Lue keskustelun säännöt.
Ero vai tylsä arki ja erilleen kasvaminen?
23.03.2013 |
Ollaan oltu kohat 20vuotta naimisissa ja olen havahtunut siihen, että tuntuu että avioliitto on vähintään väljähtänyt ellei kokonaan kuollut. Arki pyörii omissa oloissa, tasaisesti tapellaaan kotitöistä ( teen kaiken) muttei juuri muusta. Mies kiukuttelee kun ei saa seksiä aina halutessaan ( = kerran tai kaksi päivässä); minua ei haluta juuri koskaan.
Jatkaako näin seuraavat vajaa kymmenen vuotta kunnes lapset muuttaa kotoa (esiteini-ikäisiä nyt) vai erotako? Tuntuu että olisi helpotus jos mies haluaisi erota; sitten minun ei tarvitsisi olla sen ikävän päätöksen tekijä.
Kaipaan sitä että saisi olla rauhassa; kaipaan sitä ettei kukaan muu ei sotkisi kotiani kuin minä itse tai lapset. Kaipaa elämistä omillani jolloin itse päätän lomareissuista ja sohvan väristä. En usko että koskaan enää haluaisin parisuhdetta.
Mutta..... pitäisikö silti jaksaa kun on kerran avioliittoon lähtenyt? Mies ärsyttää ja ällöttää, hyviä tai onnellisia hetkiä kahdestaan ei juurikaan ole; joskus koko perheen kanssa on kivaa.
Kommentit (8)
Jep ja miehen laiskuus ja kykenemättömyys nähdä kotitöiden tarpeellisuutta on kertakaikkiaan luonaanpois työntävä ominaisuus. Hänen mielestään ei haittaa jos keittiönpöydällä on muruja / kahvi- tai mehuläikkiä. Eikä haittaa mikään muukaan kaaos; enintään osaa siivota omat tavaransa marinan jälkeen ja kaiken muun kaataa minun pöydälleni " ne on sun romujasi". Pyykkihuoltoon ei osallistu mitenkään, kaupassa käy jos olen sairas tai poissa kotoa = 1-2krt/vuosi, imuroinut ei ole ainakaan 15 vuoteen, vessaa tai ikkunoita tai mattoja ei ole pessyt koskaan elämässään. Eikä näe että nämä kaikki olisi normaalia tekemistä suomalaisessa perheessä.
Ei juo juurikaan, ei polta, ei ole väkivaltainen, ei juokse baareissa tai kavereilla. Leikkii/ viettää lasten kanssa aikaa - siinä määrin että äiti tekee kotihommia ja muu perhe lukee/pelaa/ katsoo telkkaria- ja hoitaa taloa hyvin; tekee harrastuksenaan remonttia. Eli hyviäkin puolia on; mutta niistä mikään ei oikein liity minuun. Kumpikin käy töissä ja tuo suunnilleen yhtä paljon rahaa talouteen.
Ei ole oikein mitään muuta yhteistä kuin lapset ja talo; ei harrastuksia tai puheenaiheita. Olen yleensä niin väsynyt että haluan olla ihan hiljaa iltaisin ja sitten joku aloittaa vonkaamisen --> raivo nousee niskaan saman tien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos kokeilisitte vielä parisuhdeneuvontaa? Esim. Kataja ry. Johonkin olet aikoinasi tässä miehessä rakastunut.
Selkeästi teillä on jotkut tietyt asiat, jotka ärsyttävät sinua. Mitä jos yrittäisitte vielä keskustella ulkopuolisen kanssa? Jos todella isoja ongelmia (alkoholismi, väkivalta, pettäminen) ei kuitenkaan ole? Arki ei ole hohdokasta kenelläkään.
Minäkin näen asian niin, että voisi olla ihan mahdollista ja fiksua opetella elämään siinä parisuhteessa niin, että siinä ollessaankin saisi niitä kaipaamiaan asioita. Heittää miehen vaikka lomalle muutaman kerran vuodessa, jolloin saa edes viikon välillä elää ilman miehen sotkuja. Lähdön edellytyksenä on, että sitä ennen mies siivoaa omat rojunsa paikoilleen.
Ja sama toisin päin. Sinulle mahdollisuus omaan rauhaan, kun sitä kaipaat. Esim. lähellä oleva kesämökki tai muu kämppä voisi toimia paikkana, jossa kumpikin voi välillä hengailla. Meillä on omassa pihassa pihamökki, ei mikään leikkimökki, vaan kunnon rakennus, missä on sauna, takkahuone, pikkukeittiö, vessa. Eli siellä voi oleilla vaikka yön yli, pääsee lasten melusta vähän rauhaan, saa katsella telkkaria, laittaa kasvonaamiot ja jalkakylvyt rauhassa, polkea kuntopyörää, herkutella, jne.
Rajoitat suotta vaihtoehtosi vain kahteen. Voit vapaasti muuttaa elämääsi ihan itse ja aloittaa jo tänään. Mies näyttää olevan sinulle vain tekosyy jättää elämäsi elämättä. Kyllä kai on tylsää, ellei ota vastuuta ajankäytöstään ja siitä, minne huomionsa panee.
[quote author="Vierailija" time="24.03.2013 klo 07:55"]
Meillä on omassa pihassa pihamökki, ei mikään leikkimökki, vaan kunnon rakennus, missä on sauna, takkahuone, pikkukeittiö, vessa. Eli siellä voi oleilla vaikka yön yli, pääsee lasten melusta vähän rauhaan, saa katsella telkkaria, laittaa kasvonaamiot ja jalkakylvyt rauhassa, polkea kuntopyörää, herkutella, jne.
[/quote]
Ei herranjumala mitä itsekeskeisyyttä ja kasvatuskyvyttömyyttä ja kykenemättömyyttä sietää omaa perhettä. Miksi tuollaiset ihmiset tekevät lapsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäpä jos keskustelisit miehen kanssa ihan kaikessa rauhassa näistä asioista. Sanoisit, mitkä asiat sinua painavat ja mitkä haluaisit muuttaa, jotta yhteiselo voisi jatkua ja voisit olla onnellinne parisuhteessasi. Vastavuoroisesti mies sanoisi sinulle samat sanat. Sen jälkeen sopisitte, millaiseen kompromissiin voisitte päätyä.
Kotitöiden tekeminen listan kanssa on ihan ok: imurointi vuoroviikoin tiistaisin ja vastaavasti vuoroviikoin toinen pesee vessan tiistaisin; pyykinpesu vuorottain keskiviikkoisin ja lauantaisin (sis. pesun ja ripustamisen) ja vastaavasti toinen hoitaa silloin tiskikoneen; kaikki perheenjäsenet keräävät omat tavaransa joka ilta paikoilleen ennen nukkumaanmenoa jne. Saatat yllättyä siitä, että mies tekee taloudessa paljon sellaista, mitä sinä et edes huomaa. Anna hänelle tilaisuus kertoa se.
Ja mitä tulee seksiin, puhu miehelle siitä, millaista haluaisit sen olevan, miten hän saisi sinut syttymään jne. Ihmiset muuttuvat ajan kanssa eikä se, mikä toimi 20 vuotta sitten, välttämättä toimi enää nykyisin. Kerro hänelle, miten hän voisi saada sinut rakastumaan itseensä uudelleen. Sano, että ilman rakkautta et enää halua jatkaa yhdessä, mutta jos kipinä löytyy uudelleen, kaikki on ok. Kysy häneltä, miten sinä voisit tehdä samoin.
Tämä on se sama mies, jota aikoinaan rakastit ja jonka kanssa halusit saada lapsia ja jonka kanssa halusit vanhentua ja olla yhdessä kuolemaan asti. Sinun pitää etsiä se mies uudelleen, jos hän on kadonnut johonkin täysin tyhjänpäiväisiin arkisiin asioihin.
[quote author="Vierailija" time="24.03.2013 klo 10:28"]
Kotitöiden tekeminen listan kanssa on ihan ok: imurointi vuoroviikoin tiistaisin ja vastaavasti vuoroviikoin toinen pesee vessan tiistaisin; pyykinpesu vuorottain keskiviikkoisin ja lauantaisin (sis. pesun ja ripustamisen) ja vastaavasti toinen hoitaa silloin tiskikoneen; kaikki perheenjäsenet keräävät omat tavaransa joka ilta paikoilleen ennen nukkumaanmenoa jne. Saatat yllättyä siitä, että mies tekee taloudessa paljon sellaista, mitä sinä et edes huomaa. Anna hänelle tilaisuus kertoa se.
[/quote]
Mutta kun mies ei suostu listoihin eikä vuorotekemisiin, hänen mielestään naurettavaa. Asiasta on tapeltu aivan alusta asti. Meillä on kertakaikkisen eri standardi siivoamisen, pyykinpesun ja ruoanlaiton kanssa. Tiettyyn pisteeseen asti ymmärrän että jos minulle on tärkeää ettei villakoirat vilise, niin itse on siivottava. Mutta kun vessanpesunkin on miehen mielestä ihan turhaa/ vaadin sitä liian usein.
Mies tekee paljon remonttia mutta ei mitään rutiinihommaa. Osa remontista on täysin ylimitoitettua eikä tarvittavaa ja ylipäätään hän saa keskittyä "projektiin" kun minun keskeytettävä aina ja kaikki esim. ruoanlaiton takia.
Keskustella varmaan pitäisi mutta.... en jaksa... On keskusteltu niin tsiljoonaan kertaan etten enää jaksa. Jos mies viikon tsemppaa niin sitten taas palaa vanhoihin kaavoihinsa. Eikä tunnu kerta kaikkian tajuavan että vihaan vonkaamista. Sääliseksiin suostun kun en kestä kiukuttelua mutta se vähentää haluja joka kerta entisestään. Eikä mies tajua tätäkään, kun vaan tekee mieli. Aina.Koko ajan. Oli talo kaaoksessa tai ei. Oli lapset kipeänä tai ei. Oli aamulla aikainen herätys tai ei. ap
Tuo seksistä kiukutteleminen on kyllä vihoviimeistä: se vie loputkin halut!
Ehkä vaan potkaiset sen pihalle etsimään sitä kuumaa kissaa joka tahtoo viliä seksiä 2 krt. päivässä ;) Ei ihan helppoa ikääntyvälle äijälle...