Maha ei palaudu raskaudesta, itkettää

Mikroneulausta kannattaa varmaan kokeilla. Mutta mitä ne leikkausarvet muka haittaa, ei ole mun menoa hidastaneet ainakaan yhtään.

Onko erkauma tutkittu? Jos kyse on vain ihosta ilman mitään terveydellistä haittaa etkä ole esim malli jonka leipä riippuu ulkonäöstä niin terapia voisi auttaa hyväksymään muuttuvan kropan. Kroppa muuttuu kuitenkin läpi elämän joten olisi hyvä päästä sinuiksi itsensä kanssa.

Sellaista se on, niin minullakin kolmen lapsen jälkeen. Tosin en ole itkenyt asiaa ollenkaan, vaan vetänyt vain hyvät vatsaa tulevat sloggin pikkuhousut jalkaan ja pompottanut menemän hymyssä suin niin kuin aina ennenkin.

Nuorin lapsi menee jo yläkouluun, joten tuossahan tuo pussukka on ollut jo vuosia ja on vastaisuudessakin. Joskus hieman leikittelin vatsan korjausleikkausta, mutta en viitsi vaivautua, ei se ole sen väärti. Miestäni se ei ole myöskään häirinnyt ja en todellakaan jaksa asiaa miettiä edes kerran päivässä.

Vierailija kirjoitti:

Mikroneulausta kannattaa varmaan kokeilla. Mutta mitä ne leikkausarvet muka haittaa, ei ole mun menoa hidastaneet ainakaan yhtään.

Ne on kiristäviä ja kipeitä vielä vuosien jälkeenkin. Muualle kehoon on tehty pari leikkausta joitakin vuosia sitten, ja niitä arpialueita särkee yhä ja tuntuu sellaista ikävää venymistä. Googlaan tuon mahan mikroneulauksen.

Ap

Jospa sinne on jäänyt vauva.

Voi hyvänen aika olisit miettinyt tuota ennen kuin ryhdyit lapsia hankkimaan. Olisit onnellinen lapsestasi etkä valittaisi turhasta. Ei tee hyvää lapsellekaan, että äiti valittaa tuollaisista asioista.

Ei se iho oikein palaudu. Kannattaa opetella hyväksymään uusi totuus, uusi maha ja uusi elämä äitinä. Se mitä oli ennen, ei ole enää, mutta saitko kuitenkin tilalle jotain parempaa? Kannattaa katsoa isommalla mittakaavalla.

Suremalla se ei ainakaan miksikään muutu, joten panosta ihmeessä siihen että voisit vaan hyväksyä. Ymmärrän että surettaa ja se tuntuu sulle isolta harmilta, mutta se on kuitenkin vaan nahkaa. Ottaisitko mieluummin timmin vatsan ilman lastasi sitten? Joku hinta on maksettava siitä ilosta. Kaunista kevättä sulle ja perheellesi :)

Ymmärrän sinua. Häpeän pömppömahaani alusvaatteissa ja uima-asuissa. En halua edes mennä sovituskoppiin sovittamaan vaatteita.

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvänen aika olisit miettinyt tuota ennen kuin ryhdyit lapsia hankkimaan. Olisit onnellinen lapsestasi etkä valittaisi turhasta. Ei tee hyvää lapsellekaan, että äiti valittaa tuollaisista asioista.

No voi hyvänen aika itsellesi. Ensinnäkään lastani ei vahingoita mitenkään, jos nettiin kirjoitan, että itkettää kun maha roikkuu. Eihän hän edes sitä tiedä. Ja eikö mielestäsi voi olla yhtä aikaa onnellinen lapsesta ja silti kärsiä jostain fyysisestä vaivasta? Vai eikö lapsen saamisen jälkeen enää saa kärsiä yhtään mistään kun lapsi on niin ihana? Ap

Vierailija kirjoitti:

Sellaista se on, niin minullakin kolmen lapsen jälkeen. Tosin en ole itkenyt asiaa ollenkaan, vaan vetänyt vain hyvät vatsaa tulevat sloggin pikkuhousut jalkaan ja pompottanut menemän hymyssä suin niin kuin aina ennenkin.

Nuorin lapsi menee jo yläkouluun, joten tuossahan tuo pussukka on ollut jo vuosia ja on vastaisuudessakin. Joskus hieman leikittelin vatsan korjausleikkausta, mutta en viitsi vaivautua, ei se ole sen väärti. Miestäni se ei ole myöskään häirinnyt ja en todellakaan jaksa asiaa miettiä edes kerran päivässä.

Ihana nainen.

Miksi leikkaus on poissuljettu vaihtoehto? Maksaa rahaa joo, mutta rahan käyttäminen siihen että on tyytyväisepi vartaloonsa on kyllä ihan fiksua. 

Vierailija kirjoitti:

Onko erkauma tutkittu? Jos kyse on vain ihosta ilman mitään terveydellistä haittaa etkä ole esim malli jonka leipä riippuu ulkonäöstä niin terapia voisi auttaa hyväksymään muuttuvan kropan. Kroppa muuttuu kuitenkin läpi elämän joten olisi hyvä päästä sinuiksi itsensä kanssa.

On kuulemma lievä erkauma, mutta siihen ei saa julkisella hoitoa, kun ei ole mikään vakava. Nyt ei ole rahaa mennä yksityisiin hoitoihin. En varmaan saa julkisella mitään vartalonhyväksymisterapiaakaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvänen aika olisit miettinyt tuota ennen kuin ryhdyit lapsia hankkimaan. Olisit onnellinen lapsestasi etkä valittaisi turhasta. Ei tee hyvää lapsellekaan, että äiti valittaa tuollaisista asioista.

No voi hyvänen aika itsellesi. Ensinnäkään lastani ei vahingoita mitenkään, jos nettiin kirjoitan, että itkettää kun maha roikkuu. Eihän hän edes sitä tiedä. Ja eikö mielestäsi voi olla yhtä aikaa onnellinen lapsesta ja silti kärsiä jostain fyysisestä vaivasta? Vai eikö lapsen saamisen jälkeen enää saa kärsiä yhtään mistään kun lapsi on niin ihana? Ap

Tietenkin saa kärsiä, kärsi vaan ihan rauhassa jos kerta haluat. Tuo on vaan niin turha asia kärsiä, että kannattaisi mielummin olla vaan onnellinen kun siihen kuitenkin olisi aihetta. Mutta ainahan sitä nyt jotain valitettavaa on keksittävä jos ei oikeita ongelmia ole..

Vierailija kirjoitti:

Miksi leikkaus on poissuljettu vaihtoehto? Maksaa rahaa joo, mutta rahan käyttäminen siihen että on tyytyväisepi vartaloonsa on kyllä ihan fiksua. 

Koska nyt ei ole rahaa. Ja koska kudostyyppini vuoksi kaikki leikkaukset aiheuttaa sitten muutamia muita ongelmia, eli sen roikkuvan mahan saa pois, mutta jäljelle jää vuosien ajan kipeä arpialue, jonka jatkuvat vänymistuntemukset, kipu ja kutina häiritsee. Ja rumat arvet. Ruma kivuton roikkuva maha vai ei-roikkuva maha, joka on arpien vuoksi ruma ja kipeä? Vaikea valinta. Ap

Vierailija kirjoitti:

Sellaista se on, niin minullakin kolmen lapsen jälkeen. Tosin en ole itkenyt asiaa ollenkaan, vaan vetänyt vain hyvät vatsaa tulevat sloggin pikkuhousut jalkaan ja pompottanut menemän hymyssä suin niin kuin aina ennenkin.

Nuorin lapsi menee jo yläkouluun, joten tuossahan tuo pussukka on ollut jo vuosia ja on vastaisuudessakin. Joskus hieman leikittelin vatsan korjausleikkausta, mutta en viitsi vaivautua, ei se ole sen väärti. Miestäni se ei ole myöskään häirinnyt ja en todellakaan jaksa asiaa miettiä edes kerran päivässä.

Äh, puhelin taas korjailee sanoja miten sattuu.

Joskus mietin, että jos eroaisin, niin mitä mahdollinen uusi mies pussukastani sanoisi. Sitten mietin, että jos se olisi miehelle ongelma, niin eipä hän kovin ihmeellinen mies olisi ja pistäisin sellaiset pellet pihalle nopeasti. Olen tosiaa itse ihan sinut vatsanahkani kanssa ja en viitsi häpeillä sitä. Jos lähtisin korjaamaan leikkauksella kaikkia minussa olevia epäkohtia, niin siinä sitä olisikin työmaata.

Minulla on kaksi teinitytärtä ja yksi teinipoika ja uskon, että he ovat saaneet minun lapsina ollessaan aika hyvät valmiudet ja itsevarmuuden elämäänsä. Olen opettanut heille mikä on oikeasti tärkeää ja merkittävää, enkä usko, että he ikinä alkaisivat märisemään jonkun noin mitättömän asian kuin jonkun roikkuvan vatsanahan takia.

Yritä siis sinäkin ap ryhdistäytyä ja aikuistua niin että voit olla lapsellesi turvallinen ja hyväksyvä vanhempi. Nyt näytät hänelle ihan sairasta mallia siitä miten joku onneton ulkonäköasia voi ollakin elämää suurempi juttu. Lapselle tulee taatusti ennemmin tai myöhemmin itkusi kautta olo, että hän on tämän sinun itkusi aiheuttanut. Joten nyt naamari kiinni ja hymyä huuleen vihdoinkin. Mene vaikka ammattilaiselle puhumaan, jos et muuten pääse tuosta eroon.

Suosittelen äitiysfysioterapeutilla käyntiä sekä erkauman että leikkausarpien kiristelyn poistamiseksi. Molemmat ovat hoidettavissa. Helsingissä esim Piritta Hagman on taitava, hänellä olen itsekin käynyt.

Ei elämästä ilman arpia selviä mut voihan asiasta keskustella lääkärin kanssa jos kovasti vaivaa.

M30

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvänen aika olisit miettinyt tuota ennen kuin ryhdyit lapsia hankkimaan. Olisit onnellinen lapsestasi etkä valittaisi turhasta. Ei tee hyvää lapsellekaan, että äiti valittaa tuollaisista asioista.

Ei ole turhasta valittamista. Itsellåni maha on palautunut täydellisesti kahdesta raskaudesta eikä tullut raskausarpia eikä mitään mutta siitå huolimatta ymmärrän täysin esim aloittajaa eikä siinå ole kyse siitå ettei olisi onnellinen lapsesta. Miten joku edes kehtaa kirjoittaa tuollaista ja vielä nainen? Ystäväni maha on yhden raskauden jäljiltä kuin perunapelto ja hän oli ihan pieni koko raskausajan vain maha oli valtava. Häntä hävettåä maha esim kylpylässå ja se on tosi ikävän näköinen ja sitå ei saisi surra? Nainen kantaa yksin koko lapsen teon rajuuden ja saa kehoonsa valtavat jäljet tässä maailmassa jossa naista arvotetaan nimenomaan ulkonäön perusteella mutta naisen pitäisi olla vain iloinen kun maha on aivan hirveä.

Muuten tuon ystävän mies on sanonut ikäviä ystävän mahasta. Ettå sellaiset arvot miehellä ei älyå olla iloinen lapsesta vaan toisen henkilön maha vaivaa häntä.

Vierailija kirjoitti:

Onko erkauma tutkittu? Jos kyse on vain ihosta ilman mitään terveydellistä haittaa etkä ole esim malli jonka leipä riippuu ulkonäöstä niin terapia voisi auttaa hyväksymään muuttuvan kropan. Kroppa muuttuu kuitenkin läpi elämän joten olisi hyvä päästä sinuiksi itsensä kanssa.

Kroppa muuttuu, mutta ap:n muutos kuulostaa kohtuuttomalta. Ei tuollaisen kanssa tarvitse päästä sinuiksi, ei tosiaankaan. Leikkausta suosittelen, jos asia itseä vaivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvänen aika olisit miettinyt tuota ennen kuin ryhdyit lapsia hankkimaan. Olisit onnellinen lapsestasi etkä valittaisi turhasta. Ei tee hyvää lapsellekaan, että äiti valittaa tuollaisista asioista.

No voi hyvänen aika itsellesi. Ensinnäkään lastani ei vahingoita mitenkään, jos nettiin kirjoitan, että itkettää kun maha roikkuu. Eihän hän edes sitä tiedä. Ja eikö mielestäsi voi olla yhtä aikaa onnellinen lapsesta ja silti kärsiä jostain fyysisestä vaivasta? Vai eikö lapsen saamisen jälkeen enää saa kärsiä yhtään mistään kun lapsi on niin ihana? Ap

Älä nyt helskutissa väsää enää enempää lapsia!! Nyt viimeistään alat huolehtimaan steriloinnistasi jo ihan senkin takia, ettei tulee lisää tällaisia lapsi raukan aiheutramia kamalia jättiextravaltaviaongelmia!

Jaxuhalit kenguru! Eiku ap...