Lue keskustelun säännöt.
Saisikos vähän neuvoja epäonnistuneille vanhemmille
16.03.2019 |
Me ollaan ihan pulassa ja ihan dead tän asian kanssa.
Meillä on 3v.1kk vanha poika joka edelleen pitää joka paikassa köyttää joko rattaisiin tai ostoskärryihin. Jos näin emme tee niin hän ottaa jalat alleen ja juoksee päättömästi johonkin taakseen katsomatta. Tätä vieressä kävelyä ja kädestä pitämistä olemme harjoitelleet ja harjoitelleet tuloksetta. Olemme kokeilleet asiasta juttelua ja neuvottelua ja käskemistä. Olemme yrittäneet palkita onnistumisista asiassa ja myöskin kiristää ja uhkailla. Olemme myös yrittäneet sanoa tässä tilanteessa että "heippa, me lähdemme sitten" mutta häntä ei kiinnosta. Moni muu asia hänen kanssaan taas on alkanut hankaluuksista huolimatta sujumaan pikkuhiljaa mutta tämä ei. Ei siis minkäänlaista edistymistä.
Meillä on myös 7 vuotias poika ja hänen kanssaan vastaavaa ei koskaan ole ollut.
Mitä voimme enää tehdä? Olen asiasta jo 1,5 vuotta sitten neuvolassa yrittänyt jutella ja viimeksi 3-vuotis neuvolassa. Emme saaneet apuja. Onko kenellään ollut vastaavaa ja miten olette asian selvittäneet?
Tilanne on vaarallinen lapselle koska kun hän juoksee (ja vauhti on kova) niin hän ei ymmärrä että helposti jää auton alle, putoaa johonkin tai vaikka katoaa. Joudun varmaan ottamaan kohta käyttöön valjaat jos en halua rattaissa kärrätä seuraavia vuosia.
Kommentit (52)
Ratkaisu on se, että lapsi todella edelleen istuu kärryissä tai rattaissa kauppareissun aikana.
Jos haluaa kävellä, niin kävelkööt, mutta sopikaa, että yhden varoituksen jälkeen joutuu takaisin istumaan, jos ei pysy vieressä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yritä päästä eroon tuosta ajatuksesta, että sinua nolottaa lapsen käytös ja mietit, että mitä ihmiset ajattelevat. Vähän tosiaan vaikuttaa, että siitä on tullut lapselle kiva leikki, koska hän on hoksannut olevansa siinä niskan päällä tuolla huudolla. Tärkeintä olisi, että pysyisit auktoriteettinä koko ajan huudosta huolimatta.
Meidän kuopus on myös melko kovapäinen ja oppi huutamaan apua jo yksivuotiaana. Siis kun joku asia ei häntä miellytä, niin huutaa vaan tosi kovaa että APUA!!! Siis kun suuttuu, kun ei saa tehdä jotain, jokin asia kielletään jne. Olen ajatellut, että se kuulostaa varmaan tosi karulta ulkopuolisesta, mutta olen todennut, että siinähän soittavat poliisin, meillä ei ole mitään salattavaa. Että tärkeämpää on pysyä niissäkin tilanteissa aikuisena eikä esim. antaa periksi jotta saa lapsen hiljaiseksi. Nyt on 4v ja melko harvoin enää tuota konstia yrittää.
Ja mitä itse olen jotain vastaavia tilanteita kaupassa nähnyt, niin kyllä minusta aikuisen reaktioista ja mielentilasta näkee, onko lapsella oikeasti joku hätä, vai huutaako apua ja kipua kiristysmielessä. Jos aikuinen on rauhallinen ja jämäkkä, mutta ei aggressiivinen tai erityisen vihainen, niin kyllä itse ainakin yleensä totean, että ei sillä mitään hätää varmasti ole. Kaikki ei tietty ajattele näin, mutta ainakin kaikki ne, joilla on omia lapsia.
Kiitos viestistä! Voimaa sain myös tästä! Teen parhaani, heti huomenna! Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.lastentarvike.fi/verkkokauppa/Vauvanhoito/Lastenreput-ja--l…
Kiitos, tällainen meillä onkin. Pakko kai se on alkaa käyttämään. Ostimme tällaisen jo vuosi sitten lomareissua varten mutta ajattelimme opettamalla saada hänet lopettamaan juoksentelun. Kai tää talutusreppu on meidän vika oljenkorsi. Hävettää vaan kun noin isoa sellaisessa vielä pitää roikottaa. Ap
Toimiiko tuo teillä? Meillä on vastaava, eikä toimi. Lapsi heittäytyy roikkumaan hihnan varteen ja karjuu, välillä onnistuu kaatumaan ja satuttamaan itsensä.
- toisen villikon äiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis eikö lasta oikeasti saa kaupassa etsimään ja lastaamaan tavaraa? Eikö vaikka tekisit piirtämällä ostoslistan ja antaisit sen lapselle?
Miten muuten, onnistuuko vaikka palapelin teko?
Joka kerta sit piirrät lapselle kartan ostoksista. Just joo. Kellä tällaseen on aikaa. Mites niiden muiden lasten kanssa? Jokaiselle oma kartta joka ikinen kerta ja siellä sitten vietätte kivan päivän Prismassa.
Kyllä mulla on ollut kolmen lapseni kanssa aikaa kaikenlaiseen, karttojakin on piirrelty. Ja jostakin se on aloitettava, että pääsee siihen pisteeseen että mutsin ainoa homma on kortin vingutus ;)
Vierailija kirjoitti:
Yritä päästä eroon tuosta ajatuksesta, että sinua nolottaa lapsen käytös ja mietit, että mitä ihmiset ajattelevat. Vähän tosiaan vaikuttaa, että siitä on tullut lapselle kiva leikki, koska hän on hoksannut olevansa siinä niskan päällä tuolla huudolla. Tärkeintä olisi, että pysyisit auktoriteettinä koko ajan huudosta huolimatta.
Meidän kuopus on myös melko kovapäinen ja oppi huutamaan apua jo yksivuotiaana. Siis kun joku asia ei häntä miellytä, niin huutaa vaan tosi kovaa että APUA!!! Siis kun suuttuu, kun ei saa tehdä jotain, jokin asia kielletään jne. Olen ajatellut, että se kuulostaa varmaan tosi karulta ulkopuolisesta, mutta olen todennut, että siinähän soittavat poliisin, meillä ei ole mitään salattavaa. Että tärkeämpää on pysyä niissäkin tilanteissa aikuisena eikä esim. antaa periksi jotta saa lapsen hiljaiseksi. Nyt on 4v ja melko harvoin enää tuota konstia yrittää.
Ja mitä itse olen jotain vastaavia tilanteita kaupassa nähnyt, niin kyllä minusta aikuisen reaktioista ja mielentilasta näkee, onko lapsella oikeasti joku hätä, vai huutaako apua ja kipua kiristysmielessä. Jos aikuinen on rauhallinen ja jämäkkä, mutta ei aggressiivinen tai erityisen vihainen, niin kyllä itse ainakin yleensä totean, että ei sillä mitään hätää varmasti ole. Kaikki ei tietty ajattele näin, mutta ainakin kaikki ne, joilla on omia lapsia.
Meidän esikoinen myös aina kun jokin ei mennyt mielen mukaan: apua apua tai sattuu sattuu. Ihan jo 1,5-vuotiaana, tosi aikaisin kehittyi kielellisesti ja on fiksu, ymmärsi jo tuolloin mikä sai vanhemman häpeämään. Pelkäsin naapureilta lasuja, kun tuli aika lähteä sisälle pihalta. Aina kun sanoin että nyt aika mennä sisälle, niin toinen heittäytyy maahan ja huutaa apuaaaa..
Jotkut lapset vaan on argh... Vaikka niin ihania ovatkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ongelma on pitää lasta kädestä kiinni tai vaikka valjaissa? Eihän siihen voi luottaa ettei juokse auton alle. Pitäisin vain kiinni ja odottaisin että aika ratkaisee tämän. Tuskin se enää esim. 6-vuotiaana juoksee päättömästi.
Kädestä pidämmekin. Siihen pisteeseen asti että lapsi alkaa huutamaan AUUU AUUU MINUA SATTUU ÄITI ÄLÄ SATUTA. Siinä vaiheessa ihmiset alkavat katsomaan että mitä teen lapselle. Hän siis vetää kättään väkisin pois kädestäni. Sitten joudun lopulta ottamaan hänet syliin ja hän huutaa siinäkin AUUUU SATTUUUUUU ja rimpuilee. Sitten vien hänet pois paikalta. Juurikin tätä olemme noudattaneet. Systemaattiseesti. Ei apua.
Me kuulumme niihin vanhempiin jotka ovat vieneet lapsiaan myös sinne ruokakauppaan vauvasta asti kun noin 1-2 kertaa viikossa teemme ruokaostoksia jotta he oppisivat normaalia elämää. Tämä kuopus vaan ei opi. Ap
Meillä toimi se, että ennen kauppaan menoa selitti että jos nyt taas auau-valitus (tai vastaava) alkaa, seuraavalla kerralla ei pääse mukaan. Ja tuo uhkaus sitten kanssa pidetään. Muutaman kerran saattaa joutua toistamaan mutta sitten menee kyllä yleensä perille. Varsinkin jos lapsi sitten joutuu jäämään toisen vanhemman kanssa kotiin (ilman mitään kivaa tekemistä/viihdykettä!) kun isompi sisarus pääsee sitten sinne kauppaan kuitenkin.
Nythän teillä ei lapsella ole mitään "kannustetta" olla oikeasti kunnolla/lopettaa tuota volinaa; kauppaan pääsee juoksentelemaan ja kun käyttäytyy huonosti saa siihen vielä sitten vanhemman jakamattoman huomion kun viedään pois kaupasta.
Muutama nopea ajatus:
-en ottaisi lasta mukaan kauppaan nyt vähään aikaan, jos kauppareissut on helposti hoidettavissa ilman (kahden vanhemman perheessä pitäisi olla mahdollista). Tämä ihan siksi, että teidän stressi vähenisi
-muualla kerta kaikkiaan vaan valvoisin lasta haukkana ja ehkäisisin vaaratilanteet
-minä en KOSKAAN katso vanhempia pahalla jos lapsi huutaa tai riehuu (elleivät vanhemmat tee jotain aivan tökeröä, kuten anna lapsen mellastaa vapaasti)
-ette varmaan ole tehneet mitään väärin, kun lapsi kerran käyttäytyy hyvin pk:ssa. Hänen täytyy vaan kypsyä.
-Kysykää myös neuvolasta tai perheneuvolasta neuvoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän että tämä on nyt vähän viisastelua, mutta otitte siis asian esiin jo 1,5 v neuvolassa? Miksi? Millaista salonkikäytöstä te oikein olette pikkutaaperolta odottaneet? Useimmat sen ikäiset kulkee vielä rattaista ja hyvästä syystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ongelma on pitää lasta kädestä kiinni tai vaikka valjaissa? Eihän siihen voi luottaa ettei juokse auton alle. Pitäisin vain kiinni ja odottaisin että aika ratkaisee tämän. Tuskin se enää esim. 6-vuotiaana juoksee päättömästi.
Kädestä pidämmekin. Siihen pisteeseen asti että lapsi alkaa huutamaan AUUU AUUU MINUA SATTUU ÄITI ÄLÄ SATUTA. Siinä vaiheessa ihmiset alkavat katsomaan että mitä teen lapselle. Hän siis vetää kättään väkisin pois kädestäni. Sitten joudun lopulta ottamaan hänet syliin ja hän huutaa siinäkin AUUUU SATTUUUUUU ja rimpuilee. Sitten vien hänet pois paikalta. Juurikin tätä olemme noudattaneet. Systemaattiseesti. Ei apua.
Me kuulumme niihin vanhempiin jotka ovat vieneet lapsiaan myös sinne ruokakauppaan vauvasta asti kun noin 1-2 kertaa viikossa teemme ruokaostoksia jotta he oppisivat normaalia elämää. Tämä kuopus vaan ei opi. Ap
Meillä toimi se, että ennen kauppaan menoa selitti että jos nyt taas auau-valitus (tai vastaava) alkaa, seuraavalla kerralla ei pääse mukaan. Ja tuo uhkaus sitten kanssa pidetään. Muutaman kerran saattaa joutua toistamaan mutta sitten menee kyllä yleensä perille. Varsinkin jos lapsi sitten joutuu jäämään toisen vanhemman kanssa kotiin (ilman mitään kivaa tekemistä/viihdykettä!) kun isompi sisarus pääsee sitten sinne kauppaan kuitenkin.
Nythän teillä ei lapsella ole mitään "kannustetta" olla oikeasti kunnolla/lopettaa tuota volinaa; kauppaan pääsee juoksentelemaan ja kun käyttäytyy huonosti saa siihen vielä sitten vanhemman jakamattoman huomion kun viedään pois kaupasta.
Ei kun kyllä meillä on ollut näitä samoja ukaaseja että ei enää pääse yms. Ne tuntuu tälle tapaukselle olevan täyttä sanahelinää. Me ollaan näitä ukaaseja toteutettukin, systemaattisesti. Ei toimi tähän villikkoon. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ratkaisu on se, että lapsi todella edelleen istuu kärryissä tai rattaissa kauppareissun aikana.
Jos haluaa kävellä, niin kävelkööt, mutta sopikaa, että yhden varoituksen jälkeen joutuu takaisin istumaan, jos ei pysy vieressä.
Tässä on se ongelma, että aika harva lapsi pysyy niissä korkeissa kärryissä enää 3-vuotiaana. Meillä tuli stoppi niissä istumiselle jo 1,5-vuotiaana, kun muutaman kerran yritti tulla pää edellä alas. Nyt onkin jo liian painava niihin (max. paino 15 kg). Autokärryssä suostuu pieniä hetkiä istumaan, jos sellainen sattuu olemaan vapaana, sen jälkeen avaa itse vyön ja karkaa.
Rattaissa taas on se ongelma, että silloin on hankala hoitaa isompia ostoksia. Mies tekee reissutyötä, joten ollaan välillä kaksikin viikkoa yksin lapsen kanssa, ja kauppaan on pakko päästä välillä. Mieluiten hoitaisin koko viikon ostokset kerralla, mutta hankalaa se on karkailevan villipedon kanssa, joka ei tunnu millään oppivan mikä on sallittua ja mikä ei. Lähikauppakin on nykyään hehtaariprisma, jossa on mahtavat juoksukäytävät ja hyviä piiloja.
Kuulemma paikkakunnalle on syksyllä tulossa keräilypalvelu. Sitä tulee varmaan sitten käytettyä.
- toisen villikon äiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ongelma on pitää lasta kädestä kiinni tai vaikka valjaissa? Eihän siihen voi luottaa ettei juokse auton alle. Pitäisin vain kiinni ja odottaisin että aika ratkaisee tämän. Tuskin se enää esim. 6-vuotiaana juoksee päättömästi.
Kädestä pidämmekin. Siihen pisteeseen asti että lapsi alkaa huutamaan AUUU AUUU MINUA SATTUU ÄITI ÄLÄ SATUTA. Siinä vaiheessa ihmiset alkavat katsomaan että mitä teen lapselle. Hän siis vetää kättään väkisin pois kädestäni. Sitten joudun lopulta ottamaan hänet syliin ja hän huutaa siinäkin AUUUU SATTUUUUUU ja rimpuilee. Sitten vien hänet pois paikalta. Juurikin tätä olemme noudattaneet. Systemaattiseesti. Ei apua.
Me kuulumme niihin vanhempiin jotka ovat vieneet lapsiaan myös sinne ruokakauppaan vauvasta asti kun noin 1-2 kertaa viikossa teemme ruokaostoksia jotta he oppisivat normaalia elämää. Tämä kuopus vaan ei opi. Ap
Meillä toimi se, että ennen kauppaan menoa selitti että jos nyt taas auau-valitus (tai vastaava) alkaa, seuraavalla kerralla ei pääse mukaan. Ja tuo uhkaus sitten kanssa pidetään. Muutaman kerran saattaa joutua toistamaan mutta sitten menee kyllä yleensä perille. Varsinkin jos lapsi sitten joutuu jäämään toisen vanhemman kanssa kotiin (ilman mitään kivaa tekemistä/viihdykettä!) kun isompi sisarus pääsee sitten sinne kauppaan kuitenkin.
Nythän teillä ei lapsella ole mitään "kannustetta" olla oikeasti kunnolla/lopettaa tuota volinaa; kauppaan pääsee juoksentelemaan ja kun käyttäytyy huonosti saa siihen vielä sitten vanhemman jakamattoman huomion kun viedään pois kaupasta.
Kannustin on tärkeä, olen siitä ihan samaa mieltä. Mutta tuntuu vähän oudolta, että sinä, joka ehdotat uhkailua ja kiristystä, saat pelkkiä yläpeukkuja, ja minä joka ehdotin lapsen ottamista avuksi ostosten etsimiseen, sain pelkkiä alapeukkuja.
Kiitos! Sain huonon päivän jälkeen tästä tosi paljon voimia jatkaa edelleen yrittämistä huomenna! Otan nää sun neuvot heti aamulla käyttöön! Tuli taas vähän uskoa itseeni ja tähän tilanteeseen. Ap