Lue keskustelun säännöt.
Ahdistun kun muut saavat työpaikkoja ja menevät eteenpäin, minä en
19.03.2019 |
Juuri yksi kaveri iloisena kertoi kuinka oli saanut vakituisen työpaikan. Onneksi olimme puhelimessa niin hän ei nähnyt naamaani, yritin itkun nielemisen seasta saada sanottua että sehän on hienoa.
Itse olen pitkien työttömyyskausien lisäksi sinnitellyt pätkätöissä. Joka kuukausi on yhtä toimeentulon miettimistä, koskaan ei voi tietää.
Täytän pian 30 ja tuntuu että putoan vuosi vuodelta enemmän kelkasta.
Ensin putosin parisuhdekelkasta, tuli ero nuoruuden pitkästä suhteesta ja siinä sitten kaverit muuttivat yhteen, menivät kihloihin ja/tai naimisiin ja alkoivat ostaa asuntoa/taloa ja tehdä lapsia. Minä tipuin kaikesta tästä, asuntoon ei ole ollut varaa enkä saisi lainaa, kumppania ei enää ole löytynyt ja endometrioosin takia en varmaan saisi enää lapsiakaan.
Olen paininut vuosia masennuksen ja muiden ongelmien kanssa, ja silti yrittänyt räpiköidä eteenpäin.
Tuntuu niin epäreilulta kun se onni tuntuu aina potkivan muita kuin minua.
Viimeksi keväällä meni sivu suun vähän pysyvämpi työpaikka, olin tehnyt siellä keikkaa ja ollut ihan kehuttu, mutta siihen otettiinkin sitten yhtäkkiä joku muu.
Yksi tuttava sai parissa vuodessa elämänsä kuntoon. Ensin oli pitkään tyhjän päällä, lopulta lähti opiskelemaan ammattiin, sai saman tien vakituisen paikan ja osti asunnon.
Kuulostan varmaan kamalalta, mutta sitä on fiiliskin tällä hetkellä.
Minkä ihmeen takia jaksaa yrittää enää.
Olen varmaan ikäni tässä samassa jamassa.
Kommentit (38)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä aina kummasti vertaa itseään niihin, joilla on asiat paremmin. Monella on huonommin.
Vierailija kirjoitti:
Sitä aina kummasti vertaa itseään niihin, joilla on asiat paremmin. Monella on huonommin.
Niin, ja kun Suomessa on kuitenkin todella paljon työttömyyttä, niin onko ne onnekkaat sitten kaikki minun tuttavapiiriini sattuneet...
Kuulostaa ihan minun elämältä! Myös kohta 30, toiset vaan pääsee elämässä eteenpäin mutta itsellä tulee aina joku este ihan kaiken eteen:(
Ei sitä koskaan tiedä mistä se sitten lähtee kulkemaan. Mulla oli kolmekymppisenä sama tilanne. Tapasin sitten kahden lapsen isän, ja sain lopulta opintonikin valmiiksi. Meni siitä vielä viisi vuotta että sain vakipaikan, mutta kun olen nyt ehtinyt siinä olla viisitoista vuotta, niin ei ne siihen johtaneet pätkätyöt enää haittaa.
Tsemppiä, toivotan sulle jaksamista ja onnea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan minun elämältä! Myös kohta 30, toiset vaan pääsee elämässä eteenpäin mutta itsellä tulee aina joku este ihan kaiken eteen:(
Millainen tarina sinulla taustalla?
Ap
Kuuntele biisi Sunscreen. Siinä sanotaan jotenkin niin että välillä sitä on edellä, välillä takana, mutta lopulta sitä kisaa ainoastaan itsensä kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikset ole iloinen muiden puolesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama, mut sain äske dg add,joka selittää kaiken.
Täällä myös yksi samankaltaisten ongelmien kanssa painiskeleva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä on koulutuksesi ja millaisella paikkakunnalla asut? Millaisia aloitteita olet tehnyt miehille?
On olemassa ihmisiä, joilla on ns tähdet oikeassa asennossa, ja edistystä pukkaa eteen ihan moukan tuurilla tai suhteilla. Toisaalta monelle se on ollut työn takana (headhunter ei ole soitellut, vaan työpaikkaa on itse haettu ja voitettu 100 muuta kandidaattia). Ja monella tilanne ei oikeasti ole niin hyvä kuin miltä paperilla näyttää. Esim. palkkaus on riistoa ja arvostus työpaikalla nolla. Ikävä työ, jossa "haasteet" eivät ole kunniaksi, vaan "tässä sulle sangollinen sontaa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinhän se usein menee, että nuorempana sitä hengaa monesti ihmisten kanssa, joilla on samankaltainen tausta. Sitten aikuisena tiet monesti kulkee eri reittiä ja ihmisillä on varaa eri asioihin jne.
Miten on? kirjoitti:
Mikä on koulutuksesi ja millaisella paikkakunnalla asut? Millaisia aloitteita olet tehnyt miehille?
Ihan perus duunari olen ammattikoulupohjalla, niin kuin suurin osa näistä kavereistakin.
Asun keskisuuressa kaupungissa.
Miehille en tee aloitteita, koska on kyllä elämän varrella käynyt selväksi että minä en ole miesten mieleen.
Ap
Ja lisäyksenä vielä edelliseen, että korkeammalle opiskelua olen miettinyt pitkään. Vaikkei sekään toki nykyään mitään takaa.
Ap
Rukoile Jeesukselta johdatusta elämääsi. Muista myös kiittää Häntä jos saat rukousvastauksen. ❤
Ei sun tarvi tehdä aloitteita kaikille randomeille miehille, vaan sellaiselle, kosta voisi tulla juuri sinun elämänkumppanisi.
Piti saada avauduttua jonnekin.