Riippuvainen miehistä
Mikä mua vaivaa?? nuorempana kun seurustelin jäin koukkuun mieheen, se oli kun huumetta, koulut saatto jäädä kesken ja halusin olla vaan sen miehen kanssa. Sitten kun meni hieman aikaa kyllästyin ja halusin uutta. Ja se uusi oli pakko saatava.....! Ja tästä miehestä tuli huumetta, oma elämä jäi syrjään. "elin toisen elämää", joka varmasti oli miehistäkin HELVETIN ahdistavaa. Nyt on kaksi lasta, ihana mies, OLIN samanlailla koukussa lasten isään. Nyt vaan totesin miehelleni että en halua miestäni satuttaa, ja tiedän satuttavani jossain vaiheessa. Luultavammin meistä muuttuu nyt vain hyviä ystäviä.
Kuinka sekaisin voi olla. tuntuu kuin omaa elämää ei pystyisi elään KUN ON KOUKUSSA.
Onko tää joku sairaus??
Onko tää perinnöllistä?? Sillä olen aika varma että äitini on tehnyt samaa???
Johtuuko yksinäisestä lapsuudesta???
En todellakaan halua elää näin!!!
Kommentit (9)
Mä päätin jos erotaan lasten isän kanssa että opettelen elämään YKSIN lasten kanssa. En halua niitten elämästä juuri tuollaista että miehet vahtuu koko ajan. Taidan soittaa pian jonkun päälääkäri ajan koska tästä on pakko päästä eroon.
meijän ero ei johdu vain tästä asiasta, monesta muustakin mistä ollaan samaa mieltä.
olen täysin epäammattilainen mutta ajattelin kuitenkin sanoa pari ajatustani. oikeastaan ensiksi sanon että noin ei voi elää, siihen sun ongelmaan on syy ja uskon että sä pääset asian ytimeen avun kanssa ja paranet taudista. ajattelin että ehkä sinun minuus ei ole kehittynyt, tai sitä ei varsinaisesti ole kun olet nuoresta asti elänyt aina toisen kautta, ja se rakastumisen tuoma hi-fiilis on sun huume ja rakastat sitä fiilistä etkä sitä miestä, tarvitsen uuden miehen kun vanha ei enään tuota sitä ihastuksen tunnetta, eli mies on välikappale sille että saat sen tunteen. sun pitäisi aloittaa tutustumaan itseesi ja aloittaa nauttimaan itsestäsi, löydä itsesi, kuka olet, millainen olet. sun täytyy tavallaan kasvaa aikuiseksi niin että ettet ole jokun tunteen tai ihmisen armoilla. sitten voit oikeasti myös rakastua toiseen ihmiseen kun olet itsekkin sellainen.
Mulla sama ongelma, paitsi että minä roikun niissä miehissä kunnes ne jättää minut... Mutta siis, olen kuin kameleontti. Ihastun mieheen, ja omaksun hänen luonteensa ja elämäntapansa, unohdan kaiken omani. Omistaudun täysin miehelle ja hänen miellyttämiselleen. Kerran minulla oli jopa koira, ja unohdin sen hoidonkin, koska rakastuminen vei mukanaan, ja dumppasin (ennen rakastamani) koiran vanhalle äidilleni, että saan olla vapaasti miehen kanssa jota rakastin - ja joka oikeasti oli rahojeni perässä oleva öykkäri. Parin vuodne päästä mies jätti, ja siinäpä olin taas.
Nyt en ole enää moneen vuoteen uskaltanut edes miettiä minkäänlaista kontaktia miessukupuoleen, koska minusta tulee täysin vastuuton ja jotain muuta kuin minä, kun ihastun. Pelkään, että voisiko minusta tulla vaikka murhaajan apulainen jos ihastuisin johonkin breivikiin?
[quote author="Vierailija" time="27.03.2013 klo 22:19"]
Mulla sama ongelma, paitsi että minä roikun niissä miehissä kunnes ne jättää minut... Mutta siis, olen kuin kameleontti. Ihastun mieheen, ja omaksun hänen luonteensa ja elämäntapansa, unohdan kaiken omani. Omistaudun täysin miehelle ja hänen miellyttämiselleen. Kerran minulla oli jopa koira, ja unohdin sen hoidonkin, koska rakastuminen vei mukanaan, ja dumppasin (ennen rakastamani) koiran vanhalle äidilleni, että saan olla vapaasti miehen kanssa jota rakastin - ja joka oikeasti oli rahojeni perässä oleva öykkäri. Parin vuodne päästä mies jätti, ja siinäpä olin taas.
Nyt en ole enää moneen vuoteen uskaltanut edes miettiä minkäänlaista kontaktia miessukupuoleen, koska minusta tulee täysin vastuuton ja jotain muuta kuin minä, kun ihastun. Pelkään, että voisiko minusta tulla vaikka murhaajan apulainen jos ihastuisin johonkin breivikiin?
[/quote]
hyvä kun olet tiedostannut tilanteesi ja toiminut itsenäisesti oman itsesi eduksi, onnittelut
[quote author="Vierailija" time="27.03.2013 klo 21:20"]
olen täysin epäammattilainen mutta ajattelin kuitenkin sanoa pari ajatustani. oikeastaan ensiksi sanon että noin ei voi elää, siihen sun ongelmaan on syy ja uskon että sä pääset asian ytimeen avun kanssa ja paranet taudista. ajattelin että ehkä sinun minuus ei ole kehittynyt, tai sitä ei varsinaisesti ole kun olet nuoresta asti elänyt aina toisen kautta, ja se rakastumisen tuoma hi-fiilis on sun huume ja rakastat sitä fiilistä etkä sitä miestä, tarvitsen uuden miehen kun vanha ei enään tuota sitä ihastuksen tunnetta, eli mies on välikappale sille että saat sen tunteen. sun pitäisi aloittaa tutustumaan itseesi ja aloittaa nauttimaan itsestäsi, löydä itsesi, kuka olet, millainen olet. sun täytyy tavallaan kasvaa aikuiseksi niin että ettet ole jokun tunteen tai ihmisen armoilla. sitten voit oikeasti myös rakastua toiseen ihmiseen kun olet itsekkin sellainen.
[/quote]
Ihanaa kun joku sano noin ymmärtäväisesti mutta suoraan. Mutta olet ihan oikeassa. täytän vasta 23 ja todellakin olen ollut aina helvetin sekaisin koska ei ole viellä minua.. soitan lääkäri ajan pian.
naurettavinta tässä on että puhuin aloitus tekstissä "silloin nuorempana". joo o.. ongelma on ollut siis 13 vuotiaasta lähtien.
[quote author="Vierailija" time="28.03.2013 klo 23:04"]
[quote author="Vierailija" time="27.03.2013 klo 21:20"]
olen täysin epäammattilainen mutta ajattelin kuitenkin sanoa pari ajatustani. oikeastaan ensiksi sanon että noin ei voi elää, siihen sun ongelmaan on syy ja uskon että sä pääset asian ytimeen avun kanssa ja paranet taudista. ajattelin että ehkä sinun minuus ei ole kehittynyt, tai sitä ei varsinaisesti ole kun olet nuoresta asti elänyt aina toisen kautta, ja se rakastumisen tuoma hi-fiilis on sun huume ja rakastat sitä fiilistä etkä sitä miestä, tarvitsen uuden miehen kun vanha ei enään tuota sitä ihastuksen tunnetta, eli mies on välikappale sille että saat sen tunteen. sun pitäisi aloittaa tutustumaan itseesi ja aloittaa nauttimaan itsestäsi, löydä itsesi, kuka olet, millainen olet. sun täytyy tavallaan kasvaa aikuiseksi niin että ettet ole jokun tunteen tai ihmisen armoilla. sitten voit oikeasti myös rakastua toiseen ihmiseen kun olet itsekkin sellainen.
[/quote]
Ihanaa kun joku sano noin ymmärtäväisesti mutta suoraan. Mutta olet ihan oikeassa. täytän vasta 23 ja todellakin olen ollut aina helvetin sekaisin koska ei ole viellä minua.. soitan lääkäri ajan pian.
[/quote]
olen iloinen jos pystyin sua vähän auttamaan ja hyvää jatkoa
Minulla on ystävä, lähemmäs 40 v, joka ei osaa olla yksin, miehet vaihtuu vuoden välein. Aina se mies on parempi kuin edelliset mutta mies nro 20 on vielä parempi... rakastuu ihan täysillä, mutta kyllästyy myös pian.