Miten vanhempien ero vaikuttaa 2v poikaan? kokemuksia?

Meillä itki kovasti kun olisi halunnut pitää lähellään meidät molemmat. Jouduin joskus jäämään exän luon aluksi sohvalle yöksi kun poika itki aivan hysteerisenä. Alkuviikkoina, ehkä vielä kuukausienkin päästä ajoittain,  jos oli kipeä tms, mutta ei venynyt vuosiksi tuo vaihe. 

Ei sitten 3v vanhana osannut uhmata ollenkaan. Eli vaikutti silloin(kin) vielä masentuneelta ja turvattomalta, siltä kuin koko maailmansa olisi järkkynyt. Ja olihan se.

Ei "uskaltanut " uhmata etten kai minäkin olisi hävinnyt tai jotain. Olin huolissani pitkään, onko tuollainen haitallista, jos ei uskalla ilmaista omaa tahoa tai uhmaa. Vain kerran oli normaalilapsen tapainen  uhmaikä-kiukkukohtaus. Eli vaikutti sulkeutuneelta, mietteliäältä,, jopa apaattiselta ajoittain. Tarvitsi aikaa, aikaa, aikaa ja yhdessäoloa. Tankkasi meitä niin, että tehtiin esim. Joitakin kesäretkiä, puuhamaat ym yhdessä pitkään eron jälkeenkin. Oli aivan onnesta soikeana tuolloin kun sai pitää molemmat vanhemmat.

tämä lapsi on aika filosofi. Isommalla ei vastavaa reaktiota, vaan ovien paiskomista, kapinointia, syyllistämistä jne. Ja myöhemmin läpikäyty keskustelujakso ammattiauttajan luona, sai nimen tunteilleen ja rauhoittui vuosien mittaan. 

Vuosien varrella kaikille uusi tasapaino löytynyt. Molemmat vanhemmat ovat lapsille tärkeitä yhä.

kuopuskin ihan ok ja tasapainossa nykyään. Murrosikää odotellessa. Mutta jokin ääretön surumielisyys häneen jäi. Ei naura niin usein kuin ikäisensä. Vetäytyy liikaa yksin. Mutta luonteissa on toki muutenkin eroja, yksilöllistä. Vaikea sanoa miten paljon ero vaikutti. 

mutta kyllä lapsi aina kärsii erossa. Eniten. Vaikka vanhempi luulee kärsivänsä!

Ehkä olsisimme odottaneet muutaman vuoden jos olisimme tienneet tämän Etukäteen. Ei näistä puhuta. 

Eli jos ei ole väkivallan tams muun ison syyn takia pakko erota ihan heti, voitteko antaa lapsee kasvaa vielä vähän? Vuoden pari. Päivä kerrallaan.

hyvää kevättä!

niin.. tuo kyllä kuullostaa kamalalta ja juuri tuollaista pelkään. lapdi on kyllä tottunut olemaan paljon äidin kanssa. siis minun. en vain tiedä onko se ihan sama kuitenkin kun joutuu kuunnella meidänbtappeluita ja kerran huusi isälleen että mene pois isi huutaa.. :(

Tätähän on tutkittukin viime aikoina. Jos vanhemmat riitelevät paljon lapsen nähden ja kuullen, ero on lapselle parempi. Parempi siis erota kuin riidellä äänekkäästi lapsen kuullen. Tutkimus löytyy googlella, muistankohan oikein ainakin Jyväskylän yliopistossa on julkaistu aiheetsa viime vuosina.

Sitä en osaa sanoa, miten ero 2-vuotiaaseen vaikuttaa.

Oma siskoni: masentunut, syrjäytynyt, mt-ongelmainen, sekakäyttäjä. Minuunkin jäi syvät arvet vaikka olin vanhempi. Miettikää oikeasti vielä, minusta tuo edellinenkin kommentti lapsen surumielisyydestä on riipaiseva. En ymmärrä ikinä miksi tehdään lapsia ja sitten erotaan parin vuoden päästä. Seurauksena voi oikeasti mennä pilalle kokonainen ihmiselämä. Ja nyt on turha niiden kirjoittaa että meni kuin strömsössä, kaikilla ei mene ja sillä 2-vuotiaalla aivan taatusti ei mene.

lapsi on kyllä muuten itse aurinko. että ei hän missään kurjuudessa elä.  kiitos kommenteista. ap