Lue keskustelun säännöt.
Miten päästä oikeasti kokonaan eroon somesta ja älypuhelimista?
20.03.2019 |
Maailma globalisoituu huimaa vauhtia jatkuvasti. Pian ei ole enää samanlaisia rajoja tai maita, vaan koko ihmiskunta elää tismalleen samoista asioista, saman kulttuurin ja saman hallinnon alla.
Käteinen raha on katoamassa, ihmisten tuotteistaminen näiden kahden asioiden takia on muuttunut normiksi ja hyväksyttäväksi. Tästä voidaan kiittää myös markkinataloutta ja kapitalismia.
Mä en halua olla osa tätä muutosta, ja mielestäni some on erittäin myrkyllinen aivopesuväline, joka rappeuttaa ihmiskuntaa. Ideoita siis kaipailisin siihe, että miten vierottuisin tästä kaikesta pa*kasta? Mietityttää myös se kun kaikkea ollan tosiaan siirtämässä älypuhelinten, erilaisten sovelluksien ja teknologioiden alle, että onko täällä pian mahdollista elää niin, ettei sun tekemisiäsi koko ajan seurata tai vaikeuteta, jos et omista älyluuria? Mitä tapahtuu niille yksilöille, jotka eivät suostu käyttämään älypuhelinta tai pankkikorttia?
Kommentit (27)
Ja silti asiat eivät ole koskaan olleet niin hyvin kuin nyt. Väkivaltaa, kärsimystä ynnä muuta on vähemmän kuin koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Somesta pääsee eroon vain kylmästi lopettamalla kaikki tilit. Itse en ole koskaan ollut somessa enkä mene. Älypuhelimesta sinällään on paljon hyötyäkin, eihän siihen ole pakko ladata mitään appeja jos ei halua.
Olen itse päättänyt rajoittaa kännykän räpläämistä niissä tilanteissa kun muita ihmisiä on samassa tilassa. Annan siis arvoa paikalla olijoille ja keskustelen heidän kanssaan.
Mikä ongelma älypuhelimessa on? No, isovelivalvoo tietysti, mutta jos katson oman puhelimeni sovelluksia.
-Pankkitunnistautuminen: Minusta ihan ok, koska usein myös tunnuslukulaite on saatavissa, joten pelkästään tämän takia ei tarvitse älypuhelinta.
-Navigointi: Joo, perinteisiä suunnistustaitojakin tarvitaan, mutta säästää aikaa, bensaa ja hermoja. Lisää myös liikenneturvallisuutta.
-E-kirjojen lainaus ja lukeminen: On rauhoittavampaa, etenkin illalla, lukea perinteistä kirjaa, mutta ihan kätevää se on kännykälläkin.
-Käännössovellus: Ihan kiva tarkistaa joku sana, jos lukee e-kirjaa vieraalla kielellä.
-Logiikkapelikokoelma: Harmitonta ajanvietettä, mutta vaihtelua sudokuihin. Varmaan tähän voisi jäädä koukkuun, mutta itse ajattelen pitäväni Alzheimeria loitolla pienellä aivotreenillä silloin tällöin.
-reBuy ja eBay-sovellukset: Helpottivat rutkasti käytetyn tavaran myyntiä. Onnistuu toki koneellakin.
-Sports Tracker: Tietty turhaa, mutta näin numerofriikille kiinnostavaa katsoa lenkkien pituuksia ja nopeuksia.
-WhatsApp on nyt varmaan laskettavissa "Someksi", mutta en koe sen kahlitsevan minua. Tykkään lähetellä spontaanisti kuvia läheisilleni, jotka ovat kuitenkin kaukana. Tykkään myös saada niitä. Uskon, että Whatsappin ansioista sosiaalinen elämäni pelkästään paranee, ei vähene.
Vähän tuntuu, että "some-pidättäytyjät" pitävät turhan suurta melua asiasta.
Ei älypuhelinta. En tarvitse navigointia normaalissa arjessa. Tiedän mihin olen menossa, ja miten sinne pääsen, elämäni ei ole selaista kuin ilmeisesti monella, että yhtäkkiä pitää vain mennä"jonnekin" jossa ei ole koskaan käynyt!
En tarvitse pankkia puhelimeen, en osta koko ajan jotain herätteitä, joten en tarvitse pankkipalveluja esim lenkillä mihinkään. Käytän nettipankkia laskun maksuun, ja thats it.
Kalenteri on paperinen, tottakai. Paljon kätevämpi, ei tarvitse tihrustaa.
Face on yritysten sivuilla vierailua varten, jos haluan tarkistaa tai kysyä heiltä jotain.
Paperi on kirjoja varten, ei peini näyttö.
Eniten ihmetyttää se, että älylaitteettomuuteni on ongelma muille kuin itselleni, Teen asioita "vaikeasti" kun pääsisin helpommallakin kuulemma. Mihinhän minä sen kaiken säästyneen ajan laittaisin? Varmaan sometteluun? Sen sijaan älylaitteet ovat ongelma paitsi niihin koukkuun jääneelle, myös läheisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin lopulta ei ole eroa käyttääkö älypuhelinta vai ei, somea vai ei, tai läppäriä vai ei... Kuitenkin joka tilanteessa pitää jokaisen ihan itse päättää, minkälaista haluaa elämänsä olevan. Kaikki on kiinni valinnoista.
Kun en omista älypuhelinta, kuuntelen bussissa aina musiikkia tai radio-ohjelmia. Se, että pitäisi räplätä jotain somesisältöä, jossa mitään tärkeää tai kiinnostavaa ei loppujen lopuksi ole, ei vaan nappaa. Musta on ihana kuunnella hyviä radio-ohjelmia, joista saa paljon enemmän sielun ruokaa. Lisäksi kun kuuntelee podcastina, voi ohjelman halutessaan pysäyttää, ja jäädä mietiskelemään jotain ohjelman juttua.
Viihdyn usein myös ihan niin että katselen bussissa maisemia ja matkustajia ja mietiskelen maailman menoa.
Mulla ei ole myöskään ollut yli 10 vuoteen televisiota. Koukuttavahan tv:kin on, monilla se päällä jatkuvasti ja sitä seuraa helposti jotain ihan tyhjänpäivästä sarjaa, joka täyttää pääkopan.
Huomaan, että tällä tavalla valikoin enemmän sitä viestintää mistä maailmani koostuu. Mun pään sisällä on enemmän omia ajatuksia, muistoja ja fiiliksiä, kuin jotain ulkoa tuutattua toisten tekemää tavaraa.
Netissä seuraan kyllä jotain keskustelupalstoja, koska sillä tavalla pysy kontaktissa siihen mitä maailmassa tapahtuu oman valikoiman ympärillä. Mutta tärkeintä on varmaan käyttää tätäkin resurssia niin että siitä saa jotain itselleen ja voi jakaa jotain järkevää muille, ja sulkea nettti heti kun tuntuu että roikkuu Vauvalla pakonomaisesti.
Pitää aina kysellä itseltään että haluanko todellakin viettää seuraavat pari tuntia elämästäni keskustellen jonkun toisen napanöyhtästä vai en.
Netin ja somen ongelma on juuri se että sisältöä on valtavasti, mutta jokaisen pitää itse päättää mihin haluaa kuluttaa aikansa.