Lue keskustelun säännöt.
Onko pojalla todella adhd?
18.03.2019 |
Minun poikani on 11 v, muistan että hän kävi allekouluikäisenä tutkimuksissa ja silloin sanottiin ettei hällä ole adhd:ta.
Tämä poika on aina ollut aika impulsiivinen, ihan pienenä hän hakkasi päätään lattiaan jos ei saanut tahtoaan läpi. Edes perhetyöntekijät eivät osanneet sanoa, miten sen saisi loppumaan.
Myöhemmin poika kouluikäisenä, kun on saanut pelata pelejä, pleikkarilla, on helposti menettänyt hermonsa, Tavaroita lennellyt ja hajottanut myös.
Hänen isällään oli todettu adhd ja sehän saattaa olla perinnöllistä.
Poika on jouduttu täysin vieroittamaan pelaamisesta, kun se aiheutti vielä kovempaa raivoamista ja kiroilua ja puhelinta hällä ei enää ole kun hajotti senkin.
Ei tykännyt käydä koulussa. Toisaalta häntä on myös kiusattu koulussa, ja se vaikuttaa varmasti myös siihen.
Hän on kuitenkin todella nopea oppimaan, ja erityisesti englannissa ja matematiikassa hän on hyvä. Keräilee 9 ja 10 kokeista vaikka ei edes lue kokeisiin.
No...olemme käyneet terapiassa ja lääkärissä hänen käytöksensä vuoksi ja lääkäri ehdotti ensin itse että voisi kokeilla tuota adhd lääkitystä.
Myöhemmin sitten totesin että kyllä sitä voi kokeilla.
En tiedä miten lääke vaikuttaa, jos eioleadhd:ta, mutta nytpoika on syönyt tuota pari viikkoa, eikä tuo lääke ole hänestä ainakaan tehnyt rauhattomampaa.
Päinvastoin, tuntuu kyllä että on jotenkin helpompi elää, kun lapsi ei ole kimpussa kitisemässä ja raivoamassa.
Nut olen välilläantanut hänen olla hetken netissä omalla puhelimellani ja poika pystyy lopettamaan ilman kohtausta.
Ja olin ihmeissäni, kun hän viikonlopun tullessa valitti että tylsää kun tulee viikonloppu, hän haluaisi mennä kouluun. Tälläistä hän ei olevarmaan koskaan sanonut.
Olin aiemmin ite vähän epäillyt, onko hällä kuitenkaa adhd:ta, mutta tuo lääkitys ei ainakaan ole millään tavoin pahentanut pojan käytöstä.
Onko jollakin samanlaista kokemusta ollut?
Tuo poikahan ei ole kuitenkaan ollut sellainen perinteinen adhd-tapaus, eli juokse ja kohella päättömästi ympäriinsä.
Kommentit (9)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lääkitys on auttanut. ADHD ei tarkoita sitä ettei aina pystyisi keskittymään, kiinnostaviin asioihin voi keskittyä loputtomasti. Hyvä, että teilläkin lääke auttaa!
Kannattaa antaa aikaa, että löytyy sopiva annos ja lääkevaste paranee sen myötä. En tiedä miten lapsilla menee, mutta itselläni titrauksessa meni heti. Diagnoosin sain 27-vuotiaana. M29
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni tuo poika on myös pystynyt kyllä keskittymään, toisin kuin normi adhd-lapset.
Mutta ihmetyttää, kun elämä on muuttunut paremmaksi tuon lääkkeen kokeilun myötä.
Jopa opettajalta tuli positiivista palautetta pojasta.
Laitoin myös merkille, että tuo lapsi on paljon iloisempi verrattuna esim viime syksyyn.
Adhd ei tarkoita etteikö voisi keskittyä mihinkään. Mieleisiin asioihin on ennemminkin tavallista helpompi uppoutua.
Oma elämäni alkoi vasta kun sain lääkityksen. En olisi ikinä uskonut mihin pystyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sen huomaa, jos se lääke ei auta. Kuulostaa sille, että pojallasi se toimii.
No jos toisella vanhemmalla on diagnosoitu adhd ja oman lapsesi käytös antaa siitä viitteitä ja lääkityskin toimii niin todennäköisesti on myös adhd.
Onko sillä jotain merkitystä onko vai ei?
Eikä kaikki adhd:t ole sellaisia että juoksevat suin päin. Ainakaan ne jotka on kasvatettu.
Hän on muutenkin jo 11-vuotias ja pystyy hillitsemään itseään. Adhd ei myöskään vaikuta älyyn millään tavalla eli ei kaikki ole automaattisesti huonoja koulussa.
Itsellä 3 adhd lasta eli kokemusta on.
Yhtä ei kylläkään ole vielä diagnosoitu mutta tiedän että se hänellä on. Tai ehkä add ennemmin. Opettaja oli sitä mieltä ettei ole kun ei juoksentele ja istuu pulpetissa rauhassa, on kuulemma vain omissa maailmoissaan oleva haaveilija. No add on juuri tuota, varsinkin tytöillä.
Itse olen huomannut että kun ikää tulee lisää niin oireet lievittyy eikä sitä edes oikeastaan huomaa. Esikoisen(poika) kaverit ei tiedä diagnoosista ja kun pikkuveli oli diagnoosin kertonut pojan kavereille ja he siitä häntä vähän härnäsi niin poika kiisti se ja kaverit olivat sanoneet että no et sä kyllä yhtään adhd:lta vaikutakaan.
T: äiti jolla add
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sen huomaa, jos se lääke ei auta. Kuulostaa sille, että pojallasi se toimii.
Tätä juuri olen miettinyt, että jos ei olisi adhd:ta, niin tuo lääkitys ehkä vaikuttaisi päinvastoin, ja lapsesta tulisi rauhattomampi?
Oon jotenkin niin kauan taistellut tuon pojan kanssa, että nyt kun ei enää oo tarvinnut taistella, vaan hänen kanssaan pystyy jopa juttelemaan normaalisti ja hän ei hermostu heti, niin on vähän vaikea tajuta tätä muutosta. Ja uskallan antaa hänenkin olla netissä eikä tarvi jännittää, alkaako huono käytös heti.
Aiemmin olin tosissani miettinyt, että hänen olisi parempi jopa jossain toisessa perheessä, kun tuntui etten pärjää hänen kanssaan yhtään.
Se peliaddiktio oli kyllä paha, onneksi siitä on päästy.
Ap
Mielestäni tuo poika on myös pystynyt kyllä keskittymään, toisin kuin normi adhd-lapset.
Mutta ihmetyttää, kun elämä on muuttunut paremmaksi tuon lääkkeen kokeilun myötä.
Jopa opettajalta tuli positiivista palautetta pojasta.
Laitoin myös merkille, että tuo lapsi on paljon iloisempi verrattuna esim viime syksyyn.