Tempperamenttinen 4v tyttö on ottanut uuden aseen minua vastaan

[quote author="Vierailija" time="21.03.2013 klo 22:54"]

Jos olisin sinä, vaihtaisin rauhallisesti vaatteet, pyyhkisin lattian, enkä kiinnittäisi lapseen sen kummemmin huomiota. Teho lakkaa todella nopeasti.

[/quote]

Aika monessa tapauksessa vaan ei lakkaa, riippumatta kuinka monta kertaa tuota toistaa. Siinä vaiheessa alkaa tuntua, että hakkaa päätä seinään, ja alkaa tulla ikävä niitä aikoja jolloin kiukuttelut saattoi lopettaa tykkänään yksinkertaisesti hakemalla risun pihalta.

[quote author="Vierailija" time="21.03.2013 klo 23:07"]

"lievä nöyryytys" on aika huvittava käsite. Miten nöyryyttäjä ajattelee säätävänsä tunteet voimakkuutta?  Minusta ainoa tapa kohdella toista elollista on kunnioitus. Jos ymmärtää mitä se tarkoittaa, ei tule mieleenkään nöyryytys- sellaiseen ei ensinnäkään ole tasavertaisena olentona mitään oikeutta ja toisekseen sen miten lapsi kokee kohtaamansa nöyryytyksen on ennalta arvaamatonta.

[/quote]

Lievä nöyryytys ei liene sen kummempi käsite kuin lievä kehuminenkaan? Ihan kohtuullisella mielikuvituksella varustettu ihminen keksinee kyllä, miten voi nöyryyttää esim. lievästi ja melko lievästii.

Ainakaan minusta lapsi ei ole mikään aikuisen kanssa tasaveroinen olento siinä mielessä, että lapsella olisi läheskään aikuiseen verrattavat oikeudet (kun ei ole niitä käsityskykyä ja velvollisuuksiakaan).

29 jatkaa. No voihan sitä termiä valtakamppailu käyttää ja on se joskus ihan osuvakin, mutta olen lopen väsynyt siihen, että monille se tuntuu olevan lastenkasvatuksen ydin. Av:lla on vähän väliä otsikoita "Miten rankaisen lastani" ja siihen suu vaahdossa keksitään mitä hurjempia nöyryytyksiä (joukossa asiallisempiakin ehdotuksia), mutta jos olisi otsikko "Miten oikein kunnolla näyttäisin lapselleni, että rakastan häntä", pidettäisiin kirjoittajaa ehkä curlingina tai outona hippinä.

Lapset ovat taitavia löytämään vanhemman heikon kohdan, mutta jos vanhempi uskollisesti kuin vanha koira joka kerta menee samaan halpaan ja aloittaa sen iänikuisen valtakamppailun joko sanallisesti, jäähyjuoksutuksilla tai jopa väkivallalla, menee kasvatuksessa jotain pieleen. Toki esim. jäähyä voi käyttää tarvittaessa, mutta silti miettisin antaumuksella, millainen lapsen ja vanhemman suhde on, jos suurin osa ajasta menee (vuosikausia, ei lyhyenä kautena) lapsen ärsyttäessä ja vanhemman ärsyyntyessä.

Niin uskomatonta kuin se oikeastaan on, lapsen näkökulmasta negatiivinenkin reaktio häneen voi olla parempi kuin ei reaktiota lainkaan. Onko aitoa kiintymystä ja sen konkreettista näyttämistä, onko aikaa lapselle, onko yhteenkuuluvuuden tunnetta? Joku tässä kirjoitti hyvin, että niin koirissa kuin ihmisissä on kovapäisiä ja pehmeäpäisiä, ja kovapäiset voivat haastaa vanhempaansa ihan riemukseen. Esikoiseni kuuluu tähän kovaan sarjaan varmaankin, sillä hänen kanssaan todellakin hakkasin päätäni seinään, kun en häntä saanut tottelemaan tavanomaisilla kasvatuskonsteilla. Tai ei meno nyt aivan vallatonta ollut, mutta esim. joku jäähy ei ikinä toiminut. Se olisi ollut niin yksinkertaista ja rutinoitunutta, ei olisi tarvinnut vaivata päätään, mutta lapsen myötä minun oli pakko mennä itseeni ja miettiä asenteitani, sillä en tietenkään halunnut hänestä mitään toisista piittaamatonta mellastajaa. Hänen kohdallaan ajan antaminen, runsas yhdessä tekeminen (vaikka nyt on kyse "jo" alakoululaisesta) ja kaikenlainen rakkauden osoittaminen ovat olleet oikea tie, jäähyt sain unohtaa. Kuopus ei ole yhtä kovapäinen, mutta olin jo niin väsynyt tuohon rangaistusten miettimiseen, että unohdin ne hänelläkin, ja ihan hyvä on tullut :)

Kurillakin on osansa kasvatuksessa, mutta se on vain pieni murunen.

Käykö täällä ihmiset aivan täysillä? Tiedättekö te minkä kokoinen on 4-vuotias? Sille kun alkaa pukea vaippaa päälle niin ettei se itse sitä halua, siinä joutuu käyttämään jo väkivaltaa. Te varmaan puette sen vaipan sitten väkivaltaisesti väkisin? Joskus vois vähän miettiä, mitä ne omat neuvot todellisuudessa käytännön tilanteessa tarkoittaa.

Suuttua saa ja suuttumuksen saa näyttääkkin, mutta kaikenlainen agressio lasta kohtaan, vaikka sitten väkisin vaipattaminen, ei ei.

työkaverin muijalla on hoitolapsia ja kerran porukassa oli veljekset 5v ja vähän reilu 1v,ilmeisesti vanhempi oli saanut aina tahtonsa läpi ja terrorisoi muita lapsia varsinkin veljeään,töni,vei lelut,pilasi muiden leikit ym. ei suostunut syömään ja kun ei saanut riittävästi huomioita muuten rikkoi paikkoja,tiputti hyllyiltä,pöydiltä tavaroita,repi lehtiä ja alkoi paskantamaan housuun,parin päivän välein oli tortut housussa.

[quote author="Vierailija" time="21.03.2013 klo 21:40"]

Käykö täällä ihmiset aivan täysillä? Tiedättekö te minkä kokoinen on 4-vuotias? Sille kun alkaa pukea vaippaa päälle niin ettei se itse sitä halua, siinä joutuu käyttämään jo väkivaltaa. Te varmaan puette sen vaipan sitten väkivaltaisesti väkisin? Joskus vois vähän miettiä, mitä ne omat neuvot todellisuudessa käytännön tilanteessa tarkoittaa.

Suuttua saa ja suuttumuksen saa näyttääkkin, mutta kaikenlainen agressio lasta kohtaan, vaikka sitten väkisin vaipattaminen, ei ei.

[/quote]

Ei vaipan pakkopukemiseen 4-vuotiaalle mitään väkivaltaa (=lyömistä) tarvita. Ihan tavallinen kiinnipitely riittää. Tai tarkemmin sanottuna se sujuu näin:

Ensin varataan vaippa (mieluiten ei housu-sellainen) keskelle lattiaa. Sitten talutetaan lapsi paikalle, otetaan se kainaloon (niin että lapsen kädet tulevat aikuisen selkäpuolelle) ja vedetään siltä housut alas. Tämän jälkeen yksinkertaisesti nostetaan vaippa lattialta, vedetään se molemmin käsin lapsen jalkojenvälistä läpi ja laitetaan tarrat kiinni (mahdollisesti toisella kädellä lapsen estoyrityksiä torjuen). Sen jälkeen vain nopea tarkistus, että vaippa on suurin piirtein oikein päällä, ja mahdollisimman nopeasti lapselle housut takaisin jalkaan. Tämän jälkeen otteen voikin päästää irti, ja homma on valmis. :)

Näin yleisestä mielenkiinnosta kysymys: Pidätkö myös (ulko)vaatteiden pakottamista lapsen päälle "aggressiona"? Jos lapsillasi on hiukankaan omapäisyyttä luonteessaan, niin teillä taitaa mennä usein aika pitkään eteisessä varsinkin näin talvisaikaan...

[quote author="Vierailija" time="21.03.2013 klo 16:49"]

Täällä ilmoittautuu yksi maailman temperamenttisimman tytön äiti.

Tytöllä ikää 4v. ja voi että sitä huutoa kun ei saa tahtoaan läpi.

Esim. kaupassa neiti saattaa huutaa selällään lattialla 3-5 minuuttia, sitten tajuaa ettei saa tahtoaan läpi.

Joskus hakee huomiota huutamalla ja tavaroita paiskomalla.

Mutat ei auta huutaminen yms. temput, meillä on rajat ja ajan kanssa tuo menee ohi.

Kokemuksella sanon koska hänen 5.v veljensä on nykyään ihana, mahtava, aurinkoinen lapsi, joka omaa pitkän pinnan .

Vuosi sitten hänen kanssaan oli sama juttu kuin nyt tytön kanssa.

[/quote]

Aika tyhmä lapsi, jos noin pitkään huutaa ennen kuin tajuaa, että ei onnistu. Minusta nuo huutajalapset on älyllisesti jotenkin alkeellisia, koska ne ei opi kokemuksesta vaan huutaa uudestaan ja uudestaan. Fiksumpi lapsi tajuaa kerrasta.

[quote author="Vierailija" time="21.03.2013 klo 22:33"]

[quote author="Vierailija" time="21.03.2013 klo 21:40"]

Käykö täällä ihmiset aivan täysillä? Tiedättekö te minkä kokoinen on 4-vuotias? Sille kun alkaa pukea vaippaa päälle niin ettei se itse sitä halua, siinä joutuu käyttämään jo väkivaltaa. Te varmaan puette sen vaipan sitten väkivaltaisesti väkisin? Joskus vois vähän miettiä, mitä ne omat neuvot todellisuudessa käytännön tilanteessa tarkoittaa.

Suuttua saa ja suuttumuksen saa näyttääkkin, mutta kaikenlainen agressio lasta kohtaan, vaikka sitten väkisin vaipattaminen, ei ei.

[/quote]

Ei vaipan pakkopukemiseen 4-vuotiaalle mitään väkivaltaa (=lyömistä) tarvita. Ihan tavallinen kiinnipitely riittää. Tai tarkemmin sanottuna se sujuu näin:

Ensin varataan vaippa (mieluiten ei housu-sellainen) keskelle lattiaa. Sitten talutetaan lapsi paikalle, otetaan se kainaloon (niin että lapsen kädet tulevat aikuisen selkäpuolelle) ja vedetään siltä housut alas. Tämän jälkeen yksinkertaisesti nostetaan vaippa lattialta, vedetään se molemmin käsin lapsen jalkojenvälistä läpi ja laitetaan tarrat kiinni (mahdollisesti toisella kädellä lapsen estoyrityksiä torjuen). Sen jälkeen vain nopea tarkistus, että vaippa on suurin piirtein oikein päällä, ja mahdollisimman nopeasti lapselle housut takaisin jalkaan. Tämän jälkeen otteen voikin päästää irti, ja homma on valmis. :)

Näin yleisestä mielenkiinnosta kysymys: Pidätkö myös (ulko)vaatteiden pakottamista lapsen päälle "aggressiona"? Jos lapsillasi on hiukankaan omapäisyyttä luonteessaan, niin teillä taitaa mennä usein aika pitkään eteisessä varsinkin näin talvisaikaan...

[/quote]

Ja tuo vaippako sitten pysyy päällä? Ettei vaan lähtis saman tien? Kerran pari ollaan lähdetty autoon sisävaatteissa, yleensä on selvinny tilanteet muuten. En mä tosiaankaan alkais voimalla pukemaan niitä ulkovaatteitakaan. En mä lähde tuommoseen "kummalla on enemmän voimaa" -peliin ollenkaan.

Yritin kerran pukea vaatteita väkisin kiljuvalle 1-vuotiaalle. Taidettiin saada mustelmia kumpikin. Jäätiin sisälle. Muuten lapsi on antanut pukea itsensä ja pukeutunut jo vuosia itse.

Kuinka monta kertaa lapsi pitää pukea väkisin, että oppii tekemään sen itse? Minä olen kyllä varma, ettei se onnistu ilman vähintään lievää väkivaltaa.

Vaippaa en ole pukenut 2-vuotiasta isommalle koskaan, koska vaippoja ei ole enää tarvittu. Housuvaippoihin siirryttiin perusvaipoista ja kestovaipoista todella aikaisin, kun lapsi oli niin vilkas ja liukas, ettei muita saanut päälle. Housuvaippaan ipanan sai pujotettua temperamenteista huolimatta niin kauan kuin tarvitsi eli n. 2,5-vuotiaaksi.

[quote author="Vierailija" time="21.03.2013 klo 14:46"]

[quote author="Vierailija" time="21.03.2013 klo 14:22"]

Pää kylmänä vaan rauhallisesti pyyhkii pissan ja /tai vaihtaa vaatteet ja sanoo että ei noin saa tehdä.

[/quote]

Mielestäni nykyvanhemmuudessa mättää kaikkein pahiten juuri tuo asenne, että lapsen huonoon käytökseen ei traumojen ehkäisemiseksi saisi puuttua muuten kuin kieltämällä ja korjaamalla jäljet. Ainoa, mitä tällä saadaan aikaan on lapsi, joka oppii, että riippumatta mitä hän tekee, niin sillä ei ole mitään kouriintuntuvia seuraamuksia.

Lievästi nöyryytetty ja/tai ruumiillisesti kuritettu lapsi on kymmenen kertaa parempi vaihtoehto kuin sellainen, joka oppii, ettei mitään todellisia rajoja ole olemassa.

[/quote]

Nykyvanhemmuudessa mättää se että vanhemmilla itsellään ei ole rohkeutta ottaa vastuuta itsestään, rajoistaan, kasvatustehtävästään. Nöyryytys tai väkivalta ei ole kasvatusta vaan lapsen tuhoamista. On aika surkea tilanne jos aikuisella ei muita keinoja ole. Turha rankaista lasta jos itse on surkea esimerkki ihmisestä. Monet ovat niin tunnevammaisia, etteivät tosiaan selviä edes 4-vuotiaan kanssa. Siinä on jotain todella pahasti pielessä. Jos haluaa oppia kasvattamaan paremmin, pitää katsoa peiliin, vika EI OLE lapsessa. Näitä supernannyjakin kun katsoo, niin vanhemmathan on ihan pihalla useimmiten ja lpset reagoivat kun on turvatonta, eikä vanhemmista saa mitään tolkkua saati vastasuta siihen iten elämää pitäs elää. Ap;lle lapsella ei ole mitään aseita sinua kohtaan, täydellinen ajatusvirhe. lapsi on pieni ihminen joka jokaisella teollaan kysyy onko täällä turvallista, rakastatko, hyväksytkö, suojeletko, kerrotko miten elämää eletään. Lapsi ei ole paha ja mitä kamalampi hänen käytöksensä on, sitä selkeämpiä ja rakastavampia vastauksia hän tarvitsee. Jos olisin sinä, vaihtaisin rauhallisesti vaatteet, pyyhkisin lattian, enkä kiinnittäisi lapseen sen kummemmin huomiota. Teho lakkaa todella nopeasti. NOin tehdään koiranpennuillekin että oppivat sisäsiistiksi.

"lievä nöyryytys" on aika huvittava käsite. Miten nöyryyttäjä ajattelee säätävänsä tunteet voimakkuutta?  Minusta ainoa tapa kohdella toista elollista on kunnioitus. Jos ymmärtää mitä se tarkoittaa, ei tule mieleenkään nöyryytys- sellaiseen ei ensinnäkään ole tasavertaisena olentona mitään oikeutta ja toisekseen sen miten lapsi kokee kohtaamansa nöyryytyksen on ennalta arvaamatonta. Joka tapauksessa se rikkoo hänen arvoaan. Sitä rikki mennyttä omanarvontuntoa täälläkin moni paikkailee lääkkeillä ja purkamalla pahaa oloaan anonyymisti toisten niskaan. Ihminen menee yllättävän helposti rikki ja korjaaminen on vaikeaa, joskus jopa mahdotonta. Nöyryytetty tai väkivaltaa kokenut lapsi oppii myös ettei hän ole minkään arvoinen (vaikka nöyryytys olisi pienikin, se rikkoo lapsen rajat!!!) joten nöyryytys kasvaa vuosi vuodelta kun lapsi ei osaa puolustaa itseään eikä ymmärrä arvoaan. Teininä sellainen lapsi on jo helposti hyväksikäytettävä. Kuinkas huonosti vanhemmilla oikein menee kun ei kestä lapsen oman tahdon ilmaisuja, huutoa, raivoamista tms? Tai lattialle/housuun pissaamista (iik, ihan tosiaan maailmanlopun tekoja)? Se ettei niitä kestä lapsessa, saattaa kertoa siitä, että että itsekään hallitse aggressiotanne, eli että ole ottaneet vastuuta itsestänne.

Ihanaa :-\ Onneksi menee kyllä itsestään ohi kun ikää tulee. Mutta rasittavia nuo joskus tuossa iässä on. Meillä myös hyvin temperamenttinen tytär keksi tuossa iässä, että hän voi heittäytyä kun ei huvita totella, veltoksi kuin raato ja huutaa: "MUN EI TARTTE MUUTA KUIN KUOLLA, SINÄ ÄITI ET VOI MUA PAKOTTAA!" Tätä saattoi tapahtua esim. kun piti pukea aamulla vaatteet tai harjata hampaat illalla. Taivaan kiitos tuo ikä on jo ohi ;-)

No laitappa se ensi kerralla ulos pakkaseen pissaisissa housuissaan, tuskin pissaa montaa kertaa.

Tai laita se pesemään ne housunsa käsin.

[quote author="Vierailija" time="21.03.2013 klo 13:57"]

No laitappa se ensi kerralla ulos pakkaseen pissaisissa housuissaan, tuskin pissaa montaa kertaa.

Tai laita se pesemään ne housunsa käsin.

[/quote]

 Lasta ei ikinä, koskaan, milloinkaan laiteta ulos pakkaseen kasvatuskeinona. Ei myöskään kylmään suihkuun, ei teipata suuta, ei kääritä pakettiin, ei lyödä, ei nipistellä, tukistella, läpsitä, hakata, potkita jne. Jokainen normaali ihminen jättää tuollaiset typerät neuvot antamatta!

Hui noita juttuja. En taida sittenkään haluta vauvaa

[quote author="Vierailija" time="21.03.2013 klo 14:00"]

Hui noita juttuja. En taida sittenkään haluta vauvaa

[/quote]

Heh, ei kaikki lapset ole tuollaisia tuossa iässä. Meillä poika ei ole paljoakaan uhmannut mutta tyttö on se kipakampi tapaus ja voi luoja sitä huutamista, jos/kun ei tehdä kuten hän haluaa (niin ja ikää tytöllä nyt 3v.). Joskin se huutaminen loppuu yleensä alle viidessä minuutissa joten mistään maratonista ei ole kyse :D

No mä kyllä rauhallisesti sanoisin että vaidappas puhtaat vaatteet päälle ja vie likaset pesukoneeseen, laitetaan se yhdessä pyörimään. Ja en noteeraisi asiaa millään muulla tavalla. en huutaisi enkä toruisi, näin ei saa siitä mitään huomiota joten luulisi lopettavan kun ei toivottua tulosta synny. Ja pitäisin kiinni edelleen siitä asiasta mistä alunperin riideltiin, eli jos vaikka oli jäähy tiedossa niin sinne mennään vaatteiden vaihdon jälkeen..

Mitä jos alottaisit kauheen naurunremakan? Siis teet selväksi, että tyttö on tehnyt jotain tosi noloa. Tyttöä varmasti rupeaisi hävettämään ja tapa voisi jäädä pois.

Meillä on mukautuvainen ja reipas 3,5-v poika, mutta hänkin alkoi pissailla protestiksi kun istutin jäähylle. Sanoin kyllä että jos on pissahätä, niin käy pissalla ja istu takas jäähylle, mutta muutaman kerran halusi pissata alleen. Ei se vissiin kivaa ollut, koska hän lopetti sen sitten. En kylläkään osannut olla suuttumatta, vaan huusin ja laitoin pyyhkimään jälkensä talouspaperilla.

Poika on välillä oikea drama queen, alkaa itkeä ja huutaa haluavansa kuolla joskus kun kiellän jotain tai hoputan pukemaan.... Mutta yleensä meillä menee oikein kivasti kunhan nähnyt nukkuu päikkärit, väsyneenä kaikki on niin vaikeaa... Ja leikkien keskeyttäminen aiheuttaa myös protestia, eli aina pitää varoittaa pari kertaa ennen lopetusta, ettei lopetus tule puskista.

ei sitä lasta saa nolata! aina vaihtovaatteet mukaan ja annat lapsen vaihtaa ne. Koittaa nimenomaan saada tahtonsa läpi. Tsemppiä!