opettakaa mua: miten pitäisi suhtautua ihmiseen,

Nauramalla.

Hullu; narsisti tai maanikko. Pysy kaukana.

Sinulla on alemmuuskompleksi.

Toiset vaan ovat kokeneet enemmän kuin sinä, joiltakin osin. Hyväksy se. Toisaalta ihminen, joka tuo kokemuksiaan alinomaan esille ei ole kovin hyvä tulemaan toimeen tai ei halua tulla toimeen muiden kanssa. Vältä siis hänen seuraansa jos ärsyttää noin.

Minä kärsin Panu Rajala -syndroomasta. Tietyssä seurassa en voi olla oma itseni, koska jotkut ottavat itseensä jos eivät tiedä - omasta mielestään - yhtä paljon kuin minä. Hyvässä ystäväseurassa keskustelu muistuttaa taas vaihdantataloutta. Minä olen kokenut paljon joitakin juttuja, ystävä taas toisia juttuja. Sitä voi olla vapaasti oma itsensä ja jakaa kokemansa ilman, että toinen kuvittelee kehuskelevan.

sa olet yksi nappula sen pelissä, pikku nappula

Hänellä on narsistinen persoonallisuushäiriö, joten sinun pitää todellakin lopettaa kaikki yhteydenpito tuohon henkilöön, ettet sairastu itse!

OIkeasti noilla narsisteilla ei ole mitään, mutta pyrkivät juuri tuolla itsensä korostamisella pönkittämään sitä olematonta itsetuntoaan. Ei ole väliä, minkä ikäinen on, sillä heitä on kaikissa ikäluokissa!

Oma neuvoni: Katkaise oikeasti suhde tuohon, niin alat voida paljon paremmin.

Hänellä on narsistinen persoonallisuushäiriö, joten sinun pitää todellakin lopettaa kaikki yhteydenpito tuohon henkilöön, ettet sairastu itse!

OIkeasti noilla narsisteilla ei ole mitään, mutta pyrkivät juuri tuolla itsensä korostamisella pönkittämään sitä olematonta itsetuntoaan. Ei ole väliä, minkä ikäinen on, sillä heitä on kaikissa ikäluokissa!

Oma neuvoni: Katkaise oikeasti suhde tuohon, niin alat voida paljon paremmin.

[quote author="Vierailija" time="22.03.2013 klo 22:26"]

 joka on lähestulkoon kaikessa erinomainen, omasta mielestään.

Ihminen, jolla on joku kokemus aivan kaikkeen, mistä puhutaan. On ollut kaikkialla. Kokenut "kaiken". Sukeltanut maailman kaikissa merissä, matkannut kaikilla mantereilla, nähnyt maailman tärkeimmät ihmiset, parhaimmat artistit, lukenut kaikki tärkeimmät kirjat. Hänen kotinsa on ihanin, parhain, valoisin, hänen pöytänsä hämmästyttää kaikki. Ehkä vähän liioittelen, mutta toistuvasti hänen kanssaan olen hänen erinomaisuutensa äärellä. Ihana hän minusta on, mutten osaa suhtautua tuohon "mahtavuuteen". Hän on minua puolet vanhempi, joten en osaa oikein kadehtiakaan tavallaan. 

[/quote]no jos on tehnyt noin niin sitten on, so? Emmä jaksais, ei olis mahdollisuuksia. Niin ai susta kotinsa on parhain?

Mua vaivaa se, etten tiedä miten suhtautua siihen. Eli, en ole oikeastaan ärsyyntynyt tmv. Mutta kun levy rupeaa pyörimään, iloitsen usein hänen kanssaan vilpittömästi alkuun, osallistun hänen onneensa. Mutta sitten huomaan väsyväni, kun kaikki on niin mahtavaa, enkä enää osaa suhtautua. Jossain kohtaa tulee epäuskoinen olo: kaikki ei voi olla niin suurta, niin dramaattista, niin aina jotenkin äärimmäistä. Sitten tunnen oloni neuvottomaksi, osaamattomaksi ja hämmentyneeksi.

ap

Minulla on myös samanlainen ystävä ja fiiliksesi hyvin tuttuja, ap...

Hä? No se vaan on kokenu kaikea, miklä problem se sulle on?? Siis miten suhtautuisit ihmiseen, joka ei ole koskaan matkustellu, ei oo tehny mitään "merkittävää". Ihmsiet on erilaisia, e ymmärrää mikä sun poj nttis koko jutussa oli, ku et kerran kadehdikaa kyseistä ihmistä! Sitt olisi ymmärtäny ett jos kadehdisit ja sit vali valittaisit tänne, tai ainki mä oisin helvetin kateellinen ihminen joka on kokenu kaikkee mahtava mitä mä en ole.

Todennäköisesti hän pitää sinua ihmisenä yhtä upeana ja arvokkaana kuin itseäänkin! Kun arvostaa itseään osaa arvostaa muita myös. Hänen kuvansa ihmisistä ja ihmisyydestä on ehkä vähän enemmän, kuin olet itse tottunut ajattelemaan. Maailma on upea, siitä voi nauttia ja kertoa. Ihmisyys parhaimmillaan on upeaa, siitä voi nauttia myös! Arvosta sinä kokemuksiasi myös, sitä mitä tiedät, tunnet, mitä olet oppinut, erityisesti niitä, joissa ihmisyytesi on kasvanut! Ne ovat hehkuttamisen arvoisia asioita. :) Aloita vaikka tempautumalla mukaan! Jos hän hehkuttaa jotakin, voit miettiä, mikä sinulle itsellesi olisi hehkuttamisen arvoista. Jos hän kehuu jotakin, voit miettiä (ihan vaikka itseksesi) mitä sinä toivot tai haluat, mistä voit kiittää elämässäsi? Kun hän hekuttaa, mistä itse unelmoit? Kun ihminen nauttii elämästään, ei hän halua muiden nauttivan tai olevan yhtään vähemmän! Ei vaan ehkä muista tai huomaa, että asiasta voi tulkita sellaisenkin näkemyksen... Jos hän kertoo sinulle näitä, mistä nauttii, arvostaa tai kiittää elämässään (vaikka vain kehumalla), niin ole iloinen: olet sen arvoinen! Käytä hyväksesi ja opi myös itsestäsi, ne upeat arvostavat piirteesi. 

Itselläni oli aikanaan yksi ylivertainen ystävä, ja hänen esimerkkinsä on kantanut pitkään mukaan: ei vähättely tee ihmisestä yhtään enempää, saati muista ihmisistä, vaan päin vastoin. Olemalla upea oma itsensä antaa muillekin tilaa olla upeita ainutlaatuisia ihmisiä. Arvostamalla itseään ja kokemaansa, voi arvostaa myös muita ihan toisella tavalla, kuin ilman niitä. Hän on minulle lahja, jonka muistan lopun elämäni. 

Sinä joka kirjoitit numeron 12:

Kiitos. 

-ap

Minulla on tapana hehkuttaa innoissani asioita joita olen kokenut. Esim. jos olen ollut ihan mahtavalla matkalla, niin on kiva muistella sitä matkaa kertomalla niistä elämyksistä mitä matka on tuonut. Tai jos olen hankkinut uuden, mielestäni tosi ihanan sohvan, niin on kiva kertoa asiasta. Olen aina ollut hyvin avoin ihminen. Kerron samalla tavalla myös epäonnistumiset elämässä, vastoinkäymiset ja vitutuksen aiheet.

Tietenkään en ihan kaikille avaudu. Ja jos huomaan, että toinen ihminen alkaa kadehtia, niin lopetan sen "hehkutuksen".

Ja minusta on itsestäni kiinnostavaa, jos joku kertoo onnistuneesta matkasta. Samalla päässäni laitan muistiin ne hyvät vinkit, mistä toinen kertoi; minne kannattaa matkustaa, millä yhtiöllä, mihin hotelliin ja miksi juuri siellä paikassa oli niin kivaa. Tietenkin pyrin tarkastelemaan toisten kertomia juttuja myös kriittisesti; aina se mikä toisesta on kivaa ja ihana ei ole minusta yhtään kivaa ja ihanaa (ja toistepäin). Tykkään kuunnella myös toisten onnistumisista! Näistäkin aina voi itse saada vinkkiä ja näkökulmaa, ja lisäksi on mukava olla iloisten ja onnellisten ihmisten seurassa! On piristävää kuunnella toisten kivoja juttuja, kuin että naamat rutussa valitettaisiin jatkuvasti.

Ja en koskaan hehkuta tai kerro kivoja juttuja elämästäni siksi, että jotenkin elvistelisin, tai ajattelisin olevampi parempi/menestyneempi tmv. (jotkut kun kokevat näin, esim. blogin kirjoittajia kohtaan) vaan siksi, että jaettu ilo on kaksinkertainen ilo! On mukavaa yhdessä jutella kivoja juttuja esim. kavereiden kanssa.

Mutta tässäkin asiassa pitää olla hienotunteinen! Ei pidä mennä hehkuttamaan avio-onneaan juuri eronneelle tai sinkulle. Pitää ottaa myös muut huomioon.