Taitavat kotiäidit! ;-))

Olen viime aikoina miettiny tätä ihan samaa asiaa. Lapset alkaa olla isompia ja välillä tuntuu että ENHÄN TEE MITÄÄN :o) mut sitten kun alkaa oikein miettiä et mitä kaikkea teen jo ennen aamu yhdeksää niin.. siinä vaiheessa on useimmiten jo esikoinen saatu työnnetyksi eskaritaksiin, pienemmät päivävaatteissa, itse käyty suihkussa ja muutenkin suht ihmisen näköinen, sängyt pedattu, keittiö siistitty, pyykki pyörimässä.. Joten ihan turhaan usein koetaan ettei tehdä mitään tai saada mitään aikaiseksi. Harjoitus tekee tosiaan mestarin ja näin reilun 7 vuoden kotiäitiyden jälkeen taitaa hommat tosiaan hoitua vähän siinä sivussa :o)



Ja niille kotiäitiyttään aloitteleville, jotka ei ehkä koe ihan näin: ei se minullekaan alkuun ollut helppoa, vaan vuodet on tehneet tehtävänsä..



Jottei elämä liian leppoisaa olisi, niin tämän kotiäidin ura lähenee uhkaavasti loppuaan, syksyllä todennäköisesti on edessä uudet kujeet ja kukahan ne kotityöt sitten tekee!?! Voi mieskin huomata ettei ne asiat ihan itsestään hoidu, vaikka on siihen harhaluuloon voinut vajota tässä vuosien kuluessa. :o)

Minun mieheni pystyy ihan tosi vain yhteen asiaan kerrallaan. Nyt naurattaa (sillon ärsytti) kun mies oli 2kk kotona esikoisen kanssa tämän ollessa 12-14kk. Kun tulin kotiin niin siellä oli lounasastiat ruokapöydässä, kaikki lelut sikinsokin eikä olisi ikipäivänä voinut kuvitella että mies olisi " ehtinyt" esim pestä pyykkiä. Selitys astioista oli että tiskikone oli täynnä puhtaita eikä hän ehtinyt tyhjentää...



Niin, mä olen kolmen kanssa kotona ja ehdin vallan mainiosti tehdä kaiken, siivota, pyykätä, kokata.... Ja parasta on että me oltiin ihan yhtä paljon aktiivisesti lasten kanssa. Eihän esim tiskikoneen tyhjentämiseen mene kuin pari minuuttia. Miehen tapa oli kuitenkin tämä: on syöty, pitäiskö viedä astiat - oho, tiskikone täynnä, emmä ehdi pitää nostaa tyttö pois tuolista ja kattoa sitä - no niin nostettu, nyt voin mennä sohvalle ja silmäillä telkkaria ja vahtia tyttöä.



Mutta on hän niin ihana mies ja kultainen isä joka puuhaa lasten kanssa että en jaksa asiasta enää sen kummemmin huomautella.

Vaikka mieheni tekeekin ihailtavan paljon kotitöitä ja leikkii lasten kanssa, joskus (tai siis usein) ihmettelen, kuinka paljon häneltä menee aikaa erilaisiin asioihin, joista minä suoriudun nopeasti. Huippu oli yksi viikonloppuaamu, kun häneltä meni kolme tuntia sängystä noususta siihen, että pääsimme lähtemään ulos. Hän nousi 1-vuotiaan kanssa tuntia ennen minua ja siihen mennessä oli vasta kaurapuuro keitetty ja lapsi puettu... Hohhoijaa.

aivot on sillälailla erilaisia että kun naisen ajatukset menee siellä jotain väylää pitkin sillä menee monta ajatusta siellä edestakaisin, siis että kun ajattelee että pitää tehdä tämä kädet tekee töitä ja siellä menee jo seuraava ajatus - miehillä menee yksi juttu kerrallaan. Mun mielestä tämä selittää jo paljon. Ja sama meno on meidänkin perheessä, ja monessa muussakin kun olen tuttujen äitien kanssa asiasta jutellut...

Ja usein tuppaa vaan unohtumaan miehiltä ja naissukulaisiltakin, joilla jopa on lapsia ollut itselläänkin, mutta eivät enää pieniä, ja tietysti tuttavilta joilla ei lapsia ole, että miten paljon hommaa on, ja miten se hoituu " siinä sivussa" . Että ei vaan ne miehet...! ;)