Muita joiden mielenrauha todella järkkyy kamalista uutisista?
Alan todella kärsiä tästä piirteestäni. Olen helposti ahdistuvaa sorttia, ja maailman kauheus on minulle oikeasti liikaa. En haluaisi toisaalta tynnyrissäkään elää, mutta en pidä kyllä tästäkään. Jatkuvasti saamme kuulla kamaluuksista joita maailmassa tapahtuu, olivat ne sitten ihmisten tahallaan toisilleen aiheuttamia (väkivalta siis, kohdistuneena joko yksittäisiin ihmisiin tai suuriin massoihin), tai luonnonilmiöitä tai onnettomuuksia, kuten Etiopian lentoturma.
Tuntuu, että osa ihmisistä haluaa suorastaan mässäillä näillä kauheuksilla, ja siksi myös otsikot ja juttujen sisällöt oikein korostavat inhimillistä kärsimystä ja ihmisten julmia ja lohduttomia viimeisiä hetkiä. Näitä juttuja, välillä epäonnekseni myös kuvia tai videoita, on vaikea välttää, ja minun kohdallani mielikuvitus hoitaa loput. Iltaisin saattaa olla vaikea nukahtaa, kun mieleen tulvii mielikuvia omista läheisistä kauheissa tilanteissa. Näen myös paljon painajaisia. Sellaisia, etten halua edes kirjoittaa niiden sisällöstä.
Onko kellään muulla tällaista ongelmaa? Minulla tämä asia aiheuttaa todella merkittävää ahdistusta ja pelkoakin, enkä näe mitään ulospääsyä tästä sillä silmiään ei vain voi täysin sulkeakaan.
Yritän kovasti keskittyä siihen että hyvää ja kaunistakin maailmassa on, mutta esim. uutisia seuratessa ei kyllä siltä aina vaikuta.
Kommentit (15)
Lopetin uutisten aktiivisen seuraamisen telkkarista jo parikytä vuotta sitten juuri siksi, että tulee palavia halkoja suoraan syliin ilman varoitusta. Minä haluan itse valita mitä katson ja mitä en.
Netistä kun katsoo uutisten otsikot niin näkee heti mitä uutista ei suin surminkaan halua avata ja mikä uutinen voisi olla syytä lukea läpi. Näin estää katastrofikuvat ja syyllistykseen pyrkivän uutisoinnin aiheuttaman ahdistuksen.
Luettuna uutiset ovat paljon vähemmän ahdistavia kuin videoina katsottuna. Videoiden kuvamateriaali kummittelee painajaisissa.
Minä en pysty lukemaankaan ahdistumatta suunnattomasti. En pystynyt esim. katsomaan Vilja Eerikan murhadokumenttiä, mutta valvon monia öitä miettien hänen kohtaloaan luettuani tapausta koskevan ketjun täällä. Vieläkin mietin häntä varmaan viikottain.
Välttelen myös tiettyjä elokuvia, vaikka olisivatkin fiktiota. Muutama vuosi sitten katsoin Room-elokuvan ja vaikka se tarina oli keksitty välillä mieleeni tulee se fakta, että jossain joku elää juuri samantapaista kohtaloa enkä mitenkään voi auttaa.
Tieto todella lisää tuskaa.
Minua ahdistaa, olin pitkään kokonaan lukematta uutisia, nykyään luen osan en avaa kaikkia.
En avaa täälläkään kaikkia aiheita, osa on ihan selkeästi minulle liikaa.
Olen poistanut kännykästä kaikki uutissivustot, joista 99,99% täysin turhia ja ahdistavia. Yhdet uutiset katson päivässä, lehden luen aamulla.
Ja joo, ahdistaa. Enkä voi millekään pommille tai tsunamille tai tulipalolle tai massamurhalle mitään.
esimerkiksi lopettakaa iltasanomien/iltalehden lukeminen ,sensaationhakuinen roskalehti mässäilee ed mainituilla asioilla
Onhan meitä sitten sentään muitakin... En voi väittää olevani iloinen siitä että muutkin kärsivät, mutta ainakaan en ole täysi kummajainen sitten.
On täysin käsittämätöntä miten kamalia ihmiset voivat olla toisilleen. Esimerkiksi täysin turhat erimielisyydet jostain uskonnoista tai poliittisista mielipiteistä voivat johtaa tekoihin, joihin mielestäni ajattelevan ihmisen ei pitäisi kyetä. Kliseisesti toivoisin maailmanrauhaa enemmän kuin mitään muuta. Luonnonilmiöille yms. ei juuri mitään voi, mutta vihaan sitä että ihmiset ovat julmia toisilleen! Ja niitä uutisiahan piisaa, aivan liikaa. Eikä uutiskynnystä edes ylitä kovin moni tapaus :(
ap
Vierailija kirjoitti:
Minä en pysty lukemaankaan ahdistumatta suunnattomasti. En pystynyt esim. katsomaan Vilja Eerikan murhadokumenttiä, mutta valvon monia öitä miettien hänen kohtaloaan luettuani tapausta koskevan ketjun täällä. Vieläkin mietin häntä varmaan viikottain.
Välttelen myös tiettyjä elokuvia, vaikka olisivatkin fiktiota. Muutama vuosi sitten katsoin Room-elokuvan ja vaikka se tarina oli keksitty välillä mieleeni tulee se fakta, että jossain joku elää juuri samantapaista kohtaloa enkä mitenkään voi auttaa.
Tieto todella lisää tuskaa.
Mulla ollut mielessä tämä Michael Jackson dokkari ja sitte Madeleine McCain ja Raisa Räisänen, Ja Nelan itsemur Haa mietin kauan.
Pitää oppia hyväksymäänse,että kauheuksia tapahtuu.
Uhrien kannalta loukkaavinta on,etteivät ulkopuoliset halua nähdä mitä on tapahtunut.
Jossain aborttiketjussa tuotiin hirveyksiä esiin,ja moni ei ollut kuullutkaan näistä asioista ennen,eikä nytkään halunnut nähdä tai uskoa niitä. Sama raiskausjutuissa tai onnettomuuksissa. Vilja Erika painaa monien mieltä. Elämä on täynnä inhottavuuksia ikävä kyllä.
Juu ahdistun ja sen vuoksi tein uutislakon. Just noi joukkor.a.i.s.kuut, lapsiin kohdistuvat seks.rikokset ja niistä jaetut mitättömät tuomiot saavat sapen kiehumaan. Myös uskontojen varjolla tehdyt julmuudet, aivan tyhjää ja turhanpäiväistä. Olen kyllä tietoinen asiain todellisesta tilasta meillä ja maailmalla, mutten halua rypeä niissä, en myöskään sulkea silmiäni. Meidän kotimaiset löperöt päättäjät jaksaa ällistyttää. Minkälaista sakkia sinne parhaille pelipaikoille on siivilöitynyt. Aivan turhakkeita suurin osa.
Vanhusten huono kohtelu raivostuttaa ja eläinrääkkäys.
Ihmisten käsittämätön pahuus yleensäkin masentaa ja saa tuntemaan voimatonta kiukkua. Kuten nyt tuo Uuden-Seelannin tapauksen uhrien pilkkaaminen ja syyttely, esim. Murha-infossa. Nyt joku julisti siellä, ettei sääli 3-v tapettua poikaa.
Vierailija kirjoitti:
Juu ahdistun ja sen vuoksi tein uutislakon. Just noi joukkor.a.i.s.kuut, lapsiin kohdistuvat seks.rikokset ja niistä jaetut mitättömät tuomiot saavat sapen kiehumaan. Myös uskontojen varjolla tehdyt julmuudet, aivan tyhjää ja turhanpäiväistä. Olen kyllä tietoinen asiain todellisesta tilasta meillä ja maailmalla, mutten halua rypeä niissä, en myöskään sulkea silmiäni. Meidän kotimaiset löperöt päättäjät jaksaa ällistyttää. Minkälaista sakkia sinne parhaille pelipaikoille on siivilöitynyt. Aivan turhakkeita suurin osa.
Tuosta syystä johtuen lakkasin lukemasta Suomi24 palstaa Maailman menoa ja h-f**rumia. Vaikka uutiset ovat tarkistettavissa niin kun en asialle itse voi mitään tehdä niin en halua niistä koko ajan tietoa.
Yksi tapa on että ottaa uutispäivän niinkun lapsilla on karkkip'äivä. Silloin lukee mitä viikolla on tapahtunut jos asiat kiinnostaa. Muutoin ei seuraa ajankohtaisia katastrofeja ja rikoksia ollenkaan, elleivät tapahdu omalla asuinalueella tai vaikuta muuten suoraan omaan elämään.
Ahdistus ei tee kenestäkään parempaa ihmistä vaan ahdistuneen ihmisen. Onnellisia hetkiä on muutenkin niin vähän että uutisia koko ajan seuraamalla ei niitä pitäisi estää ja pilata.
Minua turhauttaa nämä ainaiset perhesurmat. Nykyään on monenlaista apua tarjolla,mutta nämä luonnehäiriöiset eivät siitä välitä,vaan kokevat olevansa oikeutettuja päättämään puolisoiden ja lasten kohtalosta. Ärsyttää ihmisten tyhmyys,ja samat typerät teot toistuvat vuodesta toiseen. Ärsyttää että kaikki tämä roska on loppujen lopuksi inhimillistä. Pakko hyväksyä. Ja jos täällä Suomessa sattuu tällaista,niin miten on muissa maissa? En halua ajatella.
Koska viimeksi uutisten jälkeen teillä oli hyvä olo? Arvaisin että suunnilleen ei koskaan.
Uutiset ovat joko neutraaleja tai sitten negatiivisia, ahdistavia. Todella isoa positiivista uutista en muista viimeisiltä vuosilta yhtäkään. Isoja negatiivisia uutisia on vähintään kerran kuussa kun tulee väkivaltaa, rikoksia, maanjäristyksiä, tuhotulvia, tauteja tai uskonnon takia tehtyjä hirmutekoja. Syyllistämistä siitä, kun ajattelette ja elätte väärin ja olette vastuussa nälänhädästä Afrikassa ja sodasta Syyriassa.
Itseään ei kannata kiusata sellaisella joka vain ahdistaa mutta johon ei voi vaikuttaa. Tieto tuo tuskaa. Jos siitä tiedosta ei ole mitään hyötyä vaan pelkkää haittaa ja tiedätte sen niin miksi edelleen katsotte uutisia telkkarista?
Kuka oikeasti tarvitsee elämäänsä lisää ahdistusta?
Mä enn mee psykoosiin tällasista. Yksi toinen kärsii oireiista.