Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka paljon hoidatte omia vanhempia?
17.03.2019 |
Itse osittain tahtomattani ja pakosta hoidan paljon, usein hoitovastuu ja työtaakka tuntuu kestämättömältä. Vanhemmat asuvat hieman syrjässä, missään tapauksessa eivät kuntakeskuksen aio muuttaa, isä on sokea ja äiti MS-tauti vienyt pyörätuoliin suht nuorena,.molemmat hyvin omalaatuisia persoonia, vaativia ja kipakoita. Itse olen päälle kolmekymmentä, lapset jo kymmenen kieppeillä, vaativa työ. Kumminkin tuntuu että mikään ei vaadi ja syyllistä kuten vanhemmat, käyntejä lähes päivittäin, joskus useastikkin, kotihoito käy kolme kertaa viikossa ja sekin on työsaavutus, vierasta apua ei kehdata ottaa, itse on pärjätty, tai siis minun voimin on pärjätty. Tänäänkin töistä suoraan hain äidin päivystyksestä ja vein kotiin, huomenna on isän kansa pankkireissu joka on pakko paikanpäällä hoitaa. Usein tuntuu että en vaan jaksa, heille antamani aika on pois perheeltä ja jossakin välissä pitäisi saada omaakin aikaa, sitä ei koskaan kyllä ole. Miten te muut saatte hoidettua vanhempanne ja perheen, meillä ongelma kun ulkopuolista apua eivät huoli ja en voi vaan jättää heitä oman onnensa varaan ja onhan asioita joita kotihoidon piiriin ei edes kuulu.
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Vielä jatkan aiheesta, avustajia on ollut, samoin kotihoidon käynnit parhaimmillaan 3xvrk. Aina nämä avut lopahtavat siihen että etenkin äitini on niin äkäinen, haastava, että työsuhteet lopahtavat hyvin nopeasti. Kotihoidosta hoitajat eivät tohdi napakasti sanoa ja puuttua hoidon tarpeeseen, esim.hygienia, omalaatuiset ruokailutottumukset, vanhemmat kokevat hoidon ja ohjauksen puuttumisena itsemäräämisoikeuteen, pian käyntejä harvennetaan, näin on käynyt useasti. Joskus olen asioista keskustelun jälkeen pitänyt taukoa omista käynneistäni pari päivä ja kun sitten menen on tilanne katastrofaalinen, ruokasotkua kaikkialla, takasta tuhkaa, patterit jotku kylminä ja jotku tulikuumana, ja vanhemmilla asenne vähän katsoppa nyt miten on meinattu kuolla kun et ole viitsinyt käydä. Oikeasti olen aivan epätoivoinen tässä tilanteessa
Sun vanhemmat on oikeasti tosi törkeitä ihmisiä. Käyttävät sua aivan sumeilematta hyväksi.
Ja sä joko hyväksyt sen tai et hyväksy. Jos et hyväksy, niin tuollaisessa tilanteessa sä kieltäydyt siivoamasta heidän sotkujaan, ja sanot tulevasi edes käymään seuraavan kerran vasta kun ovat ITSE hoitaneet tilanteen takaisin kuntoon. ELi hankkineet sinne sitä kotiapua, ja sun rooliksi jäisi sellainen normaali tyttären apu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No apn vanhemmille tuo apu on jo totuttu etuus. Sen kun yrittää ottaa pois niin raivarit siitä tulee. Helpompaa olis ettei olis alunpitäen alkanut ollenkaan auttamaan. Jotkut vanhemmat salaa nauttii kun saa hyppyyttää ja kyykyttää lastaan samalla haukkuen ja syytellen. Tilanne on mahtava vallankäyttö ja valta vielä 6-0 kyykyttäjävanhuksilla.
Apn tulee nyt lopettaa apu ja ottaa vastaan raivarit, syyllistys, sättiminen ja marttyyriulina.
Hoivakodissa asuvat jo, joten lähinnä kyläilyä enää. Lähempänä asuvat sisarukset hoitavat joitakin käytännön asioita.
Alue: Aihe vapaa
Jaksamista ja myötätuntoa saavillinen aloittajalle. Älä välitä tässäkin ketjussa olleista roskaviesteistä, ihmiset töräyttää netissä vaikka mitä.
Tekisin nyt kipinkapin edunvalvontasopimuksen / laitattaisin vanhempien pankkipalveluihin käyttäjäksi "Äiti Äkäinen TAI Tytär Tomera". Kun muistisairaus (tai vaan ihan vanhuuden haperous) etenee, omatoiminen vanhus jää puhelinmyyjien yms koijarien uhriksi ja asia selviää vasta kuukausien päästä, on parempi kun joku toinen hoitaa raha-asiat ja antaa käteistä taskurahaa.
Jos ksh on mukana, se palvelutarpeen arvionti tms on ilmeisesti jo tehty. Voisiko sitä tehdä uudelleen taas? Vanhuksen pärjäävyys voi laskea jo puolessa vuodessa paljon.
Onko lääkitysasiat kunnossa? Katsooko joku ottaako hän lääkkeet?
En paljon osaa antaa vinkkejä mitä et olisi jo kokeillut, myötätuntoa vain, tiedän että tuo aika on kuin rankemmat ruuhkavuodet mutta niin, että oma jaksaminen on heikompaa ..
En voi muuta sanoa kuin pidä kiinni omista lepohetkistä ja yritä hyväksyä se, että juuri nyt et pysty liikkumaan niin paljon kuin pitäisi, et laittamaan niin terveellistä ruokaa kuin haluaisit yms. Voimia sinulle.