Ihmiset, jotka kiireellä menevät kihloihin, naimisiin, perustavat perheen, ottavat yhteisen lainan jne.

Kaksinpeli = kaksinelo , ennustus meni pieleen

Tiedän yhden tällaisen miehen, joka harrastaa näitä nopeastikaikkihetinyt -suhteita ja jostain kumman syystä yksikään suhde ei ole kestänyt yli 3 vuotta ja miltei kaikkien naisten kanssa tehty jo lapsia ja menty kihloihin... Naimisiin asti pääsi vain yhden kanssa ja samaisen naisen kanssa oli yhteinen lainakin.

Mies on todella epävakaa persoona, mutta osaa kyllä olla hyvin miellyttävä ja siihen ne naiset varmaan lankeavatkin...

Vierailija kirjoitti:

Lähipiirissä oli yksi tällainen tuore pariskunta ja kaikkea sitä ihanuutta hehkutettiin ympäri somea. Muutettiin yhteen parin kuukauden tuntemisen jälkeen, mentiin kihloihin samoihin aikoihin, alettiin puhua jo lapsista siinä puolen vuoden kohdalla... Kaikki, kun oli niin ihanaa ja "kerrankin mies, joka on se oikea minulle". Kas kummaa siinä puolentoista vuoden kohdalla se kaikki ihanuus ja hehkutus loppui ja erosivat. Onneksi eivät saaneet lapsia. Kyse kuitenkin ihan aikuisista ihmisistä +25v. Luulisi olevan jotain itsesuojeluvaistoa ja halua tutustua siihen ihmiseen kunnolla ennen, kuin alkaa sopimaan mitään loppuelämän juttuja.

No eihän tuossa mitään kovin sitovia loppuelämän juttuja edes tehty. Kihlaus, somehehkutus ja yhteenmuutto eivät kovin isoja asioita mielestäni ole. Eri asia, jos olisi lapsia tai talon rakennus lainoineen. Somehehkutukset tietenkin ovat vähän noloja, mutta eipä niistä kukaan ulkipuolinen kärsi eikä niitä tarvitse jälkikäteen setviä.

Jaa. Me ollaan mieheni kanssa tavattu niin että molemmat oltiin nuorina (alle 25v) etsimässä vakavaa suhdetta, elämänkumppania ihan perheenperustamistarkoituksessa. Muutettiin yhteen 2,5kk:n seurustelun jälkeen, mentiin kihloihin 9kk tapaamisesta ja naimisiin 1v 1kk tapaamisesta. Eka lapsi syntyi 2v7kk tapaamisesta. Asuntolainaa saatiin vasta 3,5v tapaamisesta kun mies oli valmistumisen jälkeen saanut työpaikan.

Yhdessä ollaan edelleen 19v myöhemmin. Ja edelleen tuntuu ihanalta. Ei ehkä huumaavalta, mutta helkkarin hyvältä kuitenkin. Ehkä meillä olikin se pointti siinä että emme kumpikaan etsineet sitä huumaa vaan nimenomaan sellaista tasaista ja varmaa arkea jossa molempien on hyvä elää. Tylsää tämä ei silti ole ollut. Olemme eläväisiä ja uteliaita molemmat, aina valmiina kokeilemaan ja oppimaan uutta. Meille pikaiset sitoumukset ja parisuhteen virallistaminen antoi pohjan jolta lähdetään kasvamaan ja kehittymään.

Lapsia ei ehkä kannata kovin nopeasti hankkia, mutta moni varmaan ajattelee, että mitä nopeammin muuttaa yhteen sitä nopeammin oppii tuntemaan, että voiko sen toisen kanssa jakaa elämänsä ja asua saman katon alla.

Mitäs sitä jahkailemaan. En kyllä käsitä niitä joilla on takana jo 4 avioeroa ja sen uuden kumppanin kanssa on 6kk jälkeen mentävä naimisiin. Sitten taas ihmetellään miten tämäkään suhde ei toimi.

Itselläni kävi niin, että tapasin aivan liian nuorena narsistimiehen, joka halusi nopeasti kihloihin. Elämänkokemuksen puute ja onneton, väkivaltainen lapsuus ja huono itsetunto sai minut taipumaan kihlaukseen. Kun kaikki karmeus miehestä paljastui suhteellisen nopeasti ja halusin erota alkoikin uhkailu ja kiristys. Olin kuulemma pettänyt lupaukseni mennä naimisiin ja vaikka mitä ja mitä. Hän sai mielestään olla ihan miten kamala tahansa, ja sehän oli sitäpaitsi vaan minun kuvitteluani, mutta kun olin kihlauksella luvannut mennä naimisiin en saanut kuulemma perääntyä. Alkoi hullut puheet siitä miten hän ymmärtää niitä miehiä jotka tappavat itsensä kun muut ovat olleet heille niin pahoja ja vievät siinä samalla muut mukaansa kuolemaan.

Vierailija kirjoitti:

No meillä menee ainakin hyvin, naimisiin ja kolme lasta kuuden vuoden sisään. Lainaa ei olla tosin otettu taloa varten. Onhan se hirvittävää ajatella, että jotkut elävät omaa elämäänsä niinkuin hyvältä tuntuu. Tosin eipä sitä voi aina luottaa ihmiseen, jonka luulee tuntevansa täydellisesti useammankin vuoden ajalta, av: sta opittua. Pääasia, että molemmat ovat avoimia ja rehellisiä suhteen alusta saakka, haluavat sitoutua ja rakastaa, puhaltaa yhteen hiileen. Silloin on aika vaikea epäonnistua.

Mutta mistä sinä voit tietää, että se toinenkin on avoin ja rehellinen ja haluaa puhaltaa yhteen hiileen? Et yhtään mistään. Itselleni selvisi esim vuoden seurustelun jälkeen, että miehellä on peliongelma ja ulosottovelkaa. Olisin aika pulassa, jos olisin hänen kanssaan muuttanut yhteen puolen vuoden seurustelun jälkeen.

Tapasimme kahvilla. Seuraavana päivänä tulin kylään ja muutimme yhteen. Tähän kului alle vuorokausi. Nyt yhteiseloa jo yli 20 vuotta.

Mitä väliä toisten tekemisillä?

Itse menin kihloihin ½ vuotta tapaamisesta, hääpäivä oli tapaamisemme 1. vuosipäivä. Nyt yhdessä melkein 30 vuotta jo, takana upeaa elämää ja toivottavasti paljon vielä edessäkin :)

Mitähän tähän vastaisi. Minulla on ollut kaksi vakavaa suhdetta. Nuorena pitkä ja harkittiin ja tutustuttiin. Silti muutaman vuoden päästä paljastui miehestä sellaisia seikkoja, että pakoon piti päästä äkkiä.

Toinen suhde on pikasuhde. Rakastuttiin ja tuntui kummastakin, että tässä se on. Pikaisesti mentiin naimisiin ja tehtiin lapsia ja otettiin lainaa. Mitään yllättävää ei ole tullut vastaan 25 vuoden aikana. Hyvä on olla yhdessä vieläkin.

Ei näissä minusta mitään kaavaa ole. Eroja tulee pikasuhteisiin, kuten niihinkin, missä on tutustuttu 10 vuotta ja vihdoin ollaan valmiita menemään naimisiin ja tekemään lapsia. Yleensäkin tuntuu, että eroja tulee tosi paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Bipolaarinen tekee näitä

Kyllä muutkin tekevät!

Minä esimerkiksi, eikä bipolaarisuus vaivaa tippaakaan. Olen enemmänkin rohkea riskinottaja, joka pitkästyy helposti ja haluaa kokea uusia asioita. Erona on se, että bipo käsittääkseni saattaa katua tekojaan tai päätöksiään eikä manian vallassa tiedä mitä haluaa tai ole ”oma itsensä”.

Pitkästyt helposti? Eli parisuhde loppuu yhtä nopeasti, kuin alkaakin ja taas uuden kanssa sama juttu?

Ei noin, on mulla ollut muutama 4-7v pituinen suhde. Mutta siinä vaiheessa, kun suhteessa on liikaa ongelmia joita ei voi ratkoa, minulle ei ole ongelma siirtyä seuraavaan. En välitä, mitä muut ajattelevat tekemisistäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No meillä menee ainakin hyvin, naimisiin ja kolme lasta kuuden vuoden sisään. Lainaa ei olla tosin otettu taloa varten. Onhan se hirvittävää ajatella, että jotkut elävät omaa elämäänsä niinkuin hyvältä tuntuu. Tosin eipä sitä voi aina luottaa ihmiseen, jonka luulee tuntevansa täydellisesti useammankin vuoden ajalta, av: sta opittua. Pääasia, että molemmat ovat avoimia ja rehellisiä suhteen alusta saakka, haluavat sitoutua ja rakastaa, puhaltaa yhteen hiileen. Silloin on aika vaikea epäonnistua.

Mutta mistä sinä voit tietää, että se toinenkin on avoin ja rehellinen ja haluaa puhaltaa yhteen hiileen? Et yhtään mistään. Itselleni selvisi esim vuoden seurustelun jälkeen, että miehellä on peliongelma ja ulosottovelkaa. Olisin aika pulassa, jos olisin hänen kanssaan muuttanut yhteen puolen vuoden seurustelun jälkeen.

Hyvä, että siltä vältyit. Me olimme puolen vuoden tuntemisen aikana asuneet yhdessäkin melkein puoli vuotta (olihan meillä omat kämpät, mutta yhtäkään päivää tai yötä ei oltu erossa) kyllä sitä on sellaisiakin tapauksia, että voi olla 99% varma toisen aitoudesta ja rehellisyydestä jos on omastaankin. Jos hälytyskellot soivat alusta asti niin niitä ei tietenkään pidä hiljentää.

Olen kuullut, että uusi seurustelukumppani kannattaa esitellä läheisimmilleen ystäville 2 vk:n sisällä tapaamisesta koska silloin vielä suostut kuuntelemaan jos he suosittelevat harkitsemaan/varomaan jotain mitä et itse vaaleanpunaisten linssien läpi näe. Eihän kaikista näe ne ystävätkään, mutta useimmista.

Jos tapaa ja rakastuu luotettavaan ihmiseen, joka toivoo kanssasi samoja asioita ja olette molemmat valmiit heittäytymään niin silloin kannattaa heittäytyä. Monet haluavat suunnitella elämänsä todella tarkasti työmatkan pituudesta alkaen. Sellaisen ei kannata heittäytyä. Joillekin se kuitenkin sopii koska elämä kantaa. Ja jos se riittää niin miksi ei.

Vierailija kirjoitti:

Lapsia ei ehkä kannata kovin nopeasti hankkia, mutta moni varmaan ajattelee, että mitä nopeammin muuttaa yhteen sitä nopeammin oppii tuntemaan, että voiko sen toisen kanssa jakaa elämänsä ja asua saman katon alla.

Voi lapsiakin hankkia, jos tietää pärjäävänsä niiden kanssa myös mikäli ero tulee. Jos pelkää yh-vanhemmuutta, silloin ei tietenkään kannata. Vaikka voi se kumppani jättää yllättäen kymmenen yhteisen vuodenkin jälkeen. Elämää ei voi ikinä ennustaa etukäteen.

Minun kaverini teki niin. Mies paljastui narsistiksi. Kaveri lähti vauvan kanssa turvatalon kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No meillä menee ainakin hyvin, naimisiin ja kolme lasta kuuden vuoden sisään. Lainaa ei olla tosin otettu taloa varten. Onhan se hirvittävää ajatella, että jotkut elävät omaa elämäänsä niinkuin hyvältä tuntuu. Tosin eipä sitä voi aina luottaa ihmiseen, jonka luulee tuntevansa täydellisesti useammankin vuoden ajalta, av: sta opittua. Pääasia, että molemmat ovat avoimia ja rehellisiä suhteen alusta saakka, haluavat sitoutua ja rakastaa, puhaltaa yhteen hiileen. Silloin on aika vaikea epäonnistua.

Mutta mistä sinä voit tietää, että se toinenkin on avoin ja rehellinen ja haluaa puhaltaa yhteen hiileen? Et yhtään mistään. Itselleni selvisi esim vuoden seurustelun jälkeen, että miehellä on peliongelma ja ulosottovelkaa. Olisin aika pulassa, jos olisin hänen kanssaan muuttanut yhteen puolen vuoden seurustelun jälkeen.

Hyvä, että siltä vältyit. Me olimme puolen vuoden tuntemisen aikana asuneet yhdessäkin melkein puoli vuotta (olihan meillä omat kämpät, mutta yhtäkään päivää tai yötä ei oltu erossa) kyllä sitä on sellaisiakin tapauksia, että voi olla 99% varma toisen aitoudesta ja rehellisyydestä jos on omastaankin. Jos hälytyskellot soivat alusta asti niin niitä ei tietenkään pidä hiljentää.

Olen kuullut, että uusi seurustelukumppani kannattaa esitellä läheisimmilleen ystäville 2 vk:n sisällä tapaamisesta koska silloin vielä suostut kuuntelemaan jos he suosittelevat harkitsemaan/varomaan jotain mitä et itse vaaleanpunaisten linssien läpi näe. Eihän kaikista näe ne ystävätkään, mutta useimmista.

Jos tapaa ja rakastuu luotettavaan ihmiseen, joka toivoo kanssasi samoja asioita ja olette molemmat valmiit heittäytymään niin silloin kannattaa heittäytyä. Monet haluavat suunnitella elämänsä todella tarkasti työmatkan pituudesta alkaen. Sellaisen ei kannata heittäytyä. Joillekin se kuitenkin sopii koska elämä kantaa. Ja jos se riittää niin miksi ei.

Jos molemmilla on kuitenkin omat asunnot, eipä se tiiviskään yhdessäolo kyllä takaa sitä, että kaikki olisi avointa. Miten siinä voisi mitkään hälytyskellot kilkattaa, jos toisen verkkopankki huutaa hoosiannaa, mutta mitään ei päälle päin näy?

Kyllä taas on kokoontuneet narsistien kanssa olleet.   Omaa tyhmyyttä ihastumisen huumassa se on eikä toisen kuviteltua narsismia. Melko varmasti yhdelläkään teistä ei ole mitään hajua millainen on oikea narsisti.

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä toisten tekemisillä?

Itse menin kihloihin ½ vuotta tapaamisesta, hääpäivä oli tapaamisemme 1. vuosipäivä. Nyt yhdessä melkein 30 vuotta jo, takana upeaa elämää ja toivottavasti paljon vielä edessäkin :)

Just näin. Ihmetyttää nämä naisten pohdinnat ”miksi jotkut tekee niin”, unohtui loppu: ”kun minä en”. No, arvoisa toisten asioiden märehtijä: kaikki ei ole niinkuin sinä.

Ikävä kyllä jälleen on aiheen aloittajalla mielessä joku tietty ihminen ja pariskunta jonka asiat jostain syystä kiinnostaa hirveästi. Suosittelen vaikka hankkimaan uuden harrastuksen niin saa muuta ajateltavaa.

Mutta aiheeseen: yllättävän usein nämä nopeasti sitoutuneet pariskunnat myös muodostavat todella pitkiä parisuhteita, jopa elämänmittaisia. Nopeasti eteneminen on myös eri asia kuin kyvyttömyys pitkään suhteeseen. Me ihmiset ollaan vain niin kovin erilaisia ja parisuhteet myös, että on turha vaivata päätään toisten asioilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsia ei ehkä kannata kovin nopeasti hankkia, mutta moni varmaan ajattelee, että mitä nopeammin muuttaa yhteen sitä nopeammin oppii tuntemaan, että voiko sen toisen kanssa jakaa elämänsä ja asua saman katon alla.

Voi lapsiakin hankkia, jos tietää pärjäävänsä niiden kanssa myös mikäli ero tulee. Jos pelkää yh-vanhemmuutta, silloin ei tietenkään kannata. Vaikka voi se kumppani jättää yllättäen kymmenen yhteisen vuodenkin jälkeen. Elämää ei voi ikinä ennustaa etukäteen.

Ihan yhtälailla pitkäaikainen kumppani voi vaihtaa uuteen kun tulee vauva taloon. Ei ole ihan harvinaista että vaimo menettää hohtonsa kun tulee lapsia vaikka olisi oltu iät ja ajat yhdessä ja seurusteltu teini-iästä saakka. Eiköhän pienten lasten vanhempien erotilastot kerro ihan riittävästi tästä aiheesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsia ei ehkä kannata kovin nopeasti hankkia, mutta moni varmaan ajattelee, että mitä nopeammin muuttaa yhteen sitä nopeammin oppii tuntemaan, että voiko sen toisen kanssa jakaa elämänsä ja asua saman katon alla.

Voi lapsiakin hankkia, jos tietää pärjäävänsä niiden kanssa myös mikäli ero tulee. Jos pelkää yh-vanhemmuutta, silloin ei tietenkään kannata. Vaikka voi se kumppani jättää yllättäen kymmenen yhteisen vuodenkin jälkeen. Elämää ei voi ikinä ennustaa etukäteen.

Ihan yhtälailla pitkäaikainen kumppani voi vaihtaa uuteen kun tulee vauva taloon. Ei ole ihan harvinaista että vaimo menettää hohtonsa kun tulee lapsia vaikka olisi oltu iät ja ajat yhdessä ja seurusteltu teini-iästä saakka. Eiköhän pienten lasten vanhempien erotilastot kerro ihan riittävästi tästä aiheesta.

Vai vaimo menettää hohtonsa...