Lue keskustelun säännöt.
Paluu töihin, kun lapsi on iältään 10kk
26.03.2013 |
Vanhempainvapaani päättyy kesällä ja pitäisi pian päättää, mitä teen lapsen hoidon osalta. Haluaisin hoitaa häntä kotona, mutta en usko, että pärjäämme tarpeeksi hyvin kotihoidontuella, vaikka mies onkin hyväpalkkaisessa työssä. Saatamme pärjätä kohtalaisesti kyllä hyvällä tuurilla. Töihinpaluuajankohtanani lapsi on noin 10kk ja ilmeisesti mies voi hoitaa häntä tuolloin kesälomansa aikana noin kuukauden, joten lapsi olisi noin 11 kk mennessään päiväkotiin.
Lähistön päiväkodeissa on 1-2-vuotiaiden ryhmät, mutta millaisia ne pienten ryhmät oikeastaan ovat? 1- ja 2-vuotiaanhan välillä on huomattava kehitysero, joten onko riski viedä hieman alle vuoden ikäinen niin paljon isompien ryhmään? Minkä kokoisia pienten ryhmät yleensä ovat. Hieman pelottaa kyllä, kun en tiedä mitä tekisin (kun siis mieluiten haluaisin hoitaa lasta kotona vielä noin puolitoista-kaksivuotiaaksi ainakin). Toisaalta tunnen velvollisuutta mennä töihin juuri kesällä, kun muilla on lomia, jotta muut eivät olisi työpaikalla liian tiukilla, mutta tietenkin hoitaisin lastani mieluiten ihannetilanteessa. Olisiko vinkkejä tai ideoita?
Kommentit (27)
Kasvatustieteiden tohtori, yliopistolehtori ja tietokirjailija Erja Rusanen on huolissaan lapsista. Hänen mielestään alle kolmevuotiaita lapsia ei pitäisi viedä päiväkotiin ollenkaan.
"Hämmästyn sitä, kun ihmiset sanovat laittavansa kaksivuotiaan lapsen päiväkotiin, jotta hän kehittyisi sosiaalisesti. Päinvastoin voi olla vaarana, että hän vahingoittuu."
Rusanen esittelee ajatuksiaan lastenkasvatuksesta juuri julkaistussa kirjassaan Hoiva, kiintymys ja lasten kehitys. Ne pohjaavat brittiläisen psykoanalyytikon ja psykiatrin John Bowlbyn kehittämään kiintymyssuhdeteoriaan. Sen mukaan lapsen tulisi pysyä kolmevuotiaaksi mahdollisimman lähellä sitä aikuista, johon hän on ensisijaisesti kiintynyt. Se henkilö on äiti. Toissijaisia kiintymyksenkohteita ovat isä, sukulaiset, ystävät, hoitajat.
Rusasen mukaan ero ensisijaisesta hoivaajasta voi aiheuttaa lapsessa ahdistusta ja hylkäämisen tunteita. Jos ne jatkuvat pitkään, lapsesta voi tulla sosiaalisesti kykenemätön ja ahdistunut aikuinen.
"Mitä pienempi lapsi on, sitä kokonaisvaltaisemmin hän vaatii, että hoivaaja on hänen kanssaan", Rusanen sanoo.
"Irrottautuminen tapahtuu pikkuhiljaa kasvun myötä. Ihmisen itsenäisyys syntyy suhteellisen pitkän ja voimakkaan riippuvuuden kautta."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajatuksia tästä maailmasta, 24. 9. 2012
Hoitajan terveiset päiväkodin pienten puolelta
Tapasin lastenhoitajan, joka on tehnyt töitä kohta 25 vuotta päiväkodissa. Hän halusi kertoa siitä arjesta, jossa pienimmät päiväkotilapset elävät:Hoitajan mukaan alle 1,5 -vuotiaat päiväkotilapset ovat aivan väärässä paikassa. Heitä ei pitäisi tuoda lainkaan päiväkotiin. Jos ihan pieni on tottunut ottamaan aamupäivällä pienet unet, lapsi pidetään väkisin hereillä, jotta kaikki lapset nukkuisivat yhtä aikaa nukkumisaikaan. Hereillä pitäminen voi tarkoittaa jopa kasvojen valelua kylmällä vedellä ja vähimmillään kylmässä maassa istuttamista.
Jos päiväkotiin tuleva lapsi ei osaa vielä itse syödä, se on ikävä juttu se. Jos osastolla on kaksi hoitajaa ja monta ihan pientä, hoitajat eivät ehdi syöttää kaikkia nopeasti vaan nälkäinen lapsi tuijottaa ruokaansa kunnes apu ehtii paikalle. Jos housuun tulee kakka, hän odottaa kakoissaan, kunnes joku ehtii auttaa. Jos hoitajat sairastuvat, tilanne pahenee entisestään, koska sijaisia ei oteta.
Hoitajan mukaan pienet lapset saadaan päiväkodissa juuri ja juuri säilymään hengissä, mutta mitään sen ihmeellisempää ei pienille ole eikä voi tarjota. Jotkut vanhemmat väittävät tosissaan, että ”meidän vuoden ikäinen niin kaipaa kavereita”, mikä on puppua. Pieni lapsi ei halua mitään muuta kuin olla kotona.
Hoitajan mukaan on pyöristyttävää, miten suomalaiset äidit käyttävät subjektiivista päivähoito-oikeutta hyväkseen. Hänen mukaansa kukaan ei siis kukaan ota vanhempaa lasta pois päivähoitopaikalta kun vauva syntyy. Jokainen tuo isomman lapsen säännöllisesti päiväkotiin. Meistä on hänen mukaansa kasvanut pullamössöruokittu lellikansa, joka on todella kaukana niistä ajoista kun naiset sotien aikaan hoitivat lapset, pellot, työt ja ihan kaiken ilman mahdollisuutta huilailla kun isompi lapsi on niin väsyttävä.
Hoitaja sanoi tietävänsä mikä on perheiden vakiovastaus kun tästä aiheesta herättää keskustelua. Se on raha. On pakko käydä töissä ja tuoda pienet päiväkotiin. Mutta kun ei ole. Hän ei käsitä sitä, miksi lasten ollessa pieniä ei tyydytä pieneen ja ahtaaseen asuntoon ja huonoon autoon, jotta lasten kanssa voidaan olla kotona. Nyt jonkinlaisena hyvän elämän tavoitteena on suuri omakotitalo ja hieno auto, mutta ei lasten onni. Lapset asuvat mielummin ahtaasti ja ovat kotona kuin velkaisessa omakotitalossa, jossa he eivät vietä aikaa.
Kaikkein paras ikä lapselle hoidon aloittamiseen on 3 vuotta. Mutta koska se on harvalle mahdollista, hoitaja haluaa vedota äiteihin ja isiin, että pitäkää lapsenne poissa päiväkodista edes niin kauan kuin he ovat 1,5 vuotta, osaavat kävellä ja syödä itse ja jollakin tavalla ilmaista itseään. Se on lapsen etu.
Mulla on nyt vauva 11 kk, hänellä on ollut suunnilleen 10 kk iästä lähtien voimakas eroahdistus, itku tulee usein jo siitä, että katoan viereiseen huoneeseen. En voisi kuvitella laittavani häntä juuri nyt päivähoitoon.
Ensi syksynä on tarkoitus aloittaa päivähoito ja sekin tuntuu nyt aikaiselta. Jos miehesi on hyvätuloinen, en ymmärrä miksi ette selviäisi muutamaa kuukautta hoitovapaalla. Tuskin te siinä konkurssiin menette kun sinulla on kuitenkin työpaikka odottamassa.
Itse olen muutama vuosi sitten ollut yksityisessä päiväkodissa harjoittelijana missä lasten kanssa lähdettiin ulkoilemaan ja jos pienemmät lapset rattaissa meinasivat nukahtaa ”nipistettiin” esim. niskasta, heidät hereille…
Toi on ihan puppua, etteikö muka rahat riitä jos toinen vanhemmista on kotona. Meillä syntyi kolme lasta siinä ajassa kun mieheni opiskeli. Hyvin pärjättiin, eikä tarvinnut edes sossun ovia kolkutella, asumistukea toki saatiin. Vähän oli toki rahaa säästössä ja isovanhemmat auttoivat välillä rahallisesti kun piti esim. ostaa uusi talvihaalari. Sitä pitää vaan elää suu säkkiä myöten. Kirppareilta löytää ihan kivoja vaatteita ja lapsi istuu varmaan ihan yhtä hyvin muussakin tuolissa kuin Tripptrapissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.03.2013 klo 12:31"]
Keltikangas-Järvisen mukaan kyse ei ole päivähoidosta sinänsä vaan siitä, että tutkimusten mukaan liian varhaiset ryhmäkokemukset voivat vahingoittaa lapsen stressinsietokykyä. Asia on merkityksellinen siksi, että stressinsietokyky kehittyy kolmen ensimmäisen elinvuoden aikana ja tuo taso säilyy aikuisenakin.
Kirjan mukaan taidot, joilla selvitään suuressa ryhmässä, ovat usein enemmänkin hengissä selviämisen kuin vaativan sosiaalisen kanssakäymisen taitoja. Eikä kaksivuotiaalla tai vähän vanhemmallakaan ole vielä kykyä pitää puoliaan.[/quote]
Lapset joutuvat opettelemaan ryhmässä olemista kotonakin, jos heillä on sisaruksia. Onko oleellisesti eri asia, että yksivuotiaalla on kaksi tai kolme alle kouluikäistä sisarusta vain yhden aikuisen vahdittavana? Myös kotipihan hiekkalaatikolla voi olla samaan aikaan iso joukko lapsia.
Ehkä jotkut kaksivuotiaat eivät kykene pitämään puoliaan, mutta minun kokemukseni on, että yllättävän nuoret lapset osaavat ottaa muut huomioon ja silti pitää puolensa. Eikä lapsen välttämättä tarvitse pitää puoliaan, sillä puolitoistavuotias saattaa hyvinkin olla pian koko päiväkodin lellikki, jonka kanssa isommatkin mielellään leikkivät.
27, Ei missään perheessä ole 12 alle 3-vuotiasta lasta kuten päiväkodeissa on normi pienten ryhmässä.
Puolitoistavuotias harvoin on kenenkään lellikki päiväkodissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mulla on molemmat lapset aloittaneet alla vuoden vanhana päivähoidon. Esikoinen aloitti isossa tarhassa isossa ryhmässä ja kaikki meni hyvin. Kuopus aloitti pienessä tarhassa ja pienessä ryhmässä ja kaikki meni hyvin. Hoitajia on tietty määrä tiettyä määrää lapsia kohti joten samanlaista palvelua siellä saa. Tosin isommassa ryhmässä hälinää on tietysti enemmän.
Ota yhteys teidän lähipäiväkotiin ja pyydä päästä tutustumaan, kysele monta lasta siellä on. Usein näillä päiväkodeilla on omat nettisivut mistä saa tietoa.. Ainakin kaupungin sivuilta jos se ei ole yksityinen päiväkoti.
Jos sua ahdistaa päiväkoti niin miksi et sitten harkitsisi perhepäivähoitajaa ainakin alkuun ja sitten vähän isompana tarhaan ??
Niin ja mä itse olen mennyt Tarhaan 7kk ikäisenä ja ei musta tämän kummallisempaa tullut, tavallinen tasapainoinen ihminen :)
Oma lapseni aloitti perhepäivähoitajalla 11 kuukautisena ja kaikki meni hienosti. Päiväkotiin hän ei sitten koskaan oikein sopinutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin sanon, että olet hullu kun kirjoitat tänne palstalle tästä aiheesta. Saat kohta melkoisen rekkalastillisen niskaan teemalla "miksi teet lapsia, jos et aio niitä itse hoitaa" mutta sitten asiaan:
Ihan sama tilanne meillä. Meidän taloudellinen tilanne ei olisi kestänyt kodinhoidontuelle jäämistä. Syynä nuorena tehdyt typerät päätökset, joita jouduimme maksamaan (luottokorttivelka). Esikoisen kanssa asia ei vaivannut, koska 10kk ikäisenä hän jo käveli, mutta kuopus meni 11kk ikäisenä tarhaan ja oli juuri oppinut istumaan ja konttaamaan ja se vähän harmitti.
Kumpikaan lapsi ei ole kärsinyt aikaisesta päivähoidon aloittamisesta, eivätkä ole myöskään itkeskelleet mitenkään normaalia enempää tms. Molemmat lapset ovat ulospäinsuuntautuneita, iloisia, positiivisia ja tulevat toimeen toisten lasten kanssa, saavat ystäviä. Kummallakin on oma temperamenttinsa tosin -ja meillä sitä temperamenttia riittää koko perheessä jokaisella- mutta en itse keksi mitään syytä, miksi päivähoitoa ei voisi aloittaa 10kk iässä. Jos se on pakko, se on pakko. Turha sitä miettiä.
Tarha ei korvaa kotia. Siellä on 1 hoitaja vain 4 lasta kohti, joskus avustaja lisäksi, eli on turha kuvitella että siellä joku koko ajan ehtisi huomioida ja sylitellä juuri sinun lastasi. Sen tiedän, että siellä päivän aikana kyllä sylitellään ja pidetään kädestä, mutta vuoroaan siellä joutuu odottamaan ja jokaiseen itkuun ei heti vastata, koska ei ehditä. Mutta itselleni tämä oli ihan selvää kun lapset tarhaan vein.
Täytyy vain tehdä kuten parhaiten pystyy. Ja siinä on vissi ero saako sitä rahaa 60% palkasta vai muutaman satasen. Ainakin meille oli.
[quote author="Vierailija" time="26.03.2013 klo 09:18"]
No mulla on molemmat lapset aloittaneet alla vuoden vanhana päivähoidon. Esikoinen aloitti isossa tarhassa isossa ryhmässä ja kaikki meni hyvin. Kuopus aloitti pienessä tarhassa ja pienessä ryhmässä ja kaikki meni hyvin. Hoitajia on tietty määrä tiettyä määrää lapsia kohti joten samanlaista palvelua siellä saa. Tosin isommassa ryhmässä hälinää on tietysti enemmän.
Ota yhteys teidän lähipäiväkotiin ja pyydä päästä tutustumaan, kysele monta lasta siellä on. Usein näillä päiväkodeilla on omat nettisivut mistä saa tietoa.. Ainakin kaupungin sivuilta jos se ei ole yksityinen päiväkoti.
Jos sua ahdistaa päiväkoti niin miksi et sitten harkitsisi perhepäivähoitajaa ainakin alkuun ja sitten vähän isompana tarhaan ??
Niin ja mä itse olen mennyt Tarhaan 7kk ikäisenä ja ei musta tämän kummallisempaa tullut, tavallinen tasapainoinen ihminen :)
[/quote]
Täytyykin tutkia, olisiko lähistöllä perhepäivähoitajia. En ole tutustunut perhepäivähoitamiseen vielä lainkaan, joten täytyy alkaa etsiskellä, mitä kautta hyviä perhepäivähoitajia voisi löytää. Lisäksi täytyy myöskin kysellä suoraan tarhasta, millaisia ryhmiä ja käytäntöjä heillä on, joten sopisiko alle vuoden ikäinen mukaan ryhmään. Yksi vaihtoehto vielä voisi olla sellainenkin, että menisin vain kesäksi töihin tuuraamaan muiden kesälomia ja sitten syksyllä aloittaisin hoitovapaan ja lapsi olisi siten kesällä isän hoidossa ja syksystä alkaen hoitaisin häntä itse kotona noin 1,5-2-vuotiaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.03.2013 klo 09:27"]
Täytyy vain tehdä kuten parhaiten pystyy. Ja siinä on vissi ero saako sitä rahaa 60% palkasta vai muutaman satasen. Ainakin meille oli.
[/quote]
Tuo on totta ja meillä on sama tilanne. Tulot putoaisivat huomattavasti verrattuna vanhempainvapaaseen, joten tiukille menee. Toivon tietenkin lapselle parasta ja samanaikaisesti toisaalta uskon, että hyvä perhepäivähoitaja tai tarhan ryhmä voisi olla myös realistinen vaihtoehto kotihoidolle. Hirvittää kyllä, mutta onneksi on vielä jonkin verran aikaa miettiä.
Lapsi todennäköisesti menee tuossa iässä ihan mielellään päivähoitoon koska on vielä niin pieni ettei tajua asioista. Siinä mielessä helppo ikä laittaa hoitoon. Toinen juttu on sitten sairastelut, joihin saa varautua ainakin alkuun. Ja otathan huomioon, että useimmat päiväkodit ovat koko pitkän kesän kiinni ja lapset ovat päivystävässä päiväkodissa. Se, kuinka hyvin päivystävä hoito on järjestetty, on vähän tuurista kiinni. Monen päiväkodin lapset niputetaan uusiksi ryhmiksi kesän ajaksi, on paljon eri hoitajia kuin sitten omassa ryhmässä syksyllä.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että velvollisuuden tunteesta työpaikkaasi kohtaan sinun ei kannata töihin palata. Ei kukaan ole niin korvaamaton etteikö firma pysyisi pystyssä muutamaa kuukautta ilman. Raha-asiat voi järjestää monella eri tavalla esim. lyhennystauko lainoissa, alatte säästämään jo nyt kesää/syksyä varten. Muutenkin suosittelen pehmeää laskua takaisin työelämään osittaisella hoitovapaalla.
Meillä esikoinen meni hoitoon 11kk ikäisenä eikä mitään ongelmia ollut. Kuopus aloitti päiväkodin 10,5kk ikäisenä ja lapsi meni kyllä ihan ilolla päiväkotiin ja viihtyi siellä. Mutta päiväkodin elämä selvästi rasitti häntä liikaa ja se johti vuoden mittaiseen korvatulehduskierteeseen johon ei auttanut 12 antibioottikuuria eikä korvien putkituskaan. Tuohon lisäksi vielä vesirokko ja enterorokko sekä vatsataudit. Lopulta otin molemmat lapset kotihoitoon ja jäin pois töistä. Nyt olen ollut vähän yli vuoden kotona lasten kanssa ja täytyy sanoa, että päätös oli elämäni parhaita päätöksiä. Olen oppinut tuntemaan lapseni paljon syvällisemmin kuin mitä tunsin heidät aiemmin. Tuo pienempi lapsi on saanut kasvaa rauhassa, nukkua riittävästi ja tervehtyä. Elää ilman jatkuvaa kiirettä. Minä jaksan paremmin. Esikoisella on ollut riittävästi virikkeitä kerhoissa ja harrastuksissa. Olen nyt palaamassa takaisin työelämään kuopuksen ollessa hieman yli 3-vuotias ja nyt uskon että hän jaksaa päiväkotielämää huomattavasti paremmin.
Tarkoitukseni ei ole tuomita ketään joka lapsensa laittaa päiväkotiin pienenä, teinhän niin itse. Mutta halusin kertoa, että aina se päiväkodin aloittaminen ei ole paras ratkaisu pienen lapsen kohdalla. Jos päädyt laittamaan lapsen hoitoon kuten kirjoitit, toivon että kaikki menee kohdallanne ongelmitta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teet aivan oikean ratkaisun lapsen ja taloutesi suhteen jos laitat lapsesi hoitoon ja lähdet töihin. perustelen tämän sillä että lapsi kasvaa vertaisessaan soslaalisessa ympäristössä ja oppii huomioimaan toiset ja menestyy vasrmasti paremmin kuin niden äitien lapset jotka jäävät hyssyttelemään kotiin omaa helladuudeliaan joka sitten päiväkotiin 3v tai eskariin mentäessä ei osaa yleisiä käyttäymissääntöjä tai tulee kiusatuksi kun ei osaa toimia kavereiden kanssa.
ok, voi olla hieman líitoitellusti sanottu, mutta periaatteessa homma voi mennä näin.
Tuo perhepäivähoito on tosiaan hyvä vaihtoehto. Mä en olisi varmaan pystynyt edes viemään päiväkotiin niin pientä, mutta kun löytyi samasta korttelista jo hiekkalaatikolta tuttu mukava äiti, jolta vapautui paikka perhepäivähoitoon niin sinne saatoin hyvinkin laittaa.
Meidän lasten päiväkodissa pienimmät ovat omassa 8 hengen ryhmässään ja tilat on erillään muusta päiväkodista. Hyvä ryhmä tuntuu olevan.
itse vein esikoisen hoitoon 1 v 3kk vanhana ja nyt jälkeen päin tuntuu että turhan aikaisin, vaikka on aina viihtynyt hoidossa hyvin. kuopus meni päiväkottin 2 vuotiaana ja aloin tekemään 4-päiväistä työviikkoa. Se on ollut minulle hyvä ratkaisu.
sanoisin että jos koet että mielelläsi hoitaisit kotona pidempään niin venytä ihmeessä vähän töihin paluuta. Muutaman kuukauden luulisi saavan järjestymään kun alkaa nyt jo laittamaan rahaa sivuun järjestelemään lyhennysvapaata tms.
Toisaalta elo-syyskuusta on helpoin saada hoitopaikka Kunhan laittaa hakemuksen ajoissa.
minä olen kyllä myös niin itsekäs että kesäksi en väenväkisin töihin menisi vaan venyttäisin syyskuun alkuun töihin paluun jos vain mahdollista.
Minä harkitsisin vielä. Kymmenkuinen on pahimmassa eroahdistusvaiheessa, ja jotkut on sellaisia, että äiti ei voi mennä edes toiseen huoneeseen ilman että lapsi hätääntyy.
Onko taloudellisesti aivan mahdotonta olla esimerkiksi kolme-neljä kuukautta hoitovapaalla? Sinulle tuo aika on lyhyt, mutta lapselle se on ikuisuus. Siinä ajassa hän ehtii päästä eroahdistuksesta yli, kävelee kunnolla, tapailee sanoja jne. Jo muutamassa kuukaudessa hän muuttuu vauvasta taaperoksi, ja se on on iso asia hoitoon sopeutumisen ja hoidossa jaksamisen kannalta.
Mikäli taloudellinen tilanteesi millään sallii, venytä päiväkotiin meno ainakin 1,5 v asti. Sinulla on varmasti aikaa olla töissä monta vuotta, mutta vauva/lapsi aika kuluu niiiiiiiin nopeasti ohitese, varsinkin jos aloitat heti täyspäiväisesti työt. Minä olisin halunnut olla kotona 2,5-3 v asti, mutta meidän taloudellinen tilanne venyi 2 v asti. Jälkeenpäin ajattelin että 1,5 v aika olisi ollut sopiva aika aloittaa kun lapsi oli niin "sosiaalisessa" vaiheessa ja eipä paljon äidin perään kysellyt kun esim kerhoissa käytiin.
Aloitusajankohtakin kannattaa miettiä mikä olisi hyvä lapsen kannalta. Esim. jos aloitatte kesällä, saattaa teidän oma päiväkoti olla kiinni ja joudutte varapäiväkotiin ja on eri hoitajat jne. taas jos aloitatte elokuussa, mikä on yleisin aloitus kuukausi, päiväkodissa on silloin paljon itkeviä lapsia ja liian vähän lohduttajia :(
Toki loppusyksystä tai vuoden vaihteen jälkeen taas paikkoja vapautuu vähän, joten saattaa olla että ette pääse haluamaanne päiväkotiin.
Pähkinäkuoressa: NIPISTÄKÄÄ MENOJANNE JOSTAIN MUUSTA, ANNA LAPSESI VIELÄ NAUTTIA ÄIDIN SEURASTA VÄHÄN AIKAA!
T: päivittäin 8h lasta ikävöivä äiti
lapsi ei nauti äidin seurasta, äidit vaan kuvittelee oettä heidän läsnäolonsa on korvaamatonta lapsen kehityksen kannalta
Päiväkoti ei sovellu hoitopaikaksi alle 2-vuotiaille lapsille, väittää psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen uudessa kirjassaan Pienen lapsen sosiaalisuus (WSOY). Todisteeksi väitteelleen hän esittää ison joukon toisiaan tukevia tutkimuksia.
Keltikangas-Järvisen mukaan kyse ei ole päivähoidosta sinänsä vaan siitä, että tutkimusten mukaan liian varhaiset ryhmäkokemukset voivat vahingoittaa lapsen stressinsietokykyä. Asia on merkityksellinen siksi, että stressinsietokyky kehittyy kolmen ensimmäisen elinvuoden aikana ja tuo taso säilyy aikuisenakin.
Kirjan mukaan taidot, joilla selvitään suuressa ryhmässä, ovat usein enemmänkin hengissä selviämisen kuin vaativan sosiaalisen kanssakäymisen taitoja. Eikä kaksivuotiaalla tai vähän vanhemmallakaan ole vielä kykyä pitää puoliaan.
Puolensa pitäminen ei voi tarkoittaa muuta kuin viidakon lakia, Keltikangas-Järvinen toteaa.