Mieheni on aivan liian arka!
Tämä ilmenee siten, että minä saan hoitaa ihan kaikki puhumista vaativat asiat: ravintolassa tilaamisen, soitot laajakaistan asiakaspalveluun, ulkomaillakin kaiken mahdollisen koska mies pelkää englannin puhumista. Kun tutustuin häneen, pidin hänen ujouttaan ja herkkyyttään suloisena, mutta nyt se on suorastaan raivostuttavaa.
Kaikkea ei tietenkään voi saada, ja minulla on sentään kiltti ja herkkä mies. Mutta ihailen yhä enemmän ja enemmän miehekkäitä ja itsevarmoja miehiä. Onko ketään samassa tilanteessa?
Kommentit (13)
[quote author="Vierailija" time="30.03.2013 klo 11:17"]
Ei ole. Minä haluaisin nimenomaan tuollaisen söötin suloisen miehen kuin sinulla.
[/quote]
Sööttinä ja suloisena minäkin häntä aluksi pidin, mutta kun tarpeeksi kauan tuntee itsensä suhteen miesosapuoleksi, niin se suloisuus alkaa kummasti hälvetä. -ap
Juupa juu. Söötti ja suloinen mies, jonka äiti on hoitanut kaikki asiat nuorena, ettei pojan vain tarvi. Reppanahan se on.
[quote author="Vierailija" time="30.03.2013 klo 11:19"]
[quote author="Vierailija" time="30.03.2013 klo 11:17"]
Ei ole. Minä haluaisin nimenomaan tuollaisen söötin suloisen miehen kuin sinulla.
[/quote]Suomessa on tasa-arvo sä voit hoitaa miesasiat siinä kuin miehesikin.
Sööttinä ja suloisena minäkin häntä aluksi pidin, mutta kun tarpeeksi kauan tuntee itsensä suhteen miesosapuoleksi, niin se suloisuus alkaa kummasti hälvetä. -ap
[/quote]
Tosi surullista ette pysty ap hyväksymään miestä sellaisena kuin hän on. Ja varsinkin että hän tässä joutuu jonkun älyttömän miehinen mies -stereotypian uhriksi. Ujoutta ja sosiaalisia pelkoja yhtälailla molemmilla sukupuolilla, eikä ne välttämättä ole itse sille ihmiselle ongelma varsinkin jos on puoliso joka sujuvasti hoitaa ne asiat jotka hänelle on vaikeita.
Toivoisin kyllä että tässä ap opettelisi suvaitsemaan miehensä tuota piirrettä - kaikilla on omat heikkoutensa ja parisuhteessa niihin täytyy vain sopeutua vaikka joskus ärsyttääkin. Veikkaisin että vaikka 10 vuoden päästä ap:ta ei enää haittaisi tämä asia yhtään, vaan pitäisi sitä oman rakkaan ominaispiirteenä vaan.
Kyllä on. Mies kyllä tilaa ulkomailla ravintolassa ruuat englanniksi. On erittäin herkkä ja tunteellinen. Vähän mustasukkainen minusta. Roikuu liikaa minussa. Minua ahdistaa se.Ei oikeastaan koskaan käy vapaa-ajalla missää. Töissä käy ja joskus käyttää lapsia harrastuksissa. Ei osaa puhua ihmisten kanssa eikä näin ollen voi tutustua uusiin ihmisiin. Hänellä ei oikeastaan ole yhtään kaveria. Silloin kun lapset oli pieniä niin oli hyvä että oli kotona, mutta nykyään lapset jo isompia niin olis ihan hänen itsensäkin kannalta kiva että olis kavereita joiden kanssa vois joskus käydä jossakin.
[quote author="Vierailija" time="30.03.2013 klo 11:27"]
Kyllä on. Mies kyllä tilaa ulkomailla ravintolassa ruuat englanniksi. On erittäin herkkä ja tunteellinen. Vähän mustasukkainen minusta. Roikuu liikaa minussa. Minua ahdistaa se.Ei oikeastaan koskaan käy vapaa-ajalla missää. Töissä käy ja joskus käyttää lapsia harrastuksissa. Ei osaa puhua ihmisten kanssa eikä näin ollen voi tutustua uusiin ihmisiin. Hänellä ei oikeastaan ole yhtään kaveria. Silloin kun lapset oli pieniä niin oli hyvä että oli kotona, mutta nykyään lapset jo isompia niin olis ihan hänen itsensäkin kannalta kiva että olis kavereita joiden kanssa vois joskus käydä jossakin.
[/quote]
entä jos se mies kilpailua mitään kavereita tai vapaa-ajan menoja? Monet meistä introverteista ihmisistä emme kaipaa. Itsellänikään ei yhtään kaveria enkä harrasta mitään, ja olen oikein tyytyväinen elämääni. Kurjaa jos toinen luonteeltaan ihan erilainen ihminen alkaa omista arvostuksistaan käsin sanella toiselle miten tämän pitäisi elää.
Ongelma tässä on se että mies kyllä kaipaisi kavereita mutta on sosiaalisesti kömpelö.
Ei osaa avata suuta. Ahdistuu itse siitä että on vaan kotona. Olen yrittänyt miehellekin hienotunteisesti kertoa kuinka voi saada uusia kavereita. Ei se ole sellainen asia että ystävät ilmaantuvat tuosta vaan. Sen eteen pitää tehdä vähän töitäkin
Miehenikään ei aluksi pitänyt vieraiden kanssa puhumisesta (asiakaspalvelutilanteet yms) ja oli aina että soita sä hoida sä. Lopetin niiden asioiden hoitamisen ja sanoin että aikuisen ihmisen pitää pystyä itse hoitamaan omat asiansa. Joitain kertoja meni saman kaavan mukaan, eli valitti ja lopulta hoiti kokien sen asian epämiellyttävä, mutta lopulta joku jumi avautui eikä enää pelkää tilanteita.
Ehkä miehesi tarttisi onnistumisenkokemuksia sosiaalisista tilanteista, joka rohkaisisi sitä?
Ei ole sööttiä ja suloista vaan ärsyttävää vastuunsiirtoa ja vauvaksi heittäytymistä. Pistä tiukka linja ja kieltäydy hoitamasta asioita miehesi puolesta. Voit perustella hänelle ystävällisesti mikset enää toimi hänen äänitorvenaan. Joskus ärsyttää kun tosi ujoille ihmisille sallitaan silkka sosiaalinen dorkuus.
Minunkin mieheni on introvertti ja melko hiljainen sekä kaikkea konfliktia välttävä, mutta hoitaa kyllä asiansa kuten aikuisen kuuluukin.
Millaisia te itse olette, kun olette vässykkä-miehen ottaneet? Ja ulkonäöltäänhän nää miehet on myös hinteliä ja tyylitajuttomia, eiks niin?
"Ei osaa puhua ihmisten kanssa eikä näin ollen voi tutustua uusiin ihmisiin. Hänellä ei oikeastaan ole yhtään kaveria. Silloin kun lapset oli pieniä niin oli hyvä että oli kotona, mutta nykyään lapset jo isompia niin olis ihan hänen itsensäkin kannalta kiva että olis kavereita joiden kanssa vois joskus käydä jossakin."
ei vittu mitä paskaa sinäkin pupellat.
Kunnon ämmästooria. Huomaa että nainen kirjoittanut.
Kävikö mielessä että mies ei tarvitse eikä halua kavereita.
Aikuinen mies ei tarvi kavereita. Neitien hommia itkeä tuollaisesta.
[quote author="Vierailija" time="30.03.2013 klo 22:20"]
Millaisia te itse olette, kun olette vässykkä-miehen ottaneet? Ja ulkonäöltäänhän nää miehet on myös hinteliä ja tyylitajuttomia, eiks niin?
[/quote]
tekeekö se vässykän jos mies ei kiinnostu seurasta saati soittele asiakaspalveluun?
ei, mutta sinusta tuo ajattelutapa tekee idiootin.
Ei ole. Minä haluaisin nimenomaan tuollaisen söötin suloisen miehen kuin sinulla.