Kun halusin apua lamaannukseeni, siis sellaiseen sisäiseen lamaannukseeni ja menin terapiaan
Niin se terapeuttipa ei osannut auttaa. Se etsi vain mulle koulutusta ja parisuhdetta, eli siis terapiassa oli jotenkin ne tavoitteina, vaikka tärkeämpää olisi ollut hoitaa, aukaista, katkaista ja poistaa se mun sisäinen lamaantumiseni, se mekanismi, joka esti minua toteuttamasta itseäni, auttamasta itseäni, tekemästä mitä haluan (kykyjeni mukaan, joita siis voi aina myös halutessaan kehittää) jne.
Maksoin 6 vuotta siitä, että mitään ei käytännössä tapahtunut sisäisen laman suhteen, johon myös kuului kyvyttömyys puolustaa ja ajaa itselleen tärkeinä pitämiään asioita. Tämä sitten taas piti masennusta yllä.
Kommentit (6)
Miksi et halunnut koulutusta tai parisuhdetta? Se auttaa ongelmiin että hankkii rutiinia.
Usein elämänsisältö auttaa ja tuottaakin sitä merkityksellisyyden tunnetta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi et halunnut koulutusta tai parisuhdetta? Se auttaa ongelmiin että hankkii rutiinia.
Tavallaan halusin kyllä, mutta oma ajatteluni kulki niin, että sitten kun sisin on kunnossa ei mitään terapiaa niihin tarvita. Vaan ensin pitää hoitaa ihminen kuntoon, loppu seuraa siitä kuin itsestään. Ei tietenkään välttämättä mutkitta, mutta niin, ettei siitä muodostu kärsimystä, vaan normaalia elämää. Ja vajaakuntoisena sitä saa molemmista tahoista vain sutta ja sekundaa.
Vierailija kirjoitti:
Usein elämänsisältö auttaa ja tuottaakin sitä merkityksellisyyden tunnetta.
Ei mulla elämän sisällöstä ollut puutetta vaan sitä esti olemasta esillä tai toimimasta lamaannus.
Mulla on ollut tuo. Kerran sitten räjähdin oikein kunnolla ja siitä lähti käyntiin prosessi.
Eihän tosiaan mitkään ulkoiset asiat auta, jos sisältä ei asiat korjaannu.
Up