Kertokaa syitä miksi hoito-alalle ei kannata hakea!!
Minulle on sanottu että hoitoalalla työskentely ei herkkua kuulemma ole ja alalle ei kannata hakea. Kerrotteko hoitoalan ihmiset miksi koska olen ajatellut hakeutumista sairaanhoitajan opintoihin?
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Ilmapiiri, karseat esimiehet, hierarkia.
hierarkia?;o
Vanhemmat työntekijät teettävät omat ja raskaimmat työnsä nuorilla. Hoitajat tunteettoman kylmiä potilaita kohtaan ym...
Illasta aamuun -työvuorot ja jopa 9 pv:n työputkia 1 pv:n vapailla. Näin eräässä paikassa. Viikonloppuvapaita hyvällä tuurilla kerran kuukaudessa.
Niin, nokkimisjärjestys joka paikassa. Uudet tulokkaat ovat tietysti alinta kastia.
1. mainitsemat ja lisäksi matala palkka suhteutettuna epämukaviin työaikoihin ja työnkuviin. Vaikka kokemusta karttuisi, niin palkka ei tule koskaan tuplaantumaan, kolminkertaistumaan jne niinkuin paljon suuremmalla todennäköisyydellä johtajan aseman mahdollistavilla aloilla. Siitä, että olet paras vain tullaan latistamaan takaisin ruotuun. Hyvä tekijä jää käytännöntasonsuorittajaksi, koska on siinä taloudellisesti työnantajalleen kannattavin.
Aina pitää ajatella potilaita ja työkavereita ensisijaisesti. Muuta elämää ei kannata olla. Joustat tulemaan töihin milloin mitenkin, kun jatkuvasti on yllättävää henkilöstövajetta. Paine on kova suostua.
Vuorotyö on tämän alan isoin miinus. Sen lisäksi, että vuorotyö on jo ihan oikeasti iso terveysriski, se myös tappaa tehokkaasti kaiken sosiaalisen elämän. Ja osittain vuorotyöhön liittyen, on ihan liiaksi yhden ihmisen (=osastonhoitajan) harteilla, onko työolosuhteet ihan jees vai ihan karseaa paskaa. Nimimerkillä puoli vuotta sinnittelin osastolla, jossa veemäinen osastonhoitaja ei ihan periaatteesta toteuttanut kuin yhden vuorotoiveen per seitsemän viikkoa, koska meidän työntekijöiden on opittava ymmärtämään, mikä on elämässä tärkeää ja mikä ei. Eli siis ilmeisesti työ on tärkeää, oman siskon polttarit ei (koska piti varata se hääpäivä vapaaksi). Ymmärrän, ettei toiveita voi aina toteuttaa, mutta hän sanoi suoraan, ettei periaatteesta edes yritä.
Rikot kroppasi ja sitten 50+ mietit mitä työtä voisit tehdä. Sisäilmaongelmat joka talossa sairastuttavat.
Kannattaa toivoa, että ehdit saada vakituisen toimen ennen kuin tulee terveysongelmia/raskaaksi/mitä tahansa. Muuten saattaa määräaikaisuudet loppua.
Oma asenne on se mikä ratkaisee, ehdottomasti kannattaa opiskella sairaanhoitajaksi ja tutustua alaan, opiskelijoihin/ammattilaisiin ja saada heiltä ihan oikeita vinkkejä ja mielipiteitä alaan liittyen. Super-lehti löytyy netistä ja tässä on todella hyviä artikkeleita.
Vierailija kirjoitti:
Vuorotyö on tämän alan isoin miinus. Sen lisäksi, että vuorotyö on jo ihan oikeasti iso terveysriski, se myös tappaa tehokkaasti kaiken sosiaalisen elämän. Ja osittain vuorotyöhön liittyen, on ihan liiaksi yhden ihmisen (=osastonhoitajan) harteilla, onko työolosuhteet ihan jees vai ihan karseaa paskaa. Nimimerkillä puoli vuotta sinnittelin osastolla, jossa veemäinen osastonhoitaja ei ihan periaatteesta toteuttanut kuin yhden vuorotoiveen per seitsemän viikkoa, koska meidän työntekijöiden on opittava ymmärtämään, mikä on elämässä tärkeää ja mikä ei. Eli siis ilmeisesti työ on tärkeää, oman siskon polttarit ei (koska piti varata se hääpäivä vapaaksi). Ymmärrän, ettei toiveita voi aina toteuttaa, mutta hän sanoi suoraan, ettei periaatteesta edes yritä.
ja jos ei tee vuorotyötä, ei tule lisiä ja se näkyy palkassa!
Potilaat ovat yhä vaativampia. Voi olla myös väkivaltaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuorotyö on tämän alan isoin miinus. Sen lisäksi, että vuorotyö on jo ihan oikeasti iso terveysriski, se myös tappaa tehokkaasti kaiken sosiaalisen elämän. Ja osittain vuorotyöhön liittyen, on ihan liiaksi yhden ihmisen (=osastonhoitajan) harteilla, onko työolosuhteet ihan jees vai ihan karseaa paskaa. Nimimerkillä puoli vuotta sinnittelin osastolla, jossa veemäinen osastonhoitaja ei ihan periaatteesta toteuttanut kuin yhden vuorotoiveen per seitsemän viikkoa, koska meidän työntekijöiden on opittava ymmärtämään, mikä on elämässä tärkeää ja mikä ei. Eli siis ilmeisesti työ on tärkeää, oman siskon polttarit ei (koska piti varata se hääpäivä vapaaksi). Ymmärrän, ettei toiveita voi aina toteuttaa, mutta hän sanoi suoraan, ettei periaatteesta edes yritä.
ja jos ei tee vuorotyötä, ei tule lisiä ja se näkyy palkassa!
Ja päivätöistä on niin kova kilpailu, ettei ole mitenkään läpihuutojuttu vain ilmoittaa, että itselle kelpaavat vain päivätyöt. Ainakin omalla vuosikurssilla (valmistuttiin 2015) oli useampia opiskelijoita, jotka ilmoittivat, että esim. perheellisyyden tai harrastusten vuoksi vain päivätyö kelpaa, mutta ihan samalla tavalla iso osa näistäkin joutuu painamaan vuodeosastoilla ja päivystyksissä kuin me muutkin. :(
Toki itse vaihtaisin vuorotyön raskauden päivätyön pienempään palkkaan ihan koska tahansa. Vaan kun ei ole tarjolla, jos kotihoidon sairaanhoitajan hommat yksityisellä puolella ei kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuorotyö on tämän alan isoin miinus. Sen lisäksi, että vuorotyö on jo ihan oikeasti iso terveysriski, se myös tappaa tehokkaasti kaiken sosiaalisen elämän. Ja osittain vuorotyöhön liittyen, on ihan liiaksi yhden ihmisen (=osastonhoitajan) harteilla, onko työolosuhteet ihan jees vai ihan karseaa paskaa. Nimimerkillä puoli vuotta sinnittelin osastolla, jossa veemäinen osastonhoitaja ei ihan periaatteesta toteuttanut kuin yhden vuorotoiveen per seitsemän viikkoa, koska meidän työntekijöiden on opittava ymmärtämään, mikä on elämässä tärkeää ja mikä ei. Eli siis ilmeisesti työ on tärkeää, oman siskon polttarit ei (koska piti varata se hääpäivä vapaaksi). Ymmärrän, ettei toiveita voi aina toteuttaa, mutta hän sanoi suoraan, ettei periaatteesta edes yritä.
ja jos ei tee vuorotyötä, ei tule lisiä ja se näkyy palkassa!
Yleensä edellytetään kaikilta vuorotyön tekoa. Sitä ei saa valita.
Jossain elämäntilanteessa vuorotyö voi olla ihan jees, mutta voi tulla myös vaiheita, jolloin se kuormittaa kohtuuttomasti. Työpaikalla ei kuitenkaan ymmärrystä heru, vaan kaikkien on tehtävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuorotyö on tämän alan isoin miinus. Sen lisäksi, että vuorotyö on jo ihan oikeasti iso terveysriski, se myös tappaa tehokkaasti kaiken sosiaalisen elämän. Ja osittain vuorotyöhön liittyen, on ihan liiaksi yhden ihmisen (=osastonhoitajan) harteilla, onko työolosuhteet ihan jees vai ihan karseaa paskaa. Nimimerkillä puoli vuotta sinnittelin osastolla, jossa veemäinen osastonhoitaja ei ihan periaatteesta toteuttanut kuin yhden vuorotoiveen per seitsemän viikkoa, koska meidän työntekijöiden on opittava ymmärtämään, mikä on elämässä tärkeää ja mikä ei. Eli siis ilmeisesti työ on tärkeää, oman siskon polttarit ei (koska piti varata se hääpäivä vapaaksi). Ymmärrän, ettei toiveita voi aina toteuttaa, mutta hän sanoi suoraan, ettei periaatteesta edes yritä.
ja jos ei tee vuorotyötä, ei tule lisiä ja se näkyy palkassa!
Ja päivätöistä on niin kova kilpailu, ettei ole mitenkään läpihuutojuttu vain ilmoittaa, että itselle kelpaavat vain päivätyöt. Ainakin omalla vuosikurssilla (valmistuttiin 2015) oli useampia opiskelijoita, jotka ilmoittivat, että esim. perheellisyyden tai harrastusten vuoksi vain päivätyö kelpaa, mutta ihan samalla tavalla iso osa näistäkin joutuu painamaan vuodeosastoilla ja päivystyksissä kuin me muutkin. :(
Toki itse vaihtaisin vuorotyön raskauden päivätyön pienempään palkkaan ihan koska tahansa. Vaan kun ei ole tarjolla, jos kotihoidon sairaanhoitajan hommat yksityisellä puolella ei kiinnosta.
Päivätöihin ja herätys aikaisin, se vasta karseuksien karseus.
Naisvaltainen ala, se olisi painajainen!!!
Tässä sulle syitä:
-palkkaus huono. Varo ettet päädy yksinhuoltajaksi, koska silloin elintasosi on huono. Kohtuulliseen ansiotasoon voi päästä, mutta silloin teet vuorotyötä ja sosiaalinen ja perhe-elämä kärsii
-koulutus ei nosta palkkaasi kauheasti. Kentällä on pilvin pimein maistereita ja kaikille ei riitä korkeasti palkattuja töitä. Osastonhoitaja tienaa suurinpiirtein saman mitä kokenut sairaanhoitaja vuorotyössä
-työ ei oikeasti ole kovin vaihtelevaa monessakaan paikassa. Paljon rutiineja, lääkkeidenjakoa, tylsiä toimenpiteitä, ulosteita, oksennusta
-vuorotyö aiheuttaa jatkuvaa univajetta
-työyhteisöissä usein pahoja ilmapiiriongelmia, klikkiytymistä. selkäänpuukotusta, hierarkinen asetelma vahva, paljon sairauslomia henkisistä syistä, kiusaamisongelmia joita setvitään eri instansseissa
-potilaat hyvin aggressiivisia nykyään, ( päihteet, mielenterveyspotilaat, julkisuudenluoma kuva työstä, olet vapaata riistaa arvostelulle koko ajan) ihmiset tekevät jatkuvasti valituksia eri instansseihin miltei kaikista hoitopaikoista ja niiden selvittely ja ruotiminen on melko raskasta, henkilöstöpula, sijaisia ei saada äkillisiin poissaoloihin, saatat joutua tekemään monen ihmisen työt kun sijaisia ei saada ja sinä sitten otat kaiken paskakuorman vastaan omaisilta, mikään ei ikinä riitä
.käytäntö on kaukana juhlapuheista. Sairaanhoitajan ammattia arvostetaan juhlapuheissa, käytännössä et juurikaan saa kunnioitusta vaan ihmiset ovat melko ylimielisiä, huorittelu arkipäivää, räyhäämistä, toimintatapojen jatkuvaa arvostelua vaikka toimisit juuri kuten ohjeistukset sanovat, ainaisessa puun ja kuroen välissä tilanteessa.
-fyysinen kunto ei kestä monella: selkäongelmat huonon työergonomian ja kiireen takia, moni on palanut loppuun ja joutunut työkyvyttömyyseläkkeelle
-vuorotyössä et koskaan voi suunnitella elämääsi. Työvuorolistat tulevat alle kaksi viikkoa ennen kuin seuraava työjakso alkaa. Et siis tiedä oletko täissä esim. pääsiäisenä tai saatko vapaaksi toivomasi päivän. Loma-ajoista käydään monissa paikoissa tappelua
-listaa vois jatkaa loputtomiin
ÄLÄ HAE SAIRAANHOITAJAKSI!
t: sh
Ilmapiiri, karseat esimiehet, hierarkia.