Kertokaa syitä miksi hoito-alalle ei kannata hakea!!

Jatkuvaa haukkumista potilailta, huono työilmapiiri, väkivalta, jatkuva kiire, et saa apua työkavereilta. Kaikki paska pitää ottaa vastaan ja vaan hymyillä nätisti, henkinen kuormittuminen, jatkuva väsymys vuorotöistä, aina töissä, huono palkka, alaa ei arvosteta, omaiset haukkuu, fyysinen kuormitus, jne.

Haluatko oikeasti olla vastuussa ihmishengistä palkalla ja arvostuksella, joka ei edes korvaa päivittäin kokemaasi stressiä?

Vastuu ihmishengistä on pahin, se nakertaa psyykettä ja aiheuttaa ahdistusta. Lisäksi palkka ei ole missään suhteessa työn vaativuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Tässä sulle syitä:

-palkkaus huono. Varo ettet päädy yksinhuoltajaksi, koska silloin elintasosi on huono. Kohtuulliseen ansiotasoon voi päästä, mutta silloin teet vuorotyötä ja sosiaalinen ja perhe-elämä kärsii

-koulutus ei nosta palkkaasi kauheasti. Kentällä on pilvin pimein maistereita ja kaikille ei riitä korkeasti palkattuja töitä. Osastonhoitaja tienaa suurinpiirtein saman mitä kokenut sairaanhoitaja vuorotyössä

-työ ei oikeasti ole kovin vaihtelevaa  monessakaan paikassa. Paljon rutiineja, lääkkeidenjakoa, tylsiä toimenpiteitä, ulosteita, oksennusta

-vuorotyö aiheuttaa jatkuvaa univajetta

-työyhteisöissä usein pahoja ilmapiiriongelmia, klikkiytymistä. selkäänpuukotusta, hierarkinen asetelma vahva, paljon sairauslomia henkisistä syistä, kiusaamisongelmia joita setvitään eri instansseissa

-potilaat hyvin aggressiivisia nykyään, ( päihteet, mielenterveyspotilaat, julkisuudenluoma kuva työstä, olet vapaata riistaa arvostelulle koko ajan) ihmiset tekevät jatkuvasti valituksia eri instansseihin miltei kaikista hoitopaikoista ja niiden selvittely ja ruotiminen on melko raskasta, henkilöstöpula, sijaisia ei saada äkillisiin poissaoloihin, saatat joutua tekemään monen ihmisen työt kun sijaisia ei saada ja sinä sitten otat kaiken paskakuorman vastaan omaisilta, mikään ei ikinä riitä

.käytäntö on kaukana juhlapuheista. Sairaanhoitajan ammattia arvostetaan juhlapuheissa, käytännössä et juurikaan saa kunnioitusta vaan ihmiset ovat melko ylimielisiä, huorittelu arkipäivää, räyhäämistä, toimintatapojen jatkuvaa arvostelua vaikka toimisit juuri kuten ohjeistukset sanovat, ainaisessa puun ja kuroen välissä tilanteessa.

-fyysinen kunto ei kestä monella: selkäongelmat huonon työergonomian ja kiireen takia, moni on palanut loppuun ja joutunut työkyvyttömyyseläkkeelle

-vuorotyössä et koskaan voi suunnitella elämääsi. Työvuorolistat tulevat alle kaksi viikkoa ennen kuin seuraava työjakso alkaa. Et siis tiedä oletko täissä esim. pääsiäisenä tai saatko vapaaksi toivomasi päivän. Loma-ajoista käydään monissa paikoissa tappelua

-listaa vois jatkaa loputtomiin

ÄLÄ HAE SAIRAANHOITAJAKSI!

t: sh

Hyvä lista ja täysin totta. Harmi vaan, että moni ei ota varoituksia tosissaan vaan uhraa elämästään monta vuotta kouluttautumalla alalle, jossa heidän pää sitten hajoaa.

Hoitoalalla on paljon muitakin ammatteja ja työnkuvia kuin sairaanhoitajan/lähihoitajan ja vuorotyö. Esim. hammashoito.

Suuhygienistiksi ei kannata opiskella ergonomisesti haastavien työasentojen vuoksi, jotka ennen pitkää rikkovat vähintään toisen olkapään ja siksi että päivätöissä  palkka jää helposti viikonlopputöitä tekevän lähärin palkkaa alemmaksi. Töitä on isommista kaupungeista vaikea löytää.

Palkka, huonot työolot, aina tissä

Em. lisäksi mainitsen eritteet. Niiden kanssa olet tekemisissä enemmän kuin minkään muun. Hajun kun vielä kuvittelee siihen päälle, niin siinä se. Työn extra.

Nykyään työskentelen apteekissa. Kun joku epäsiisti henkilö tulee asioimaan, en voi olla ajattelematta että luojan kiitos en joudu koskemaan häneen.

onko sosionomin työ erilaista ?

Kertokaa jo MILLÄ MITTARILLA palkka muka huono. On kuule yli sen mitä valtaosa tienaa lisineen, joten ihan turha märistä mistään huonoista palkoista.

Miksi hoitoalalle on niin paljon hakijoita?

Vierailija kirjoitti:

Miksi hoitoalalle on niin paljon hakijoita?

Alalla riittää töitä. Näin sanotaan.

Itse olen labrahoitajana, mutta koen, että raskainta on se, että pienen inhimillisen virheen seuraukset voivat hoitoalalla olla hirvittävät. Monta kertaa olen herännyt kylmän hien kanssa, että muistinko vaikka nostaa sen muistisairaan sängyn laidan takaisin ylös tai unohdinko tarkistaa näytenumerot ennen analyysiä. Virheen sattuessa syytetään aina ensin henkilöä, ei prosessia. Kun tätä ei kompensoi palkka eikä arvostus, moni muu ammatti alkaa tuntua houkuttelevammalta.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen labrahoitajana, mutta koen, että raskainta on se, että pienen inhimillisen virheen seuraukset voivat hoitoalalla olla hirvittävät. Monta kertaa olen herännyt kylmän hien kanssa, että muistinko vaikka nostaa sen muistisairaan sängyn laidan takaisin ylös tai unohdinko tarkistaa näytenumerot ennen analyysiä. Virheen sattuessa syytetään aina ensin henkilöä, ei prosessia. Kun tätä ei kompensoi palkka eikä arvostus, moni muu ammatti alkaa tuntua houkuttelevammalta.

mitkä seuraukset ovat jos kauhuskenaariot toteutuvat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen labrahoitajana, mutta koen, että raskainta on se, että pienen inhimillisen virheen seuraukset voivat hoitoalalla olla hirvittävät. Monta kertaa olen herännyt kylmän hien kanssa, että muistinko vaikka nostaa sen muistisairaan sängyn laidan takaisin ylös tai unohdinko tarkistaa näytenumerot ennen analyysiä. Virheen sattuessa syytetään aina ensin henkilöä, ei prosessia. Kun tätä ei kompensoi palkka eikä arvostus, moni muu ammatti alkaa tuntua houkuttelevammalta.

mitkä seuraukset ovat jos kauhuskenaariot toteutuvat?

Riippuu virheestä, mutta pahimmillaan toki potilaan pysyvä vammautuminen tai kuolema

Olen itse hammashoitaja terveyskeskuksessa joka on siis suuren kuntayhtymän alainen yksikkö pienehkössä kunnassa. Minua harmittaa tässä työssä se, että päätöksenteko meidän päivittäiseen työhön liittyvissä asioissa on karannut meidän ulottumattomiin. Ylemmältä taholta, ns. isoilta pomoilta (eli ihmisiltä jotka potilastyötä eivät ole tehneet enää pitkiin pitkiin aikoihin ja jotka työskentelevät jossain toimistorakennuksessa kaukana itse hoitotyöstä) tulee päätöksiä (=huononnuksia) ja meidän odotetaan vain kiltisti sopeutuvan niihin. Oma esimies on hyvä ja yrittää parhaansa, mutta on käytännössä ihan yhtä voimaton kuin mekin. Sekin ärsyttää, että vaikka tekisit millaisia urotekoja, tyyliin keksit uuden toimintamallin jolla kaikista hoitojonoista pääsee eroon, sitä ei palkita millään tavalla. Palkka on sama TES:in mukainen olit kuinka hyvä tahansa. Tosi kannustavaa ja silleen...

Työn ehdottomasti paskin puoli ovat tietyt potilaat ja omaiset, joille hoitajat ovat alinta mahdollista kastia. Kun kansliassa naputat tekstiviestiä osaston kännykällä kotihoidon asiakasohjaajalle, kirjaat jonkun RAI-arviointia ja hörpit samalla haaleaa kahvia, kun varsinaiselle kahvitauolle ei ehdi sinäKÄÄN päivänä istahtaa, niin eikös siellä ole joku kerran vuodessaan omaistaan katsomaan tullut pikkupomo ulisemassa, miten julkisen sektorin suojatyöpaikoissa olevat loiset ne täällä vaan selaa Facebookia ja kittaa kahvia, ja vientiteollisuus se maksaa minunkin läskiperseen palkan, jotta voin täällä istua kahvilla ja valittaa rankkaa elämääni. Ei ollut vielä kymmenen vuotta sitten tällaista, ihan selvästi huomaa arvostuksen laskun.  

Täytyy olla kinnostunut alasta. Ilman hoitajia yhteiskunta ei pyöri. Arvostan hoitajien työtä, en oo hoitaja. 

Ei mitään arvostusta, amiska-tutkinto väkisinväänneettynä korkeakoulututkinnoksi

Pas ka palkka, pa skat työajat, pas kaa asiakkailta jatkuvasti, pas kaa kollegoilta jatkuvasti,

pas kaa esimieheltä solkenaan = pas ka olo töissä ja kotona.

Vierailija kirjoitti:

Pas ka palkka, pa skat työajat, pas kaa asiakkailta jatkuvasti, pas kaa kollegoilta jatkuvasti,

pas kaa esimieheltä solkenaan = pas ka olo töissä ja kotona.

kiteytit ajatukseni