Kerroin tänään synkimmän salaisuuteni

Kiitos. Tästä asiasta tosiaan pitäisi puhua paljon enemmän.

ap

Äitisi ei järkyttynyt ja tiesi myös tapauksista josita itse et tiennyt? Millainen äiti sulla oikein on?

"tunnustit"?

[quote author="Vierailija" time="27.03.2013 klo 21:52"]

Äitisi ei järkyttynyt ja tiesi myös tapauksista josita itse et tiennyt? Millainen äiti sulla oikein on?

[/quote]

Meidän elämä on ollut muutenkin sen verran rankkaa, ettei varmaan järkytytä enää mistään. Tiesi tapaukSEN mistä minä en tiennyt. Näistä asioista ei ole ollut helppo puhua, ennen kuin nyt.

ap

[quote author="Vierailija" time="27.03.2013 klo 21:56"]

"tunnustit"?

[/quote]

Niin uhri sen kokee. Sanoo järki mitä sanoo.

ap

[quote author="Vierailija" time="27.03.2013 klo 21:56"]

[quote author="Vierailija" time="27.03.2013 klo 21:52"]

Äitisi ei järkyttynyt ja tiesi myös tapauksista josita itse et tiennyt? Millainen äiti sulla oikein on?

[/quote]

Meidän elämä on ollut muutenkin sen verran rankkaa, ettei varmaan järkytytä enää mistään. Tiesi tapaukSEN mistä minä en tiennyt. Näistä asioista ei ole ollut helppo puhua, ennen kuin nyt.

ap

[/quote]

No millainen se äitisi on? Millaista elämää elänyt?

[quote author="Vierailija" time="27.03.2013 klo 16:38"]

Niinpä. Pienestä asti olen tuota salaillut ja tuntenut häpeää. Nyt äiti tietää. Joten mulla ei ole enää synkkiä salaisuuksia. 

ap

[/quote]

vaikka sä tossa sen jo kerroitkin, niin kyllä se äitisi on sen aina tiennyt. ei vaan tehnyt mitään estääkseen sitä. kovaan elämään on turha vedota tälläsessä asiassa. kyse on aina halusta.

Teitä on varmasti enemmän kuin uskotkaan. Hyvä kun sait kerrottua.

Toivon elämääsi jatkossa kaikkea hyvää ja muista että olet hyvä ihminen ja tulevaisuus on sinun käsissäsi. Mieti mitä haluat tehdä sillä.

On varmasti vaatinut rohkeutta tuoda asia päivän valoon. Toivottavasti elämäntaival jatkuu tästä lähtien hieman keveämmin askelin!

[quote author="Vierailija" time="27.03.2013 klo 22:01"]

[quote author="Vierailija" time="27.03.2013 klo 16:38"]

Niinpä. Pienestä asti olen tuota salaillut ja tuntenut häpeää. Nyt äiti tietää. Joten mulla ei ole enää synkkiä salaisuuksia. 

ap

[/quote]

vaikka sä tossa sen jo kerroitkin, niin kyllä se äitisi on sen aina tiennyt. ei vaan tehnyt mitään estääkseen sitä. kovaan elämään on turha vedota tälläsessä asiassa. kyse on aina halusta.

[/quote]. 

Mistä minä oikeastaan tiedän järkyttyikö äiti ja minkä verran? Keskustelimme kuin aikuinen aikuiselle. Mietimme asiaa. Oisko äitin pitänyt alkaa ulvoa, itkeä, kauhistella ja voivottaa? Todennäköisesti olisin silloin katunut sitä että kerroin.

ap

[quote author="Vierailija" time="27.03.2013 klo 22:09"]

[quote author="Vierailija" time="27.03.2013 klo 22:01"]

[quote author="Vierailija" time="27.03.2013 klo 16:38"]

Niinpä. Pienestä asti olen tuota salaillut ja tuntenut häpeää. Nyt äiti tietää. Joten mulla ei ole enää synkkiä salaisuuksia. 

ap

[/quote]

vaikka sä tossa sen jo kerroitkin, niin kyllä se äitisi on sen aina tiennyt. ei vaan tehnyt mitään estääkseen sitä. kovaan elämään on turha vedota tälläsessä asiassa. kyse on aina halusta.

[/quote]. 

Mistä minä oikeastaan tiedän järkyttyikö äiti ja minkä verran? Keskustelimme kuin aikuinen aikuiselle. Mietimme asiaa. Oisko äitin pitänyt alkaa ulvoa, itkeä, kauhistella ja voivottaa? Todennäköisesti olisin silloin katunut sitä että kerroin.

ap

[/quote]

Etkö uskalla tunnustaa itsellesi, että äitisi on tiennyt, mutta ei ole suojellut sinua, kuten hänen olisi pitänyt?

[quote author="Vierailija" time="27.03.2013 klo 22:12"]

[quote author="Vierailija" time="27.03.2013 klo 22:09"]

[quote author="Vierailija" time="27.03.2013 klo 22:01"]

[quote author="Vierailija" time="27.03.2013 klo 16:38"]

Niinpä. Pienestä asti olen tuota salaillut ja tuntenut häpeää. Nyt äiti tietää. Joten mulla ei ole enää synkkiä salaisuuksia. 

ap

[/quote]

vaikka sä tossa sen jo kerroitkin, niin kyllä se äitisi on sen aina tiennyt. ei vaan tehnyt mitään estääkseen sitä. kovaan elämään on turha vedota tälläsessä asiassa. kyse on aina halusta.

[/quote]. 

Mistä minä oikeastaan tiedän järkyttyikö äiti ja minkä verran? Keskustelimme kuin aikuinen aikuiselle. Mietimme asiaa. Oisko äitin pitänyt alkaa ulvoa, itkeä, kauhistella ja voivottaa? Todennäköisesti olisin silloin katunut sitä että kerroin.

ap

[/quote]

Etkö uskalla tunnustaa itsellesi, että äitisi on tiennyt, mutta ei ole suojellut sinua, kuten hänen olisi pitänyt?

[/quote]

Miksi tunnustaisin sellaisen asian itselleni joka on ihan täyttä puppua?

ap

Hienoa että olet saanut asian esille ja keskusteltua äitisi kanssa. Ja muut, ihan turha pohtia ja syyttää nyt sitä äitiä. Mitä merkitystä sillä juuri nyt on? Antakaa olla, säälittävää tuollainen kun ette kuitenkaan ap:n elämästä muuten tiedä mitään.

Ja sinulle ap, kaikkea hyvää elämääsi.

[quote author="Vierailija" time="27.03.2013 klo 22:14"]

[quote author="Vierailija" time="27.03.2013 klo 22:12"]

[quote author="Vierailija" time="27.03.2013 klo 22:09"]

[quote author="Vierailija" time="27.03.2013 klo 22:01"]

[quote author="Vierailija" time="27.03.2013 klo 16:38"]

Niinpä. Pienestä asti olen tuota salaillut ja tuntenut häpeää. Nyt äiti tietää. Joten mulla ei ole enää synkkiä salaisuuksia. 

ap

[/quote]

vaikka sä tossa sen jo kerroitkin, niin kyllä se äitisi on sen aina tiennyt. ei vaan tehnyt mitään estääkseen sitä. kovaan elämään on turha vedota tälläsessä asiassa. kyse on aina halusta.

[/quote]. 

Mistä minä oikeastaan tiedän järkyttyikö äiti ja minkä verran? Keskustelimme kuin aikuinen aikuiselle. Mietimme asiaa. Oisko äitin pitänyt alkaa ulvoa, itkeä, kauhistella ja voivottaa? Todennäköisesti olisin silloin katunut sitä että kerroin.

ap

[/quote]

Etkö uskalla tunnustaa itsellesi, että äitisi on tiennyt, mutta ei ole suojellut sinua, kuten hänen olisi pitänyt?

[/quote]

Miksi tunnustaisin sellaisen asian itselleni joka on ihan täyttä puppua?

ap

[/quote]

älkää ihmiset nyt vainotko ap:tä toullaisilla asioilla, musta ootte ihan epäreiluja. ajatelkaa nyt, miten iso tämä asia on uhrille, olkaa tukena älkääkä pommittko, hyi teitä.

ap. tällä palstalla tosiaan monesti keskustelut rönsyää sivuraiteille, harmi. toivotan sinulle kaikkea hyvää ja jaksamista

Sellaiset dramaattiset voivotukset ja päivittelyt ja kauhistelut ovat aina itsekkäitä tekoja. Sillä ei auteta uhria eikä olla vahvoja tämän vuoksi vaan käännetään tilanne omaan itseensä. " Hei, katsokaa, miten järkyttynyt olen ja miten tämä nyt minua niin kovasti vaivaa..." Äitien ei kuulu ajatella noissa tilanteissa itseään ja omaa järkytystään vaan lastaan ja tämän selviytymistä.

[quote author="Vierailija" time="27.03.2013 klo 22:24"]

Sellaiset dramaattiset voivotukset ja päivittelyt ja kauhistelut ovat aina itsekkäitä tekoja. Sillä ei auteta uhria eikä olla vahvoja tämän vuoksi vaan käännetään tilanne omaan itseensä. " Hei, katsokaa, miten järkyttynyt olen ja miten tämä nyt minua niin kovasti vaivaa..." Äitien ei kuulu ajatella noissa tilanteissa itseään ja omaa järkytystään vaan lastaan ja tämän selviytymistä.

[/quote]

tälläisissa asioissa on parasta että ap määrää tahdin ja aiheen eikä me aleta menemään sivuraiteille, puhutaan siitä mistä ap haluaa puhua eikä siitä mistä sinä tai minä haluaisimme puhua, ne on ammattilaisten ja uhrin kahdenvälisiä keskusteluja sitten OK?

[quote author="Vierailija" time="27.03.2013 klo 22:24"]

Sellaiset dramaattiset voivotukset ja päivittelyt ja kauhistelut ovat aina itsekkäitä tekoja. Sillä ei auteta uhria eikä olla vahvoja tämän vuoksi vaan käännetään tilanne omaan itseensä. " Hei, katsokaa, miten järkyttynyt olen ja miten tämä nyt minua niin kovasti vaivaa..." Äitien ei kuulu ajatella noissa tilanteissa itseään ja omaa järkytystään vaan lastaan ja tämän selviytymistä.

[/quote]

Totta. Jos äiti olisi reagoinut noin, olisin tuntenut vain entistä suurempaa häpeää. En olisi kestänyt sitä että tuotan äidille lisää murhetta. Nyt on keskustelut aloitettu ja jatkossa asiasta on helpompi puhua lisää jos tunnen siihen tarvetta. 

ap

Tsemppiä sinulle ja kaikkea hyvää eteenpäin!!!

Ensimmäiset muistikuvani ovat siltä ajalta kun olin 3v. Tekijä kosketteli minua ja halusi että minäkin kosken. Tätä jatkui koko lapsuuteni. Eikä pelkkä koskettelu myöhemmin enää riittänyt.  Olin koulukiusattu ja tekijä lupasi ettei hauku minua, vaan puolustaa koulussa, jos suostun siihen mitä hän haluaa. Eihän ikinä puolustanut, mutta jaksoin silti aina luottaa. Minua hävetti, tunsin itseni likaiseksi, tunsin että olin pettänyt vanhempani. Silti aina suostuin. Hyväksikäyttö päättyi 13 vuotiaana, yhdyntään. Tuota kaikkea olen kantanut sisälläni möykkynä koko lapsuuteni, nuoruuteni ja aikuisuuteni. Osan tästä kerroin tänään. Enempään en ehkä pysty koskaan.

ap