¤¤¤¤ Maaliskuisten Loppuviikko ¤¤¤¤

Ai nii ja Fiona oli näköjään käyny aamulla tonne edelliseen pinoon.



Mitäs kaikkee tuol olikaan... Nii joo D-tipoista, me käytetään Jekovitii ja tiputan ne suoraan suuhun, musta ne tipat saa ihan helposti laskettuu.



Mä oon kans töihinmenoo miettiny kovasti. Tammikuussa alkais siis työt. Jotenki tuntuu että vauva on kauheen pieni viel sillon, että olis kiva edes siihen 1.5v asti viivytellä. Vaikka oon itekki ollu jo puolen vuoden jälkeen hoidossa. Kuntalisän turvin ehkä loppukesään selviäiski. Vaikka kotona onki kauheen kivaa nii kyllä mä silti kaipaan jotenki töihin. Siitäki huolimatta että töihin palatessa alkaa kyl aika härdelli, töiden jälkeen muksu hoidosta, koirien kaa tunnin parin lenkki, ja sit onki jo muksun nukkumaanmenoaika. Ja kotityötki ja ruokaaki pitäis jossain välissä... Ihanaa YH arkee, töissä saa hetken hengähtää =)



No härdellii tää on jo nyt, tänään tarvii käydä viel Jumbossa ajan kanssa. Keskiviikkona ku oli kahvi ja koiran treenit ja poitsun hoitopäivä nii ei kerenny. Huomenna taas poitsu aamulla pariks tuntii hoitoon ku koiralla on luonnetesti ja sunnuntaina meillä onki nimijuhlat.



Mutta muille rauhallista viikonloppua =)



Sera ja Tomi 7+vko

Hei



Huomasin, että sillä aikaa kun kirjoittelin tuonne edelliseen pinoon, oli jo uusi laitettu alulle, joten kopioinpa sitten tähän tuon kirjoittamani viestin. Ei tartte vanhoja lueskella.



Mua jäi askarruttamaan, kun lueskelin tuota pinoa, että onko monikin korvikemaidolla ja jos, niin mikä siihen on ollut syynä, ettei ole äidinmaitoa riittänyt tai tullut ollenkaan? Minä kuulun itse niihin onnekkaisiin, joilla rintamaito on ainakin vielä riittänyt ja olen ajatellut imettää niin kauan kuin tarvevaatii, jos vain jatkossakin riittää. Alussa rinnat oli tosi kipeät etenkin nännit. Ajattelin jo, ettei tästä mitään tule, mutta ajankanssa helpotti. Helppoahan tämä on korvikkeisiin verrattuna. Tottakai korvikkeilla saisi yöt nukuttua paremmin, jopa kokonaan, mutta olen ajatellut, että aika aikaansa kutakin ja nyt on tämän vaiheen aika. Viime yö menikin taas yhdellä syötöllä. Poika rupesi nukkumaan klo 21, söi 03.00 heräsi aamulla 06.00. Nyt on taas unten mailla. Ja kodin ulkopuolella on niin paljon helpompaa, kun ei tarvitse kannella pulloja ja maitoja erikseen mukana vaan ne kulkee ihan itsestään. Tyrkkää vain tarvittaessa suuhun. Olisi onni, jos kaikki saisivat nauttia tästä edusta.



Töihin paluusta.....eipä ole mihin palata. Työsopimus päättyi äitiyslomaan, kun määräaikaisena olin. Hyvä tietenkin sen suhteen, että ei tarvitse jäädä hoitovapaalle vaan ilmoittaudun työttömäksi ja saan ansiosidonnaista, joten talolainojen ym. maksujen kanssa ei tule mitään ongelmia. Tällä paikkakunnalla ei ole pelkoa siitä, että osoittaisivat työtä, sillä alallani sitä tuskin tulee ja jos tuleekin, silloin se kannattaa ottaa vastaan. Niin harvinaista se olisi. Jään siis kotiin nähtävästi pidemmäksi aikaa. Toiveessa olisi myös piakkoin alkaa pikkukakkosta yrittämään, joten ehkäisyäkään ei tarvitse miettiä, eikä kyllä olla ehkäistykkään. Tämän ensimmäisen alulle laittaminen kesti 3 vuotta ja tarvittiin hedelmöityshoitoja. Syytä lapsettomuuteen ei kuitenkaan löytynyt, joten toiveessa olisi, että toinen tulisi helpommin. Ainahan toivoa saa.... Ei vaan passaa jäädä kovin pitkään odottelemaan, jos vaikka toinenkin ottaa samat 3 vuotta tai pidemminkin.



Terveisin

mine + poju 2kk

ei täällä myös ole töitä mihin palata. kai sitten työttömäksi kun vanhempanrahakausi loppu. ollan mietitty pikkukakkosta, mutta joskus tuntuu sen ensimmäisen kanssa kaikki niin vaikealta, että...omat vanhemmat kaukana (virossa) ja miehen vanhemmistä ei apua. mies itse yrittäjä, joten melkein yksin on pärjättävä muksun ja vilkkaan koiran kanssa. olen myös miettinyt miten te pärjäätte kun on ennemmän lapsia, mutta kai se vaan on niin että ihminen jaksa.

me ostetiin eilen matkarattaat, ora jovi io, tosi hyvät. on vielä jalkapeitto mukana ja kevyet, menevät helposti kasaan yms. vauvatar-issä tajouksessä, 89euroa. ensi viikolla saadan muksun passi ja sitten viroon isovanhempiä katselemaan. en ollut ajattellut että ennen 3kk rokotuksiä ei suositellä mennä, onko se niin??? aikamoinen reissu saa olemaan, kun pohjanmaalta mennän, muksu ja koira mukana. menee melkein 12 tuntia, vaikka nopealla laivalla yli.

kewa ja muksu 2kk+

[color=purple]Onpa ulkona kylmä ilma. Kävin äsken pikaisesti hakemassa postin ja äsken söin ihan rauhassa aamupalan lehetä selaillen. Neiti siis mummopapalla yökylässä ja poika nukkuu sitterissään, niin sai nautiskella kaikessa rauhassa. Nukuttiin aamulla pojan kanssa enemmän tai vähemmän katkonaisesti puoli kymmeneen. Oikeen luksusta!



TÖIHIN PALUUSTA ollut puhetta, eikä mullakaan siis ole tiedossa paikkaa mihin palata, mutta luottavaisin mielin olen, että työpaikka löytyy silleen, että voisin alottaa elokuussa 2007.



Jospa sitä lähtis kotihommia tekemään...

-Monkey ja Väpä päivää vaille 2kk-

Oltiin aamusta neuvolassa, ja olipa tyttö taas kasvanut! Ikää on vähän vajaa 6 viikkoa ja painoa jo 6130g! Ja ihan äidinmaidolla mennään. Että ei ihme jos mammalla vähän suklaata kuluukin... ;) Tilli näyttääkin noudattelevan omaa hyvää esimerkkiäni - olin itsekin vauvana melkoinen pullukka. Vaan saahan vauvana ollakin, se on vaan söpöä.



KEWA: kyllä mekin meinataan matkustaa Viroon ennen 3kk rokotuksia. Enpä ollut edes ajatellut moista... Vähän mietityttää kun me ollaan menossa Saarenmaalle mökille, ja siellä on punkkeja. Pitää vaan huolella neiti pukea metsäretkille ja tehdä punkkitarkastuksia aina vaipanvaihdon yhteydessä. Eilen illalla ehdin jo vähän panikoimaan kun mietin kuinka pitkä matka sieltä mökiltä on lääkäriin jos jotain tapahtuu, mutta ei kai tällaisia auta miettiä. Muuten ei voisi koskaan mihinkään mennä tai mitään tehdä.



Meilläkin annetaan D-VITAMIINIT ja cuplatonit silikonilusikasta, mutta olen kyllä leikitellyt ajatuksella tiputella suoraan pullostaan suuhun. Ehkä se onnistuisi, taidanpa tänään kokeilla. On se lusikan kanssa leikkiminen niin työlästä.



Tänään saimme viimein päätettyä Tillille sen oikean nimen. Vain viikon aikataulusta myöhässä... Iltapäivällä käydään maistraatissa viemässä paperit, sitten ottamaan niitä passikuvia ja tekemään passihakemusta (tai ainakin hakemaan ne hakemuspaperit). Suos nährä mitä Tilli moisesta byrokratiasta tykkää, ja saadaanko kuvaa ollenkaan... Vähän jännittää.



Suhni & Tilli

On nimittäin nukkunut pian 3 tuntia!

MINE vastaan sun kysymykseen imetyksestä. meillä siis Joel korvikkeella ollut 3 viikkoisesta asti. Harmittaa koko imetys edelleen siis lähinnä sen epäonnistuminen ja vieläkin joskus asian muistaessa melkein kyyneleet nousee silmiin. Mulla siis ei ole rinnanpäitä ollenkaan ja vauvan imuote oli alusta asti todella huono ja laiska. Rintakumilla yritettiin itkun kera. Siis minä ja vauva itkettiin. Lisämaitoa sai tietysti pullosta heti sairaalasta alkaen mitä jouduin sitten myös tarjoamaan kotona ja kaippa tämä pojan rintavieroksuminen osittain johtui siitä pullon helppudesta..Joten kun miehen isyysloma loppui päättyi myös meidän tissittely harjoitukset kun meillä myös 3 ja 5 v lapset ja aikaa ei kertakaikkiaan ollut harjoitteluun enään..Sairaalassa vaikka apua pyysin eivät paljoa auttaneet mua imetyksen alulle saamiseen vaan tyrkyttivät heti pulloa..mikä oli minusta väärin : (

Ennen synnytystä olin hankkinut tietoa miten saan imetyksen onnistumaan. Ostin jo 50 euron niplette nänninvenyttäjän jotta saisin rinnanpäitä isommiksi mutta siitä ei ollut apua. Tein myös venytyksiä yms ja imetystukilistan sivuilla neuvottiin kiltäytymään ehdottomasti pullosta sairaalassa mutta minkäs teet kun maitoa ei ekoina päivinä tullut ja piti pojan saada ruokaa alhaisten sokeriarvojen takia (mulla oli raskausdiabetes) siellä tayssissa mun toiveita hörpytyksestä ei kuunneltu. sanottiin pulloruokinnan olevan parempi keino..en tiedä miks! Myös kotiin tultuamme soitin imetystukipuhelimeen ja tein kaikki mitä he neuvoivat imetyksen onnistumiseen mutta tuloksetta..en voinut poikaa nälässäkään pitää ja maitoa ei toisen suuhun saanut enään muuten kuin pullolla joten siinä mun imetystarinani. En ole kahta vanhempaa lastanikaan imettänyt kuin pari kuukuatta rintakumin kanssa mutta heitä ei opetettu sairaalassa heti pullolle joten suostuivat siitä imemään niin kauan kunnes maidontulo ehtyi..Eivät jaksaneet ilm kumin kautta riittävästi imeä tai sitten rinta ei saanut riittävää stimulaatiota. Näin ollen meillä vuorokausi meni siten että eka puol tuntia rintaa, lisää pullosta ja loppujen lypsäys rinnoista eli yhteen syöttökertaan upposi 1,5 tuntia ja 2-3 tunnin välein. Siinä ei siis juurikaan nukuttukaan yöllä joten lakkasin sillonkin yrittämästä ja maito ehtyi entisestään..Koskaan ei ole pumpaamallakaan tullut kuin n 70 ml yhteensä molemmista rinnoista ja lapset söivät jo 2 viikon ikäisenä tuon määrän pullosta korviketta.

Tässä siis minun epäonnistuneet imetystarinani, mutta tekipä hyvää saada kertoa. Vieläkin niin harmittaa kun olisin edes tällä kolmannella kerralla (luultavasti viimeisellä) halunnut siinä onnistua. Olisi se vaan niin ihanaa ollut ja vaivatonta, mutta toisaalta 3 korvikelapsen äitinä olen tottunut pullorumbaan enkä pidä sitä rasittavana. Ihmettelen sitä että jos naisen rinnat on tarkotettu imetystä varten niin miks ne eivät voi olla sen malliset että lapsi saisi niistä otteen?! Tulipas aika stoori.



Viikonlopun suunnitelmissa seuraavaa..Tänään tulee vieraita, huomenna menee isommat lapset hoitoon yöksi ja minä, mieheni ja Joel lähetään kaverin 30 v kemuihin. Sunnuntaina sitten haetaan lapset ja jos on keliä tehdään uus kukkapenkki ja istutetaan kukkia. meinaan istuttaa tertturuusuni uudelleen eri paikkaan. Että semmosta. Ollaan taas nukuttu yöt melko hyvin yhdellä syötöllä ja päivisinkin Joel on nyt nukkunut paremmin kun helteet loppui. Saas nähdä mitä kesästä tulee päikkäreitten suhteen?! Päivisin poika on ihanan hymyileväinen ja viihtyy jopa puoli tuntia kerrallaan lattialla leikkitelinettään kattellen. Masullaan ei kovin hyvin viihdy mutta kerran päivässä sitäkin treenataan. Mutta nyt meen hommiin ja kaitpa tuo pikkumieskin kohta jo herää..Hyvää viikonloppua kaikille!

Kewa- me lähdetään Kanarialle viikon matkalle kohta ja siis ennen 3kk rokotuksia.



Passin hain tänään ja kirjautin molemmat lapset omaan passiini.



Imetyksestä sen verran, ett esikoisen kanssa pumppasin pakkasen täyteen varamaitoa ja sitä tuli tosi paljon. Nyt rakas poikani on sellainen vasikka, että juo ihan kaiken mitä multa tulee (ei tosiaan tarvii pumppailla) ja vielä aika useinkin. Varmasti juo reilun litran päivässä. Suunnittelen jo vellin antamista 3kk lähtien ainakin yötä vasten. Hassua, kun esikoinen oli täysimetyksellä 5kk.



Hyvää vkloppua kaikille!

Pinja ja Josu 8 vkoa



P.S.Suhni hienosti Tilli kasvaa!!! Kiva kuulla, ett suklaa maistuu...ite yritän olla karkkilakossa ja suklaasta tulee vatsanvääntöjä mun pojallekin;=(

Huomas kun jotkut ohikulkijat ihmetteli sitä piiitkää kahvittelupöytää ja meitä äitejä tai sitten vauvoja =) Mut kivaa oli. Me kun ei hirveesti olla käyty missään ni oli todella kiva nähdä muita samas tilantees olevia.



Me kierreltiin tytön kans ihan sulkemiseen asti siellä jumbossa ja arvatkaa oliko kärry täynnä kaiken maailman tilpehööriä ku mies tuli hakee =D Ei meinannu vaunujen ostoskori riittää. En haluu ees miettii paljon rahhoo meni =/ Tosin en oo pitkään aikaan ostellu mitään ja siinä oli pari lahjaakin niin en pode huonoo omatuntoa =)



Toivottavasti päästään seuraavaankin tapaamiseen. Meillä ei toistaiseks vielä miehen loma tiedossa niin seurailen sivusta minkä päivän " lyötte lukkoon" .



Mine kyselit imetyksestä. Meidän tyttö ei luonnostaan osannut rinnasta imemisen taitoa! Kätilö sano synnytyssalissa tytön ollessa rinnalla, et koita imettää ja yritti itsekin pari sekuntia rintaa suuhun, mutta ei onnistunut. Sit kun mies ja kätilö oli pukenu vauvan (itse makasin vielä sängyssä paikkailtavana) niin huomasin kun kätilö syöttää pullosta maitoa! Multa ei mitään kysytty. Tiedossa oli, että vauva menee pienen koonsa takia vastasyntyneiden tarkkailuosastolle, joten ajatteli varmaan, että lisämaitoa on PAKKO antaa.



Seuraavana päivänä sain tytön mun luokse osastolle ja yritin imetystä, mutta tuloksetta. Pyysin hoitajaa avuks joka max. 30sekuntia yritti avittaa nänniä vauvan suuhun ja käski mun jatkaa, mut jos ei onnistu niin pullosta vaan. No huutohan siitä tuli ja hain pullon.



Kolmantena päivänä alko pumppailu tuottaa tulosta ja syötin omaa maitoa pullosta. Oltiin viikko sairaalassa ja tasan 3 kertaa hoitaja (tai kätilö) yritti hetken auttaa imetyksen kanssa, mut ei onnistunu ja sit pumppasin =( Kiva kuitenkin, että sai edes pullosta OMAA rintamaitoa.



Kuukauden pumppailin ja sit ku huomasin, et en meinaa pysyä samassa tahdissa miten vauvan ruokahalu kasvoi niin soitin neuvolaan josko siellä voisivat kädestäpitäen näyttää, mut terkka sano, et heille se kuuluis mut ei yksinkertaisesti ole aikaa! Sanoi tyyliin, että ei se maailman loppu ole jos et pysty imettää ja anna vaan korviketta hyvällä omalla tunnolla. Yritin samana päivänä vielä imetystukipuhelimeenkin soittaa, mutta oli varattua ja sit mä LUOVUTIN!!!



Eli ekan kuukauden sai melkein pelkästään ämmää (niinkuin jotkut täällä puhuu=) ja tokan kuukauden osittain ämmää ja osittain korviketta. Ja sit lopetin pumppaamisen ku alko olee niin raskasta ja nyt kolmen kuukauden ikään mennessä on viimeisen kuukauden saanut pelkästään korviketta.



Eli YRITIN ja HALUSIN imettää, mutta kaikki meni mökään vaikka maitoa olis tullut! Rintakumillakin yritin mut ei onnistunut silläkään.



Tulipas taas paha mieli kun ajattelen asiaa, mut ei sille voi nyt enää mitään. Pakko vaan pullorumballa jatkaa, että saa toinen ruokaa syödäkseen ja hyvin näyttää onneksi maistuvan =)



Ja meillä se ei vaikuta yöuniin eli 3-4h välein herää tyttö syömään. Onneks nykyään nukahtaa kyllä samantien eli ei ole enää niin rankkaa kun alussa saatto valvoo useamman tunnin syötön jälkeen.



kewa kyselit d-vitskun antamisesta. Alussa annoin ihan tavallisella teelusikalla ja mietin itsekin meneekö tarpeeks ku lusikka jäi ihan öljyiseks. " Pyörittelin" sitä sit suussa ja nyt välillä tiputan tipat suoraan pullosta suuhun.



Mullakaan ei ole työpaikkaa mihin palata kun olin määrä-aikaisena. Eli sit kun aika koittaa niin uusi paikka täytyy etsiä.



Nyt jatkan ton kahvin juomista jos ei oo jo ihan kylmää ku ihan PAKKO kirjottaa ennen ku tekee yhtään mitään muuta ;)



S & J 3kk+

[color=crimson]Käytiin miehen kanssa vaunulenkillä ja nyt poika jatkaa uniaan parvekkeella, joten hetki aikaa kirjoitella. Vieraita tulossa, pitäs vähän tuota pöytää raivata, mutta enköhän minä ehi vielä...



TÖISTÄ ja niihin palaamisesta oli puhetta. Mulla työsopimus tämän vuoden loppuun ja äippäloma loppuis 3.1.2007. Mulla ei kyllä tunnu olevan hoppua töihin, vaikka varmasti saisinkin oman alan työtä, joten mulla ei ole tuota mahdollisuutta olla lekotella ansiosidonnaisella, eli sitten kotihoidontuella. Varmasti tulee olemaan rahasta tiukkaa, kun mies on opiskelija, mutta toisaalta, ei ole onneksi vielä mitään lainoja yms. maksettavana ja vuokraan voi saada asumistukea. Tosin ois tarkoitus ens kesänä viettää häitä, että saapa nähä onko riittävästi rahaa vai pitääkö säästöt kuluttaa viimestä penniä myöten. Toinen lapsi myös haaveissa max. 2-3 vuoden ikäerolla, että kannattaako sitä töissä sitten välillä edes kävästä...



Viettääkö kukaan muu pelkkiä NIMENANTOJUHLIA ilman pappia siis? SERA taisi ainakin puhua nimiäisistä? Onko teillä jotain erityistä ohjelmaa suunnitelmissa? Meille tuli tänään postissa sieltä Pro-seremonioista ne kummitodistukset ja nimenantotodistus. Oli tosi hienot ja tuntuu kivalta, että jää sitten kummeille ja pojalle joku muisto juhlasta. Puun istutus ois myös ohjelmassa kakkukahvien lisäksi. Että tämmöiset pakanajuhlat meillä ;)



Meillä poika TÄYSIMETYKSELLÄ ja olen todella onnellinen siitä, että imetys on sujunut ainakin toistaiseksi hyvin. Ymmärrän kyllä, jos harmittaa, kun imetys ei onnistu. Niin, miksi tosiaan ne rinnat ei sitten ole sen malliset, että imetys aina onnistuis, kun ne sitä varten on olemassa??? Outoa...



Nyt siivoilemaan tuota pöytää ja piilottamaan paperit, joissa pojan nimi mainitaa, ettei vaan paljastu vahingossa!



~cadavera&muru 6vko~

[color=blue]

Nuhaisia kuulumisia täältä....molemmat pikku-ukot nuhassa ja sehän on hauskaa, kun on tukkoinen nenä- ei siis yhtään!!



ITKUHÄLYTTIMISTÄ: meillä philipsin hälytin, jonka ovh oli 199, mutta myydään kai edelleen uuden mallin tullessa markkinoille 99. Olen ollut oikein tyytyväinen...voi myös käyttää radiopuhelimien tapaan eli molemmista voi jutella toiseen päähän. Ei ota häiriöitä ja kuuluu kirkkaasti.



TÖIHIN PALUUSTA: jännä, että monilla samoja aatoksia....eli olen näillä näkymin palaamassa syyskuussa 2007. Se on niin kallistakin viedä 2 lasta hoitoon, enkä ihan pienenä millään raaskisikaan. Esikoinen oli 1 vee, kun vein perhepäivähoitoon, enkä päiväkotiin olisi halunnut millään, on sellainen herkkä ja tutuista jutuista turvallisuutta saava, joten iso ryhmä olisi ollut kauhistus. toisaalta tuttujen räväkkä pikku emäntä tykkäsi hyvinkin olla päikkärissä, kun oli luonteeltaan paljon ronskimpi. Jotta hyvin yksilöllistäkin lienee..



NUKKUMISISTA: meilläkin Eppu menee nukkumaan 20-21 välillä ja syö 02-04 välillä ja sitten 06-07 välillä ja on oikeestaan alusta lähtien ollut sama rytmi, joten hyvä on nukkumaan ollut jo pienenä. Pelkällä rinnalla on ja imetän niin pitkää...ekan kanssa mulla kanssa imetys " epäonnistui" ja nyt kun se sujuu, niin nautin siitä niin kauan kuin hyvältä molemmista tuntuu.



On kyllä niin erilaista olla näiden kahden kanssa kotona kuin yhden. Olen kai jotensakin masokisti, mutta nautin ihan kauhiasti (okei, huonoja hetkiä ja päiviäkin on :)) Ekan synnyttyä olin jo 3 kuukauden päästä valmis lähtemään töihin, jotenkin se ei ollut niin ihanaa silloin ollenkaan ja ehkä olin silloin vielä liikaa kiinni töissä. Nyt kun niitä on saanut tehdä ihan riittävästi, on oikeastaan tosi mukavaa olla pois sieltä hulinasta ja nauttia kotona omista kuvioista....



Te, jotka kävitte VYÖHYKETERAPIASSA saitteko apua ja kuinka muuten hoidot koitte???? Ihan mielenkiinnosta kysyn, koska tuntuu, että masuvaivoja oli kovasti monellakin...



Minulla Eppu ollut viime päivät tosi paljon kantoliinassa, kun on niin tukkoinen raukkamato, että ei oikein nukkumisesta tule mitään, etenkään iltapäivisin. Liinassa nukkuu hyvin onnellisena ja kai siellä on mukavan lämminkin!!! Nytkin tuossa kuorsaa niin että korina kuuluu...:) Jää sitten kädet vapaaksi ja aikaa esikoisellekin...äiti vaan toppuutteli, että pian tottuu siinä aina olemaan...tottukoon, ei se ehkä enää murrosiässä siihen halua (hope so!)



Nyt mene teen keittoon ja sitten pitäisikin jo vanhempi pikku-ukko herätellä päikkäreiltä....



Mukavaa viikonloppua ja toivotaan että ilmat lämpenee..



Urkki, Onni ja Eppu kohta 2kk

luin SIMBUCAN kirjotuksen että on se kumma että joka paikassa toitotetaan että hoitajat synnytyssairaalassa ovat sitä varten että opettavat vauvan imemään kunnolla minkä tahansa näköisestä/kokoisesta rinnasta ja että kaikki vauvat oppivat imemään vaikka rinnanpäitä ei olisikaan sitten kun oikean imuotteet hokaavat. SILTI sairaalassa ainakin TAYSSISSA tuntui että hoitajatkin " lannistuivat" ja tarjosivat liian herkästi pulloa. Kuulin monta kertaa heidän sanovan " juu ei se osaa imeä haen pullon" eivätkä viitsineet opettaa vauvaa ja mua. Yritin kovasti kertoa että haluisin kovasti imettää ja että en onnistu opettelussa yksin mutta hoitsut eivät oikein tuntuneet tajuavan asiaa kuinka tärkeetä se mulla olis ollu. Sitten vaan sanoivat että " turhaa murehdit. Yhtä hyvin ne lapset korvikkeellakin kasvaa" . Ja niinhän se onkin mutta silti!!! Neuvolastakaan en puhuessani kauheesti tukea saanut ja silläkin heti sanottiin että anna vaan korviketta. Että näin imetysmyönteistä meilläpäin!

Meillähän Joel oli myös lasten teholla sokeriseurannassa 2 ekaa vuorokautta ja tärkeää oli että sai paljon maitoa..pullosta. Minne hävisi hörppyytystekniikka?! Tayssissa esikoisen kanssa vuonna 2000 hörppyytettiin mutta ei enään vuonna 2003 ja tänä vuonna. Miksiköhän?

Hetki aikaa kirjoitella, kun isompi kiusaa vara-vaariaan (oma vaari kuollut) ja pienempi nukkuu.



Imetyksestä oli puhetta. Minä imetän ja annan lisäksi päivässä n. 2 dl lisämaitoa. Minulla tulee kyllä maitoa, mutta vain toisesta rinnasta kunnolla (?) ja kun poika on iso ja ruokahalu sen mukainen, on alusta asti ollut pakko antaa lisämaitoa. Mutta olen tyytyväinen, että poika kuitenkin saa suurimman osan äidinmaitona. Oltiin Nooan kanssa 2 kk-neuvolassa maanantaina ja mitat olivat jo komeat 5900g ja 59,5 cm (1 kk 4690g ja 56 cm), eli hyvin on poika kasvanut näillä eväillä. =)



Töihin aion lähteä syyskuussa 2007, eli noin puoli vuotta olen kotihoidontuella. Lähdin töihin myös esikoisen ollessa pikkuisen vajaa 1,5-vuotias ja nyt Nooa ehtii myös lähes 1,5-vuotiaaksi. Minä lähden töihin ihan hyvillä mielin, vaikka olisihan se lasten kannalta ihanteellista, jos olisi kauemmin kotona...



AliisaS + pojat 2 kk ja 3,5 v.

Hei taas kaikille!



Kuulostipa mukavalta teidän tapaamisenne!



Imetyksestä on ollut paljon asiaa ja sairaaloiden opastuksesta. Mä olin myös täysin ihmeissäni siitä kuinka vähän sairaalassa asiaa opastettiin, vaikka itse sitä erityisesti pyysinkin! Kerran opiskelija kävi katsomassa imetysasentoa, eikä osannut neuvoa! Lähdettiin sitten sairaalasta kotiin vauvan ollessa 2vrk, kun keskenämme siellä makoiltiin, ilman että kukaan olisi ollut järin kiinnostunut! Lääkäri ei meinannut päästää ensin, kun paino oli alkuun laskusuunnassa, mutta hienostipa tuo nousi kuitenkin. Mäkin olin lopettaa imetyksen heti alkumetreillä; mulla ei maito noussut suinkaan heti, vaan vasta useemman päivän kuluttua. Annoin alussa n. 20ml/pvä korviketta lisäksi, kun en yksinkertaisesti jaksanut ihan koko ajan imettää. Olin ihan läkähtynyt, kun vauva imi koko ajan, varmaan valehtelematta ainakin 22h/vrk. Kaverit, joilla oli lapsia, kannusti jatkamaan imetystä sinnikkäästi ja sanoivat, että kyllä se ihan oikeasti kohta helpottaa. Ja onneksi jatkoin. Nyt maitoa tuleekin pakkasen ja vauvan täydeltä ja todella, pikkuhiljaa imetys on helpottanut, imetysajat lyhentyneet reippaasti ja meillä syödään yölläkin enää 2 krt! Alkuun kun imetyssessiot kestivät yölläkin 1.5h, illalla sellaisen 4h, vauvan paino nousi kuitenkin tosi hienosti, joten uskalsin parin ekan päivän jälkeen lopettaa lisämaidon annon ja jatkoin sinnikkäästi imettämistä " ympäri vuorokauden" . Eli kivinen tie on täällä käyty, mutta lopputulos onnellinen! Se mikä harmitti, oli, ettei missään (paitsi kavereilta saatu tuki) kerrota, ettei imetys ole välttämättä mikään " tissi suuhun" juttu, vaan voi ihan oikeasti vaatia tosi rankkaa työtä, eikä siltikään välttämättä onnistu. Ja se, ettei kannusteta jatkamaan (esim. neuvoloissa), vaan tyrkytetään heti lisämaitoa. Itse kiittelen näitä ystäviäni jatkuvasti siitä, että imetyksemme onnistui. Nykyisin kuitenkin koko ajan painotetaan sitä imetystä, niin mikä ihme siinä on, että itsekin jouduin tiedot etsimään netistä/ystäviltä?? Ja toisaalta taas jossain syyllistetään, jos imetys ei onnistu/äiti ei halua imettää. Tää taitaa olla tunteita herättävä asia, mutta uskoisin, että paremmalla tuella useammalla ois mahdollisuus onnistua. Näin ainakin omassa tapauksessani kävi, että vain muiden tsempillä onnistuin.



Meidän poika on edelleen tosi tyytyväinen tapaus, silloin tällöin illalla huutelee n. 10 min. kun on ihan yliväsynyt, muuten lähinnä naureskelee, syö ja seurustelee. Nyt onkin nukkunut taas paremmin ulkona, kun ilmat ovat viilenneet.



Nyt täytyykin mennä syömään, kun poika nukkuu tyytyväisenä. Mukavaa viikonloppua kaikille!



-Terppari ja poika 2kk+

Kun CADAVERA kyseli niin voinhan mä teille paljastaa jo meidän nimiäiset jotka on sunnuntaina. Itse kun en oo koskaan kirkkoon kuulunu, mut on kastettu pesuvadissa ja mulla ei ole edes kummia, en ole käyny riparia vaan Protuleirin ja enemmän ja vähemmän ateisti nii nimijuhlat oli itsestään selvät. Mietin kans tota Proseremoniaa, kun sieltähän voi jonkun pytää pappia vastaavaks, mutta katsoin sit Proseremonian siviilijuhlakirjasta vaan jotain juttuja ja loppujen lopuks annoin innokkaalle äidilleni suht vapaat kädet touhottaa.



Meidän äiti pitää hienon puheen missä esitellään poika nimeltä ja kummit. Tominhan kaikki on tienny jo alusta asti, mutta toinen nimi Johannes on ollut salaisuus. Toinen nimi tulee mun aivan ihanalta isältä (puolelta), viettivät just äidin kanssa 20v hääpäivää. Ja kummeille annetaan kummilahjat kävin tänään hakee hienot kehykset, mun serkku joka oli siis synnytyksessä mukana, saa oikein onnistuneen kuvan jossa sillä on reilu tunnin vanha poika sylissä ja toinen kummi saa kanssa suloisen kuvan vastasyntyneesä poitsusta. Sitten on se mun mielestä kohokohta, kilistellään kuoharit ja syödään täytekakkuu =)



Niin, vielä niistä tipoista, olen ilkee äiti ja käytän tilaisuutta hyväksi kun poitsu huutaa, tipat saa todella helposti tiputettua suoraan suuhun, sitten vaan tissiä perään. Kokeilin muutaman kerran lusikalla ja vaikka mitä teki niin tipat jäi siihen lusikkaan.

En ole moneen viikkoon käynyt täällä, oli jo aikakin!

Huomenna on pojan RISTIÄISET eikä olla vieläkään lyöty nimeä lukkoon. Huh!! Kai se vaihtuu vielä moneen kertaan. Onko teillä ollut vaikeuksia nimen kanssa? Tuntuu olevan mahdotonta päättää!



IMETYKSESTÄ on puhuttu paljon, itselläni on riittänyt onneksi maitoa hyvin. Poika ei ole saanut lisämaitoa ollenkaan ja on nyt kuusikiloinen jässikkä. Mutta kyllä se sitten syökin usein. Illat menee poika rinnassa kiinni. Nyt on oppinut syömään toisestakin rinnasta, joten syöttöväli on pitenemässä hieman.



TÖIHIN PALUUSTA vähäsen... Olen opiskelija, joten tilanteeni on hiukan toisenlainen kuin osalla. Yliopisto-opinnot ovat kesken, vielä pari vuotta olisi opintoja tekemättä. Mies on koulussa eri paikkakunnalla, joten olen vauvan kanssa kotona vielä syksyyn 2007, jolloin miehen koulu loppuu ja pääsen itse koulun penkille.

Onko täällä muuten muita opiskelijoita? Miten olette ajatelleet junailla koulunkäynnin tulevaisuudessa?

Mies sanoi, että voisi jäädä mahdollisesti hoitovapaalle kun minä menen kouluun. Se olisi kyllä tosi ihanaa, saa nähdä muuttuuko mieli vielä!



Nyt lähden tekemään kakkupohjan ja miettimään sitä nimeä. Kai se on kohta pakko arpoa, kun ei muuten meinaa onnistua! Vitsi vitsi, mutta armotonta pohtimista on kyllä luvassa!



Viikonloppuja,

Aksu ja vielä nimetön ukkeli 8vko

Näköjään muillakin ongelmia päättää nimeä...onneksi ei olla ainoita. Pari vahvempaa nimiehdokasta kyllä jo on ja ristiäiset ensi torstaina. Ajateltiin kyllä, että päätös pitää tehdä ennen tiistaita, kun pappi tulee käymään. Saa nähdä onnistuuko!



TÖIHIN PALAAMISESTA: Monilla muilla tuntuu olevan samat ajatukset eli töihin paluu syksyllä 2007. Voi olla, että mieli vielä muuttuu, mutta siihen asti ajattelin ainakin olla kotona. Vauvan tulo oli kyllä sopiva senkin suhteen, että esikoinen aloittaa koulun syksyllä ja voi olla sitten ainakin ekan vuoden vähän enemmän katsomassa perään.



D-TIPPOJA olen antanut Seran tapaan tiputtamalla suoraa suuhun. Lisäksi joudun antamaan tytölle Keskostippoja ja rautaa pienen syntymäpainon takia ja niitäkin annan samalla tyylillä. Ei ehkä mene niin paljon hukkaan, kun lusikalla antaessa ellei satu heti sen jälkeen pulattamaan.

Mä joudun kans syöttää rautaa vauvalle, mut mitä noi keskostipat on? Niistä en oo kuullutkaan...?

TÖIHIN PALUUSTA. Mulla ei oo tippaakaan ikävä töihin ja usein on sellainen ihana lomafiilis, tuntuu tosiaan että olen äitiysLOMALLA. Tietysti mieli voi muuttua, mutta luulen että menen töihin vasta sitten kun on pakko eli kun rahat alkaa ihan tyystin loppua.



Mulla on kaksi lasta ja tuo ajoittainen lomafiilis johtuu varmaan siitä, että olen aika surkea kotiäiti perinteisen mittapuun mukaan. Meillä on sotkuista ja syödään paljon eineksiä... En yleensä tee mitään suunnitelmia päiväohjelmaksi, olen ja puuhastelen vaan jaksamisen ja mielialan mukaan. Tänä aamunakin olin ihan lomatunnelmissa, kun esikoinen oli lähtenyt kouluun ja vauva nukahtanut ensimmäisille päiväunille ja minä makoilin sängyssä aikakauslehteä lueskellen teemuki yöpöydällä. Sitten nukahdin taas itsekin...



IMETYKSESTÄ. Meillä on poika nyt täysimetyksellä, mutta alussa hän sai ehkä kuukauden lisämaitoa pullosta. Sairaalassa kehottivat antamaan korviketta ja myös neuvolassa kannustettiin antamaan lisämaitoa. Mieskin oli erittäin innokas pullon kannattaja etenkin kun sairaalassa ja neuvolassa niin neuvottiin, ja niinpä tuli sitä korviketta annettua kerran-pari päivässä. Mies tahattomasti häiritsi imetystä alkuaikoina, kun hän koko ajan kyseenalaisti maitoni riittävyyttä. Tämä on hänen ensimmäinen lapsensa ja hän oli tietenkin vain huolissaan siitä, että lapsi saa tarpeeksi ruokaa, mutta jouduin silti muutaman kerran käskemään hänet pois huoneesta tai olemaan edes hiljaa, kun hän imettäessäni tuli siihen viereen sanomaan, että ei sulta varmaan tuu tarpeeksi maitoa tms. No ei varmaan tulekaan, jos joku hokee tuollaista vieressä! Esikoiseni oli täysimetyksessä 9 kk ja jotenkin ei mun järkeen mahtunut, mikä nyt olisi niin toisin ja miksi muka oma maitoni ei riittäisi. Annoin korviketta aikamoisen laiskasti, kun en oikein ollut vakuuttunut sen tarpeellisuudesta. Monesti en antanut koko päivänä muuta kuin rintaa ja miehen kanssa oli siitä pientä kiistaa, mutta sanoin hänelle että saa itse antaa korviketta jos katsoo tarpeelliseksi ja niin meillä minä syötin tissistä ja mies pullosta! Lopulta se korvikkeen anto vain lopahti, kun vauva ei enää halunnut pullomaitoa. Nyt on sitten melkein pari kuukautta pärjätty pelkällä tissillä ja jos näitä lapsia joskus vielä lisää siunaantuu, niin mieskin on nyt varmaan sen verran kokeneempi imetysasioissa, että luottaa mun tisseihin tai ei ainakaan uskalla ääneen epäillä!



Jahah, pitäisköhän sitä kammeta itsensä sänkyyn. Vauva on nukkunut yöunia jo neljä tuntia. Harmi kun minä olen tällainen yökukkuja, ettei uni tule jos menen aikaisin sänkyyn...

itsesi eilen illalla lattialla selältä mahalle. oli sitten äidillä ihmettelemistä. ei haittanut enää ne ilta-vikisemisetkään. illat poika vaan tississä kiinni... mutta yöt menee edelleen yhdellä syötöllä, joten kyllä täällää jaksaa.

[color=Lightcoral]Viime yö meni sitten niin huonosti kuin vaan yö voi mennä *haukottelee* Poika ähräsi, ähelsi, väänsi ja käänsi taukoamatta ja monta kertaa itsekin siihen heräsi ja sitten tuli itku (melkein äidiltäkin). Poika nukkui vaan sellasia vajaan puolen tunnin pätkiä, ihan kuin keskiviikkopäivänä. Aamu mennyt samalla rytmillä ja kiukkua riittää! Onneksi mies otti poitsun seiskan aikaan ja mä sain jäädä nukkumaan. Sain edes pari tuntia vähän enemmän yhtenäistä unta. Nyt menossa todellinen ihmiskoe eli kuinka vähillä yöunilla sitä jaksaa olla ensin aamupäivän talkoissa, siivota tää kaaos kämpästä ja tehdä ruokaa vieraille (miehen luokan avustajat ovat tulossa meille tänään syömään).



Meillä pojalla ihan hillitön yritys kääntyä masulleen. Heti kun laittaa pojan vasemmalle kyljelleen, niin alkaa oikein tosissaan punkeamaan itseään masulleen, käsi vaan jää ikävästi tielle :) Neiti kääntyi masulleen eka kerran vajaan 3kk:n iässä.



Mutta nyt pitäs ryhdistäytyä ja mennä suihkuun ja aamupalalle. Muu perhe jo pihalla talkoissa. Toivottavasti poika nukkuu nyt ulkona pidemmät unet tai muuten koko päivä on pelkkää kitinää.



Mukavaa, vaikkakin sateista näköjään, viikonloppua!

-Monkey ja Väpä tasan 2kk-