Aiotteko pitää erityislapsenne aikuisenakin kotonanne?
Mulle aina vinoillaan kun en pärjää tässä elämässä. Millainen on teidän oppimisvaikeuksista kärsivän lapsen aikuisuus? Onko hänellä kenties joskus komenteleva mies/vaimo jota joutuu tottelemaan?
Kommentit (10)
Eiköhän tuo poika pärjää ihan omillaankin. Ei dysfasia kuitenkaan estä työntekoa tai normaalia elämää.
Odotan kuin kuuta nousevaa, että ihan pian mun rakas erkka täyttää 18v ja muuttaa omilleen. En ole ennustaja, joten en osaa sanoa, onko tulevaisuudessa hänellä kotonaan miestä tai naista.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tuo poika pärjää ihan omillaankin. Ei dysfasia kuitenkaan estä työntekoa tai normaalia elämää.
Minäkin luulin nuorena saavani normaalin elämän mutta ei se niin mennytkään. Toivottavasti olet tukena jos kaikki ei mene suunnitelmien mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Eivät erityislapset mene naimisiin eivätkä muuta vanhempiensa luota pois. Se on paljon vaadittu vanhemmilta.
On toki. Mutta vielä enemmän se on vaadittu uusioperheen äitipuolelta.
Omaan kotiinsa muuttaa täysi-ikäisenä. Sitä ei vielä voi tietää meneekö joskus naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Eivät erityislapset mene naimisiin eivätkä muuta vanhempiensa luota pois. Se on paljon vaadittu vanhemmilta.
Tietenkin osa menee naimisiin. Kaikki voivat ja pitäisikin muuttaa pois vanhempien luota.
Lähdössä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät erityislapset mene naimisiin eivätkä muuta vanhempiensa luota pois. Se on paljon vaadittu vanhemmilta.
On toki. Mutta vielä enemmän se on vaadittu uusioperheen äitipuolelta.
Ei välttämättä, se on ihan vapaaehtoista mennä yhteen erkan vanhemman kanssa... Mutta koska sä siihen lähdit, niin ojennetaan sulle nyt joku palkinto, kun sulla on vaikempaa erkan kanssa äitipuolena kuin erkan äideillä ja iseillä :D
Mun kaverilla on jo teini-ikäinen poika, jolla on ADHD ja Tourrette. Ihan hirveän vaikea kuvitella, että tuo poika koskaan selviäisi yksin tai seurustelisi kenenkääån kanssa. Poika on lyhytjännitteinen ja saa hirveitä raivareita koko ajan, huutaa ja roikkuu äidissään kiinni jatkuvasti. Ei pysty keskittymään yhtään mihinkään tekemiseen kuin korkeintaan 10 minuuttia ja äidin pitää taas olla keksimässä uutta virikettä:( Kokemuksia/ tietoa? Käy sääliksi kaveriani ja tuota poikaa. Molempien elämä vaikuttaa tosi kurjalta noiden oireyhtymien vuoksi.
Miehen pikuveljellä down & autismi, muutti tuettuun asumiseen noin 40-vuotiaana, vanhempien ollessa noin 80 v.
Eivät erityislapset mene naimisiin eivätkä muuta vanhempiensa luota pois. Se on paljon vaadittu vanhemmilta.