Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Parisuhde päättymässä mutta mies haluaa muuttua - olenko manipuloija?
18.03.2019 |
Miten tämän nyt tiivistäisi... Olemme alkaneet seurustella jo teininä ja nyt 30+ olen vasta alkanut ymmärtää, että emme miehen kanssa sovi yhteen. Joudun jatkuvasti pyytämään mieheltä apua kotitöissä, rakkaudentunnustuksia, kehuja, tietynlaista kosketusta sängyssä yms. joiden haluaisin tulevan häneltä luonnostaan. Mies taas on ujompi, passiivisempi ja pidättyväisempi luonteeltaan, on ollut aina.
Oma paha olo suhteessa ja elämässä on kasvanut niin suureksi että haluan erota. Koen suhteen rajoittavan omaa identiteettiäni mutta ennen kaikkea tunnen pahaa mieltä siitä, että vaadin mieheltä koko ajan lisää. Uskon eron olevan hyväksi meille kummallekin.
Mies on kuitenkin sitä mieltä, ettei häntä haittaa että vaadin asioita, jotka saavat minut onnelliseksi tai tuottavat minulle hyvää oloa. En millään tavalla painosta miestä muuttumaan, mutta silti minusta tuntuu kuin yrittäisin muuttaa häntä. Esim. sängyssä tykkäisin rajuista otteista mutta mies ei ollenkaan, ja minua miellyttääkseen hän on kuitenkin opetellut tiettyjä asioita, jotka tuottavat minulle nautintoa. En silti ole varma, tuottavatko ne iloa hänelle.
Pelkään, että rajoitan mieheni elämää ja hänen olisi parempi olla jos hän saisi olla oma, estynyt ja ujo itsensä jonkun muun ihmisen kanssa. En ole kiristänyt miestä jäämään tai muuttumaan, vaan sanojensa mukaan hän rakastaa minua niin paljon ettei halua luopua minusta.
Mitä mieltä olette, teenkö väärin? Tilanne ahdistaa minua, tuntuu kuin olisin joku "kasvattaja" kun haluaisin vaan kahden tasapainoisen aikuisen parisuhteen, jossa nämä asiat natsaisivat ihan "kouluttamatta".
Kommentit (26)
Ok eli teidän mielestänne on ok jäädä suhteessa, jossa jatkuvasti pyydän miestä tekemään palveluksia minulle? Toki myös vastavuoroisesti teen hyvää hänelle. Yleensä tällaista pidetään palstalla nalkuttamisena, mutta ei kai sitten ole nyt siitä kyse? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sä voit löytää itsellesi kumppanin, joka täyttää nuo sun ”kriteerit”. Mutta et voi olla varma, että onko sillä uudella miehellä jotain muuta sellaista, jota sun on vaikea hyväksyä. Kolmas mies mulla näyttäisi olevan sellainen, josta mulla ei ole mitään negatiivista sanottavaa:) Että onhan kaikki mahdolllista. Ei väkisin kannata suhteeseen jäädä, jos voit itse huonosti.
Ap toivoo löytävänsä täydellisesti hänelle sopivan miehen, joka tietää sanomatta mitä hän haluaa ja joka haluaa samoja asioita kuin hän. Aika naiivia, mutta ap onkin vasta 30 vuotias. Kannattaa yrittää, varsinkin jos teillä ei ole lapsia.
Harvoin yhdyn noihin aggressiivisiin vastauksiin. Nyt kuitenkin teen niin. Jestas mitä hurskastelua. AP, et sinä tarvitse mitään hyväksyntää erolleis AV:ltä. Olet päätöksesi tehnyt ja etsit nyt vain oikeutusta. Sitä ei täältä heru. Ja herumattomuus taas ei muuta sinun päätöstäsi.
Kasva aikuiseksi: lopeta tuo naistenlehtilässytys ja jos sinulla aidosti on jotakin myötämieltä miestäsi kohtaan, tee jotakin varteenotettavaa.
No, turha täällä on vaahdota. Miesparka saa kärsiä, kun pitkäaikainen kumppani lähtee maailmalle etsimään itseään. Ymmärrän sen, että jos on teininä mennyt yhteen, niin vieraat hepit ovat jääneet kokematta ja varmaan monet bileet bilettämättä, mitä nyt sitten kokeekin jääneensä paitsi. Mitähän itse tuumaisit, kun miehesi sanoisi, että tekee mieli vähän katsella maailmaa. Että olet sinä ihan hyvä nainen, mutta olemassaolosi vähän rajoittaa, joten jospa minä tästä lähtisin katsomaan muita naisia. Ja jos asuisi vaatimattomammin, voisin ehkä ostaa hienomman auton tai vähän lomailla tai...
Just joo. Mutta niin se on: tuska ihmistä kasvattaa. Harva oppii mitään toisten ihmisten tavallisista hyvistä asioista, ellei tarjolla ole ilmeistä sosiaalista ja taloudellista etua. Antaa mennä. Tule parin vuoden päästä kertomaan, löysitkö itsesi ja saitko mitä halusit!
Miesparka. Sitten vielä ihmetellään, miksi vakava parisuhde kiinnostaa yhä harvempaa miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ok eli teidän mielestänne on ok jäädä suhteessa, jossa jatkuvasti pyydän miestä tekemään palveluksia minulle? Toki myös vastavuoroisesti teen hyvää hänelle. Yleensä tällaista pidetään palstalla nalkuttamisena, mutta ei kai sitten ole nyt siitä kyse? Ap
Älä viitsi enää enempää selitellä. Olet jo nähnyt muiden miepiteet. Jos millään ei mene jakeluun, että kukaan muukaan ei sinun ajatuksiasi lue, sinun pitää oppia se itse. Ehkä aikanaan, aikustuttuasi huomaat, että toimiva kommunikaatio on parisuhteessa huomattavan tärkeää. Ajatuksia eivät lue edes toiset naiset.
Tekisi mieleni sanoa jotakin rumaa, mutta olkoon... eiköhän tämän mielipiteen ilmaiseminenkin jo riittänyt loukkaukseksi.
Onko se siis ihan normaalia ihmissuhteissa, että jos minulla on vaikka paha mieli ja itken, joudun erikseen pyytämään miestä lohduttamaan? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkin sä voit erota. Ehkä löydät etsimäsi tai et löydä. Miehesi ei kuitenkaan muutu kuten ei kukaan myöhempi tuttavuutesikaan. Olitko perhettä ajatellut perustaa? Siihen tuo nyksä voisi olla ihan omiaan. Hyvää isää on vaikea löytää.
Vierailija kirjoitti:
”Koen suhteen rajoittavan identiteettiäni”
”Uskon eron olevan hyväksi meille molemmille”Vit*tu mitä höyryävää pas*kaa. Toivottavasti päädyt vanhenemaan yksin ja otat itsesi rajusti rikkinäisellä dildolla iltaisin.
No siinäpä katkeran vanhanpiian purkaus.
Mutta aiheeseen. Vaikea tietysti mitään neuvoa antaa kun ei tilannetta tunne muuten kuin suppean kertomasi perusteella. Ajattelisin kuitenkin, että jos olo on paha parisuhteessa, kannattaisi kai ensin käydä rehellinen keskustelu siitä, mikä mättää. ehkä olette sen jo käyneetkin.
Jos edelleen tunnet, että elämäsi on ahdistavaa ja huonoa, totta kai on parasta erota. Sinulla on vain tämä yksi elämä. Miten haluat sen elää? Sääli on huonoin syy jäädä parisuhteesee. Moni pelkää hysteerisesti olla yksin, ja roikkuu vaikka minkälaisessa suhteessa. Se on säälittävää. Elämän voi elää varsin onnellisena ja tyydyttävänä vaikka kokonaan yksin!
Sinuna eroaisin jos oloni olisi paha eikä muuta ratkaisua olisi, niin että olosuhteet suhteessa paranisivat merkittävästi. Sen jälkeen olisin yksin, ja rauhoittuisin. Ottaisin etäisyyttä, ja keskittyisin löytämään itseni ja sen, mitä oikeasti haluan. Sitten voisin ajatella uutta suhdetta jos siltä tuntuisi, tai jatkaa yksin. Kuinka parhaalle tuntuisi. Valitse viisaasti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko suhteessa jokin huonosti? Jos ei ole, en lähtisi. Jos on, lähtisin. Vasta nelikymppisenä osasin jälkikäteen arvostaa aiempaa suhdettani mistä lähdin.
Jos susta tuntuu siltä että haluat erota niin mikäpä estää? Se on hyvä ratkaisu jos olet sitä mieltä että teidän suhde ei toimi. Mutta älä kuvittele löytäväsi täydellistä miestä, niitä ei ole! Saat varmaan erottuasi kokea sen miehen joka ottaa sut rajusti, mutta hänestäkin ihan varmasti löytyy omat vikansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma miehenikin kuuluu näihin empatiakyvyttömiin jurrikoihin ja itse olen joutunut itseäni lohduttamaan. Hyväksyn kuitenkin ajatuksen että puolison ei tarvitse kaikessa olla toiveitteni mukainen. Suuret linjat ja monet hyvät puolet ratkaisee.
Vierailija kirjoitti:
”Koen suhteen rajoittavan identiteettiäni”
”Uskon eron olevan hyväksi meille molemmille”Vit*tu mitä höyryävää pas*kaa. Toivottavasti päädyt vanhenemaan yksin ja otat itsesi rajusti rikkinäisellä dildolla iltaisin.
Kuten sinä teet, samalla toivoen pahaa muille, ihan kuka tahansa kelpaa.
Miten voi kirjoitus jossa nimenomaan ei oteta puolia kirvoittaa vastauksia joissa otetaan puoli ja haukutaan.
Ap, riitelettekö te paljon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän täysin P:n ajatukset. Kirjoituksesi oli kuin suoraan omasta päästäni. Itsekkin pohdin eroa. Itse koen jotenkin nöyryyttäväksi, että mitää ei tapahdu ilman pyyntöä.
En etsi täydellistä miestä vaan miestä, joka edes kerran kertoisi rakastavansa, kehuisi kauniiksi, tyhjentäisi tiskikoneen ilman että minun täytyy sitä erikseen pyytää. Minusta se on nöyryyttävää kuten ylläkin sanottiin, mutta näemmä sittenkin ihan normaalia parisuhteessa, jos tulkitsen vastauksia oikein. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ap toivoo löytävänsä täydellisesti hänelle sopivan miehen, joka tietää sanomatta mitä hän haluaa ja joka haluaa samoja asioita kuin hän. Aika naiivia, mutta ap onkin vasta 30 vuotias. Kannattaa yrittää, varsinkin jos teillä ei ole lapsia.
Tosiaan olen niin naiivi, että haluan miehen, joka haluaa harrastaa seksiä kanssani ja osoittaa haluavansa ja rakastavansa minua. En tiennyt, että tämä on utopistinen haave! Ap
Jos ei ole onnellinen, niin kannattaa erota. Ehkä suhteenne on ohi, tapasitte niin nuorina, että kehityitte eri suuntiin.
Täydellistä miestä ei ole, mutta ehkä jonkun toisen virheet häiritsevät sinua vähemmän eli hän on vikoineenkin täydellinen juuri sinulle.
Palstahaahkoista tuo on loistava suhde. Mies on koiranpentu, mamman pikku apuri, jota voi kouluttaa ja käskeä tekemään temppuja mamman mielen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
En etsi täydellistä miestä vaan miestä, joka edes kerran kertoisi rakastavansa, kehuisi kauniiksi, tyhjentäisi tiskikoneen ilman että minun täytyy sitä erikseen pyytää. Minusta se on nöyryyttävää kuten ylläkin sanottiin, mutta näemmä sittenkin ihan normaalia parisuhteessa, jos tulkitsen vastauksia oikein. Ap
Ei tuo ole normaalia. Ehkä parisuhdeterapiaa auttaisi?
Sinun selityksissäsi ärsyttää holhoava asenteesi miehen suhteen. Et voi päättää, että ero olisi miehelle parempi, jos mies kerran sanoo täsmälleen muuta. Mihin ikinä päädyttiin, kannat itse vastuun päätösistäsi.
Alue: Aihe vapaa
Et tule täydellistä miestä mistään löytämään. Harvassa nekin, jotka haluavat vuoksesi kehittää itseään