Lue keskustelun säännöt.
Kasvattajan vastuu - koiran patellaluksaatio (polvilumpion sijoiltaan meno)
20.03.2019 |
Vuoden ikäisellä koirallamme (shetlanninlammaskoira) on fysioterapeutin mukaan patellaluksaatio (polvilumpion sijoiltaan meno), joka vaatii hänen arvionsa mukaan leikkausta. Ortopedin arviota tarvitaan tilanteesta, joten sinne täytyy mennä seuraavaksi. Mietin kuitenkin jo mahdollisen leikkauksen ja kuntoutuksen kustannuksia, enkä tiedä onko minulla niihin varaa. Netistä löytyvien tietojen mukaan kyseessä on perinnöllinen sairaus. Onko joku perehtynyt tähän aiheeseen ja osaako sanoa, onko kasvattajalla jotain korvausvastuuta tällaisesta sairaudesta?
Kommentit (24)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä myyjä ei ole vastuussa tällaisessa tapauksessa, jollei ole jotenkin salannut sairautta. Kauppakirjassa saattaa jopa olla jotain perinnöllisten sairauksien riskistä. Jos teillä on ollut koiran vakuutus alle 4 kk ikäisestä, niin vakuutus saattaa korvata. Kannattaa ostaa koiria, joiden suku on tutkitusti tervettä, niin pienenee riski sairastua perinnöllisiin sairauksiin.
Ei kuulu korvattaviin vikoihin, kunhan vanhempien suhteen on noudatettu rotujärjestön jalostussuositusta eli emän ja isän polvet tutkittu ja tulos 0 eli normaali tai 1 eli lähes normaali. Useimmat kasvattajat käyttävät kauppasopimuksen liitettä, jossa selvitetään rodussa esiintyvät tyypillisimmät sairaudet, niiden periytymismalli, sekä onko korvattava vai ei. Patellaluksaatio jonka periytymismalli on epäselvä, tosiaan yleensä on ei-korvattava.
Kysy kennelliitosta.
Meidän koiralta on leikattu kymmenen vuotta sitten. Kulut kaikkineen jotain 2000 e, kun leikattiin hyvällä kirurgilla ja annettiin nivelrikon vuoksi cartrophen-pistossarja lisäksi.
Toipuminen meni hyvin ja jalka pelittää edelleen.
Kannattaa muuten olla skeptinen sen leikkauksen suhteen, jos koira vaikuttaa itse aika hyvin pärjäävältä. Itselläni kotona 12-vuotias patellaluksaatiokoira (westie), enkä suosituksista huolimatta leikkauttanut vaan on keskitytty lihasten vahvistamiseen. Patellaluksaatio ei ole häirinnyt koiraa käytännössä mitenkään, agilityharrastus vaan täytyi jättää vaivan takia välistä.
Nuo leikkauksetkin on vähän sellaisia että aika paljon tiedän koiria, joilla luksaatiota esiintyy edelleen leikkauksen jälkeen, ja toipuminen on usein hyvin kivulias ja vaikea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus on järkevämpää laittaa sairas eläin pois kärsimästä. Kannattaa ihan käyttää omaa harkintaansa ja miettiä miten järkevää on pistää joku pari tonnia tai enemmänkin koiran leikkaukseen. Etenkin kun lopputuloksen onnistumisesta ei ole mitään takeita.
Kuulostaa tunteettomalta mutta eläimen parasta tässä ajattelen.
Kasvattajalle et voi laskua osoittaa, ei hän ole vastuullinen eläimesi hoidosta. Jos haluat laskuttaa niin ainoa mihin kasvattaja suostuu on että eläin lopetetaan eikä pitkitetä kärsimystä. Uuden pennun saisit todennäköisesti edullisemmin, lopetuspiikin hinnalla tms.
Toivottavasti itse saat jonkun operoitavan vaivan itsellesi ja sinun ihmisarvoasi arvioidaan samalla tavalla kuin koirayksilöä halvennat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti itse saat jonkun operoitavan vaivan itsellesi ja sinun ihmisarvoasi arvioidaan samalla tavalla kuin koirayksilöä halvennat.
Tämä komnettini tuohon että koiraa ei kannata korjata kun saa halvemmalla uuden...
Meille tuli koiran patellaluksatio yllätyksenä. Koira tuli meille 8kk iässä ja reilun vuoden ikäisenä polvi leikattiin.
Vakuutus ei korvannut euroakaan. Kustannukset kaikkine kuluineen (ei fyssaria) noin 2800 euroa.
Edelleen hypyttää leikattua jalkaa 😳
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäinen koira, millainen myyntisoppari ja onko polvivika tasolla 1 vai 4?
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muuten olla skeptinen sen leikkauksen suhteen, jos koira vaikuttaa itse aika hyvin pärjäävältä. Itselläni kotona 12-vuotias patellaluksaatiokoira (westie), enkä suosituksista huolimatta leikkauttanut vaan on keskitytty lihasten vahvistamiseen. Patellaluksaatio ei ole häirinnyt koiraa käytännössä mitenkään, agilityharrastus vaan täytyi jättää vaivan takia välistä.
Nuo leikkauksetkin on vähän sellaisia että aika paljon tiedän koiria, joilla luksaatiota esiintyy edelleen leikkauksen jälkeen, ja toipuminen on usein hyvin kivulias ja vaikea.
Skeptinen on hyvä olla, mutta on hyvä kyllä kuunnella pääasiassa asiantuntijoita. Sultakin nimittäin jäi nyt sellainen tärkeä tieto pois, että luksaatiota voi olla eri asteista, ja varsinkin vakavamman kyseessä ollessa on kyllä eläinrääk käystä pitää koiraa ilman vaivan leikkaamista, vaikka nyt omiin silmiin näyttäisikin, että koira vaivan kanssa pärjäilee. Sitten lievimmässä tapauksessa hyvinkin voi riittää vaan lihasten vahvistaminen ja rajun/liiallisen liikunnan välttäminen, mutta tällöinkin on hyvä muistaa, että koira on mestari peittämään kipunsa, ja vaiva voi koiralle aiheuttaa kipua, vaikka näkyvästi haittaa ei olisikaan. Leikkaus toki on myös iso ja kivulias, samoin kuin toipuminen siitä. Mutta yleensä kyllä vaiva saadaan leikkauksella korjattua kokonaan, ja sen myötä voi olla varmempi ettei koiralla ole pidempiaikaisia kipuja, toisin kuin silloin jos jätetään leikkaamatta.
Oma koira leikattiin alle vuoden iässä, ja en tiedä, lähtisinkö enää toista kertaa samaan rumbaan. Äärimmäisen aktiivisen pennun kanssa tuo toipumisaika oli aivan kamalaa, ja siis etenkin koiran näkökulmasta. Koira oli pitkään todella kipeä, ja koska sen liikkumista oli rajoitettava vahvasti, oli sen aktivoinnissa aikamoinen homma.
Rahaa meni n. 2000e, ja omasta pussista maksoin, kasvattajalla ei ole velvollisuutta korvata mitään, sillä vanhemmat ja isovanhemmat pitkälle suvussa oli laajasti terveiksi todettu. (Ja vaikka luksaatio johtuisikin perinnöllisistä seikoista, pitäisin kyllä vähän outona, että kasvattajalla olisi korvausvastuu, sillä tällöinhän pennun ostaja on itsekin ottanut tietoisen riskin ostamalla pennun, jolla on suuri riski saada sama vaiva. Eri asia toki, jos kasvattaja olisi jotenkin tietoisesti pyrkinyt salaamaan vaivaa esim. jättämällä tutkimatta selkeästi oireilevaa koiraa)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sehän on nyt ap sinun koira, eikä kasvattajan. Ajattelitko, että koirien kasvattajat kustantaisi myytyjen pentujen lääkärikulut? Aika epätodennäköistä.
Kasvattajahan ei varmaan omistanut kristallipalloa, josta näkee mitä vaivaa koiralla on tulevaisuudessa. Jos se on skl:n rekisteröimä puhdasrotuinen, niin näissä on tietyt kriteerit, että pentu voidaan ylipäätään rekisteröidä. Mut jos ei ole rotukoira papereineen, niin se voi olla mistä yhdistelmästä tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun oma koira on sinun ja lääkärikulut on sun kuluja. Vai onko sijoituskoira?
Nykyään ei oikein koiria kannata kasvattaa. Näitä omituisia koiranostajia on paljon, jotka penäävät yhtä ja toista kasvattajalta. Aivan kuin kasvattajalla olisi ehtymätön rahapussi ja ikuinen vastuu myymästään pennusta.
Mitä upattavaa tässä on? Ei ole kasvattajan korvattava, kuten on moneen kertaan sanottu. Fyssarin diagnoosin mukaan yhtään koiraa ei leikata (eikä fyssari saa edes diagnosoida mitään, todella epäammattimaista tai suorastaan laitonta!), kuuntele nyt ihan rauhassa mitä ortopedi arvioi.
Vierailija kirjoitti:
Mitä upattavaa tässä on? Ei ole kasvattajan korvattava, kuten on moneen kertaan sanottu. Fyssarin diagnoosin mukaan yhtään koiraa ei leikata (eikä fyssari saa edes diagnosoida mitään, todella epäammattimaista tai suorastaan laitonta!), kuuntele nyt ihan rauhassa mitä ortopedi arvioi.
Up ei ole ap! Haluaisin kuulla vain muiden kokemuksia patellalksaatiosta
No ei ole korvattava, vaan ihan itse maksat. Ei kasvattaja vastaa kaikesta mitä eteen tulee ja jos vanhemmat on tutkittu niin on tutkittu. Kyllä tiedän tapauksia joissa on sama käynyt ihan liukastumisen takia.
Jos kasvattaja on sinulle kertonut kasvattamansa rodun perinnöllisistä vioista ja olet ostanut pennun tietäen niistä, niin silloin ei ole korvausvelvollinen. Jos hän taas ei ole kertonut mitään, niin on korvausvelvollinen ainakin tiettyyn pisteeseen asti.