Alkaako todellisuuden tajuni hämärtyä?

Mulle ainakaan elintaso ei ole ollenkaan niin tärkeää kuin sulle ap tuntuu olevan. En minä opiskeluaikana ajatellut että kituutan, minusta se oli hienoa, sivistävää aikaa. Ja myös sosiaalisten suhteiden luomista, biletystä. Se köyhäily jotenkin kuului asiaan enkä kokenut sitä ankeaksi. 

Enkä opiskelun jälkeenkään ole kokenut mitenkään tärkeäksi että pitäisi olla erityisen hieno tai kaunis koti, enkä kadehdi ketään joilla on ns. parempi elintaso. Kun meilläkin on ihan riittävä, vaikka asutaankin vain asumisoikeusasunnossa jossa ei ole yhtäkään design-huonekalua ja moni huonekalu on jopa minun tai mieheni vanhemmilta käytettyinä saatu.

Kyllä se vika sinussa on , jos rahalla ja tavaralla on noin tärkeä osuus elämässäsi. ei onni liity mitenkään isoon asuntoon tai sisustukseen.

Minä kituutin (ja kituutan) ja opiskelin pitkään, koska haluan käyttää 8 tuntia päivästäni minulle mielekkääseen työhön. Valittettavasti sellaista ei amk:sta tai amiksesta löytynyt. Olen siis köydä ja puutteet vaatimattomat, mutta tuskin monestakaan kartanosta löytyy yhtä onnellista naista kuin minä :) Ei sillä, kyllä se kartano tännekin kelpaisi...

Tekstistäsi kyllä huomaa, että tietty kypsymisvaihe on sinulta jäänyt väliin, varmaankin juuri perinnön vuoksi: et ole joutunut ponnistelemaan, mikä tarkoittaa että sinun on vaikea tuntea empatiaa ja ymmärtää muiden valintoja. Sitä oppii ajan kanssa viimeistään omien lapsien kasvaessa. Ihmisissä ei ole vikaa eikä edes "vikaa", vaikka he elävät erilaista elämää kuin sinä.

Ap, kypsyyttä on tosiaan tajuta, että ihmiset arvostavat eri asioita. Osa arvostaa sellaista, mitä sinä et arvosta.

Ja silti heillä voi olla ihan järkeviä syitä arvostuksilleen, eivätkä heidän prioriteettinsa ole huonompia kuin sinun, ainoastaan erilaisia.

Ole iloinen tilavasta kodistasi, mutta ymmärrä kunnioittaa sitä, että joku haluaa opiskella ja sivistää itseään pidemmälle kuin sinä.

Sivistys ja henkinen pääoma ovat sellaista, mitä ei voi rahassa mitata, eikä ulosmitata.

Oletko ajatellut, että kaikki eivät saa isoa perintöä, jonka turvin voi nauttia materiaalisesta hyvinvoinnista? Useimpien on opiskeltava sen eteen koska pelkkä työnteko duunarina ei välttämättä takaa taloudellista hyvinvointia. Osa ihmisistä suunnittelee talouttaan siten, että esim. lasten ollessa pieniä kituutetaan vuokrakaksiossa jotta saadaan rahaa säästöön isompaa asuntoa varten. Ei tarvitse sitten ylivelkaantua kun on rahaa säästössä. On jopa ihmisiä, jotka asuvat mieluummin ahtaasti mieluisella asuinalueella kuin väljästi jossakin hevonkuusessa. Ja jopa sellaisiakin, joille pienessä asunnossa asuminen on mielekästä vaikkapa ekologisuuden näkökulmasta.

Sivistystä ei voi rahalla ostaa.

Minulla ei ole enaa mitaan myytavaa, kaikki mennyt. Harmittaa todella paljon nyt kun tajuan, ettei kukaan halua ostaa sivistystani. Vaihtaisin sen rahaksi ilomielin.

Meillakin oli ennen ahtaissa tiloissa sekalainen tavarakaaos, nyt ei enaa sitakaan.

Onko tämä tarkoituksella heikosti kirjoitettu? Yhdys sana virheet ja "desing". Heikko provo.