Onko nainen uskovaisissa perheissä aina ns. alistetussa asemassa?

Up. Kiinnostaa.

Riippuu uskonnosta. 

koraanissa on oikein ohje miten tottelematon vaimo pannaan aisoihin, tarvittaessa lyömällä.

Raamatussa tällaisia ei ole.

Olen uskovaisessa avioliitossa ja lopulliset päätökset tekee mies. Mieheni ei koskaan tyrannimaisesti päätä asioita vaan keskustellaan yhessä ennen päätöksien tekoa. 99 % ajasta mies tekee hyviä päätöksiä joita kunnioitan mielelläni ja tuen häntä.

Ikinä ei ole mitään dominointia tai diktaattorin meininkiä perheessä. Kuitenkin ollaan samanarvoisia Jumalan edessä.

N15 kirjoitti:

Olen uskovaisessa avioliitossa ja lopulliset päätökset tekee mies. Mieheni ei koskaan tyrannimaisesti päätä asioita vaan keskustellaan yhessä ennen päätöksien tekoa. 99 % ajasta mies tekee hyviä päätöksiä joita kunnioitan mielelläni ja tuen häntä.

Ikinä ei ole mitään dominointia tai diktaattorin meininkiä perheessä. Kuitenkin ollaan samanarvoisia Jumalan edessä.

Vaikuttaako mielipiteesi hänen päätöksiinsä? Päättääkö hän senkin, ostetaanko uusi päiväpeitto tai saatko ostaa uudet kengät tai käydä kampaajalla (kuten oma exäni teki)? Saatko koskaan päättää itse, mitä ruokaa teet illalliseksi?

No ei ole.

Uskovat ovat usein sisäistäneet terveellä tavalla sen mitä lopultakin tarkoittaa että "mies on perheen pää."

Asiat alkavat vääristyä, kun aiheesta saarnataan väärin tai asia on ymmärretty jollain lailla väärin.

Epäilen että on, enemmän tai vähemmän suoraan.

Jos mies on uskossa, hän aivan varmasti pitää asemaansa naisen "holhoojana" jumalansa oikeuttamana. Monilla ei-uskovaisillakin miehillä on käsitys itsestään naista täysivaltaisempana ja osaavampana, uskovaisilla tämän luulisi korostuvan. 

Uskovaiset naiset taas omaksuvat sen "naisen paikan" ja alkavat kehitellä itselleen jotain satua alistuvan sukupuoliroolinsa tärkeydestä maailmanjärjestykselle ja kuinka nainen "osoittaa nöyryydellä henkisen vahvuutensa" ja muuta soopaa. 

Mies saa uskovaisuudesta myös erinomaisen välineen manipuloida ja hallita, onhan hän uskonnossa kuin uskonnossa aina lähempää jumalaa ja valaistumista kuin nainen.

Todellakin varoisin uskovaisia miehiä. 

"Kiinnostaisi tietää, millainen se naisen asema on kristityissä uskovaisissa perheissä. Määräileekö mies kaikista asioista? Onko väkivalta yleistä? Pakottaako mies seksiin säännöllisesti ja dominoi, koska mies on se "perheen pää"? Onko naisen nöyryyttäminen ja kiusaaminen yleistä? Toisin sanoen, onko suhde lähinnä sellainen, että nainen on miehen apulainen, "orja" ja työvoimaa ja mies päättää käytännössä kaiken kotona?"

kyllä tämä olisi ihanne-suhde avioliitossa, nainen hoitaa kotia mies mutu businekset. Mistä saisin minimissään 15 v nuoremman vaimottaren ja tekemään lapsia? oma ikä 47 eli sellainen 30-33 vuotias olisi näppärä kapistus varmaan ellei nuorempi

1 piet 3: 

1. Pietarin kirje 3

1. Pietarin kirje 4 

1 Samoin te, vaimot, olkaa alamaiset miehillenne, että nekin, jotka ehkä eivät ole sanalle kuuliaisia, vaimojen vaelluksen kautta sanoittakin voitettaisiin,

2 kun he katselevat, kuinka te vaellatte puhtaina ja pelossa.

3 Älköön teidän kaunistuksenne olko ulkonaista, ei hiusten palmikoimista eikä kultien ympärillenne ripustamista eikä koreihin vaatteisiin pukeutumista,

4 vaan se olkoon salassa oleva sydämen ihminen, hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa; tämä on Jumalan silmissä kallis.

5 Sillä näin myös muinoin pyhät vaimot, jotka panivat toivonsa Jumalaan, kaunistivat itsensä ja olivat miehillensä alamaiset;

6 niin oli Saara kuuliainen Aabrahamille, kutsuen häntä herraksi; ja hänen lapsikseen te olette tulleet, kun teette sitä, mikä hyvää on, ettekä anna minkään itseänne peljättää.

7 Samoin te, miehet, eläkää taidollisesti kukin vaimonne kanssa, niinkuin heikomman astian kanssa, ja osoittakaa heille kunnioitusta, koska he ovat elämän armon perillisiä niinkuin tekin; etteivät teidän rukouksenne estyisi.

Andymccoys kirjoitti:

1 piet 3: 

1. Pietarin kirje 3

1. Pietarin kirje 4 

1 Samoin te, vaimot, olkaa alamaiset miehillenne, että nekin, jotka ehkä eivät ole sanalle kuuliaisia, vaimojen vaelluksen kautta sanoittakin voitettaisiin,

2 kun he katselevat, kuinka te vaellatte puhtaina ja pelossa.

3 Älköön teidän kaunistuksenne olko ulkonaista, ei hiusten palmikoimista eikä kultien ympärillenne ripustamista eikä koreihin vaatteisiin pukeutumista,

4 vaan se olkoon salassa oleva sydämen ihminen, hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa; tämä on Jumalan silmissä kallis.

5 Sillä näin myös muinoin pyhät vaimot, jotka panivat toivonsa Jumalaan, kaunistivat itsensä ja olivat miehillensä alamaiset;

6 niin oli Saara kuuliainen Aabrahamille, kutsuen häntä herraksi; ja hänen lapsikseen te olette tulleet, kun teette sitä, mikä hyvää on, ettekä anna minkään itseänne peljättää.

7 Samoin te, miehet, eläkää taidollisesti kukin vaimonne kanssa, niinkuin heikomman astian kanssa, ja osoittakaa heille kunnioitusta, koska he ovat elämän armon perillisiä niinkuin tekin; etteivät teidän rukouksenne estyisi.

Miten voi samanaikaisesti kunnioittaa ja nöyryyttää/alistaa/määräillä? Miten uskovaisissa perheissä se toteutetaan? Mitä jos nainen ei alistuisikaan kaikkeen ja pari ei halua erota?

Andymccoys kirjoitti:

"Kiinnostaisi tietää, millainen se naisen asema on kristityissä uskovaisissa perheissä. Määräileekö mies kaikista asioista? Onko väkivalta yleistä? Pakottaako mies seksiin säännöllisesti ja dominoi, koska mies on se "perheen pää"? Onko naisen nöyryyttäminen ja kiusaaminen yleistä? Toisin sanoen, onko suhde lähinnä sellainen, että nainen on miehen apulainen, "orja" ja työvoimaa ja mies päättää käytännössä kaiken kotona?"

kyllä tämä olisi ihanne-suhde avioliitossa, nainen hoitaa kotia mies mutu businekset. Mistä saisin minimissään 15 v nuoremman vaimottaren ja tekemään lapsia? oma ikä 47 eli sellainen 30-33 vuotias olisi näppärä kapistus varmaan ellei nuorempi

Eli siis ihannetilanne on se, että nainen on "työvoimaasi", jota saa vapaasti käskyttää? Mitä, jos aidosti rakastutkin naiseesi/vaimoosi? Miten sellaisessa tilanteessa koet velvollisuutesi alistamiseen?

Eikö olisi vaikeaa käskyttää ihmistä, jota rakastaa? Eikö silloin tule sellainen olo, että voisi itsekin tehdä kotitöitä tai ostaa vaimolle jotain kivaa sen sijaan, että vaimon pitäisi köyhäillä ja tehdä kotitöitä 24/7 ja mies saisi keskittyä esim. pelkkään konsolipelaamiseen ja sen lomasta vaimon käskyttämiseen vapaa-ajallaan?

Jeesuksen oma esimerkki siitä, mitä on johtajuus, voidaan ottaa esimerkiksi myös tähän eikös? Vaikka opetuslapset olivat alamaisia Herralleen, siitä huolimatta Jeesus palveli heitä pesemällä heidän pölyiset ja mahdollisesti kuraiset jalat ennen aterialle ryhtymistä. Tällaista johtajaa ja perheen päätä on helppo kunnioittaa. "Rakastakaa vaimojanne", kuuluu käsky aviomiehille.

Kun perheenpää laittaa itsensä likoon vaimonsa puolesta, jopa kuolemalla tämän puolesta niin siinäpä on esimerkki oikeamielisestä aviomiehestä. Jumala on myös tällä seurakunnan ja uskovien perheiden sisäisellä järjestyksellä halunnut tuoda ilmi Hänen valtakuntansa järjestystä. Kun hänen antamaa järjestystä noudatetaan ja kunnioitetaan, kaikki perheessä voivat hyvin. Mies voi hyvin kun hän saa vaimoltaan täyden kunnioituksen ja täysi kunnioitus on helppo suoda miehelle, joka hoitaa oman osuutensa niinkuin miestä on käsketty.

Ne seurakunnat, joissa olen nähnyt suurimman hengellisen menestyksen, on seurakunnan päänä pastoripariskunta. Ei mies yksin. Ei nainen yksin. Vaan nimenomaan pariskunta, jotka molemmat julistavat ja opettavat seurakuntaansa! Seurakunta tarvitsee paimenen, mielellään paimenpariskunnan. Silloin tuo pari jakaa myös hengelliset unelmansa yhdessä, eikä toinen luimi jossain nurkassa kahvia keittämässä.

se karismaattinen srk missä itse olin joskus jäsenenä ajautui siihen mihin pastoripariskunan avioliittokin oli olut aina: mies ihannoi iisebel vaimoaan ja vaimo kontrolloi kaikkea ja opettaa, niinpä hajosi koko paska 2 vuodessa, siis srk ja edelleen tuo nainen on miehensä pää kun mies oli sellainen vätyspaska

Jaa a, riippuu niin pariskunnasta. Vasta juttelin muslimimieheni kanssa, kuinka mielestäni islamissa nainen on vapaampi kuin länsimaisessa parisuhteessa. Olen juuri lopettamassa työni, miehen palkka riittää hyvin ylläpitämään hyvän elämän meille molemmille ja lapsille.

Mies ei ole koskaan vaatinut minulta mitään, töitä olisin tottakai saanut tehdä, mutta jos en halua, ei tarvitse.

Kumpi päättää suhteen asioista, riippuu aina vähän siitä kumpi tietää asiasta paremmin. Luotamme toisiimme, kunnioitamme ja katsomme toisiamme ylöspäin eikä toisen ehdotuksiin myöntyminen tunnu alistumiselta. Mieheni on harras muslimi, joka ei käytä enää alkoholiakaan, ja on ottanut tosissaan Muhammedin (saw) sanat, paras mies on se joka kohtelee vaimoaan parhaiten.

Vierailija kirjoitti:

Andymccoys kirjoitti:

1 piet 3: 

1. Pietarin kirje 3

1. Pietarin kirje 4 

1 Samoin te, vaimot, olkaa alamaiset miehillenne, että nekin, jotka ehkä eivät ole sanalle kuuliaisia, vaimojen vaelluksen kautta sanoittakin voitettaisiin,

2 kun he katselevat, kuinka te vaellatte puhtaina ja pelossa.

3 Älköön teidän kaunistuksenne olko ulkonaista, ei hiusten palmikoimista eikä kultien ympärillenne ripustamista eikä koreihin vaatteisiin pukeutumista,

4 vaan se olkoon salassa oleva sydämen ihminen, hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa; tämä on Jumalan silmissä kallis.

5 Sillä näin myös muinoin pyhät vaimot, jotka panivat toivonsa Jumalaan, kaunistivat itsensä ja olivat miehillensä alamaiset;

6 niin oli Saara kuuliainen Aabrahamille, kutsuen häntä herraksi; ja hänen lapsikseen te olette tulleet, kun teette sitä, mikä hyvää on, ettekä anna minkään itseänne peljättää.

7 Samoin te, miehet, eläkää taidollisesti kukin vaimonne kanssa, niinkuin heikomman astian kanssa, ja osoittakaa heille kunnioitusta, koska he ovat elämän armon perillisiä niinkuin tekin; etteivät teidän rukouksenne estyisi.

Miten voi samanaikaisesti kunnioittaa ja nöyryyttää/alistaa/määräillä? Miten uskovaisissa perheissä se toteutetaan? Mitä jos nainen ei alistuisikaan kaikkeen ja pari ei halua erota?

Missä kohtaa Paavalin sanoissa käsketään miestä nöyryyttämään/alistamaan/määräilemään vaimoaan?

Andymccoys kirjoitti:

se karismaattinen srk missä itse olin joskus jäsenenä ajautui siihen mihin pastoripariskunan avioliittokin oli olut aina: mies ihannoi iisebel vaimoaan ja vaimo kontrolloi kaikkea ja opettaa, niinpä hajosi koko paska 2 vuodessa, siis srk ja edelleen tuo nainen on miehensä pää kun mies oli sellainen vätyspaska

Eli siis naisella ei pitäisi olla sananvaltaa ja ainoa homma olisi kahvinkeitto tai muu avustava tehtävä kulisseissa, vaikka naisella olisi mielenkiintoista sanottavaa ja osaisi opettaa hyvin esim. Raamatusta?

Ei ole. Minä ja mieheni ollaan liberaaleja ev-lut. uskovia, eikä edes uskotan noihin "mies on perheen pää" juttuihin. Katsomme molemmat, että ne on Raamatun kirjoitusaikaan sidottuja käytäntöjä, joita ei tarvitse ottaa Jumalan laiksi ihmisille aina ja ikuisesti. Ei meillä mitään perheen päitä tarvita ollenkaan vaan ihan kaksi täysivaltaista aikuista on saatu tasavertaisina puolisoina aina asiat hoidettua ja sovittua.

Vierailija kirjoitti:

Jeesuksen oma esimerkki siitä, mitä on johtajuus, voidaan ottaa esimerkiksi myös tähän eikös? Vaikka opetuslapset olivat alamaisia Herralleen, siitä huolimatta Jeesus palveli heitä pesemällä heidän pölyiset ja mahdollisesti kuraiset jalat ennen aterialle ryhtymistä. Tällaista johtajaa ja perheen päätä on helppo kunnioittaa. "Rakastakaa vaimojanne", kuuluu käsky aviomiehille.

Kun perheenpää laittaa itsensä likoon vaimonsa puolesta, jopa kuolemalla tämän puolesta niin siinäpä on esimerkki oikeamielisestä aviomiehestä. Jumala on myös tällä seurakunnan ja uskovien perheiden sisäisellä järjestyksellä halunnut tuoda ilmi Hänen valtakuntansa järjestystä. Kun hänen antamaa järjestystä noudatetaan ja kunnioitetaan, kaikki perheessä voivat hyvin. Mies voi hyvin kun hän saa vaimoltaan täyden kunnioituksen ja täysi kunnioitus on helppo suoda miehelle, joka hoitaa oman osuutensa niinkuin miestä on käsketty.

Vaikka toki on mukavampaa elää hyvän ja rakastavan ja uhrautuvan "perheen johtajan" alaisena kuin muunlaisen, niin minusta koko ajatus siitä, että aikuisten ihmisten parisuhteessa yleensä jompikumpi olisi johtaja, on aivan järkyttävä. En olisi ikinä mennyt naimisiin, jos olisin ajatellut, että sitten minusta tulee mieheni ala(ma)inen lopuksi ikääni. En vaikka olisin ajatellut että hän on varmasti hyvä johtaja minulle ja lapsille. On äärimmäisen nöyryyttävää toisen itsemääräämisoikeudelle joutua olemaan hierarkkisessa johtaja-alaissuhteessa parisuhteessaan.

Vierailija kirjoitti:

Jeesuksen oma esimerkki siitä, mitä on johtajuus, voidaan ottaa esimerkiksi myös tähän eikös? Vaikka opetuslapset olivat alamaisia Herralleen, siitä huolimatta Jeesus palveli heitä pesemällä heidän pölyiset ja mahdollisesti kuraiset jalat ennen aterialle ryhtymistä. Tällaista johtajaa ja perheen päätä on helppo kunnioittaa. "Rakastakaa vaimojanne", kuuluu käsky aviomiehille.

Kun perheenpää laittaa itsensä likoon vaimonsa puolesta, jopa kuolemalla tämän puolesta niin siinäpä on esimerkki oikeamielisestä aviomiehestä. Jumala on myös tällä seurakunnan ja uskovien perheiden sisäisellä järjestyksellä halunnut tuoda ilmi Hänen valtakuntansa järjestystä. Kun hänen antamaa järjestystä noudatetaan ja kunnioitetaan, kaikki perheessä voivat hyvin. Mies voi hyvin kun hän saa vaimoltaan täyden kunnioituksen ja täysi kunnioitus on helppo suoda miehelle, joka hoitaa oman osuutensa niinkuin miestä on käsketty.

Varmaankin sellaisessa tilanteessa, jossa mies on älykäs, luonteeltaan tasapainoinen ja "tervepäinen", tuo voi toimia. Mutta entäpä, jos mies onkin hengenlahjoiltaan heikko, päihdeongelmainen/peliongelmainen ja äkkipikainen ja vaimo olisikin se maltillisempi ja fiksumpi? Miten silloin pitäisi toimia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jeesuksen oma esimerkki siitä, mitä on johtajuus, voidaan ottaa esimerkiksi myös tähän eikös? Vaikka opetuslapset olivat alamaisia Herralleen, siitä huolimatta Jeesus palveli heitä pesemällä heidän pölyiset ja mahdollisesti kuraiset jalat ennen aterialle ryhtymistä. Tällaista johtajaa ja perheen päätä on helppo kunnioittaa. "Rakastakaa vaimojanne", kuuluu käsky aviomiehille.

Kun perheenpää laittaa itsensä likoon vaimonsa puolesta, jopa kuolemalla tämän puolesta niin siinäpä on esimerkki oikeamielisestä aviomiehestä. Jumala on myös tällä seurakunnan ja uskovien perheiden sisäisellä järjestyksellä halunnut tuoda ilmi Hänen valtakuntansa järjestystä. Kun hänen antamaa järjestystä noudatetaan ja kunnioitetaan, kaikki perheessä voivat hyvin. Mies voi hyvin kun hän saa vaimoltaan täyden kunnioituksen ja täysi kunnioitus on helppo suoda miehelle, joka hoitaa oman osuutensa niinkuin miestä on käsketty.

Varmaankin sellaisessa tilanteessa, jossa mies on älykäs, luonteeltaan tasapainoinen ja "tervepäinen", tuo voi toimia. Mutta entäpä, jos mies onkin hengenlahjoiltaan heikko, päihdeongelmainen/peliongelmainen ja äkkipikainen ja vaimo olisikin se maltillisempi ja fiksumpi? Miten silloin pitäisi toimia?

Fiksu nainen ei tuollaisen miehen vaimoksi edes ryhtyisi.