Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Traumatusoiduin uudestaan terapiassa!
16.03.2019 |
Onko palstalaisilla kokemuksia uudelleen traumatisoitumisesta terapiassa? Itselleni tämä tapahtui psykodynaamisessa kun valitsin väärän terapeutin itselleni.
Hän oli liian viileä ja etäinen vaikka aluksi näyttelikin lämmintä ja empaattista. Traumoihin reagoimiseni oli hänestä vääränlaista: kun sain kotona pahoja ahdistuskohtauksia (jotka terapia laukaisi) ja pelkäsin että tulen hulluksi terapeutin mielestä reagoin "epätyypillisellä" tavalla ja että kukaan hänen aiemmista potilaistaan ei reagoinut niin (pitkä kokemus alalta)
En jaksa tässä selostaa kaikkea mutta totean vain että kohdallani terapia meni täysin pieleen, väärä suuntaus ja vääränlaiset henkilökemiat. Ilmeisesti olisin tarvinnut traumaterapiaa mutta en sitä silloin ahdistuksissani tajunnut...Taustalla koulukiusaamista, perheväkivaltaa ja rikkonaisia ihmissuhteita. Nyt en uskalla mennä enää minkäänlaiseen terapiaan, kun luottamus meni kaikkiin ihmisiin :/
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapia on ihan pask*a. Paremman avun olen saanut puhumalla ystävilleni tai vaikka koiralleni kuin tuntemattomalle eukolle. Enemmän ahdisti käydä siellä, helpotti heti kun lopetin.
Joo-o. Olen joutunut muutamiin kaltaisiisi pistämään välit poikki kun kuormittivat niin, että oma tereys alkoi murentua. Lukuisiin pyyntöihini siitä, että ottaisivat ihan ammattilaisen, viitattiin kintaalla, koska "sulle puhuminen auttaa niin paljon paremmin". Ei sellaista vaan jaksa etenkään, kun ei ole ammattitaitoa, tai mitään välineitä auttaa oikeasti, tai puuttua jopa haitalliseen käytökseen, kuten toistuviin itsemurhauhkauksiin. Itsekkäitä olette.
Kavereita ei masenneta määkimällä jatkuvasti omista angsteista.
Kuka sellaista jaksaa.
Mielenterveyshoitajat terveyskeskuksessa on mahtavia tyyppejä kaikenlaisissa elämän kriiseissä ja neuvovat eteenpäin jos tarvetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terapia on ihan pask*a. Paremman avun olen saanut puhumalla ystävilleni tai vaikka koiralleni kuin tuntemattomalle eukolle. Enemmän ahdisti käydä siellä, helpotti heti kun lopetin.
Joo-o. Olen joutunut muutamiin kaltaisiisi pistämään välit poikki kun kuormittivat niin, että oma tereys alkoi murentua. Lukuisiin pyyntöihini siitä, että ottaisivat ihan ammattilaisen, viitattiin kintaalla, koska "sulle puhuminen auttaa niin paljon paremmin". Ei sellaista vaan jaksa etenkään, kun ei ole ammattitaitoa, tai mitään välineitä auttaa oikeasti, tai puuttua jopa haitalliseen käytökseen, kuten toistuviin itsemurhauhkauksiin. Itsekkäitä olette.
Kavereita ei masenneta määkimällä jatkuvasti omista angsteista.
Kuka sellaista jaksaa.
Mielenterveyshoitajat terveyskeskuksessa on mahtavia tyyppejä kaikenlaisissa elämän kriiseissä ja neuvovat eteenpäin jos tarvetta.
Ammattitaidottomia mukahoitajia jotka on palkattu näyttelemään, jotta julksiella puolella olisi leikisti edes _jotakin_ hoitoa. Traumatisoituneiden tulee pysyä heistä kaukana.
Kurko kirjoitti:
Huom: En tiedä mistä traumasi on peräisin enkä ole psykologi tai psykiatri, joten tätä kommenttia ei voi liittää tähän tapaukseen (lakiosaston lisäys).
Tästähän on nyt julkaistu uusia tutkimuksia, että järkyttävän tapahtuman jälkeen esim. Tetriksen (tai muun keskittymistä vaativan pelin) pelaaminen on hyödyllisempää kuin terapia. Terapia vaan vahvistaa siihen ikävään tapahtumaan liittyvää muistoa. Pelaaminen tekee päinvastoin.
Olen itsekkin käynyt terapiassa, lähinnä paniikkikohtausten vuoksi.
Oma käsitykseni/kokemukseni on, että sellaiset terapiat, jossa vatvotaan niitä ikäviä asioita, vaan pahentavat tilannetta. Se toimiva terapeutti totesi, että jossain menneisyydessä on joku kokemus/kokemuksia, jotka tämän ovat aiheuttaneet, mutta niitä ei ruveta vatvomaan. Sen sijaan kehitettiin menetelmiä, miten näistä tilanteista pääsee yli. Sen koen hyödyllisempänä kuin vatvominen.
Siis terapeutti sanoi, että paniikkikohtaukset johtuvat jostain menneisyydessä tapahtuneesta? Kuulostaa kummalliselta. En sano, etteivät tapahtuneet asiat voi vaikuttaa paniikkikohtauksiin, mutta usein ne johtuvat neurologisista syistä, aivojen välittäjäaineista tai jostain tällaisesta.
Vierailija kirjoitti:
Tuntemani tuttava meni terapiaan ja aiemmin sopuisa ja pidetty henkilö on muuttunut sen myötä kuin toiseksi ihmiseksi. "Minunhan ylitse ei enää kävellä" mentaliteetilla ottaa lähes kaiken henkilökohtaisesti omaa tilaansa uhkaavaksi, on kiukkuinen ja laatimassa milloin kellekin instanssille valituksia, tyyliin lapsensa opettajalle, toisen lapsen päivähoitajalle, ammattiliiton edustajalle.
Suoraan sanoen mukavasta ihmisestä muuttui rasittava. Vihainen ja riitaisa.
Älkääkä vain sanoko että kyseessä on joku "vaihe joka kuuluu kyseiseen terapiaan". Ei varmasti ole.
Tunnen usemapiakin ihmisiä jotka ovat tarvinneet terapiaa ja saaneet siitä erinomaista apua itsensä ymmärtämiseen ja toipumiseen matkalla kohti henkistä hyvinvointia ja tasapainoa.
Aivan kuin terapeutti olisi painanut jotain nappulaa joka ruokkii tuota "minä vastaan maailma"-asennetta.
Tuttavallasi on nyt murrosikä, hän kapinoi vähän kaikkea vastaan ja on hankala. Todennäköisesti häneltä aikanaan fyysisessä murrosiässä ei siedetty mitään tällaista. Todennäköisesti tilanne tasaantuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntemani tuttava meni terapiaan ja aiemmin sopuisa ja pidetty henkilö on muuttunut sen myötä kuin toiseksi ihmiseksi. "Minunhan ylitse ei enää kävellä" mentaliteetilla ottaa lähes kaiken henkilökohtaisesti omaa tilaansa uhkaavaksi, on kiukkuinen ja laatimassa milloin kellekin instanssille valituksia, tyyliin lapsensa opettajalle, toisen lapsen päivähoitajalle, ammattiliiton edustajalle.
Suoraan sanoen mukavasta ihmisestä muuttui rasittava. Vihainen ja riitaisa.
Älkääkä vain sanoko että kyseessä on joku "vaihe joka kuuluu kyseiseen terapiaan". Ei varmasti ole.
Tunnen usemapiakin ihmisiä jotka ovat tarvinneet terapiaa ja saaneet siitä erinomaista apua itsensä ymmärtämiseen ja toipumiseen matkalla kohti henkistä hyvinvointia ja tasapainoa.
Aivan kuin terapeutti olisi painanut jotain nappulaa joka ruokkii tuota "minä vastaan maailma"-asennetta.
Tuttavallasi on nyt murrosikä, hän kapinoi vähän kaikkea vastaan ja on hankala. Todennäköisesti häneltä aikanaan fyysisessä murrosiässä ei siedetty mitään tällaista. Todennäköisesti tilanne tasaantuu.
Lasku tuosta hihasta vedetystä loppupäätelmästäsi 150e per käynti ja aika minkä ilmiselvästi tasokas "tretment" kesti 7 vuotta ? Tuttava kiittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntemani tuttava meni terapiaan ja aiemmin sopuisa ja pidetty henkilö on muuttunut sen myötä kuin toiseksi ihmiseksi. "Minunhan ylitse ei enää kävellä" mentaliteetilla ottaa lähes kaiken henkilökohtaisesti omaa tilaansa uhkaavaksi, on kiukkuinen ja laatimassa milloin kellekin instanssille valituksia, tyyliin lapsensa opettajalle, toisen lapsen päivähoitajalle, ammattiliiton edustajalle.
Suoraan sanoen mukavasta ihmisestä muuttui rasittava. Vihainen ja riitaisa.
Älkääkä vain sanoko että kyseessä on joku "vaihe joka kuuluu kyseiseen terapiaan". Ei varmasti ole.
Tunnen usemapiakin ihmisiä jotka ovat tarvinneet terapiaa ja saaneet siitä erinomaista apua itsensä ymmärtämiseen ja toipumiseen matkalla kohti henkistä hyvinvointia ja tasapainoa.
Aivan kuin terapeutti olisi painanut jotain nappulaa joka ruokkii tuota "minä vastaan maailma"-asennetta.
Tuttavallasi on nyt murrosikä, hän kapinoi vähän kaikkea vastaan ja on hankala. Todennäköisesti häneltä aikanaan fyysisessä murrosiässä ei siedetty mitään tällaista. Todennäköisesti tilanne tasaantuu.
Minä traumatisoiduin tuosta vastauksesta.
Vierailija kirjoitti:
Kurko kirjoitti:
Huom: En tiedä mistä traumasi on peräisin enkä ole psykologi tai psykiatri, joten tätä kommenttia ei voi liittää tähän tapaukseen (lakiosaston lisäys).
Tästähän on nyt julkaistu uusia tutkimuksia, että järkyttävän tapahtuman jälkeen esim. Tetriksen (tai muun keskittymistä vaativan pelin) pelaaminen on hyödyllisempää kuin terapia. Terapia vaan vahvistaa siihen ikävään tapahtumaan liittyvää muistoa. Pelaaminen tekee päinvastoin.
Olen itsekkin käynyt terapiassa, lähinnä paniikkikohtausten vuoksi.
Oma käsitykseni/kokemukseni on, että sellaiset terapiat, jossa vatvotaan niitä ikäviä asioita, vaan pahentavat tilannetta. Se toimiva terapeutti totesi, että jossain menneisyydessä on joku kokemus/kokemuksia, jotka tämän ovat aiheuttaneet, mutta niitä ei ruveta vatvomaan. Sen sijaan kehitettiin menetelmiä, miten näistä tilanteista pääsee yli. Sen koen hyödyllisempänä kuin vatvominen.
Siis terapeutti sanoi, että paniikkikohtaukset johtuvat jostain menneisyydessä tapahtuneesta? Kuulostaa kummalliselta. En sano, etteivät tapahtuneet asiat voi vaikuttaa paniikkikohtauksiin, mutta usein ne johtuvat neurologisista syistä, aivojen välittäjäaineista tai jostain tällaisesta.
Yleisimmät paniikkikohtauksen taustalla vaikuttavat "syyt":
1. Henkiset laukaisevat tekijät: Paniikkikohtaus kumpuaa turvattomuuden tunteesta. Lisätään turvallisuuden tunnetta ja opetellaan tunnistamaan turvattomuutta tuottavat seikat ja käsittelemään ne.
2.Fyysiset laukaisevat tekijät: Aistien ylikuormitus ---uupumus, yliväsymys, burnouttia oireilevia kohtauksia.
Lepo, stressavien tekijöiden minimoiminen toimintaympäristöstä, huolehtiminen riittävästä palautumisesta rankkojen suoritusten jälkeen.
3. Kemialliset laukaisevat tekijät, yliherkkyys esim kofeiinille? Esim välittäjä-aineista johtuvat reaktiot.
HUOM---!! Paniikkihäiriö on nykyään täysin parannattavissa oleva häiriö kohtauksineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Terapia on ihan pask*a. Paremman avun olen saanut puhumalla ystävilleni tai vaikka koiralleni kuin tuntemattomalle eukolle. Enemmän ahdisti käydä siellä, helpotti heti kun lopetin.
Niin, kaikilla ei ole psyykkistä kapasiteettia tarpeeksi, että psykoterapiasta olisi hyötyä.
Vierailija kirjoitti:
Jos tyyliin 7vuotta käy samalla taholla, ilman että tuntuvasti helppaa jo ekan puolen vuoden aikana mieltä, niin oikeasti...?
Kannattaisko vaihtaa joko menelmää tai tahoa .
Niin, kannattaisko? En ole ap, mutta onko puoli vuotta tosiaan jokin aikaraja?
Itse olen pian käynyt puoli vuotta terapiassa, mutta lähinnä vain jorisemme niitä näitä. Ajatusmallit eivät ole muuttuneet yhtään, vaan lähinnä olen vasta raportoinut omista malleistani. Välillä on käynyt mielessä, päästäänkö tästä ikinä eteenpäin vai käynkö vain raportoimassa kerta toisensa jälkeen, että nyt kävi niin ja näin ja toinen sanoo, että aha. Mukava tyyppi kyllä, mutta ehkä vähän liiankin mukava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä juuri. Mikään ei ole kuluttavampaa ja rasittavampaa kuin joutua vastentahtoaa terapeutin rooliin. Minulla on omastakin takaa terapianaiheita, en kaipaa sitä, että joku ystävä kaataa enää omiaan niskaani. Tämän vuoksi en edes vastaa tiettyjen henkilöiden puheluihin kuin satunnaisesti. Jos terapeuttia kaipaavat, menkööt Kelan kustantamalle,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntemani tuttava meni terapiaan ja aiemmin sopuisa ja pidetty henkilö on muuttunut sen myötä kuin toiseksi ihmiseksi. "Minunhan ylitse ei enää kävellä" mentaliteetilla ottaa lähes kaiken henkilökohtaisesti omaa tilaansa uhkaavaksi, on kiukkuinen ja laatimassa milloin kellekin instanssille valituksia, tyyliin lapsensa opettajalle, toisen lapsen päivähoitajalle, ammattiliiton edustajalle.
Suoraan sanoen mukavasta ihmisestä muuttui rasittava. Vihainen ja riitaisa.
Älkääkä vain sanoko että kyseessä on joku "vaihe joka kuuluu kyseiseen terapiaan". Ei varmasti ole.
Tunnen usemapiakin ihmisiä jotka ovat tarvinneet terapiaa ja saaneet siitä erinomaista apua itsensä ymmärtämiseen ja toipumiseen matkalla kohti henkistä hyvinvointia ja tasapainoa.
Aivan kuin terapeutti olisi painanut jotain nappulaa joka ruokkii tuota "minä vastaan maailma"-asennetta.
Mitä ilmeisimmin tuttavasi on ollut ylitse käveltävä loperö, jonka olet siksi kokenut niin mukavaksi. Nyt on menossa vaihe, jossa hän opettelee jämäkkyyttä, mikä ei tule ihan noin vain, kun sitä ei ole saanut lapsesta saakka harjoitella. Menee vuosia että pääsee siihen balanssiin, missä terve ihminen on aikuistuttuaan.
Tässä ei ole kyse siitä, että minun "aiemmin kokemani mukava henkilö" (koska hän on ollut muka "mitä ilmeisimmin" hyväksikäytettävä löperö jotenkin mistä syystä muka kaikki ovat pitäneet hänestä) oli opettelemassa jämäkkyyttä joka häneltä on muka oleellisesti puuttui ja tuo taito opeteltiin ottamaan käyttöön hänen hyödykseen.
Tässä on kyse siitä, että terapiaan menoon jälkeen oli ilmiselvästi poissa toltaan ja sotki sekä omat asiansa, että veti mukaan riitoihinsa ympäristönsäkin ihmisiä hakien liittolaisia aina uudelleen uusiin konflikteihin.
En tiedä miten menee nykyään.
Ehkä toivottavasti löysi tasapainon , kiitos terapian.
Mutta huipputyyppi oli ihan kaikkien mielestä, eikä pelkästään "minun kokemanani" ennen intensiiviterapiaa tai mitälienee....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä juuri. Mikään ei ole kuluttavampaa ja rasittavampaa kuin joutua vastentahtoaa terapeutin rooliin. Minulla on omastakin takaa terapianaiheita, en kaipaa sitä, että joku ystävä kaataa enää omiaan niskaani. Tämän vuoksi en edes vastaa tiettyjen henkilöiden puheluihin kuin satunnaisesti. Jos terapeuttia kaipaavat, menkööt Kelan kustantamalle,
Kyllä. Juuri näin.
Jokaisella on hommaa ja omat murheensa.
Pitää olla ystävän kanssa muutakin puhuttavaa kun valittaminen.
Vierailija kirjoitti:
Tämä juuri. Mikään ei ole kuluttavampaa ja rasittavampaa kuin joutua vastentahtoaa terapeutin rooliin. Minulla on omastakin takaa terapianaiheita, en kaipaa sitä, että joku ystävä kaataa enää omiaan niskaani. Tämän vuoksi en edes vastaa tiettyjen henkilöiden puheluihin kuin satunnaisesti. Jos terapeuttia kaipaavat, menkööt Kelan kustantamalle,
On minullakin omia murheita, mutta en ymmärrä miksen voisi kuunnella kavereiden huolia. Mikä siinä on rasittavaa? Korkeintaan sitten voisi olla raskasta, jos kaverin asiat olisivat poikkeuksellisen hirveitä ja pelottavia. Terapeuttikin voi traumatisoitua, jos hoitaa kidutuksen uhreja tai vastaavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terapian ongelmista ja riskeistä ei ole vielä käyty juuri mitään julkista keskustelua mutta sanokaa mun sanoneen, lähitulevaisuudessa tää aihe kyllä nousee keskusteluun. Ehkä joku kirjoittaa aiheesta kirjan tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kurko kirjoitti:
Huom: En tiedä mistä traumasi on peräisin enkä ole psykologi tai psykiatri, joten tätä kommenttia ei voi liittää tähän tapaukseen (lakiosaston lisäys).
Tästähän on nyt julkaistu uusia tutkimuksia, että järkyttävän tapahtuman jälkeen esim. Tetriksen (tai muun keskittymistä vaativan pelin) pelaaminen on hyödyllisempää kuin terapia. Terapia vaan vahvistaa siihen ikävään tapahtumaan liittyvää muistoa. Pelaaminen tekee päinvastoin.
Olen itsekkin käynyt terapiassa, lähinnä paniikkikohtausten vuoksi.
Oma käsitykseni/kokemukseni on, että sellaiset terapiat, jossa vatvotaan niitä ikäviä asioita, vaan pahentavat tilannetta. Se toimiva terapeutti totesi, että jossain menneisyydessä on joku kokemus/kokemuksia, jotka tämän ovat aiheuttaneet, mutta niitä ei ruveta vatvomaan. Sen sijaan kehitettiin menetelmiä, miten näistä tilanteista pääsee yli. Sen koen hyödyllisempänä kuin vatvominen.
Siis terapeutti sanoi, että paniikkikohtaukset johtuvat jostain menneisyydessä tapahtuneesta? Kuulostaa kummalliselta. En sano, etteivät tapahtuneet asiat voi vaikuttaa paniikkikohtauksiin, mutta usein ne johtuvat neurologisista syistä, aivojen välittäjäaineista tai jostain tällaisesta.
Yleisimmät paniikkikohtauksen taustalla vaikuttavat "syyt":
1. Henkiset laukaisevat tekijät: Paniikkikohtaus kumpuaa turvattomuuden tunteesta. Lisätään turvallisuuden tunnetta ja opetellaan tunnistamaan turvattomuutta tuottavat seikat ja käsittelemään ne.
2.Fyysiset laukaisevat tekijät: Aistien ylikuormitus ---uupumus, yliväsymys, burnouttia oireilevia kohtauksia.
Lepo, stressavien tekijöiden minimoiminen toimintaympäristöstä, huolehtiminen riittävästä palautumisesta rankkojen suoritusten jälkeen.
3. Kemialliset laukaisevat tekijät, yliherkkyys esim kofeiinille? Esim välittäjä-aineista johtuvat reaktiot.
HUOM---!! Paniikkihäiriö on nykyään täysin parannattavissa oleva häiriö kohtauksineen.
Kohtausten syynä voi olla jokin sairaus, kuten migreeni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kurko kirjoitti:
Huom: En tiedä mistä traumasi on peräisin enkä ole psykologi tai psykiatri, joten tätä kommenttia ei voi liittää tähän tapaukseen (lakiosaston lisäys).
Tästähän on nyt julkaistu uusia tutkimuksia, että järkyttävän tapahtuman jälkeen esim. Tetriksen (tai muun keskittymistä vaativan pelin) pelaaminen on hyödyllisempää kuin terapia. Terapia vaan vahvistaa siihen ikävään tapahtumaan liittyvää muistoa. Pelaaminen tekee päinvastoin.
Olen itsekkin käynyt terapiassa, lähinnä paniikkikohtausten vuoksi.
Oma käsitykseni/kokemukseni on, että sellaiset terapiat, jossa vatvotaan niitä ikäviä asioita, vaan pahentavat tilannetta. Se toimiva terapeutti totesi, että jossain menneisyydessä on joku kokemus/kokemuksia, jotka tämän ovat aiheuttaneet, mutta niitä ei ruveta vatvomaan. Sen sijaan kehitettiin menetelmiä, miten näistä tilanteista pääsee yli. Sen koen hyödyllisempänä kuin vatvominen.
Siis terapeutti sanoi, että paniikkikohtaukset johtuvat jostain menneisyydessä tapahtuneesta? Kuulostaa kummalliselta. En sano, etteivät tapahtuneet asiat voi vaikuttaa paniikkikohtauksiin, mutta usein ne johtuvat neurologisista syistä, aivojen välittäjäaineista tai jostain tällaisesta.
Yleisimmät paniikkikohtauksen taustalla vaikuttavat "syyt":
1. Henkiset laukaisevat tekijät: Paniikkikohtaus kumpuaa turvattomuuden tunteesta. Lisätään turvallisuuden tunnetta ja opetellaan tunnistamaan turvattomuutta tuottavat seikat ja käsittelemään ne.
2.Fyysiset laukaisevat tekijät: Aistien ylikuormitus ---uupumus, yliväsymys, burnouttia oireilevia kohtauksia.
Lepo, stressavien tekijöiden minimoiminen toimintaympäristöstä, huolehtiminen riittävästä palautumisesta rankkojen suoritusten jälkeen.
3. Kemialliset laukaisevat tekijät, yliherkkyys esim kofeiinille? Esim välittäjä-aineista johtuvat reaktiot.
HUOM---!! Paniikkihäiriö on nykyään täysin parannattavissa oleva häiriö kohtauksineen.
Kohtausten syynä voi olla jokin sairaus, kuten migreeni.
Kyllä. Menee kategoriaan 2 - Fyysiset laukaisevat tekijät.
Minulla on hyvin samansuuntaisia kokemuksia kuin ap:llä. Hajosin terapiassa. Onkohan ap:n asia enää ajankohtainen. Minä en kestänyt empatian puuttumista terapeutin taholta enkä minun tuntemusten määrittelyä manipulaatioksi (liiallisesta miellyttämisestä kyse). Tämän olin oppinut lapsuuden kodistani, esittää hyväksyttäväksi kelpaavaa versiota itsestäni. Ei mitään ymmärrystä syistä, miksi minusta on tullut niin ikävä ihminen. Oli muitakin tulkintoja, jotka eivät omasta mielestäni sopineet minuun tai tulleet mistään empaattisesta ymmärtämisestä ainakaan. Minusta myös tuntui, että minulla oli jotain trauman oireita, mutta terapeutti sanoi kanssa, että ne ovat epätyypillisiä eikä pidä olla uhrimentaliteetilla liikkeellä. Terapia sopii varmaan vahvemmille persoonallisuuksille, kun pitäisi pystyä ottamaan vastaan kritiikkiä. Mutta jos itsetunto on nollissa, kritiikki ei auta eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Terapian ongelmista ja riskeistä ei ole vielä käyty juuri mitään julkista keskustelua mutta sanokaa mun sanoneen, lähitulevaisuudessa tää aihe kyllä nousee keskusteluun. Ehkä joku kirjoittaa aiheesta kirjan tms.
Äskeinen kirjoittaja tässä vielä. Onneksi viime aikoina on jo enemmän nostettu esiin terapian haittoja. 10% menee huonompaan kuntoon terapiassa. Voisiko joku alkaa tutkia esim. vääränlaista vallan käyttämistä terapiassa? Esim. kun asiakasta tulkitaan oudosti ja leimataan kaikenlaisilla määritelmillä, voi tulla huonoa jälkeä. Asiakas on vähän heikossa asemassa väittämään vastaan terapeutille.
Vierailija kirjoitti:
Terapia ja ikävien asioiden toisto tuo kaiken saastan tietoiseen mieleen ja vahvistaa niiden olemassaoloa.
Normaali ihmismieli pyrkii unohtamaan. Se on luonnollinen selviytymiskeino.
En ymmärrä, miksi sitä pidetään huonona.Ei huonot asiat terapialla poistu.
Voit puhua vain omasta puolestasi.
Jos ei vaivaa, niin hyvä sitten.
Jotkut tunnekylmät ihmiset ei traumatisoidukaan, mutta ne keitä jotkut asiat vaivaa, pitää päästä käsittelemään.
Sanotaan että vain muistamalla voit unohtaa. Eli kun asia on käsitelty siitä voi päästä.
Helsingin kaupunki on poistanut traumaterapeutit ostopalvelulistalta kokonaan, ja se on aivan käsittämätöntä.
Alue: Aihe vapaa
Jos tyyliin 7vuotta käy samalla taholla, ilman että tuntuvasti helppaa jo ekan puolen vuoden aikana mieltä, niin oikeasti...?
Kannattaisko vaihtaa joko menelmää tai tahoa .