan monta vuotta tätä on kuunneltu..?), kaikilta on kuitenkin keinot loppu ja lapsi esim. hoidossa väkivaltainen sekä arvaamaton.

Tuntuu pahalta, koska lapsi on oma ja rakastan häntä, mutta vaikea on kohdella asiallisesti kun itseä väsyttää ja itkettää ihan perusarkikin. Huonoa palautetta tulee vähän kaikkialta, teki mitä hyvänsä, se painaa alas entisestään. Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/7 |
31.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei vieläkään ole liian myöhäistä antaa lasta adoptioon. Siitä vaan, ehkä joku jaksaa sinua paremmin.

Älä osta lapselle uutta tavaraa, kun vanha on rikottu. Anna hänen leikkiä vain niillä rikkomillaan, ja aina kun kärttää jotain uutta, muistutat, miksi ei saa. Laita lapsesi valjaisiin, jos ei osaa kulkea juoksematta.

Vierailija
4/7 |
31.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="31.03.2013 klo 19:51"]

Kiitos teille. :( Lapsella ei ole vielä lääkitystä koska "hän on vielä aika pieni" (kuinkahan monta vuotta tätä on kuunneltu..?), kaikilta on kuitenkin keinot loppu ja lapsi esim. hoidossa väkivaltainen sekä arvaamaton.

Tuntuu pahalta, koska lapsi on oma ja rakastan häntä, mutta vaikea on kohdella asiallisesti kun itseä väsyttää ja itkettää ihan perusarkikin. Huonoa palautetta tulee vähän kaikkialta, teki mitä hyvänsä, se painaa alas entisestään. Ap

[/quote]

Ja se rasittaa ja syö vanhempia, kun sitä negatiivista palautetta tulee koulusta, päivähoidosta jne. Kaikki kumminkin sellaista minkä itse tietää. Ja on apuja haeuttu ja huoli kerrottu. On meillä ollut aikoja, kun on tullut tunne, että seinille puhutaan.

Kunnalliselta taholta diagnooseja ei saatu. Mentiin lopulta yksityiselle. Sitä kautta saatiin pyörät pyörimään kunnallisella taholla jotenkin. Tosin aina saanut olla itse äänessä ja vaatimassa palveluita yms.

t. se 14v;n äiti

Vierailija
5/7 |
31.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sanoin, että lapseni hakkaa päätään seinään, mutta samaa teen kyllä minäkin. Miksi en osaa suhtautua lempeydellä hänen virheisiinsä? Minkä takia otan niin voimakkaasti itseeni kaikki hänen tekemisensä? Eikö elämä olisi siedettävämpää, jos antaisin vaan olla enkä nipottaisi rikkoontuneista jutuista, oikeanlaisesta puhetavasta tai siitä että lapselta ei onnistu monikaan ikätasoinen tekeminen? Miksi en osaa antaa olla? Miksi piinaan itseäni vaatimalla lapselta milloin mitäkin?

Jos päivä on sujunut suht mukavasti, viimeistään illalla tapahtuu jotain joka vetää suupieleni alaspäin. Olen alkanut olemaan kyynisempi ja ajoittain vähän ilkeäkin lasta kohtaan, joskus suusta pääsee sammakoita. Olen niin kyllästynyt häpeämään hänen käytöstään ja temppujaan, tivaamaan että miksi puri hoitajaa tai löi ryhmäläistä hoidossa. Koska en pysty toteuttamaan mitään radikaalia ja hoidossakin vaan hyväksytään tämä käytös, turhaudun kamalasti. Tahtoisin opettaa lapselleni että asiat tehdään tietyllä tapaa ja että en ilkeyttäni yritä saada häntä oppimaan jotain. Viimeksi suuttui minulle mm. siitä, kun muistutin suojatien kohdalla että katsotaanpa, tuleeko autoja. "Kyllä mä sen jo osaan!!", kivahti. Minä heittäydyin lapselliseksi ja kysyin että "Osaat vai? Miksi sun katse on sitten keskellä tietä etkä käännä päätäsi niiden autojen varalta??". Vastaus oli raivostunutta ärinää. Tämäntyyppistä keskustelua käydään päivittäin nykyään. Ap

Vierailija
6/7 |
31.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuon täytyy olla kyllä tosi raskasta! Täytyy sanoa että onneksi ei ole omalle kohdalle sattunut, olen kärsimätön ja kiivas luonne ja en välttämättä olisi aina pystynyt kohtelemaan edes asiallisesti tuollaista lasta jos käytös on päivästä toiseen noin rasittavaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/7 |
31.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Täällä toinen. Lapsemme on jo 14v ja diagnooseja, vaikka muille jakaa. Jos olisin plussatessa tiennyt mitä tulee niin olisin päätynyt aborttiin.

Niin väsynyt jatkuviin taisteluihin ja kinaamisiin. Meillä tosin se tilanne, että olemme joutuneet laittamaan lapsemme laitokseen asumaan, Käy kotilomilla ja ne on yleensä kaaosta täynnä. AIkanaan on saanut taistella niin lapsen kanssa, kuin häntä hoitaneiden kanssa lääkityksestä, terapiosta jne.  Ei ole kivaa kellään. En voi sanoa, että lasta on palvelultu oikein ja olisi lapsen etu.

Lapsi on viikonloppuja kotilomilla. Yleensä jo lauantai- iltana odottaa sitä huomista ja , että koska lähtee.  On vaan niin uuvuttanut kaikki mehut pois.

Mä nautin enemmän niistä viikonlopuista, kun lapsi ei ole kotona. Vain koska tiedän, että ei kinaamista, taisteluita, ei väärää ruokaa, ei väärää maitoa jne. EI kiinnipitoja, ei raivareita jne.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän kuusi kolme