Avain onneen on olla katsomatta taakseen ja vain mennä eteenpäin

[quote author="Vierailija" time="26.03.2013 klo 11:45"]

27, minä totesin heti alun perin ettei kukaan väitä märehtimistä loistavaksi ajanvietteeksi, joten ihan suotta yhä poljet jalkaa ja yrität todistella itsestäänselvyyttä. Ja mikä on motiivisi ja oikeutuksesi olla joku "potkaisija"?

[/quote]

Lähimmäisen/omaisen motiivi?

Jos joku minulle toistuvasti ja pitkään ilmaisee pahaa oloa ja mieltä jonkin asian vuoksi, kuuntelen toki pitkään ihan neuvomatta, mutta saatan prosessin pitkittyessä jo sanoakin, että "kannattaako sinun miettiä tuota noin paljon, voisiko tuon nyt pyrkiä jo panemaan takataskuun, kun se tuottaa sinulle niin paljon pahaa mieltä, eikä se siitä kuitenkaan miksikään enää muutu?"

Se sinun itsestäänselvyytesi, että märehtiminen ei ole loistavaa ajanvietettä, on niin nolla-lause, että pakkohan siihen on tarttua.

Kyllä: olen vakaasti sitä mieltä, että läheisen ihmisen ON SYYTÄKIN ajoittain vähän kysyä hyviä kysymyksiä märehtijältä. Ei tuomita, mutta ainakin siis kysyä.

Märehtimisen olennaisiin ominaisuuksiin nimittäin kuuluu maalaisjärjen ja suhteellisuudentajun heikkeneminen. Ei siinä herättelyssä tarvitse olla tökerö tai ilkeä, se on vain yritys auttaa.

[quote author="Vierailija" time="26.03.2013 klo 11:41"]

TAI sitten huomauttaminen märehtimisestä on ihan oikeaan osuva ja yritys potkaista se "märehtijä" keskittymään niihin asioihin elämässä, joihin hän oikeasti jotain voi vaikuttaa. Sen sijaan että elää menneisyydessä jossittelemassa ja säälittelemässä itseään.

[/quote]

Vain besserwisseri ajattelee näin, sellainen, joka luulee tietävänsä paremmin, miten kaikkien muidenkin pitäisi oma elämänsä elää.

Tuollainen potkaiseminen harvoin toimii, useammin se vain saa ihmisen puolustuskannalle. Se "herääminen" sieltä menneisyydessä rypemisestä vaatii ihmiseltä itseltään jonkinlaisen oivalluksen, tuollaiset ulkoa ja ylhäältä tulleet potkaisut kertovat vain potkaisijan kyvyttömyydestä empatiaan.

Ja ei, empatia ei tarkoita sitä, että yhdytään toisen märehtimiseen...

[quote author="Vierailija" time="27.03.2013 klo 14:37"]

Aloitus on pseudofilosofista paskaa jota tuputetaan ihmisille kun ei jakseta enää kuunnella heidän "märehtimistään". Eli tämän muka-hyvää-tarkoittavan neuvon on todellisuudessa tarkoitus vain helpottaa neuvojan omaa oloa, ei sen joka on jumissa menneisyydessä. Märehtiminen on välttämätöntä jotta tietäisi mitä tehdä. Ennen kuin on kunnolla oppinut virheistään, tulee toistamaan samat virheet. Tämä siis jos kysymys on omista virheistä.

Olen kuullut tätä "Ei menneisyyttä kannata miettiä kun ei sille enää voi mitään" -filosofiaa juurikin niiden suista jotka ovat tehneet jotain pahaa eivätkä kadu tekemisiään. He haluaisivat "mennä eteenpäin elämässään" eli jatkaa samaan malliin kuin ennenkin satuttaen muita ja oppimatta mitään virheistään. Koska heillä ei ole sisäistä motivaatio (eli siis katumusta) "märehtiä" tekojaan (eli siis oppia virheistään), olisikin hyvä jos jokin ulkoinen tekijä pakottaisi heidät "märehtimään" esim. vankilatuomio.

[/quote] Komppi tälle.

Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.

Taaskaan yksikään av-mamma ei ymmärtänyt edes avauksen pointtia, mutta juttua riittää. Pointtihan oli se ettei kannata alkaa haikailemaan vanhojen nuoruusaikojen rakkauksien perään.

Täysin totta. Itse koin raskaan eron reilu vuosi sitten ja luulin että henki lähtee. Vasta kun olin täysin päässyt erosta yli, tapasin nykyisen miesystäväni jota rakastan koko sydämestäni ja jonka kanssa suunnittelemme yhteistä tulevaisuutta. Vasta kun uskalsin päästää irti menneestä, en kaivannut entistäni vaan päätin että takaisin en häntä edes huolisi. Vasta sitten kohtasin taas rakkauden ja olin taas onnellinen.

[quote author="Vierailija" time="26.03.2013 klo 09:05"]

Se on muuten totta. Eikä saa antaa muiden ihmisten mielipiteiden tai tekojen vaikuttaa omaan hyvään oloon. Älä ole tossukka mutta kunnoita muita.

Akateeminen mies, 32v

[/quote]

Tota...miksi tuo "akateeminen" piti tuossa yhteydessä mainita? Tekee sinusta typerän...

Minusta aloitus on hölynpölyä. Ei se riitä miksikään avaimeksi onneen, että suhtautuu seesteisesti menneisyyteensä. Nykyhetki tarjoaa jokseenkin kaikille ihmisille riittävästi epätäydellisiä asiaintiloja sen takaamiseksi, ettei kukaan ole missään onnen tilassa muuta kuin välillä hetkellisesti. Siinä on ihan sama, muisteleeko pahalla vai ei jotain mitä Henkka teki vuonna -85.

On märehtimistä, jonka ei edes halua johtavan mihinkään ja sellaista pohdintaa, jonka toivoo johtavan lopputulokseen ja siihen, että elämä jatkossa helpottuu. Olen aina katsonut elämässäni eteenpäin. Kouluaikani oli tosi synkkää, koin maailman raa'aksi paikaksi ja ainoa keino selvitä oli muuttua jotenkin viileäksi itsekin. Toivoin vain, että koulu päättyisi ja pääsisin muuttamaan pois. Niin toki tapahtui ja elämä kääntyi iloisemmaksi. Silti vuosia sen jälkeen oli vain edelleen jotenkin paha olo, sellainen, ettei se elämä vieläkään ole oikein alkanut. Yritin sitkeästi vain katsoa eteenpäin, turha niitä menneitä synkkyyksiä oli ajatella. Neljääkymppiä lähestyessä on ollut pakko nöyrtyä ja alkaa kelaamaan niitä lapsuuden ja nuoruuden asioita. Olen ollut itselleni aika vieras ihminen, en osaa kuvailla itseäni juurikaan, en pysty todella kokemaan asioita, elämään hetkessä. Olen tullut siihen (osa)tulokseen, että olin lapsena todella herkkä, ihan synnynnäisesti, ja menin todella jotenkin "rikki" siinä maailmassa, jossa esim. koulukiusaamisiin ei puututtu ja piti vaan tarpoa eteenpäin, kun "kaikilla on vaikeaa". Vasta aikuisena olen alkanut aavistella, että elämässähän voi käydä hyvinkin, voi olla kivaa. Ja ennen kaikkea voin taas joskus olla se herkkä ihminen, oma itseni. Tähän pisteeseen en olisi päässyt, jos olisin naama näennäisessä virneessä vain posottanut eteenpäin ajattelematta mitään.

Mutta edelleen on asia erikseen märistä katkerana ilman, että todella edes toivoo mitään muutosta parempaan. Joskin tuo kasvuprosessi on aika vaikea (vaikka ehdottoman palkitseva), eikä se mietintä ole mitään rationaalista, "kun nyt ajattelen tätä, arviolta kahden viikon kuluttua pääsen lopputulokseen", vaan se tuntuu välillä ihan toivottomaltakin. Aina ei oikein siis voi ulkopuolinen päätellä, onko märinä turhaa vai johonkin johtavaa!

Kannatan kyllä tuota ajatusta muuten, mutta menneistä on hyvä ottaa opikseen. Ei menneessä pyöriskely mitään hyödytä, mutta tuskin kaikkea elämänhistoriaa kannattaa unohtaa tai leikkiä ettei sitä ole ollutkaan.

up

Miten minä voin olla täysin eri mieltä?

Minusta taas vanhat jutut on muokanneet minusta mitä olen nyt.

Elän tässä hetkessä ja minulle menneisyys on tärkeä, siitä on oppinut missä voi mennä väärin ja miten on oppinut elämään toisin. Samoin sitä että mistä minä en pidä, mistä taas pidän ja arvostamaan toista ja itseäni.

Minusta vanhat jutut on vanhoja, harvemmin elämä jatkuu samasta pisteestä jos välissä on vaikka 10 vuotta vaikka uusi kohtaaminen tulisi. Molemmat on eläneet aikaa eteenpäin hyvässä ja pahassa.

Minusta on ihan oikein että on mielikuvitus, fantasia! Rakastan niitä hetkiä kun vaikka seksin kesken muistelen jotain ihanaa vanhan kumppanin kanssa tehtynä. Minusta tämä on terveellistä ja hyvää, suosittelen kokeilemaan!

[quote author="Vierailija" time="26.03.2013 klo 12:38"]

[quote author="Vierailija" time="26.03.2013 klo 11:41"]

TAI sitten huomauttaminen märehtimisestä on ihan oikeaan osuva ja yritys potkaista se "märehtijä" keskittymään niihin asioihin elämässä, joihin hän oikeasti jotain voi vaikuttaa. Sen sijaan että elää menneisyydessä jossittelemassa ja säälittelemässä itseään.

[/quote]

Vain besserwisseri ajattelee näin, sellainen, joka luulee tietävänsä paremmin, miten kaikkien muidenkin pitäisi oma elämänsä elää.

Tuollainen potkaiseminen harvoin toimii, useammin se vain saa ihmisen puolustuskannalle. Se "herääminen" sieltä menneisyydessä rypemisestä vaatii ihmiseltä itseltään jonkinlaisen oivalluksen, tuollaiset ulkoa ja ylhäältä tulleet potkaisut kertovat vain potkaisijan kyvyttömyydestä empatiaan.

Ja ei, empatia ei tarkoita sitä, että yhdytään toisen märehtimiseen...

[/quote]

Ai jaa? En ole tuo, jonka kanssa kinaat, mutta kyllä mulle on psykologi ja parisuhdeterapeuttikin oikein opettamalla opettaneet, miten kannattaa päästää menneistä kaunoista irti ja pyrkiä eteenpäin. Joten olet mielestäni väärässä, ei se ole besserwisserismiä, kun sen tekee hyvän kysymyksenasettelun kautta eikä tokaisemalla tai tölvimällä.

Väärintekijälle on tietysti helpompaa suositella toiselle eteenpäin katsomista kuin sanoa reilusti, että tuossa kohtaa olin täysin väärässä, ymmärrän sen ja kadun sitä. Se taas miten kukin käsittelee itseensä kohdistuneita vääryyksiä on sitten oma lukunsa eikä väärintekijällä ole mitään asiaa esittää siitä suositteluja ja näkemyksiä. Silloin kun motiivina on oma helpolla pääseminen, eteenpäin katsomisen toitottaminen toiselle ihmiselle on vain raukkamaista, vaikka sitä kuinka yritetäänkin vääntää näennäisen hyväätarkoittavaksi.

[quote author="Vierailija" time="27.03.2013 klo 12:59"]

Väärintekijälle on tietysti helpompaa suositella toiselle eteenpäin katsomista kuin sanoa reilusti, että tuossa kohtaa olin täysin väärässä, ymmärrän sen ja kadun sitä. Se taas miten kukin käsittelee itseensä kohdistuneita vääryyksiä on sitten oma lukunsa eikä väärintekijällä ole mitään asiaa esittää siitä suositteluja ja näkemyksiä. Silloin kun motiivina on oma helpolla pääseminen, eteenpäin katsomisen toitottaminen toiselle ihmiselle on vain raukkamaista, vaikka sitä kuinka yritetäänkin vääntää näennäisen hyväätarkoittavaksi.

[/quote]

Missä tässä nyt tuollaisesta erikoistapauksesta puhutaan? Että ensin tekee jollekulle pahasti ja sen jälkeen sanoisi uhrille, että älä siinä vanhoja mieti?

No just joo, vähän valikoiva tulkinta sulla tuossa.

Psykologi ja pariterapeutti opettamalla opettaneet! Tallaista tama nykyaan juuri on. Hirvean pitka ketju taynna marehdintaa, kuin jonkun psykologin tai pariterapeutin nappikselta.

Aloitus on pseudofilosofista paskaa jota tuputetaan ihmisille kun ei jakseta enää kuunnella heidän "märehtimistään". Eli tämän muka-hyvää-tarkoittavan neuvon on todellisuudessa tarkoitus vain helpottaa neuvojan omaa oloa, ei sen joka on jumissa menneisyydessä. Märehtiminen on välttämätöntä jotta tietäisi mitä tehdä. Ennen kuin on kunnolla oppinut virheistään, tulee toistamaan samat virheet. Tämä siis jos kysymys on omista virheistä.

Olen kuullut tätä "Ei menneisyyttä kannata miettiä kun ei sille enää voi mitään" -filosofiaa juurikin niiden suista jotka ovat tehneet jotain pahaa eivätkä kadu tekemisiään. He haluaisivat "mennä eteenpäin elämässään" eli jatkaa samaan malliin kuin ennenkin satuttaen muita ja oppimatta mitään virheistään. Koska heillä ei ole sisäistä motivaatio (eli siis katumusta) "märehtiä" tekojaan (eli siis oppia virheistään), olisikin hyvä jos jokin ulkoinen tekijä pakottaisi heidät "märehtimään" esim. vankilatuomio.

Oikeuslaitos on sitä varten, että se siirtää märehtimisen taakan uhrilta rikoksentekijälle. Jos rikoksentekijää ei saada vastuuseen, joutuu uhri pohtimaan miten jatkossa suojella itseään. Jos taas rikollinen saadaan linnaan, hänet pakotetaan pohtimaan miten toimia jatkossa jotta ei joudu linnaan. Kosto ajaa suunnilleen saman asian mutta en suosittele sitä.

Samaa mielta kuin numero 41.

[quote author="Vierailija" time="27.03.2013 klo 14:37"]

Aloitus on pseudofilosofista paskaa jota tuputetaan ihmisille kun ei jakseta enää kuunnella heidän "märehtimistään". Eli tämän muka-hyvää-tarkoittavan neuvon on todellisuudessa tarkoitus vain helpottaa neuvojan omaa oloa, ei sen joka on jumissa menneisyydessä. Märehtiminen on välttämätöntä jotta tietäisi mitä tehdä. Ennen kuin on kunnolla oppinut virheistään, tulee toistamaan samat virheet. Tämä siis jos kysymys on omista virheistä.

Olen kuullut tätä "Ei menneisyyttä kannata miettiä kun ei sille enää voi mitään" -filosofiaa juurikin niiden suista jotka ovat tehneet jotain pahaa eivätkä kadu tekemisiään. He haluaisivat "mennä eteenpäin elämässään" eli jatkaa samaan malliin kuin ennenkin satuttaen muita ja oppimatta mitään virheistään. Koska heillä ei ole sisäistä motivaatio (eli siis katumusta) "märehtiä" tekojaan (eli siis oppia virheistään), olisikin hyvä jos jokin ulkoinen tekijä pakottaisi heidät "märehtimään" esim. vankilatuomio.

[/quote]

Juuri näin. Tässäkin ketjussa moni eteenpäinkatsomisen apostoli on liikkeellä huomattavan aggressiivisin ja kärkkäin äänenpainoin. Miksi? Tuskinpa he niin syvästi ovat harmissaan siitä, että joku muu oletetusti "märehtii" jotain. Luulenpa että todellinen motiivi on ihan muualla. On varmaan pelottavaa ajatella, että joku muistaa vielä 30 vuoden jälkeenkin vääryydet, joita olet yrittänyt lakaista maton alle, eikä ole manipuloitavissa uskomaan, että elämä menisi näin pilalle. Eivät nämä unohduksen vaatijat ole huolissaan toisten elämästä, vaan omastaan. Kokemukseni mukaan myöskin samat ihmiset, jotka suureen ääneen tuomitsevat muita (väitetystä) rypemisestä menneisyydessä, paljastavat itsekin pitkään hautunutta katkeruutta kun vain  oikea virike sattuu kohdalle.

Ihmeellisen mustavalkoista ajattelua, että joidenkin asioiden muistaminen olisi yhtäkuin se, että mitään muuta sisältöä ei sitten elämässä olekaan.

[quote author="Vierailija" time="26.03.2013 klo 00:06"]

Ei vanhojen rakkauksien muistelua ja sydänsuruissa pyöriskelyä. Ei jossittelua siitä, mitä olisi voinut olla jos olisi valinnut toisin. Ei huolta menetetyistä asioista. Vain tämä hetki ja tulevaisuus, kyky mennä eteenpäin. Sinä olet hyvä paras juuri nyt ja sinä tiedät, miten toimia.

Aikasi on nyt, unohda jo menneet, päästä niistä irti!

[/quote]

Höpöä. Minulla on ihania muistoja, joista pitää kiinni eikä se silti tarkoita, etten menisi myös eteenpäin. Toisaalta menneistä virheistään voi oppia.