Onko nainen uskovaisissa perheissä aina ns. alistetussa asemassa?

Mielenkiintoinen ristiriita tulee myös Suomen lainsäädännön kanssa. Lain edessä mies ja vaimo ovatkin täysin tasa-arvoisia. Eikö se tuo jännitteitä kristittyjen liittoihin, joissa perheen sisällä pitäisi vallita selvä ja voimakas hierarkinen asetelma?

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen ristiriita tulee myös Suomen lainsäädännön kanssa. Lain edessä mies ja vaimo ovatkin täysin tasa-arvoisia. Eikö se tuo jännitteitä kristittyjen liittoihin, joissa perheen sisällä pitäisi vallita selvä ja voimakas hierarkinen asetelma?

Mikä ristiriita?

Vierailija kirjoitti:

Andymccoys kirjoitti:

se karismaattinen srk missä itse olin joskus jäsenenä ajautui siihen mihin pastoripariskunan avioliittokin oli olut aina: mies ihannoi iisebel vaimoaan ja vaimo kontrolloi kaikkea ja opettaa, niinpä hajosi koko paska 2 vuodessa, siis srk ja edelleen tuo nainen on miehensä pää kun mies oli sellainen vätyspaska

Eli siis naisella ei pitäisi olla sananvaltaa ja ainoa homma olisi kahvinkeitto tai muu avustava tehtävä kulisseissa, vaikka naisella olisi mielenkiintoista sanottavaa ja osaisi opettaa hyvin esim. Raamatusta?

ei nainen voi opettaa mitään eikä raamatusta varsinkaan, nainen voi rukoilla ja vaikka ylistää, esim kotona

Hyvin monelle naiselle olisi oikea ratkaisu kristilliset arvot. Väkivaltaa ei varmasti olisi samassa suhteessa kuin ateistisissa ja viinaa käyttävissä perheissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen ristiriita tulee myös Suomen lainsäädännön kanssa. Lain edessä mies ja vaimo ovatkin täysin tasa-arvoisia. Eikö se tuo jännitteitä kristittyjen liittoihin, joissa perheen sisällä pitäisi vallita selvä ja voimakas hierarkinen asetelma?

Mikä ristiriita?

Se, että avioliitossa puolisot ovat epätasa-arvoisia (naisen mielipiteellä ei ole kuin hyvässä tapauksessa suuntaa antavaa merkitystä, mutta nainen ei saa itse päättää mitään) ja lain edessä he ovatkin tasa-arvoisia.

Riippuu perheestä ja mikä uskonto. Itse en kristittynä alistuisi toisen tahtoon, tasa-arvo oltava.

Kyllähän jotkut uskovat pitävät yllä vanhoja tunkkaisia käsityksiä "nainen hoitaa lapsia kotona ja mies elättää perheen" tms. Yäk.

Vierailija kirjoitti:

Hyvin monelle naiselle olisi oikea ratkaisu kristilliset arvot. Väkivaltaa ei varmasti olisi samassa suhteessa kuin ateistisissa ja viinaa käyttävissä perheissä.

Mutta eikö perheen pää -asetelma vapauta miehen käyttämään vapaasti väkivaltaakin ainakin teoriassa, koska mieshän päättää ja jos nainen "niskuroisi", niin pitäisihän hänet palauttaa ruotuunsa? Myös henkinen väkivalta on sallittua, jos oletetaan, että toinen saa tehdä mitä tahtoo ja toisen on aina toteltava. Miten mies osaisi hillitä haluaan ottaa ilo irti moisesta vapaudesta?

Se on kumma kun tässä asiassa ollan niin kirjaimellisia ja katsotaan että nainen on alamainen kun Paavali sanoi, mutta seurakunnissa näkee vähän huivitettuja päitä naisilla, vaikka sama herra sanoi että suorastaan enkelten tähden (eikä vain aikalaisten pahennksen takia) naisten täytyy pitää päänsä peitettynä seurakunnassa. Naisten pitäisi myös vaieta seurakunnassa. Ja lyhyet hiukset on naiselle häpeä ja pitkät miehelle. Jos nyt ajatellaan kerran että kaikki mitä Raamatussa lukee on ikuisia säädöksiä siitä miten kuuluisi olla, niin noitakin sitten vaan noudattamaan!

Ei stana. Ihan käsittämätöntä.

Meidän perheessä minä NAINEN olen perheen pää. Kaikessa. Olen miestäni koulutetumpi ja älykkäämpi, olen paremmin tienaava ja urallani korkeammalla, olen määrätietoinen ja päättäväinen. Olen hoitanut talon rakennusprojektit, hoidan raha-asiat, kaikki vaikeat jutut (esim joku reklamaatio, riita-asia) ja koulutuksellani pystyn tekemään parempia päätöksiä.

Se on perheen pää joka siihen paremmin SOPII.

Meidän perheen elämä olis ihan sekaisin jos mies vastaisi päätöksenteosta.

Molemmat tyytyväisiä tilanteeseen.,

Kyllä uskikset on outoa sakkia. Tietenkin noin keskimäärin ymmärrän tän jos nainen on”tyhmempi”, esim ei mitään koulutusta, silloun kait ok että mies päättää. Mutta jos uskovainen nainen on koulutettu ja pätevä, ammatissaan vaikka johtaja, ja mies taas nössykkä joka ei saa mutään päätettyä - niin tällasessa tilanteessa sit mie päättää kun raamattu satukirja sanoo niin?

Tajuutteko että raamattu on sovinististen vanhojen ukkojen täysin omasta näkökulmastaan kirjoittama?

Vierailija kirjoitti:

Ei stana. Ihan käsittämätöntä.

Meidän perheessä minä NAINEN olen perheen pää. Kaikessa. Olen miestäni koulutetumpi ja älykkäämpi, olen paremmin tienaava ja urallani korkeammalla, olen määrätietoinen ja päättäväinen. Olen hoitanut talon rakennusprojektit, hoidan raha-asiat, kaikki vaikeat jutut (esim joku reklamaatio, riita-asia) ja koulutuksellani pystyn tekemään parempia päätöksiä.

Se on perheen pää joka siihen paremmin SOPII.

Meidän perheen elämä olis ihan sekaisin jos mies vastaisi päätöksenteosta.

Molemmat tyytyväisiä tilanteeseen.,

Kyllä uskikset on outoa sakkia. Tietenkin noin keskimäärin ymmärrän tän jos nainen on”tyhmempi”, esim ei mitään koulutusta, silloun kait ok että mies päättää. Mutta jos uskovainen nainen on koulutettu ja pätevä, ammatissaan vaikka johtaja, ja mies taas nössykkä joka ei saa mutään päätettyä - niin tällasessa tilanteessa sit mie päättää kun raamattu satukirja sanoo niin?

Tajuutteko että raamattu on sovinististen vanhojen ukkojen täysin omasta näkökulmastaan kirjoittama?

tajuutko paska etten kattoisi moista iisebeliä ja styrannia päivääkään?

Kyllä se riippuu ihan siitä, miten huonon puolison menee itse valitsemaan tai että flippaako sen päänuppi jossain myöhäisemmässä vaiheessa.

Vierailija kirjoitti:

Ei stana. Ihan käsittämätöntä.

Meidän perheessä minä NAINEN olen perheen pää. Kaikessa. Olen miestäni koulutetumpi ja älykkäämpi, olen paremmin tienaava ja urallani korkeammalla, olen määrätietoinen ja päättäväinen. Olen hoitanut talon rakennusprojektit, hoidan raha-asiat, kaikki vaikeat jutut (esim joku reklamaatio, riita-asia) ja koulutuksellani pystyn tekemään parempia päätöksiä.

Se on perheen pää joka siihen paremmin SOPII.

Meidän perheen elämä olis ihan sekaisin jos mies vastaisi päätöksenteosta.

Molemmat tyytyväisiä tilanteeseen.,

Kyllä uskikset on outoa sakkia. Tietenkin noin keskimäärin ymmärrän tän jos nainen on”tyhmempi”, esim ei mitään koulutusta, silloun kait ok että mies päättää. Mutta jos uskovainen nainen on koulutettu ja pätevä, ammatissaan vaikka johtaja, ja mies taas nössykkä joka ei saa mutään päätettyä - niin tällasessa tilanteessa sit mie päättää kun raamattu satukirja sanoo niin?

Tajuutteko että raamattu on sovinististen vanhojen ukkojen täysin omasta näkökulmastaan kirjoittama?

Et ole vain löytänyt oikeaa miestä. Näin on käynyt

Andymccoys kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei stana. Ihan käsittämätöntä.

Meidän perheessä minä NAINEN olen perheen pää. Kaikessa. Olen miestäni koulutetumpi ja älykkäämpi, olen paremmin tienaava ja urallani korkeammalla, olen määrätietoinen ja päättäväinen. Olen hoitanut talon rakennusprojektit, hoidan raha-asiat, kaikki vaikeat jutut (esim joku reklamaatio, riita-asia) ja koulutuksellani pystyn tekemään parempia päätöksiä.

Se on perheen pää joka siihen paremmin SOPII.

Meidän perheen elämä olis ihan sekaisin jos mies vastaisi päätöksenteosta.

Molemmat tyytyväisiä tilanteeseen.,

Kyllä uskikset on outoa sakkia. Tietenkin noin keskimäärin ymmärrän tän jos nainen on”tyhmempi”, esim ei mitään koulutusta, silloun kait ok että mies päättää. Mutta jos uskovainen nainen on koulutettu ja pätevä, ammatissaan vaikka johtaja, ja mies taas nössykkä joka ei saa mutään päätettyä - niin tällasessa tilanteessa sit mie päättää kun raamattu satukirja sanoo niin?

Tajuutteko että raamattu on sovinististen vanhojen ukkojen täysin omasta näkökulmastaan kirjoittama?

tajuutko paska etten kattoisi moista iisebeliä ja styrannia päivääkään?

Offtopiccina: Onko sinulle siunaantunut vaimoa lainkaan vai sinkkunako elelet? Voisin lyödä vaikka vetoa, ettet ole naisille kelvannut tai töihinkään ja nyt työttömänä sinkkumiehenä on helppo sieltä huudella ja rehvastella. Jos sulla olisi oikeasti vaimo, asenne olisi aavistuksen nöyrempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei stana. Ihan käsittämätöntä.

Meidän perheessä minä NAINEN olen perheen pää. Kaikessa. Olen miestäni koulutetumpi ja älykkäämpi, olen paremmin tienaava ja urallani korkeammalla, olen määrätietoinen ja päättäväinen. Olen hoitanut talon rakennusprojektit, hoidan raha-asiat, kaikki vaikeat jutut (esim joku reklamaatio, riita-asia) ja koulutuksellani pystyn tekemään parempia päätöksiä.

Se on perheen pää joka siihen paremmin SOPII.

Meidän perheen elämä olis ihan sekaisin jos mies vastaisi päätöksenteosta.

Molemmat tyytyväisiä tilanteeseen.,

Kyllä uskikset on outoa sakkia. Tietenkin noin keskimäärin ymmärrän tän jos nainen on”tyhmempi”, esim ei mitään koulutusta, silloun kait ok että mies päättää. Mutta jos uskovainen nainen on koulutettu ja pätevä, ammatissaan vaikka johtaja, ja mies taas nössykkä joka ei saa mutään päätettyä - niin tällasessa tilanteessa sit mie päättää kun raamattu satukirja sanoo niin?

Tajuutteko että raamattu on sovinististen vanhojen ukkojen täysin omasta näkökulmastaan kirjoittama?

Et ole vain löytänyt oikeaa miestä. Näin on käynyt

No vaikka olis mikä mies niin minä, nainen, olen perheen pää silti. En anna tuumaakaan periksi, myös työelämässä olen johtotehtävissä. Ymmärtän että tää kaivelee uskovaisten luuserimiesten itsetuntoa, mutta tätä se on nykyään, naiset on kirkkaasti miehiä osaavampia ja koulutetumpia.

Tajuatteko muös että jos rsamattu kirjotettaisiin tönään uudestaan siinä voisi olla kuviot toisin päin että MIES vaietkoon seurakunnassa kun on vähemmän koulutettu/älykäs.

Edelleen toistan etyä perheen pää on se joka hommaan parhaiten sopii ja minä olen se pää perheessäni.

Tuttavapiirissäni on useita uskovaisia aviopareja, mutta vaiheessa yhdessä on alustavaan käytökseen taipuvainen mies, joka oli sellainen (pahemmin) jo ennen uskoontuloaan.

Muissa perheissä päätetään yhdessä asioista. Mitään alistamista ei näy, mutta miestä kunnioitetaan enemmän kuin ei uskovissa perheissä, jotka tiedän ja vaikka moni ei uskoisikaan, myös naista, naiseutta ja äiteyttä kunnioitetaan. Kaikkea saa perheissä molemmat käyvät töissä, toisissa vaimolla on jopa parempi palkka ja ns. korkeamman sosiaalisen statuksen antava ammatti kuin miehellään. Silti tasa-arvo ja kunnioitus säilyvät. Roolit perheessä ovat kuitenkin perinteisemmät, mutta kummatkin osapuolet saavat iloa toteuttaessaan roolinsa.

Olen itsekin uskovainen ja samoin mieheni. Emme ole uskovaista perheistä ja omalla kohdalla toivoisin jopa, että mieheni olisi enemmän niin sanotusti perheen pää ja ottaisi vastuuta useammin asioista. Mieheni on oman äitinsä aikanaan alistama ja siitä syystä hyvin taipuvainen alistumaan naisen tahtoon. Olen yrittänyt rohkaista miestäni ottamaan enemmän vastuuta ja päätäntävaltaa perheemme asioista. Alla otteita Raamatusta ja lopussa Petri Paavolan ajatuksia.

"Vaimot, olkaa omille miehillenne alamaiset niinkuin Herralle; sillä mies on vaimon pää, niinkuin myös Kristus on seurakunnan pää, hän, ruumiin vapahtaja. Mutta niinkuin seurakunta on Kristukselle alamainen, niin olkoot vaimotkin miehillensä kaikessa alamaiset. Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä, että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta, saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton. Samalla tavoin tulee myös miesten rakastaa vaimojansa niinkuin omia ruumiitaan; joka rakastaa vaimoansa, hän rakastaa itseänsä. Sillä eihän kukaan koskaan ole vihannut omaa lihaansa, vaan hän ravitsee ja vaalii sitä, niinkuin Kristuskin seurakuntaa, sillä me olemme hänen ruumiinsa jäseniä. "Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi." Tämä salaisuus on suuri; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa. Mutta myös teistä kukin kohdaltaan rakastakoon vaimoaan niinkuin itseänsä; mutta vaimo kunnioittakoon miestänsä, Ef 5:22-33.

Vaimon on turvallista olla alamainen sellaiselle miehelle, joka suostuu rakastamaan vaimoaan samalla tavalla kuin Kristus rakastaa seurakuntaansa. Efesolaiskirjeen 5:33:n loppujakeen voisi kääntää tarkemmin näin: jotta vaimo kunnioittaisi miestänsä.

Niin sekä miesten että vaimojen tulee kohdella aviopuolisoaan siten, että molempien on helppo kunnioittaa sekä rakastaa toisiaan, se on Jumalan tahto suhteessa miehen ja vaimon väliseen aviosuhteeseen.

Jumala asetti miehen perheen pääksi, joka tarkoittaa palvelevaa johtajuutta. Jeesushan sanoi: ” Joka teistä haluaa olla kaikkein suurin, se olkoon kaikkien palvelija. Perheen päänä oleminen ei tarkoita diktatuuria, vaan se on toisten palvelemista sekä rakastamista, tämä on Jumalan tahto.

"Älä kosta äläkä pidä vihaa kansasi lapsia vastaan, vaan rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi. Minä olen Herra," 3 Moos 19:18.

"Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut-että tekin niin rakastatte toisianne. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus" Joh 13:34,35.

Uskovien miesten sekä naisten tulee rakastaa toisiaan, sillä tämä keskinäinen rakkaus on maailmalle sekä seurakunnalle merkkinä, siitä että olemme todella Jeesuksen opetuslapsia. Kaikenlainen epäraamatullinen miesten ja naisten välinen vastakkain asettelu on syntiä.

Edellinen jatkaa:

Toki pelkään ja tiedän, että joissain seurakunnissa käytetään Raamattua alistamiseen, vääristämällä sitä, mutta tämä ei kuitenkaan ole mielestäni Raamatun sanomaa. Se että miehellä ja naisella on erilainen rooli ei tarkoita että kumpikaan olisi millään tavalla toista huonompi. Itse olisin mielelläni perinteisessä vaimon roolissa mutta nykyaikana se ei taida oikein onnistua. Ja minua kunnioitetaan seurakunnassa myös tällaisena "uranaisenakin". Kukaan ei ole koskaan tuominnut.

Vielä: Hitsin autocorrect tossa pidemmässä viestissä. 😁

Meidän superkristityssä perheessä äiti oli kyllä kodin pää. Hän hoiti lapset, kodin, teki kaiken valmiiksi. Hänen ylitseen ei kävellyt kotona edes isä. Vain äidillä oli oikeus esimerkiksi kurittaa meitä lapsia. Isä työskenteli ja toi leivän taloon, palvoi maata äitini jalkojen alla (isälle perhe oli todella tärkeä ja äidin uurastus teki hänet onnelliseksi). Kun me lapset mentiin kouluun, äiti alkoi tehdä töitä kotoa ja oli lopulta isää varakkaampi. Toisaalta tällä ei kauheasti ollut merkitystä, sillä isä oli aina ennenkin antanut äidille rahaa tarpeisiinsa ja isälle oli tärkeää että äidillä oli rahaa myös omiin huvituksiin, vaatteisiin jne. Hän vei äitiä jatkuvasti ulos ja teki kaikkensa perheen eteen. Väittäisin, että isän elämä oli jopa raskaampaa kuin äidin - hänellä oli vastuu perheen hyvinvoinnista loppukädessä. Joku kirkkoon vieminen ja rukouksesta huolehtiminen oli aika pikkujuttuja kuitenkin, perheen tulot ei.

Olen edelleen vakaumuksellinen kristitty ja naimissa musli min kanssa. Minä tienaan ja mies on kotona lasten kanssa :D Hänelle perhe oli tärkeämpi, minulle ura. Ollaan aika tasaveroisia, mies on hyvin samantyyppinen kuin oma isäni ja vahtii tiukasti minun että lasten etua. Huolehtii että meillä on kaikki hyvin, organisoi, järjestää. Rahat ovat perheen rahoja mutta mies vaatii että käytän rahaa myös itseeni. En ole koskaan kokenut mitään painostusta, vaan kaikesta ollaan aina asiallisesti keskusteltu yhdessä ja tehty kumpaakin miellyttävä ratkaisu. Vaikka mies onkin lasten kanssa kotona, minä teen loppupeleissä kasvatukselliset ratkaisut, ojennan ja ohjaan lapsia. Hän on se "lällympi" - erinomainen opettaja lapsille ja huolehtii heistä hyvin mutta minä olen paljon tiukempi.

Uskispiirien ero normaaliperheisiin on se että perhesiteet ovat tiiviit. Itse totuin siihen että vanhemmat viettävät kaiken ajan meidän kanssa eikä heillä ollut säännöllistä omaa aikaa (pl. joskus vanhempien teatterireissut ja äidin menot ehkä kerran 2 kuukaudessa), ja samaa linjaa olen pitänyt - minulle lasten ja miehen kanssa olo on tärkeintä maailmassa.

Sekopäitä mahtuu sitten joka sakkiin ihan tasaisesti uskontokuntaan katsomatta.