babyblues - milloin loppuu?!

Hei ap!

Olen ketjun kolmonen. Sinulla on todella stressitekijöitä paljon minulla oli paljon vähemmän vaikka toki omat juttunsa oli minullakin (vauva syntyi vähän ennenaikaisesti ja oli pieni ja väsynyt ja imetyksessä oli alkuun haastetta).

Mutta mielestäni tuo kolme viikkoa ei ole kuitenkaan vielä pitkä aika. Suosittelen kuitenkin puhumaaan tuosta asiasta neuvolassa. Tarvittaessa hyvä saada pikaisesti apua mutta tuossa vaiheessa on kyllä vielä ihan normaalia olla itkeskelevä ja herkkä. Mä olin lisäksi vielä ihan hirveän raivokaskin, kiukuttelin miehelle kaikesta ja tosi epävarma vauvan kanssa. Kaikesta kuitenkin selvittin lopulta hyvin.

Tsemppiä ap!

Pari viikkoa on ns. baby blues-aikaa. Jos olo ei ala tasaantua tämän jälkeen, vaan jatkuu edelleen, niin silloin se on synnytyksenjälkeistä masennusta.

Ei kannata kärsiä, toipumisennuste on erinomainen ja masennukseen saa apua. Aktiivisesti ja nopeasti hoitoa hakemaan; mitä nopeammin apua saa, sitä nopeammin toipuu.

Synnytyksenjälkeinen masennus on hyvin yleistä ja sitä ei pidä missään tapauksessa hävetä. Kannattaa avoimesti puhua läheisilleen ja neuvolassa omasta olotilasta, yksistään jo puhuminen auttaa jonkin verran.

Nyt kipikapi varaat itsellesi ajan neuvolalääkärille tai terv.keskukseen. Toipuminen alkaa jo siitä, että saat toivoa paremmasta olosta:)

No kai se riippuu vähän laadustakin milloin huolestua. Mulla oli mielestäni kohtuullisen rankka baby blues. Oletin, että neuvolasta lähetetään psykologille mielialakyselyn perusteella mutta ei lähetetty. Mulla se kesti muutaman päivän yli kolme kuukautta. Mulla on joku hatara mielikuva, että noin kolme kuukautta olisi jonkinlainen raja-aika. Uskon, että omalla kohdallani tunnelman paranemiseen vaikutti myös perhevalmennuksen jatkuminen ja vauvakahvilan löytäminen. Tajusin, että on muitakin, joilla sama elämäntilanne ja joiden kanssa voin asioita jakaa. Tuttavapiirissä ei nimittäin ollut tuolloin kovin paljon vauvaperheellisiä, vallankaan sellaisia, joita olisin usein tavannut.

Millainen sinun tilanteesi on ap?

Nyt aktiivista itkemistä kolme viikkoa takana, eikä loppua näy. Huolestuin kun jossakin ohjeissa sanotaan että pari viikkoa on normaali aika. Imetys ei suju, keisarinleikkaus, keskosvauva, osastohoitoa jne. joten tässä on näitä stressitekijöitä ihan tarpeeksi. Lohduttaa kuulla että voi kestää pidempäänkin, pelkään kamalasti sitä masennusta, kun olen aikaisemminkin ollut masentunut (en siis synnytykseen liittyen). 

AP

No jos sä nyt mietit että apua kun kohta masennun ja itkeminen ei oo normaalia niin aivan varmasti oot kohta nappi poskessa. Hengitä syvään, keskity hyviin asioihin ja anna sen itkun tulla kun itkettää. Keskity siihen, että mikä ihan oikeesti itkettää ja naura itsellesi jos se on jotain ihan typerää. 

Itse itkin myös kolme kuukautta ja olen erittäin ei itkeväinen muuten. Kahden kuukauden jälkeen itkin ja nauroin, itkin sitä kun itkettää ja nauroin koska olin niin samperin sekaisin. Kun sille tunteelle ei anna periksi ja puskee eteenpäin sen vauvahöttöajan (juurikin n. 3kk niin kupla puhkeaa) niin jo paistaa aurinko taas. Sun ei just nyt tarvitse olla mitään muuta kun itkevä hormooniäiti. Jos siis siltä tuntuu. Se aika menee yllättävän nopeasti. 

no miten pitkään sulla on ne jatkunu? Mulla meni varmaan muutama kuukausi ja sitten alkoi pikkuhiljaa helpottaa.